Miksi naiset ovat niin tyhmiä sukupolvi toisensa jälkeen, että uskovat ne maailman vanhimmat kusetukset, kuten "Vaimoni ei ymmärrä minua" ja "Olen juuri eroamassa"? Jokainen on takuulla kuullut vaikka kuinka monesta tapauksesta jossa petturimies on huijannut juuri noilla valheilla, mutta silti aina vaan naiset lankeavat samoihin kusetuksiin. Miksi? Eikö järki toimi?
Ja jos se mies oikeasti sanoo että on juuri eroamassa, niin eikö sitten voi pysyä erossa ukosta niin kauan että se oikeasti eroaa? Miksi täytyy alkaa heti nussimaan vielä toisen naisen kanssa olevan ukon kanssa?
Jos ei käytä yhtään järkeään, niin melkein ansaitseekin tulla kusetetuksi.
Ja jos se mies oikeasti sanoo että on juuri eroamassa, niin eikö sitten voi pysyä erossa ukosta niin kauan että se oikeasti eroaa? Miksi täytyy alkaa heti nussimaan vielä toisen naisen kanssa olevan ukon kanssa?
Jos ei käytä yhtään järkeään, niin melkein ansaitseekin tulla kusetetuksi.
Vastaukset 73
Vanhimmat
siinä tulee myös vaimo kusetuksi, eiks vaan.
Totta. Vaimoa kusetetaan myös. Ja jos käry käy, niin vaimolle kusetetaan, että se oli pelkkää seksiä eikä sitä toista naista oikeasti rakasteta ja suhde lopetetaan, jne. Molempia kusetetaan. Tämän vuoksi petturimiehet menestyvät, koska heidän juttujaan uskotaan. Muussa tapauksessa heillä ei olisi saumaa.
ME kakkoset kun ollaan tosi tyhmiä ja uskotaan ALUKSI se teidän ukkojen paskan jauhaminen .
Entäs sitten kun tulee järki peliin, huomataan ettei mitään mahiksia
so otetaan ja jätetään äijä ko nalli kalliolle, mitä sillä mahiksia ko tulla teidän helmohin ruikuttaan, että oot SITTENKIN parempi pano ko se kakkonen JEEE
ja te senkun uskotte, entäs ne muutkin panot, oisko juuri se ainoa.... kuinka monta vielä löytyy....
HUH ei käy kyllä yhtään kateeksi !! Itse vaadin ehdotonta luottamusta:: nimim: ex kakkonen
miten se teillä menee!!!
"Minun" ukkomieheni ei ole koskaan sanonut, ettei vaimonsa ymmärrä häntä tai että olisi eroamassa. Tiesin tilanteen, kun päädyimme yhteen: heillä arki sujuu loistavasti, pitkä yhteinen taival takana eikä eroa näköpiirissä. En hakenut mitään "prinssi rohkeaa" pelastamaan kurjaa elämääni, vaan meistä tuli pitkän ystävyyden jälkeen rakastavaisia.
Ja tuskin olen ainoa kakkonen, jota ei kuseteta, vaan jotka ovat tietoisesti valinneet tämän tien..?
Ja kiitos, mutta ei tarvitse tulla kertomaan, mikä itsekäs kusipää olen ollessani salasuhteessa toisen naisen miehen kanssa. Sen asian ole mielessäni käsitellyt ja lopputulema on ollut se, että ennemmin näin kuin kokonaan ilman tuota miestä.
toiset valitsee niin itse huomasin tuollaisen kusetuksen jälkeen että rakastan itseäni niin paljon ettei koskaan ukkomiehen kanssa ! !!
Toisista siihen sitten on en vain itse ymmärrä kuka tuollaiseen pystyy ja on on omaasta mielestään hyvä ihminen no onneksi ei ole minun ongelma !!!
sanoin, tiesin alun alkaen, että minua ei kuseteta. Mies sanoi, ettei aliarvio minua alkamalla seksin toivossa puhua paskaa liittonsa tilasta ; suhteemme pysyikin pitkään ystävyytenä, mutta ainahan meidän välillämme on tiettyä kipinöintiä ollut, joten... Kävi, miten kävi. Mies kysyi, onko minulla jotenkin hyväksikäytetty olo, kun hän ei edelleenkään lupaile minulle kuuta taivaalta? Vastasin ja vastaan edelleen, että olen tässä omasta vapaasta tahdostani. Ennen tätä suhdetta ehdin olemaan jonkin aikaa vapailla markkinoilla, eikä käsitykseni sinkkumiehistä kovin kaksiseksi muodostunut: "parhaimmillaan" meitä naisia oli neljäkin pyörityksessä samaan aikaan... Nyt tiedän, että minun lisäkseni miehen elämässä on "vain" hänen vaimonsa.
Sanoinko olevani mielestäni hyvä ihminen? En, vaan sanoin, että minulle on turha tulla kenenkään päätään aukomaan, koska olen tietoinen "syntisyydestäni" ja sitä asiaa paljon miettinyt.
Ongelma ei tosiaankaan ole sinun. Ymmärrän kyllä kantasi, olethan joutunut kokemaan raskaan pettymyksen, kun mies sinua kusetti. Ihmettelet, miten joku tällaiseen pystyy - silti itse olit suhteessa varattuun mieheen ja nyt tuhiset ylemmyyden tuntoisena... Vaikka tosiasia on se, että olit aivan yhtä "kelvoton" kuin minäkin...
Hetkinen? Sanoit tietäväsi, ettei miehen elämässä ole muita kuin hänen vaimonsa. Mutta miten ihmeessä voit sen muka tietää? Jos hän valehtelee vaimolleen, hän voi yhtä lailla valehdella sinullekin. Ja vaikka miehellä olisikin muita naisia sinun lisäksesi, niin eihän sinulla olisi varaa sanoa siihen mitään. Ethän ole hänen vaimonsa eikä sinulla ole oikeutta vaatia häneltä uskollisuutta. Ja onhan hän uskoton tavallaan sinullekin koska elää yhä vaimonsa kanssa ja ilmeisesti myös aikoo vanheta hänen kanssaan. Niinhän se vähän tuppaa olemaan että vaimo kelpaa kyllä vielä harmaapäisenä mummona, mutta rakastajatar ei enää, kun alkaa rupsahtamaan.
tuollainen suhde. Sanot, että sinulle ei ole nokan koputtamista kenelläkään. Vaimolla on. Vaimo on vaimo, sinä... olet mitä olet. Hyvin sanoi sinulle tuo toinen vastaaja. Vaimo on rinnalla harmaapäisenäkin, sinä jäät jos miehen on valittava vaikka huomenna. Olet esine.
parikymmentä muuta.
sinulle df... kyllä olin tasan yhtä kelvoton ero siinä että se tuntuikin siltä ja jos olisin tiennyt että oli ukkomies kyseessä en olisi edes jatkanut suhdetta tätä kahta kuukautta kauempaa!!!
Opetushan on tämä tutustu ensin äläkä luota sokeasti tuttujen mies ehdotuksiin en ihan olisi kyllä uskonut että minulle ukkomiestä esitellää vapaana, mutta elämä on . Tällainen tyhmä sinisilmä kun voi mennä halpaan , kerran ei toista kertaa kylläkään!!!
muutama tapaaminen joten annan sen itselleni anteeksi, olen onnellinen että vielä kuiten paska eronkin jälkeen pystyn asettumaan sen vaimonkin osaan ,miltä minusta tuntuis jos minun ex tai tuleva tekisi jotain tuollaista sinunlaisesi kanssa!!
Joten ei kiitos ukkomiehiä ennää minulle onhan noita vapaitakin !!
kaikkihan on mahdollista. Mies viettää todistettavasti niin paljon aikaa kotona ja lasten harrastuksissa, että jos kuvioon sopii vielä kolmas ja neljäskin nainen, niin kovin vähään ovat tyytyväisiä. Ja mitä tulee tuohon, ettei minulla olisi varaa sanoa siihen mitään, niin asiahan on päivän selvä: en minä häntä omista - eikä hänkään minua. Miten mies voisi olla minulle muuten uskoton vaimonsa kanssa, kun ei ole minuun virallisesti sitoutunut? Sanoinhan tuolla jo aiemmin, että nämä asiat on puhuttu selviksi. Tulevaisuutta en mieti - eipä se auttanut aiemminkaan, kun kuvittelin exäni kanssa kiikkuvani harmaapäisenä keinutuolissa ja elämä menikin toisin hänen tahdostaan. Koskaanhan elämästä ei voi tietää, mutta vaikka suhteemme nykyisellä tasolla päättyisikin, ystävyys luultavasti jäisi.
kiteytyy juuri se kysymys, joka minuakin vaivaa. Miksi pitää hamuta itselleen ukkomiehiä tai rouvashenkilöitä, kun vapaitakin olisi tarjolla? Onko se jotain pätemisen tarvetta, tai ihan silkkaa v....maisuutta?
Se ukkomies tai rouva saattaa tietysti olla helpolla vietävissä, kun ajankohta sattuu kohdalleen. Kaikissa suhteissahan on alamäkiä ja erilaisia syitä hakea lohtua muualta. Näissä tilanteissa kuitenkin korostuu puolisoiden välinen yhteys. Kun näistä alamäistä selvitään yhdessä, on lopputuloksena kuitenkin hyvin usein se suhde, jonka molemmat haluavat säilyttää. Tällöin kakkonen jää.
Siksi kysyisin ihan suoraan teiltä kaikilta kakkosilta: Miksi varattu? En voi ymmärtää että jollekulle olisi vaikeaa tavata ihan vapaa kumppani. Ymmärrän kovin hyvin yleisesti vallitsevat mielipiteet, joiden mukaan kakkoskumppani on jonkin "alemman kastin" idiootti, joka haluaa vain hajottaa perheitä. Paha ihminen, joka haluaa vain tuhota toisten elämää oman nautintonsa vuoksi.
En ole petetty, enkä pettäjä. Turha siis alkaa jälleen naljailemaan siitä, että olen joku vaimo, joka luulee teidän vievän miehensä. Luen palstaa ihan ammattini puolesta.
Miksi varattu? Mies oli ollut erossa jo pari kuukautta. Tapasimme, ihastuimme ja rakastuimme, meillä vaan kolahti kaikki kohdilleen: harrastukset, seksin nyanssit ja pikku pervoilut, luonteet ja arvot. Ihminen, jonka seurassa uskoo elämään.
Miksi ei vapaa? Yhtäkään vapaata edes vähänkään minulle sopivaa noin 40-vuotiasta miestä ei ole tullut vastaan. Olen ennemmin ilman. Tuntuu että niissä jokaisessa on jokin suuri vika. Vikaa on taatusti minussakin, mutta pitäisikin löytää sellainen ihminen, jonka viat toimivat minun vikojeni kanssa. Vapaita "hyviä" miehiä ei vaan ole löytynyt! Löytyy alkoholisteja, huumeongelmaisia, sosiaalisesti "vammaisia", luonnevikaisia, naistenvihaajia, tunnehäiriöisiä, mielenterveysongelmaisia, sairaalloisen mustasukkaisia, keskustelukyvyttömiä, "reppanoita", muita ihmisiä huonosti kohtelevia, aggressiivisia naisten hakkaajia jne... Näitä on vapaalla jalalla vaikka kuinka paljon! En halua tuollaisia! On minulla ollut joskus seksisuhde reilusti 10 vuotta nuorempaan mieheen vuosien ajan, mutta siitäkin puuttui jotain sellaista, että siitä olisi voinut mitään vakavampaa kehittyä. Nuoremmat haluavat lapsia ja perheen, vanhemmilla ne jo on.
En tiedä miksi edes vastasin, kun olet jo näkemyksesi noin valmiiksi paukuttanut. Mustavalkoisuus on yleensä nuorten ihmisten ongelma, heidän, jotka eivät ole vielä kokeneet tarpeeksi oikeaa elämää. Ehkä toivon, että oppisit joskus näkemään maailmaa myös laajemmalta kantilta. Olen huomannut, että mitä enemmän kokee ja näkee, ja mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä suvaitsevaisemmaksi ja ymmärtäväisemmäksi kasvaa. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa elää. Jokainen tilanne ja ihminen on erilainen ja vaatii omanlaisensa ratkaisun. Olen nähnyt myös ikäisiäni ihmisiä, joille ei ole tapahtunut elämässä juuri mitään. Ei isoja kriisejä eikä pahoja vastoinkäymisiä - heillä ei ole elämänkokemusta eikä viisautta nähdä. Haluan siis sanoa, että vaikeudet kasvattavat ihmistä. Joskus siihen tarvitaan ulkopuolista apua, mutta kriisin jälkeen on aina viisaaampi ja vahvempi. Harvassa ovat ihmiset, jotka ovat valmiiksi elämänviisaita.
Ei ole olemassa mitään yhtenäistä ryhmää eikä siis yhtä selitystä.
Miksi ei sitä vapaata kohdata? No, riippuu siitä missä päin asut, isolla vai pienellä paikkakunnalla ja iästä. Samoin asenteesta, millaista suhdetta olet etsimässä. Jo nämä rajaavat aika tavalla niitä mahdollisia kumppaneita. Mitä enemmän ikää, sitä vaikeampaa on naisen löytää miestä, koska miehiä alkaa olla vähemmän.
Jos jotain ryhmiä asettaisi, niin niitä voisivat olla;
1 Naiset, jotka etsivät ihan vain seuraa, eivät vakavaa suhdetta. Varatuista on ylitarjontaa, ja he ovat erittäin aktiivisia, varsinkin yli 50 v ikäluokassa. Osa yrittää huijata olevansa vapaita. Täytyy muistaa että myös vapaat miehet voivat olla ihan samanlaisia kuin varatut – ei aina aikaa ja kierroksessa monta muutakin.
2 Naiset jotka pitävät tärkeänä sitä, että ovat haluttuja. Joidenkin täytyy saada hurmata jatkuvasti miehiä pitääkseen yllä itsestään positiivista kuvaa haluttuna naisena olemisesta. Eli he testaavat itseään jatkuvasti, olivat sitten itse varattuja tai eivät. Miehenkään siviilisäädyllä ei ole merkitystä. Päinvastoin, kun saa valloitettua varatun, se on todistus siitä, että on jotain muuta naista korkeammalla eroottisesti.
3 Naiset jotka etsivät vakavaa suhdetta. Osa ei aina tiedä aluksi, että kohde on varattu. Se selviää vasta sitten kun on jo tunteet päässeet vahvistamaan suhdetta. Osassa miehet ovat itse etsimässä vakavampaa suhdetta, ennen kuin tekevät eropäätöksen. Osassa sattuma puuttuu peliin, yhteensopivuus vain on se paras mahdollinen.
4 Miehet jotka etsivät itse aktiivisesti suhdetta. Minä en puolestani ymmärrä sitä, että miksi se joka hakee suhteeseen sitä ylimääräistä ihmistä, ei ole se perheen hajottaja? Mies on usein se aloitteen tekijä myös näissä ulkopuolisissa suhteissa.
Osa miehistä aloittaa suhteen miettimättä ja ymmärtämättä mihin päänsä panevat. Se voi olla yritys ratkaista ongelmaa (joko omaa tai suhteessa olevaa), se voi olla pelkkää jännityksen hakua. On miehiä jotka eivät kykene ystävyyssuhteisiin muuten kuin harrastamalla (maksamalla ystävyydestä?) seksiä. Osa taas on pelimiehiä, eli miehiä joille tasavertainen suhde naiseen on erittäin ongelmallinen.
5Varattu tulkitaan eri tavoin. On varattu ja jotka eivät katso olevansa sitä, ainakaan jos kyse on seksistä. On niitä joilla suhde on voinut olla jo vuosia kaverisuhde mutta nimellisesti ollaan liitossa. Syy voi olla taloudellinen tai velvollisuuteen perustuva. Onpa myös varattuja jotka eivät sitä tiedä olevansa, näin voi käydä seurustelusuhteessa jossa ei ole kunnolla keskusteltu asiaa.
Ja huomio! – myös asetelma voi olla päinvastoin. Syyt miksi mies alkaa kakkossuhteeseen ovat painottuneet ehkä eri tavoin. Heitä ei syyllistetä vain samalla tavoin. Onko siis kyse siitä, että vain nainen voi ”viedä” miestä kuin pässiä narusta? Nainen vie ja mies vikisee…
ei se vapaan tapaaminen ole vaikeaa, mutta tosiaankin 40 ikäryhmästä tuppaa ne parhaimmat olemaan varattuja. Valitettavasti. Näytä minulle vapaa 40 -mies, mukava, uskollinen ja ystävällinen, joka haluaa viettää mukavaa aikaa yhdessä, harrastaa loistavaa seksiä, mutta ei ole muuttamassa saman katon alle, niin uskon että lehmätkin lentää! Niitä ei yksinkertaisesti ole. Ja jos on, niin taso on juurikin juoppo-väkivaltainen-mielenterveysongelmainen tai muuten outo -linjaa.
Siksi varattu. Loistavaa seuraa ja seksiä. Minä ainakaan en tarvitse miestä elättämään itseäni eivätkä lapseni tarvitse uutta isää.
Tuota "mikset OTA vapaata"-höpinää kuulee jatkuvasti! Höh, ei ketään ensinnäkään "oteta" ja toisekseenkin... Sen verran monta sekundapainosta on tullut nähtyä, että epäluuloisuus näitä vapaita nelikymppisiä kohtaan on huippuluokkaa. Tähän kommenttiin ei ole paljon muuta lisättävää kuin se, et osa näistä vapaista nelikymppisistä ovat niin vapaita, että vaikka annetaan ymmärtää, että ollaan halukkaita sitoutumaan ym, niin silti on pyörityksessä pari-kolme muutakin naista yhtaikaa. Hah! Ukkomiehelle saattaa riittää jopa yksi nainen vaimon lisäksi...
pitäisi olla uskollinen, mutta varattu, joka pettää vaimoaan.. hallooo ei mee yksiin...
nyt on epäselvää..? Tässä tapauksessa uskollinen tarkoittaa sitä, että mies sählää vain vaimon ja kakkosen kanssa. Kakkoselle on selvää, että mies pettää vaimoaan, mutta so what... Vaimo, no jaa - ehkei halua edes tietää. Esim noin parinkymmenen naisen kaveripiirissäni on kolme ns menestyvän miehen vaimoa, jotka ovat suoraan sanoneet, etteivät edes halua tietää koko totuutta miestensä touhuista: pääasia, että arki sujuu ja mies on hyväntuulinen ja yhteistyöhaluinen ollessaan kotona. Uskomatontako? Tarkemmin ajatellen, ei minusta... Ykköselle ja kakkoselle "uskollinen" ukkomies on kuitenkin aika turvallinen "sijoitus" kummallekin, eipä tule satunnaissuhteista tauteja ja homma on varsin vakiintunutta.
Ihmettelen vaan, että miten edelleen olet noin varma, ettei kyseisellä ukkomiehellä ole sinun ja vaimon lisäksi vielä kolmaskin nainen? Tai neljäs. Tai ainakin satunnaisia yhden illan juttuja? Tekstistäsi voi lukea rivien välistä, että et ole vaimolle mustasukkainen etkä koe häntä uhkana, mutta jos areenalle astelisi kolmas nainen, niin asia olisikin toisin?
todistetaan"... No, monikin seikka puhuu sen puolesta, että miehen elämässä on vain vaimo ja minä. Pieni paikkakunta, pienet piirit... Vaimon työn luonteesta johtuen mies ei tuosta vaan "juokse kylillä" mielin määrin, vaan viihtyy kotona tai lasten harrastuksissa. Sen kerran, kun on iltamenoilla esim työn puolesta, ilmoittaa minulle ja vien hänet sitten "mutkan kautta" kotiin tms - ja melkoinen fakiiri saa olla, jos vaimon valvovan silmän alla ehtisi vielä yhden yön kaatojakin tehdä. Joskus mies on todennut, että kahdessa, omalla tavallaan vaativassa naisessa on niin paljon tekemistä, että miten hän muuta ehtisikään...
No, mikäänhän ei ole ikuista enkä minäkään niin kuvittele. Voihan se jopa olla, että minä kyllästyn tähän tilanteeseen joskus ja menen menojani. Tai mies voi vaikka huomispäivänä päättää alkaa jälleen yhden naisen mieheksi. Tai jotain muuta, mutta siinä kohdassa minä häviän näyttämöltä. Ei toista ihmistä voi omistaa, joten en jää "tappelemaan" kenenkään huomiosta.
Eli ymmärsinkö oikein, että jos miehelle tosiaan ilmaantuisi se kolmas nainen, niin sinä häviäisit silloin näyttämöltä? Toisin sanoen olet valmis jakamaan miehen vaimonsa kanssa, mutta et enää sen kolmannen naisen kanssa, vaikka mies viettäisi kanssasi yhtä paljon aikaa kuin aiemminkin. Erikoinen logiikka.
Millä sitten olet varma, että sillä sinkkumiehellä ei ole kymmentä muuta naista ja lisäksi satunnaisia yhdenillanjuttuja? Ainakin se aviomies on kotona vaimon vahdittavana sen aikaa, kun ei kakkosen kanssa pane ;)
miksi mies rajoittaisi pillun haun vain kahden naisen välille, useimmat naiset ovat hyväksyneet sen että ovat naimisissa jakorasian kanssa ja näitä suhteita tulee ja menee.
Aivan käsittämätöntä on se että joku kakkonen alkaisi "rajoittamaan" miehen oikeutta paneskella ketä haluaa jos kerran se ykkönen sen hyväksyy.
Onko sille kakkoselle edes merkitystä ketä muita se mies painaa - se onko se vaimo vai joku muu? Vaimolle se saataa todellakin olla ihan yhdentekevä.
Vaimo tuskin vain on halukas luopumaan saavutetusta asemasta ja sen tuomista eduista. Yleensä mies joka kuvittelee ettei vaimo tiedä pyrkii vielä hyvittelmään nämä salasuhteet vaimolle joten hyöty on todellakin kaikkien etu. Siksi suoraa sanomista moni järkevä nainen osaa varoa.
Tämä asia kolmas nainen ollut esillä ennenkin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8851645
Olen vapaa yli nelikymppinen nainen. Kerrottakoon heti alkuun, etten ole kakkonen. Tämä vain ja ainoataan omasta tahdosta, koska sellainen suhde ei minulle henkilökohtaisesti riitä.
En kuitenkaan ole sinisilmäinen, enkä ajattelue mustavalkoisesti. Jokainen elää tavallaan, eikä mikään asia ole mustavalkoinen en lähtisi ketään tuomitsemaan. Jos kuitenkin pitää jotain sanoa niin kallistun sille kannalle, että kakkosten ja ykkösten jatkuva tappelu ja keskinäinen haukkuminen tuntuu aika lapselliselta. Eiköhän se kuitenkin ole se puoliso olkoon sitten mies tai nainen joka pettää syyllisin tapahtumiin.
Naisena puhun pettävästä miehestä, mutta varmati meissä naisissa pettäjiä löytyy ihan samalla tavalla. Olen tosiaan useamman vuoden ollut vapaana ja niin kuin moni on jo todennut vapaata ja rehellistä miestä ei niin vaan oteta/löydy. Ei kai kukaan ala seurustelemaan pelkästään noilla perusteilla vaan kemian ym. parisuhteeseen liittyvän pitää myös toimia. Sanottakoon vielä sekin, ettei tämän ikäisenä enää odoteta löytyvän mitään prinssiä sadun ihmemaan.
Mutta sitten ukkomiehistä. Yhtä typerältä kuulostaa tuo jatkuva syyttely ukkomiesten vikittelystä.
Ei niitä todellakaan tarvitse vikitellä. Menet mihin hyvänsä tanssipaikkaan tai seurusteluravintolaan niin joka kerta paikalta löytyy ukkomies tai useampi valmiina vikittelemään. Sanottakoon vielä, etteivät todella usko suoraa puhetta vaan päinvastoin yltyvät vain siitä. Harmittavan usein näitä löytyy myös työpaikoilta.
Jos teitä vaimoja ärsyttää kakkoset ja muut naiset niin yhtä paljon minua välillä ärsyttää ja väsyttää nämä vonkaajat.
Juttelin juuri tänään yhden ns vapaisiin miehiin pettyneen ystäväni kanssa. Ystäväni on 30 , eronnut muutama vuosi sitten pitkästä, mutta lapsettomasta liitosta. Talous kunnossa - ei tarvitse miestä maksamaan lainanlyhennyksiään - samoin vakkari työ. Ei pöhkömmän näköinen, huoliteltu ja liikuntaa harrastava. Eli vaikka ehkä ystävänä vähän puolueellisesti häntä katsonkin, niin sanoisin, että hyvä saalis :) Mutta nämä miehet... Näille vapaille miehille ei nettiaikana mikään riitä! Ystäväni ei ole baareissa eikä tanssipaikoissa viihtyvää lajia, joten on hakenut miesseuraa netin kautta. Kivoja miehiä tavannut ja jonkinlaista suhteen tynkää kehkeytynyt useamman kerran - mutta: miehille ei riitä yksi nainen kerrallaan, vaan niitä pitää olla 3-4 pyörityksessä varmaankin vielä livenä bongatut yhden yön seuralaiset lisäksi. Ystäväni tuumasi, että kannattaisko sitten "antaa löysää" työkaverille, sille vakiintuneelle ukkomiehelle... Heillä synkkaa ja kemiat kohtaa, mies ei halua erota, mutta mutta... Ystäväni totesi, että "salainen sopimus" viihdyttävistä hetkistä sopisi mainiosti. Miehen seuraa ja läheisyyttä kuitenkin silloin tällöin kaipaa, niin mikä olisikaan mukavampi ratkaisu kuin tuttu ja turvallinen ukkomies?! Ei vaadi mitään, antaa vain... Ja kun pelisäännöt on valmiiksi sovittuna, ei tule yllätyksiä puolin eikä toisin.
Aika karua, mutta tuskin ainoa tapaus laatuaan...
ymmärretty. Jos miehen aika on muutoinkin kortilla, niin miten kuvittelet hänen voivan viettää kanssani yhtä paljon aikaa kuin ennenkin, jos sitä aikaa olisi vielä toinenkin kakkonen jakamassa? Mitäs erikoista logiikkaa tuossa on?
Mutta entä jos hän paneskelisi sitä nainen numero kolmosta vain harvoin. Vaikka kerran kahdessa kuukaudessa? Hyväksyisitkö silloin tilanteen?
jaksat inttää... Ilmeisesti sinun pienessä mielessäsi on täysin mahdotonta, että mies "vieraan makuun" päästyään tyytyisi vain yhteen?
No, joka tapauksessa ei ole minun asiani "hyväksyä" miehen tekemisiä.
Teoriassa ajatellen, jos mies panisi jotain kolmatta kerran kahdessa kuukaudessa, minä sitä tuskin tietäisin - kun ei vaimokaan tiedä minusta ja minä sentään "ilmenen" huomattavasti useammin... Jos kuitenkin tietäisin, poistuisin näyttämöltä. Edelleenkään ei ole minun asiani "hyväksyä" mitään, mutta tuntisin itseni ylimääräiseksi. Ja mies osoittaisi tuolla käytöksellä, että ei ole sellainen kuin minä häntä pidän.
No, käytännössä tiedän varmasti, etten joudu miettimään moista. Älä kysy, miksi... Sorry, mutta et saa puhkumalla ja puhisemalla tämän "iloisen possun" taloa kaatumaan :)
Eli et ole mustasukkainen vaimolle, mutta jos miehellä olisi sinun lisäksesi toinenkin salarakas, niin raivostuisit ja olisit mustasukkainen?? Onpa todellakin erikoinen ajattelutapa. Hyvin ristiriitainen. Tyyliin "minä saan varastaa muilta mutta muut eivät minulta". No, itse asiassa yllättävän yleinen kaksinaismoralistinen asenne, jota teiltä iloisilta possuilta löytyy.
minä noin? Että raivostuisin ja olisin mustasukkainen? Teet aivan omia johtopäätöksiäsi kirjoittamastani, sillä noin en todellakaan sanonut. Sanoin, että poistuisin näyttämöltä - en puhunut raivosta ja mustasukkaisuudesta mitään, koska totuushan on aivan kaikissa suhteissa se, että toista ei voi omistaa. Jos minä en riitä, ok - mutta en minä ole sitoutunut siihen millään tavalla, että jäisin tilannetta seurailemaan, enhän..?
Mitä tulee mustasukkaisuuteen, sitä en ole tuntenut koskaan suhteissani - en "edes" aiemmassa "virallisessa" suhteessani. Kas kun tilanne on se, että jos olet mustasukkainen turhasta, aiheutat pahaa mieltä niin itsellesi kuin kumppanillesi. Jos olet mustis "aiheesta", niin mitä se hyödyttää? Jos toinen on mennäkseen, ei sitä voi draamoillakaan estää kuin ehkä hetkeksi.
Tuo on totta, mitä sanoit: en ole mustasukkainen vaimolle. Ehkä hivenen kade siitä, että hän tapasi tämän ihanan miehen ennen kuin minä, mutta sille ei mitään voi. Joka tapauksessa minulla on tässä miehessä paitsi ihana rakastaja, niin todella hyvä ystävä - siltä pohjaltahan tuttavuutemme alkoikin.
Kaiken kaikkiaan tuosta inttämisestäsi tulee sellainen olo, että yrität väen vängällä vääntää sanomisiani mieleiseesi malliin..? Vänkäät asiaa, joka ei ole millään tavalla ajankohtainen ja yrität virittää "iloselle possulle" ansakuoppaa, että pääsisit sanomaan "catch you"... Hupaisa leikki, ei siinä mitään...
Mutta kerrohan... Suurelta osin ihmiset täällä kirjoittelevat omakohtaisten kokemuksiensa perusteella ; se nyt on selväksi käynyt, että olen kakkonen, mutta olen joskus ollut myös petetyn saappaissa. Exälleni muuten riitti myös vain yksi salarakas, heistä tuli sittemmin ilmeisen onnellisia yhdessä - ja tämän sanon ilman katkeruutta, sillä päin peetähän suhteemme oli ilman salarakastakin. Ei, en muuten ole sitten kakkonen tyyliin "pannaan vahinko kiertämään"...
Mutta mitenkäs sinä tähän kuvioon sovit... Oletko kenties vaimo, jonka miehelle ei riitä yksi salarakas..? Vai salarakas, joka on huomannut, että samoilla apajoilla on muitakin kalastajia..? Vai kenties se pettäjä, jolle ei yksi pano riitä ja joka luulee, että kaikki ovat samanlaisia..? No, tuskin mitään noista...
Loma jatkuu, mutta nukkumaankin pitää mennä....
Ihminen voi ylipäätään olla varma vain omista tekemisistään. Olen itse ollut naimisissa ja kyseenalaistan koko avioliittoinstituution tällä hetkellä. Sehän näyttää etenkin vaimojen osalta perustuvan jonkinlaiseen pyrkimykseen hallita koko miehen elämää. Tosiasiassa ihmissuhteissa, niin myös avioliitossa, on aina kaksi erillistä ihmistä. Ainoa tapa varmistaa oma tyytyväisyytensä on yrittää sopia puolison kanssa pelisäännöistä ja ainakin itse noudattaa niitä ja elää siinä sivussa myös omaa elämäänsä. Naimisiinmeno ei valitettavasti nykyaikana tuo automaattisesti onnea ja uskollista puolisoa. Meidän pitäisi enemmän kunnioittaa toisiamme ihmisinä kuin nähdä toinen vihittynä puolisona ja lastemme vanhempina. Parisuhteessakin ihmisillä saattaa olla eriävä näkemys hyvän avioliiton määritelmästä.
Minusta on täysin absurdia miettiä, onko varatulla miesystävälläni joku kolmas tai neljäs nainen. Hän on ihminen, josta pidän ja olen tiennyt reunaehdot alusta saakka. Suhteemme on salainen rakkaussuhde, jonka olemassaolo perustuu toisen pitämiseen viehättävänä. Minun olemassaoloni ei uhkaa miehen avioliittoa, ainakaan mies ei aio erota takiani. Asumme eri puolilla Suomea, joten meistä ei voisi tulla "arkiparia", vaikka vaimo jättäisi miehen.
Näiden kirjoitusten perusteella suomalaisesta avioliitosta saa synkän kuvan. Ihmiset käskevät heti jättämään pettävän puolison. Ihan kuin pettäjässä olisi vain yksi ominaisuus eli pettäminen. Missä mahtaa olla rakkaus siinä tilanteessa? Toisaalta samat ihmiset syyttävät salarakasta vikittelystä ja itkevät, miksi salarakkaat eivät etsi vapaita ihmisiä. Jos pettäjä vain vikitellään pahaa aavistamatta suhteeseen, miksi sellainen ihminen pitäisi sitten jättää uskottomuuden paljastuttua?
Luultavasti kovinkaan moni pettäjä ei tietoisesti etsi salarakasta ja toisaalta salarakas ei etsi varattua kumppania. Patologiset sarjapettäjät lienevät eri asia, mutta eiköhän aika monessa sivusuhteessa ole enemmänkin kysymys ajautumisesta kuin etsimisestä. Myös siksi on täysin absurdia miettiä pettäjän kolmatta ja neljättä suhdetta. Kovin monella ei edes aika riitä monen suhteen hoitamiseen tai sitten pettäjä ei ehdi ikinä käymään kotona. Pettäjät ovat ihan tavallisia ihmisiä lähiympäristössämme eivätkä mitään seksihulluja petoja. Muistaakseni puolet miehistä pettää puolisoaan. Siitä vaan töissäkin miettimään, kuka on se "joka toinen".
Todellakin suurin osa ”pettäjistä” on ihan tavallisia miehiä. Suurin osa kokeilee sitä muutaman kerran tai heillä on yksi pidempiaikainen suhde. Kyllä tavallisen ihmisen arjessa on niin paljon muuta, työt, harrastukset ja perhe vie energiaa, eikä sitä niin jää ulkopuolisille suhteille. Harva myöskään jaksaa sitä salailua ja kaksoiselämän paineita, jotta sitä ihan työkseen tekisi. eikä se tavallisen miehen potenssi nyt ihan niin hirmuinen ole…
Erikseen on se pieni ryhmä ehkä 10 – 15 %, joilla on joko asennevamma tai suoranainen persoonallisuuden ongelma, jotka pyörittävät naisrinkiään. Hekin tuntuvat tekevän sitä aikansa, ja jossain välissä hekin väsyvät ainaiseen ihmissuhdedramatiikkaan, jota se väkisinkin tuo mukanaan. Jäljelle jäävät sitten nämä persoonallisuushäiriöisten pieni porukka…
kuin olla hiljaa, vaikka miehellä olisi kolme muuta. Yksinkertaisesti horolla ei ole asemaa.
Jaa-a, mitenkähän tuossa tilanteessa lienee... "Triangelin" osapuolistahan se salapano on ainut, jolla ylipäätään on "varaa" johonkin: mies yrittää olla mieliksi molemmille naisille, vaimo saattaa pitää napinat navassaan siksi, ettei halua miehen lähtevän litomaan liitosta.
Lähtökohta ihmissuhteissa on se, että uskotaan ja luotetaan toisen sanaan. Jos toinen kertoo, että on ero menossa ja kaksi kuukautta jo asuttu erillään, niin kyllä se on helppo uskoa. Ennemminkin minusta olisi surullista epäillä jokaista toisen ihmisen sanomaa. Aion siltikin luottaa vaistooni jatkossakin, ja luottaa ihmisiin jotka luotettavilta vaikuttavat. Jos on kerran mennyt halpaan, niin ei siihen saa maailma kaatua. Sattuuhan se valehtelu, mutta tällaisistakin takaiskuista on vaan toivuttava. Ei sitä luottamusta toisiin ihmisiin kannata noin pienestä menettää.
Ajattelehan, jos et koskaan voisi luottaa kehenkään! Silloin et myöskään koskaan tutustuisi kehenkään. Minä en haluaisi ystävää, joka ei voisi luottaa minuun koskaan vain siksi että joku on joskus hänelle valehdellut. Kaikille valehdellaan joskus ja kaikki joutuvat joskus pettymään. Terve ihminen selviää kyllä pettymyksistä.
useimmilla toimii. Tämä on todellakin varsin ikiaikainen fraasi, mutta sen ongelma on että yhtä usein se on tottakin. Ei se aina ole helppoa tulkita, mitä kukin sillä tarkoittaa.
Ne miehet jotka käyttävät sitä ihan vain manipulointiin, ovat perustelleet sitä että naisilla on niin kova hoivaamisen vietti. Jotkut taas sillä että naisilla on niin kova kilpailun tarve, he aina haluavat olla parempia kuin ”muut” naiset ja haluavat todistaa sen tuon miehen kautta. Samoin jos he näkevät että nainen on ihastunut, niin silloin ei välttämättä kriittinen ajattelu toimi. Tällöin siis mies on se, joka käyttää hyväkseen toisen tunteita.
Toisinaan voi olla kyse, että ukaasi on annettu ja mies uskoo eron olevan edessä. Kun tuo ukaasi perutaan, mies on jo voinut aloittaa suhteen. Erokriisissä kuitenkin miehet kaipaavat enemmän kuuntelijaa kuin seksiä. Jotkut miehet kokevat että sitä seksiä tulisi kuitenkin tarjota. Tällöin on sen naisen vastuulla se kuinka homma etenee. Ikävä kyllä moni mies ei aina ymmärrä että se nainen voi olla vain etsimässä seksiä.
Miehet ihastuvat ja eivät haluaisi luopua siitä ulkopuolisesta suhteestaan. Tällöin he käyttävät opittuja malleja vedätykseen. Kyse on siis yksi ihmisten rakentamista peleistä. Kaikki eivät ole saaneet niin kyynistävää kasvatusta, että tunnistaisivat nämä pelit kyllin ajoissa.
Käytännössä ero muuten on, kun suhde ajautuu pattitilanteeseen, eletään jo erillään tai haetaan eri asuntoja yms. Se virallinen ero on jotain muuta. Ei siis aina kerro yhtään mitään todellisesta tilanteesta.
Paras keinohan se olisi, että laittaa jäitä hattuun. Yrittää pitää kurissa jo ne ensimmäiset ihastumisen tunteet. Me olemme vain niin erilaisia näissä asioissa, joku jaksaa harkita, joku ottaa riskejä helpommin.
Kyynisyyteenkin ihminen oppii vuosien myötä, onneksi suurin osa ei saa 2kyynistävää" kasvatusta.
Yleensä rakastunut ihminen luottaa niinkuin lapsi ja onnellisena uskoo kaiken. Riittävän monta pettymystä tekee kyyniseksi ja se ei ole hyvä tunne olleenkaan.
Nainen on rakastuneena kuin sokaistunut siitä tunteestaan. Siinä voi sitten miettiä kumpi toistaan tyhmempänä uskoo ja luottaa sinisilmäisesti, kakkonen vai ykkönen?
Nainen yleensä kohdistaa pettymyksen ja vihan tunteen herkemmin siihen kakkoseen kun mies yleensä syyttää pettymyksen tullessa ensin puolisoaan.
Omia vikoja ei heti jos koskaan huomaa kumpikaan.
"Vaimoni ei ymmärrä minua." Tuohan on aivan totta! Naiset ei ymmärrä miehiä eivätkä miehet naisia. Mitä kusetusta tuo muka on?
Milläs todistat, että on erottu? Jos on asunut avoliitossa, ja vaikka eri asunnoissa? Oikeasti, olisitko puoli vuotta ilman seksiä ihanan miehen vieressä vain siksi, että odotat että ero astuu voimaan? No, jokaisella omat painajaisensa... :)
Aivan samoin kun ne jotka hakkaajan kanssa elävät tai ne muijat joka kuvittelevat että kukasta kukaan lentänyt pelimies alkaa uskolliseksi ukkomieheksi koska juuri minä tulin mukaan kuvioon.
Kautta aikoje ... ei kaikki halua olla ainuita naisia riittää että on yksi monien joukossa.... sillä ei se ykkösen... kakkosen tai vasta kympin aseman siitä yhtään poikkea..... itse he itseään rapaan anataa polkea ja miehen pyyhkiä "jalkansa" mennen tullen ja palatessa ja vielä ruikuttavat perään......Mikko älä jätää..... mää rakatan suoa.....mää on se oikee sulle......
Ja haukkuvat ja repivät sitä toista naista joka ei päästä mun mikosta irti vaan ihan väkisin yrittää mikko houkutella.... katala akka.... ja itse tekee juuri samaa, nuolee vaikka miehen perseen jotta saa olla "voittaja"
Juuri yksi jutun pointi näillä ihmisillä ei todellakaan ole aivotoimintaa.
Jokainen ihminen kuvittelee olevansa ainutlaatuinen. Paljolti siksi.
Toinen juttu on sitten nämä naiset, jotka tieten tahtoen haluavat kakkoseksi... Heidän sielun maisemaa tulen tuskin koskaan ymmärtämään.
Toisaalta itse olenkin mies.
Mahtaisiko olla kysymys ehkä tästä?
http://ihmissuhteet.blogspot.com/2003/08/uskottomuus-ja-toisena-naisena.html
asia esitetään. Miehen osuus kuitataan; ”Miehillä on varmaan joku evoluutiobiologinen kaava…” Niin, eiväthän miehet sille mitään voi, joten vastuu lienee sitten aina naisen? Mikähän tuo kaava sitten mahtaa olla?
Mitenkä tuo muuten sopii siihen, että kyseessä onkin nainen, jolla on liiton ulkopuolinen seksisuhde?
Se, että haluaa tyytyä ei niin ruusuiseen suhteeseen, ei ole mikään huono asia. Se vain on tyypillisempää miehille, joille perhe ja koti on tärkeä ei niinkään se ihmissuhde siellä kotona. Johtuuko se siitä että mies käyttää eri kriteeriä etsiessään puolisoa kuin etsiessään parasta seksikumppania?
On se ihan samaa naisilla.... silloin kun haetaan hyvää puolisoa ja lapselle isää ( kun on vauvakuume) niin kriteeristö on aivan toinen kun silloin kun haetaan miestä pelkään seksi leikkeihin.
Normaali nainen miettii aina kannataako ottaa ero vai pitää yllä kulissia.
Useimmat naimisissa olevat vain osaavat hoitaa homman kotiin huomattavasti miehiä fiksummin ja kakkoseksi jäävä mies ei yleensä ruikuta perään.
Miehe tupaavat ottamaan kakoseksi sen vapaan naisen ( jolle luodaan mielikuva yhteisestä tulevaisuudesta - kusetus) ja naisen on turvallisempaa pokata ukkomies ( kova intressi pitää homma salassa- ei haaveita yhteisestä tulevaisuudesta) Yleensä tälläiset naiset jopa tietävät miehen ulkopuolisista suhteista mutta niistä on vaimolle vain etua ( mutta harvan miehen psyyke kestää sen ettei asia edes vaivaa vaimoa, joten sitä ei ääneen edes lausuta)
Da Daa ja kumpikaan ei halua tehdä muutosta siihen avioliittoon koska ovat riittävän tyytyväisiä vallitsemaan tilanteeseen.
TOtuus on VASTA KUN IHMINEN ON RIITTÄVÄN TYYTYMÄTÖN TILANTEESEEN PYRKII HÄN MUUTTAMAAN SITÄ, TÄMÄ TYYTYMÄTTÖMYYDEN RAJA ON JOKAISELLA YKSILÖLLINEN.
blogikirjoituksen? Kommenttini liittyi siihen. eli Laasanen sanoo kirjoittavansa miesnäkökulmasta ja tässä hän pohtii toisen naisen roolia. Häneltä jää kokonaan pohtimatta mm. toisen miehen rooli. Pätevätkö mieheen samat väittämät?
Lainauksia;
”Miksi toiseksi naiseksi (mieheksi ) ryhdytään, kun kokonaisiakin miehiä (naisia) olisi saatavina? Totuus on, että hankkimalla miehen osaomistukseen nainen voi saada itselleen tasokkaamman miehen (naisen) kuin hankkimalla koko-omisteisen miehen.”
,”…nainen (mies) voi nauttia miehen (naisen) tarjoamista kestityksistä ja toistuvasta suhteen vahvistamiseksi tehdystä iskemiskäyttäytymisestä, jollaiseen miehen (naisen) ei tarvitse vaivautua liitossa ollessaan…” (Huom.! on viis ihan ok että miehen ei tarvitse VAIVATUA!)
”Toisena naisena (miehenä) oleminen voi olla antoisaa, jos nainen (mies) pystyy hyväksymään sen, että enempää ei tule ja sen, että hän ei ehkä kelpaisikaan muuhun kuin toisen naisen (miehen) rooliin. ”
”…teorian, että naiset (miehet), jotka huomaavat ainakin alitajuisesti, että heillä ei ole tietyistä luonteenpiirteistä johtuen mahdollisuutta päästä tavalliseen onnelliseen parisuhteeseen, hakeutuvat toisen naisen (miehen) rooliin, jossa noista luonteenpiirteistä ei ole haittaa.”
Onko näin että miehelle se on ok, ettei kelpaa parisuhteeseen, vaan harrastaa pätkäjuttuja, mutta naisella nöyryyttävää? Miksi?
”Suurin ongelma on siinä, että nainen (mies) ei pysty kasvamaan ihmisenä samalla tavalla, kuin oikeassa suhteessa ollessaan.” ja ” Toisena naisena (miehenä) oleminen on antautumista nautintojen vietäväksi, osittaista luopumista itsekurista, itsekunnioituksesta ja elämänhallinnasta ja tyytymistä korvikkeeseen.”
Huomaatko että tällä palstalla eivät ”toiset” miehet käy samankaltaista kamppailua kuin naiset?
Olen juuri eronnut parinkymmenen vuoden avioliitosta; viimeiset viisi vuotta jahkattiin erotako vai eikö. Oli aika kuluttavaa. Olen itsenäinen nainen, tulen toimeen taloudellisesti ilman miestä ja eksän elatusmaksuja. Minulla on kaksi kivaa, vielä kouluikäistä lasta. Miehen ja naisen suhde on siitä erityinen, että sitä on vaikea korvata harrastuksilla, lapsilla jne. Omaan arkielämääni en miestä kaipaa, mutta jonkinlaista miehistä kumppania silloin tällöin kyllä. Sattumalta tapasin naimisissa olevan miehen, joka on minusta kiinnostunut, mutta ei aio koskaan erota. Tapaamme erittäin satunnaisesti parin kolmen viikon välein ja tämä tilanne sopii meille molemmille erinomaisesti. En halua missään tapauksessa mitään uusperhekuviota ja tämän varatun miehen kanssa voin olla varma, että hän ei tule vaatimaan minulta mitään vakituista parisuhdetta. Suhteemme on olemassa vain niitä hetkiä varten, kun tapaamme. Minua ei edes oikeastaan kiinnosta, mitä hän väliajat tekee ja onko hänellä esimerkiksi muita naisia. Soittelemme joskus useamman kerran päivässä, joskus emme moneen päivään. Nautin tällaisesta paineettomasta suhteesta, joka on kahden aikuisen juttu ilman sukulaisia, lapsia jne. Toki tähän liittyy myös tietoisuus siitä, että jokainen tapaamiskerta voi olla viimeinen, mutta se on myös osa tämän suhteen viehätystä.
Minä luulin, että suhde varattuun kulkee mukavasti, ei sitoumuksia eikä muutakaan ylimääräistä päänvaivaa. Mutta se ei mennyt varatun miehen kanssa niin, vaan hän oli jatkuvasti kontrolloimassa ja vahtimassa tekemisiäni, ei riittänyt aina 3 puhelua päivässä tai minun selitykset "huijaamisestani" . Kaikki tietenkin rakkauden nimissä. Hän rakasti niin paljon, että piti tietää joka ikinen päivän tapahtuma, ja jos en joskus ehtinyt vastata puhelimeen, huijasin tietenkin. Kuka tuollaista jaksaa ja kenen kanssa olin, en tiedä..
Kun vihelsin pelin poikki, alkoi vaimon kanssa hyvät ajat, sopu on nyt rakennettu tukevalle maapohjalle ja itse olen vapaa..
Ihmissuhteet eivät koskaan liene ihan yksinkertaisia, joten lienee aika naiivia kuvitella, että varatun miehen ja salarakkaankaan suhde olisi. Suhteet ovat myös erilaisia. Tuskin on olemassa kahta samanlaista avioliittoa ja tuskin on kahta täysin samanlaista salarakkaan ja varatun suhdetta.
Olen suhteessa varatun miehen kanssa ja koen ongelmaksi mm. sen, etten voi tai halua soittaa hänelle vapaasti, koska en halua vastaukseksi "en voi puhua nyt". Mutta omistushaluinen miesystäväni ei ole, joten tuo sinun kuvailemasi tapahtumaketju sopii hyvin sinun ja varatun miehen suhteeseen, muttei minun. Miesystäväni ei aio erota, joten oletan arjen sujuvan jo nyt vaimon kanssa hyvin. Kun me kaksi jonain päivänä eroamme, miesystäväni ja vaimonsa suhde varmaan jatkuu ennallaan.
Ihana viesti. Kirjoituksestasi huokuu aikuisen naisen itsevarmuus ja kyky ajatella asioista itsenäisesti, ilman muiden tai yhteiskunnan odotusten tuomaa painolastia. En tiedä millainen olet mahtanut olla nuorempana, mutta toivon joskus löytäväni kaltaisesi naisen jolta löytyy suvaitsevaisuutta ja sivistystä!
Monesti miehille on ongelma, kun naiset vanhetessaan tulevat itsenäisemmiksi. Itse taas en kestä nuorten naisten riippuvuutta ja stressaamista milloin mistäkin asiasta, vaikka ovatkin kauniita katsella. Nykyisin sitä arvostaa kuitenkin muita asioita kuin vain sileää ihoa ja kiinteää kroppaa.
Belebelelle siis kiitokset ja viestiketjun aloittajalle vastaukseksi, että pettäjät ovat naisten parissa suosittuja alfauroksia eivätkä naiset vain "mahda itselleen mitään". Miksi muuten ikiaikainen varattujen miesten ja toisten naisten karuselli pyörisi aina vain. Onpahan jotain hupia myös moralisoiville sormen heiluttajille! Ja voipi olla, ettei se vaimokaan ihan niin uskollinen ole kuin miltä näyttää tai mitä mies luulee...
mitä sinä tarkoitat tuolla alfalla?
1
Että kun mies pettää, niin hän on automaattisesti sen jälkeen alfa? Kuuluko alfan yhteen piirteeseen se, ettei hän saa muutoin naista (kuten puolisokseen) kuin esim. valehtelemalla? Vai sitä että miehellä on monta naista, joista hän valitsee yhden puolisokseen ja loput naiset hän käyttää tarvittaessa?
2
Entä kuin on alfanaaraiden tilanne? Alfa naisella on lukuisia miehiä sen ”oman” lisäksi? Tuleeko naisestakin alfa kun hän pettää? Määritteleekö naisalfan seksikumppaneiden määrä, vai vallan määrä?
3
Tiedätkö mistä tämä alfa käsite on peräisin ja mitä se tarkoittaa?
Tarkoitan kahta asiaa, eli jos stereotypisesti ajatellaan alfauroksia eläinlauman johtavina uroksina, niin heillä on sekä vaikutusvaltaa että tarve pönkittää asemaansa. Alfauroksen status ja ominaisuudet puolestaan houkuttelevat naisia. Miehet taas saavat pönkitystä itselleen kun on nainen joka sormelle tai viikonpäivälle, edustusvaimon lisäksi. Tangoon tarvitaan kaksi joten kannattaa muistaa, että syytä on aina sekä miehessä että toisissa naisissa.
Ei ole varmastikaan sattumaa, että niin monet varatut miehet harrastavat suhteita, ja niin monet naiset jopa tietoisesti valitsevat ennemmin ukkomiehen kuin sinkun. Joskus tähän liittyen kuulee, että varatuista miehistä ainakin tietää, että ovat jo kelvanneet jollekin muulle. Lisäksi varattu mies ei ehkä ole niin ripustautuva ja epätoivoinen kuin sinkkumiehet pahimmillaan...
Alfanaaraiden kohdalla tilanne on periaatteessa sama, mutta yhteiskunnassa puumanaisena oleminen on vähemmän hyväksyttyä. Tämä nähtiin esim. sinänsä huvittavassa debatissa taannoisesta Atrian mainoksesta. Ei kuitenkaan kannata hurskastella, itselläni on ainakin karissut aikapäiviä sitten kaikki harhakuvitelmat naisten kunnollisuudesta. :) Tasa-arvo etenee! En mitenkään paheksu nykynaisia, eikä minulla olisi siihen oikeuttakaan, kun en ole pulmunen itsekään.
Alfan käsite on tietääkseni peräisin biologiasta ja tarkoittaa nimenomaan eläinlauman johtajaa, oli se sitten naaras tai uros. Sikäli kun sillä nyt oli alkuperäisen vastaukseni kanssa tekemistä.
sellaiset yksilöt herättävät kiinnostuksen, jotka ovat jollain tapaa osoittaneet ”menestyksensä” ja ovat muidenkin mielestä kiinnostavia. Sitähän me haemme noin biologiselta kannalta, hyvää ja tervettä yksilöä lisääntymisen kannalta. Ihminen harrastaa seksiä myös huvikseen, joten kriteerit eivät tuolloin olekaan samat.
Niin, termi tulee eläintieteestä, ja siksi ei aina sovi niin suoraan ihmisille. Termi on yksi joka kuvaa hierarkkista asemaa siinä yhteisössä (laumassa), jossa elää. Nämä ihmisen arvostukset muuttuvat myös aina kulttuurin ja historian mukaan. Yksilön asme voi siis heikentyä salasuhteilusta, sillä se herättää epäilyjä. Yksilön jolla on taipumus salailla ja peitellä tekemisiään ei herätä luottamusta, sillä hän voi olla juuri se selkään puukottaja ja pettää muissakin asioissa. Tämä taas ei ole hyväksyttyä järjestyneessä yhteiskunnassa , eikä yhteisössä jotka perustuvat luottamussuhteisiin.
Naisten tilanne on siis hyvin kulttuurisidonnainen sekä biologisesti toinen, koska miehet eivät hyväksy etenkään seksisuhteita muiden miesten kanssa. Tämä siis vaikeuttaa naisten seksielämää ja tuntuvasti. Yllättäen sinäkin puhut ”kunnollisuudesta”, miksi naisten tulee olla kunnollisia, mutta miesten ei tarvitse?
Nykyinen kulttuuri painottaa seksiä erityisen paljon. Me olemme oppineet kytkemään seksiin sellaisiakin asioita jotka siihen eivät ole aiemmin kuuluneet. Kun mielemme askaroi vain mielihyvän etsimisessä, aina vain ”parempien” kiksien toivossa, energiaa ei jää muihin tekemisiin. Näin meitä on helpompi ohjailla ja hallita! (ne alfat...)
Kun kiinteät yhteisöt hajoavat ja muodostuu löysiä käyttösuhteita, se ”vapauttaa” meidät aika irrallisiksi yksilöiksi, joiden asema vaihtelee koko ajan ja läpi elämän. Se tietää jatkuvaa kamppailua asemasta. Se mitä se merkitsee henkisesti ja psyykkisen terveyden kannalta, jokainen voi pohtia sitä itse.
Heh, heh, enpä ollutkaan ajatellut olevani suhteessa alfauroksen kanssa, mutta periaatteessa määritelmä pätee meidänkin suhteeseemme. Varattu miesystäväni on alallaan menestynyt. Luultavasti menestyminen tuo mukanaan jonkinlaisen itsevarmuuden (ja itsekkyyden?) tehdä myös omia valintoja ja kestää ehkä muiden mielestä epäselvää tilannetta. Uskon aika vahvasti, että miesystäväni ei ole mitenkään ahdistunut kotiympyröissään meidän suhteestamme ja hän hallitsee tilanteen kuten on työssäänkin onnistunut hallitsemaan vaikeita asioita.
Toisaalta suhteemme perustuu myös siihen, että toimin itse samalla alalla ja olen myös pärjännyt työssäni hyvin ja puhumme siis aika paljon myös työjutuistamme. Minun entinen puolisoni ja miesystäväni puoliso ovat taas puolestaan ihan eri tyyppisissä ammateissa ja meille molemmille on ollut antoisaa huomata, että joku ymmärtää työasioitamme.
En hakenut tietoisesti oikeastaan minkäänlaista suhdetta eroni jälkeen, vielä vähemmän hain suhdetta varatun kanssa. Mutta tämän suhteen alettua voin myös allekirjoittaa väitteen, että jossain elämäntilanteessa tälläinen suhde varatun ja eronneen välillä toimii hyvin. En halua ketään 24/7 suhteeseen kanssani, koska haluan jatkaa arkielämääni lasten kanssa ilman vierasta miestä kotonamme. En myöskään pysty kuvittelemaan, että muuttaisin lasten kanssa vaikkapa jonkun miehen kotiin. Toisaalta miesystäväni ei tarvitse pelätä, että haluaisin hänet kokonaan ja sekoittaisin hänen kotikuvionsa. Sopii tällä hetkellä molemmille ja tässä hetkessä eläminen on joskus paras vaihtoehto.
Yksityisyrittäjä jonka bisnekset kulkevat lain hämärän rajamailla, ottaa tukevasti viinaa ja on kolmatta kertaa aviossa. Kuvioissa pyörii kaikennäköistä naista, lähinnä tuollaista itsekin hiukan alkoholisoitunutta. Yksityisyrittäjäksi alkoi, kun oli saanut kyllin monet potkut töistä.
Rekkakuski, jonka vaimokin ottaa ”ilon irti”, tukeva ja kouluttamaton. On välillä työttömänä. Reissuilla aina tapahtuu. Kotona on se kuuluisa sohvaperuna.
Toisinaan työssäoleva, työttömyysjaksoina ottaa niin viinaa kuin pillereitä sekä harrastaa ns. kehonrakennusta. Ulosotossa on enemmän kuin tarpeeksi ja vaimon nimissä on talot ja tavarat. Vähän väliä putkassa ja ehdollista on tullut pahoinpitelystä. Rouvaa hutkii silloin tällöin, mutta rehellisesti rouvakin hutkii häntä. Perässä kulkee enemmän tai vähemmän sekalaista tai sekavaa naisihmistä.
Kiltti, hiljainen perheenisä, joka 15 vuoden uskollisuuden jälkeen halusi vipinää ja viimein kovan etsimisen jälkeen sai suhteen aikaan, yhtä hiljaisesta ja kiltistä eronneesta rouvasta.
En ole paneutunut yhtään tähän alfa-uros-teemaan, joten puhun vain omasta kokemuksestani. Mutta lienee selvää, että pettämistä on monenlaista ja oletan, että nuo mainitsemasi esimerkit ihmisyypeistä ovat triangelidraaman osapuolia eikä niistä taida alfauroksia ja -naaraita tunnistaa. Ihmiset viehättyvät eri asioista; naiset rakastuvat renttuihin ja toisaalta valta on seksikästä ja varmaan kaikkea siltä väliltä. Keski-ikäisenä oman uran tehneenä naisena en todennäköisesti ihastuisi vapaaseen tai varattuun kouluttamattomaan työttömään edes sen vertaa, että haluaisin purkaa seksuaalisia turhaumiani kyseisen ihmisen kanssa. Nuorena kaikki on mahdollista, mutta tässä iässä järki on mukana myös tunnejutuissa(?)
se on sinunkin järkesi, MINÄ MINÄ JA MINÄ.. Sopii minun tilanteeseeni, hitot miehen vaimosta!Oetpa "fiksu" ihminen olevinasi, totta tosiaan. Odottappa kun putoat omaan kuoppaasi, kuvittelet olevasi jotain, pelkkä halpa h....alinta kastia, tsekkaa siihen peiliin..
olla kannanoton paikka vähän ylempänä.
Ymmärrän tilanteesi oikein hyvin, sillä olen itse elänyt sellaista myös. Ei vain ollut aikaa seurusteluun. Yritin ratkaista tuon pattitilanteen monella tavoin, lopulta oli vuoden selibaatissa. Hyvä kokeilu olikin. Silloin pähkäilin että miten asiat ovat teoriassa helppoja, mutta käytännössä vaikeita. Eivät ne miehet niin yksioikoisia olleetkaan kuin täällä ehkä kuvataan. Eivät kaikki suostuneet olemaan paikalla vain tarvittaessa tai he ihastuivat (jopa rakastuivat) enemmän kuin oli tarpeen. Osa oli kuin tyttölapsia, asioista piti päästä rehvastelemaan, nämä kiersin kaukaa. Juoruja vähiten kaipasin. Varattujen tilanteessa mietin aina sen vaimon asemaa ja tunteita, pystyisinkö katsomaan häntä silmiin?
Sen verran kuitenkin kokemuksesta että kyllä työmiehen (sen joka aina on välillä työtönkin) seksissä on sitä jotain. Jos hakee vain sellaista mutkatonta seksisuhdetta eikä mitään ihastumisia. Tykätä nyt tietysti täytyy. Älykköjen kanssa ei ihan toiminut, vaikka mukavaa oli muuten.
Nyt on sellainen hyvä kokonaisuus, duunarista insinööriksi kehittynyt mies.
Mitähän minä nyt mahdollisesti kuvittelen olevani ja mihin minä tästä voisin tipahtaa? On aivan selvää, että sivusuhteessa eläminen on itsekästä, joten tämän asian suhteen olen tosiaan "minä, minä minä". Toisissa asioissa on sitten toisin. Mutta ihan tämän elämänkokemuksen perusteella totean, että kukaan ei toiselle tuo onnea hopealautasella, itse se onni on etsittävä. Mielellään pitäisi olla tallomatta muita, mutta en ota kyllä itse vastuuta miehen pettämisestä. Minä olen eronnut, joten minä en petä ketään. Elin vuosia epätyydyttävässä avioliitossa ja voin kyllä sanoa, ettei siitäkään mitään kruunua palkkiokseen saa.
Jos sinua harmittaa, etteivät kaikki ihmiset elä sinun oppiesi mukaisesti, luultavasti tämä palsta on väärää luettavaa sinulle...
Miksi jotkut ovat niin tyhmiä sukupolvesta toiseen, että valehtelevat. Sitten, kun jäävät yhdestä valheesta kiinni, uutta ollaan jo seputtamassa.
Jos kaikki olisivat poikkeuksetta aina täysin rehellisiä eikä kukaan koskaan valehtelisi, maailma olisi sietämätön paikka. Itse kukin voi laskea kuinka monta kertaa päivässä turvautuu valkoiseen valheeseen. "Ei, et näytä lihavalta tuossa hameessa", "Menemme vaan yksille"... Tai mikä mahtaa tänäänkin olla lukemattomien naisten vastaus miesten esittämään kysymykseen: "saitko?" :)
Olisi myös mielenkiintoista miten maailmanrauhan kävisi jos eri maiden armeijat olisivat rehellisiä toisilleen. Juu, kyllä meillä on pernaruttoa vaikka se piti hävittää... Mutta ihan vähän vain, pahan päivän varalle. Ja joo, meillä on ydinaseet suunnattuna teidän strategisiin kohteisiin, tässä lista ja kartta!
Ilman valehtelua ja salailua maailma sortuisi kaaokseen muutamassa päivässä.
Maailma on ajautunut tähän kaaokseen juuri epärehellisyyden tähden?
Jos ei koskaan voi luottaa kehenkään, se ajaa ihmisen ahdistavaan yksinäisyyteen. Jatkuva puolustuskannalla olo taas torjuu kaiken mahdollisen hyvänkin, ei vain sitä pahaa. Se murtaa lopulta mielen ja samoin yhteisön sekä yhteiskunnan. Turvattomuus, väkivalta ja viha lisääntyvät.
En tiedä onko sinulla lapsia, mutta opetatko tuota samaa heille?
Koetko että kun sinä olet petosten kohteena, se on hyvä asia ja tekee elämästä siedettävämpää?
Et siis suutu etkä loukkaannu, kun sinulle valehdellaan?
Uskon, että evoluution myötä vain jollain tavalla hyödylliset asiat pysyvät. Jos epärehellisyys ei olisi biologisesti tai kulttuurillisesti jollain tapaa hyödyllistä, siitä olisi jo päästy eroon tai ihmiset eivät olisi alun perinkään keksineet valehtelua. Kuitenkin ihmisten historia on täynnä vehkeilyä ja vilunkipeliä.
Ja toisaalta, samalla tavalla kuin rumuutta ei käsitteenä olisi ilman kauneutta, tai iloa ilman surua, ei rehellisyyttäkään olisi ilman sen vastakohtaa. Muuten kyse olisi vain normaalista olotilasta. Voimme siis olla rehellisiä vain jos on olemassa myös epärehellisyyttä.
Mielestäni maailma, jossa on olemassa vain joko tai eikä mitään siltä väliltä, olisi aika ankea ja kapeakatseinen. Ja vaikka maailmassa on valehtelua ja muuta ikävää, ei tilanne kuitenkaan ole niin synkkä, ettei kehenkään voisi luottaa.
Turvattomuus, väkivalta ja viha lisääntyvät monesta muustakin syystä kuin valehtelusta johtuen. Moni muu asia mielestäni vaikuttaa niihin huomattavasti enemmän. Esimerkiksi ahneus tai ennakkoluulot, tai mikä tahansa mustavalkoinen ajattelu jossa kaikki mielipidettä A kannattavat ovat väärässä koska itse kannattaa mielipidettä B. Ehdottomuus ajaa maailman konflikteihin.
Ei, minulla ei ole lapsia, ja vaikka olisikin niin en uskoisi opettavani heille omia ajattelutapojani. He kyllä saavat ajan myötä selville millainen maailma on ja löytävät oman tapansa suhtautua siihen.
En mitenkään erityisesti koe olevani petosten kohteena. Totta kai kuitenkin pahastun, jos käy ilmi, että minulle valehdellaan. Sellaista elämä kuitenkin on, eikä asioiden kieltäminen tee elämästä sen siedettävämpää, päin vastoin.
noin biologiaa vetäisi mukaan. Valehtelu tarvitsee tietoisuutta. Siihen taas vaikuttaa oppiminen. Vähemmän älykkäät eivät opi ja eivät siis osaa valehdella.
Oikein, valehtelua on monenlaista. Siksi puhummekin valkoisista valheista, sosiaalisista valheista, pikku vilpistä tai emä valheista. On kulttuureja joissa tietynasteinen valehtelu kuuluu käytökseen, mutta jokaisella kulttuurilla on raja. Kun me tietoisesti ylitämme tuon rajan, muuttuu valhe todellisuutta vääristäväksi. Se, että sanon jonkun asua viehättäväksi ja haluan sillä tuoda iloa, on eri merkitys, kuin että haluan tuon henkilön munaavan itsensä muiden silmissä.
Tämän takia miltei jokainen yhteiskunta tai yhteisö on laatinut joko kirjalliset lait ja normit, joita se odottaa jokaisen noudattavan. Niissä on myös rangaistukset, joita seuraa epärehellisyydestä. Kasvatuksen tarkoitus on opettaa ne rajat, joita ei tulisi rikkoa. Näin meille muodostuu käsitys oikeasta ja väärästä. Me opetamme ne väkisinkin. On aika raakaa laittaa lapsi opettelemaan noita yksikseen, tai opettaa heitä liian poikkeavalla tavalla. Esimerkkinä on että rikollisuus periytyy, eli tapa ajatella opitaan eikä sitä voida niin vain muuttaa. Näin myös tavat johtavat hankaluuksiin ja lopulta yhteisöstä eristämiseen. Valehtelu on yksi niiden joukossa.
Valehtelu on usein ”väline” jonka avulla koetamme saada sellaista etuutta jota muuten emme miestämme saisi. Siksi se on yhteydessä ahneuteen, ennakkoluuloihin, oman edun tavoitteluun ja etenkin valtaan. Valehtelun avulla voimme manipuloida toisiamme, eli vaikuttaa toistemme käytökseen, tapaan ajatella ja tuntea haluamallamme tavalla.
Se voi olla myös itseen kohdistuvaa, eli todellisuutta vääristellään jopa niin, että itsekin uskoo valheisiinsa. Henkilö joka ei osaa erottaa valhetta ja totuutta kutsutaan psykopaatiksi tai sosiopaatiksi, siksi hänellä ei myöskään ole omantunnontuskia.
Ehkä et vain ajatellut asiaa loppuun saakka, se ettei voi luottaa toisiin, on aika kipeä asia. Valehtelevan henkilön seurassa on oltava koko ajan varuillaan, tärkeät asiat on tarkastettava joka kerran, mikä on totta ja mikä ei. Varsinkin työyhteisössä se saa aikaan paljon tuhoa. Samoin epärehellisten läheisten kanssa eläminen ei ole vapauttavaa eikä rentoa, et koskaan tiedä missä kohti pohja pettää. Et myöskään voi ilmaista itseäsi vapaasti.
Enkä usko että asuntokaupoissa tai autokapoissa suhtaudut noin pehmoisesti. Saati että saat kuulla, ettet ole vaikka vanhempiesi lapsi, tai ystäväsi on maannut puolisosi kanssa ja on niin autuaan tietämätön asian paljastuttua. Työkaverisi on puhunut sinusta lööperiä ja sinua uhkaa lopputili.
Jatkuva pelaaminen syö energiaa. Lopulta yksinäisyys alkaa painaa ja masentaa. Alat epäillä ihan kaikkia, niitäkin joita ei tarvitsisi. Sanotaan että hyökkäys on paras puolustus. Jos ajatellaan että kun kaikki vain puolustautuvat, eikö se johda jatkuviin riitoihin? Valehtelun etu on että sillä saavutetaan hetken voittoja ja haitta, että ne paljastuvat ja tappiot ovat suuremmat kuin odotti. Kuten historia soittaa ...
Kiitos tuosta. Osasit kirjoittaa sen juuri niin kuin ajattelen, mutta en olisi välttämättä saanut sitä puetuksi sanoiksi. Monissa asioissa onkin, että kun emme ajattele sitä "pohjamutiin" saakka, se jää killumaan epämääräisesti ja emme oikein saa otetta. Minä itsekin olen valehdellut puolisolleni ja nyt toivoisin, että olisin ollut rehellinen. Olisin voinut olla rehellinen ja ilmoittanut, että haluan sivusuhteen näistä ja näistä syistä. Olisimme varmasti lähteneet jo tuolloin terapiaan ja silloin terapiassa olisi ollut paljon vähemmän käsiteltävää kuin nyt on ollut. Eihän noin suurta petosta koskaan pyyhitä pois, vaikka tänään menee paremmin ja molemmat (erityisesti minä) olemme kasvaneet. En enää käyttäydy kuin itsekeskeinen pikkupoika, jonka tarpeita (seksi, arvostus ja kunnioitus) ei ole tyydytetty ja näin ollen katkeroitunut puolisolle. Vaikka olisin ollut se keskenkasvuinen nulikka, niin jos olisin ollut edes rehellisesti sitä, niin asia olisi niin toisin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Eläimillä ja jopa kasveilla esiintyy "huijaamista" tai jopa mitä me ihmiset käsitämme "valehteluksi". Me vain osaamme käsitteellistää ja nimetä asioita. Koira ei ymmärrä mitä on valehtelu, mutta tietää tehneensä jotain väärin kun omistaja toruu. Jatkossa koira yrittää välttää torujen saamista, mutta tekee samaa esimerkiksi silloin kun omistaja ei ole paikalla. Koira siis ihmisten käsityksen mukaan pyrkii huijaamaan.
Älyllisyyteen, lakeihin jne. vetoamalla saadaan ihminen nostettua jalustalle. Pohjimmiltaan ihmiset ovat kuitenkin myös vaistojen ja halujen vietävissä. Tietty vilpillisyys etenkin oman edun tavoittelussa näyttää olevan yksi osa biologista perimää. Ihmisillä tällaista tuhansia vuotta vanhaa ominaisuutta ei hetkessä muuteta vaikka olisi miten hienoja lakeja.
Moni haluaa hieman hurskaasti unohtaa esimerkiksi tilastot, joiden mukaan pettäminen on parisuhteissa ja avioliitossa uskollisuutta yleisempää. On olemassa paljon ihmisille asetettuja ihanteita ja tavoitteita joiden saavuttaminen jää useimmilta yrityksen asteelle. Ihmiset ovat erehtyväisiä ja epätäydellisiä.
Lasten kasvattamisesta en kommentoi sen enempää koska omia lapsia ei ole. Rikollisuus kuitenkin periytyy mm. siksi, että perheessä on syrjäytymistä ja köyhyyttä. Harva taparikollinen on lähtöisin keskiluokkaisesta tai hyvätuloisesta perheestä koska silloin on elämässä enemmän mahdollisuuksia. Silti joka perheessä varmasti valehdellaan. Käsi sydämelle: kuinka moni vanhempi ei ole koskaan valehdellut lapselleen tai turvautunut valkoiseen valheeseen?
Tulit tuossa luetelleeksi valehtelun eri tapoja, ja syitä sekä muita ajattelutapoja jotka vaikuttavat valehteluun. Pointtini nimenomaan on, että valehtelu on osa ihmiselämää ja maailmassa olemista, eikä sen kieltäminen muuta asiaa. Alkuperäinen väitteeni oli, että täysin rehellinen maailma on mahdoton. Niin sinisilmäinen ei kannata olla, ettei ota sitä huomioon.
Itse suhtaudun esim. parisuhteessa valehteluun siten, että luotan kunnes toisin osoitetaan. En esimerkiksi ole mustasukkainen, koska se ei kuitenkaan auttaisi tai estäisi sitä jos puolisoni haluaisi olla uskoton, mutta voisi tehdä parisuhteesta helvettiä. Pettäminen tulisi todennäköisesti esille jossain vaiheessa, ja vaikka ei tulisikaan, niin se olisi silti ollut hänen mokansa ja itse tietäisin toimineeni oikein. Aika usein mustasukkaisuus on myös turhaa ja enemmän tekemisissä henkilön omien epävarmuuksien ja ajatustapojen kanssa.
Sekin on täysin totta, että valehtelu on tavallaan sosiaalista pelaamista, aivan kuten nokittelu suomi24:ssä. Jatkuva kirjoittelu syö energiaa. Lopulta yksinpuhelu alkaa painaa ja masentaa. Alat epäillä jokaista nimimerkkiä, niitäkin joita ei tarvitsisi. Sanotaan että hyökkäys on paras puolustus. Jos ajatellaan että kun kaikki vain puolustautuvat, eikö se johda loputtomiin foorumiketjuihin?
pointtiani. Sorrut filosofiseen väittelyyn vaikka ihan arjen asioista puhutaan. Ok. Silloin on aina kysyttävä, mikä on ihmisen perusolemus. Onko ihminen hyvä vai paha ytimeltään? Siitä riippuu myös näkökulma, jolla katsotaan ja havaitaan. Mitä on täydellinen rehellisyys? Mitä on täydellinen valheellisuus? Mitä on täydellinen objektiivisuus? Vastauksia ei ole.
Tutkimuksissa vain apinoiden, eli simpanssien ja gorillojen on todistettu ”valehtelevan”, eli tekevän tietoisesti väärin. Yrität puolustaa valehtelua, tehden sen hyväksyttäväksi. Kuitenkin voit vaikka itse kokeilla siinä arjessa, kuinka valehtelu toimii, ihan vaikka pikkujutuissa. Ja ikävä kyllä, se on osa ihmiselämää, sillä aina löytyy pahuutta. Sitä en kiistä. Mutta jokainen voi omalta kohdaltaan päättää, tekeekö niin vain ei. Se että joskus erehtyy niin tekemään, johtuu todellakin siitä että olemme epätäydellisiä. Jos se kuitenkin alkaa olla olennainen osa käytöstä, ollaan pulassa.
Enkä puhu sinisilmäisyydestä, eli lapsen uskosta ja luottamuksesta. Siitä aikuiset pitävät huolen, että lapsi törmää valehteluun ja huijaukseen jo varhain – eli me opetamme sen. Aivan kuten sinäkin, minä luotan toiseen kunnes toisin todistetaan. Niin tekee moni muukin, joten jos joku turvautuu valheeseen ”vaimoni ei ymmärrä minua”, ja uskon häntä, teen oikein ja hän väärin. Mutta jos joku osoittautuu valehtelijaksi, pysyn hänestä etäämpänä enkä enää luota häneen. Näin myös parisuhteessa .
Mustasukkaisuus on muuten enemmän se biologinen juttu kuin valehtelu. Mustasukkaisuutta on jokaisessa ihmisyhteisössä ja jo pienet lapset tuntevat sitä. Kasvatuksen myötä sen kanssa opitaan elämään. Toiset paremmin ja toiset huonommin.
Mielestäni harhauduit nyt kyllä itse tässä keskustelussa sivupolulle. Olet myös useampaan otteeseen arvellut, etten ymmärtänyt jotain kirjoittamaasi tai en ole ajatellut asioita loppuun saakka. Tuo on holhoava ja alentuva suhtautumistapa toista osapuolta kohtaan. Vaikka olen lapseton, olen kuitenkin lähempänä keski-ikää kuin teini-ikää eli jotain elämänkokemusta löytyy. Voisiko olla, että olemme vain asioista eri mieltä tai jokin mielipiteesi ei välttämättä ole ainoa oikea? Mikäli syy on mielestäsi aina vastaanottajassa, on kommunikoinnissasi ongelmia.
Itse en ole muuten oppinut elämään mustasukkaisuuden kanssa kasvatuksen myötä, vaan ihan omien kokemusten. Aikaisemmissa suhteissani huomasin, että se aiheuttaa tuskaa molemmille eikä sillä saavuta mitään. Niinpä olen muuttanut käyttäytymistäni.
Tunnut uskovan siihen, että elämässä pärjää paremmin kun kaikki asenteet ja ohjeet saa vanhemmilta valmiiksi annettuina. Ymmärrät siis varmasti myös sen, että samalla metodilla siirtyvät eteenpäin myös ne negatiiviset asiat joista itsekin olet kirjoittanut. Sen vuoksi on mielestäni parempi, että kullakin yksilöllä on riittävästi vapautta päättää itse millaisen paikan maailmasta itselleen ottaa. Sen vuoksi en esim. ymmärrä kasvissyöjiä jotka päättävät ruokavalion lastensa puolesta ennen kuin heillä on kykyä tehdä itse omat eettiset päätöksensä.
Mainitsit, että aikuiset opettavat lapsille valehtelun, ja ennen sitä lapset ovat sinisilmäisiä, uskoen kaiken ja luottaen kaikkiin. Onko todellakin näin? Itse muistan omasta lapsuudestani, että muksut olivat toisilleen niitä pahimpia kusettajia. Vanhemmat ja opettajat edes yrittivät olla rehellisiä. Enkä muista, että olisin omilta vanhemmiltani oppinut mitään vilpillisyyteen viittaavia käytöstapoja, vaan ne tuli opittua kyllä koulussa toisilta oppilailta.
(Vanhemmiten olen kyllä menettänyt myös lapsuudessa vallinneen automaattisen kunnioituksen vanhempia ihmisiä kohtaan, kun olen huomannut perheenisien ja -äitien toilailut, kyynisyyden jne. eli siinä aikuisten maailmassa, jota lapsena opetettiin kunnioittamaan, ei lopulta ollutkaan mitään kunnioittamisen aihetta.)
ei ollut olla holhoava, ainoastaan esittää kysymys – entä jos? Kun yrittää lyhentää, niin ei aina tule kyllin selväksi.
Kritisoin vain tuota yleistynyttä ”biologiauskontoa” eli käsitystä, että perimät vaikuttavat niin paljon, ettei ihminen sille mitään voi. Unohdetaan kuitenkin se että mikä on oppimista ja mikä sitä todellista ”vaistoa”, tai ei vain yksikertaisesti tiedetä. Näitä tutkitaan yhä, ja edelleen ongelman on erottaa näitä kahta toisistaan. Vaistojen eli sen perimään osuus ihmisen käytöksestä lienee noin 10 % luokkaa, ehkä vähemmänkin, loput opitaan.
Esimerkkinä vaikka se että tunnemme viehtymystä rasvaista ja makeaa ruokaa kohtaan. Me koemme sen ”hyvän makuisena”. Koska ravintoa on jo joillain liikaakin, se on johtanut ylilihavuuteen. Mutta koska se on vaisto, meidän pitää oppia nyt syömään toisin, jotta pysyisimme terveempinä.
Meillä on joukko ominaisuuksia, jotka ovat yhteisiä niin eri maissa kuin erilaisissa yhteisöissä. Sellaista ilmiöt jotka voidaan todeta myös esim. alkuperäiskulttuureista, voidaan vasta pitää ihmisen ”perimänä”. Sisarusten mustasukkaisuus on mm. sellainen. Fyysinen lyöminen ja muksiminen on myös yksi sellainen – useimmissa kulttuureissa siitä opetetaan kuitenkin pois kohti sanallista välienselvittelyä.
Lapsen kehityksen tuntemisesta olisi hyötyä, lapsi oppii hurjan määrän asioita ensimmäisinä 3 -4 vuotena. Sen jälkeen oppimiskyky hiljalleen laskee, pysyen kuitenkin yllättävän hyvänä aina 40 vuoteen, jolloin käyrä hiljaksiin laskee. Lapsi oppii etenkin sanattomien viestien kautta, sanallinen oppiminen alkaa vasta kun puheen kehitys on tietyssä vaiheessa eli kun käsitteet ovat hallussa ( 5 - 15v). Sanotaan että ihminen ”aikuistuu” eli alkaa ottaa eroa oppimistaan arvoista ja tavoista murrosiässä ja se ”sisäinen vanhempi” laitetaan kyseenalaiseksi noin 40 vuotiaana (kuuluisa keski-iän kriisi).
Kyllä, perusluottamus on yksi tärkeimmistä vaiheista, jotka tekevät meistä psyykkisesti tasapainoisia. Hylkäämisen pelko on peruspelkojamme. jos mm. lapsi ei voi luottaa että hän saa turvaa ja hoivaa 3 ensimmäisen vuoden aikana, hänelle ei kehity perusluottamusta. Lapsi rakastaa todellakin sinisilmäisesti vanhempiaan ja uskoo heitä, olivat he millaisia tahansa. Tämän voi vaikka jokainen lasten kanssa tekemissä oleva vahvistaa, jopa lastensuojelu työtä tekevät.
Kyllä yksilölle tulee antaa vapautta, mutta ensin hänen tulee oppia kuinka sitä toteuttaa, mahdollisimman monipuolisesti. Ei voi valita ellei vaihtoehtoja ole ensin opittu, samoin kriittisistä ajattelua. En itse mm. kastanut lapsiani, mutta kuitenkin he saivat oppia uskosta ja uskonnoista ja tehdä itse päätöksen, mihin haluavat kuulua. Yksi kävi kasteella (luterilainen kirkko), kaksi muuta eivät.
Emme me aina niin vapaita ole kuin uskomme. Vapauden kysymys kuuluu, onko se vapautta jostakin vai vapautta johonkin. Voin vapaasti lyödä ja valehdella, mutta minun tulee kantaa seurauksista myös vastuu. Samoin tuleeko minun antaa tuo vapaus toiselle eli minulla on vapaus tulla lyödyksi ja huijatuksi? Harva meistä sellaista suvaitsee…
Kertokaapa miten tarinan loppu menee, kaikki mennyt juuri niin kuin jonkun kaavan mukaan
-mies ylipukeutuu ja tulee omituisia menoja iltaisin, puhelut ylipyyhittyjä kännykästä
-mies kohtelee halveksuvasti vaimoaan ja haukkuu myös muiden parisuhteita
-vaimo kyllästyy ja heittää miehen pihalle, paljastuu tietenkin toinen nainen
-mies asuu toisen naisen luona, mutta haluaa takaisin vanhan vaimon luo
-mies haluaa kiihkeää eroseksiä vanhan vaimon kanssa
-toinen nainen tulee mustasukkaiseksi, kirjoittelee viestejä vanhalle vaimolle, ettei mies rakasta tätä
-vanha vaimo on hämmentynyt kun mies ottaa taas huomioon ja on kiihkeä,mutta yrittää aloittaa uutta elämää
-vaimo tietää että pettämiskaavan mukaan mies pettää uudelleen, mutta kuinka todennäköistä se on? 100% ?
Kertokaa lukijat miten teidän on käynyt? Tässä tarinassa vanhan vaimon ja toisen naisen ikäväli on 26 vuotta.
100%:n varmuudella pettää vanhaa vaimoa, sehän ei ole muuksi ihmisenä muuttunut. Perusluonnetta ei mikään terapia muuta. Sitten kun mies löytää "itselleen sopivan" vaimon, tätä tuskin (vannomatta paras) pettää. Osaa valita tulevan vaimonsa paremmin, välttäen niitä piirteitä mitä vanhassa vaimossa on ja jotka eivät toimineet hänen kanssaan. Tietäen myös, että pettäminen ei ole ratkaisu parisuhdeongelmiin... näin meillä. Olen siis se vanha vaimo, ja sivusta seurannut hyvinkin läheltä exäni toimia nykyisen vaimon kanssa. He taitavat sanojensa mukaan olla niitä sielunkumppaneita :)
Näinpä se on nähtävä, vaikka kovasti kirpaiseekin. Meillä myös mies löysi toisen. Meidän suhde oli kuitenkin jo tavallaan loppu ja ihan mahdoton, joten en ollut kovin yllättynyt tapauksesta. Täytyy kyllä myöntää, että mielummin minä olisin löytänyt uuden, olisin jotenkin kokenut olevani niskan päällä. Mutta mulla ei ollut silloin luonnetta lähteä ensin hakemaan seuraa. Kolautti itsetuntoa aika pahasti silloin aikoinaan. Mentiin nuorena naimisiin ja tehtiin lapset. Ja muututtiin kumpikin eri suuntiin ja kyllästyttiin täysin toisiimme.
Noilla näyttää homma toimivan. Ovat sen verran samanlaisia. Taitavat molemmat olla jollain tavalla perverssejäkin. Ex oli. Siksi ei kai ole tarvetta enää pettää. Siinähän viihtyvät jo viidettä vuotta. Mulla on oma elämä, suhteita on ollut. Parempia kuin exän kanssa, mutta vielä ei ole sitä sielunkumppania osunut kohdalle.
Omituista tuossa oli, että ex uuden suhteensa paljastuttua olisi halunnut jäädä kotiin roikkumaan. Pelkäsi kai muutosta niin paljon ja elatusmaksutkin harmitti. Näin jälkikäteen ajatellen oli onni, että liitto loppui siihen. Eihän sellaista vieraissa ramppaamista olisi jaksanut katsella. Olisi pitänyt kuitenkin sen toisen naisen, kun sen kanssa vieläkin ilmeisen onnellisesti on. Tilanteita on varmasti erilaisia, mutta meillä meni näin.
ulkopuolisten kertoa, kuinka hyvin kenelläkin oikeasti menee, erityisesti kun kyseessä on ex.