Urku vai digipiano?

>Sitten taas ne muutaman satasen markettisoittimet on hammondeista soundillisesti niin kaukana kuin olla voi.<

Ne ei olekaan mitään urkuja, vaan romplereita (sample playback synthesizer) eikä romplerin tarkoitus olekaan mallintaa mitään urkua vaan niissä on samplet joilla pelataan. Aika moni soitin nykyään on juuri tyypiltään rompler eli esim. kaikki UUDET Roland Juno-syntikat eli Juno-D Juno-G ja Juno-Stage, ellei sitten ole sampler tai mallintava. Joitakin yksittäisiä aitoja analogisyntikoitakin toki vielä tehdään (mm. Dave Smith Instrumentsin Prophet 8 ja tuo Dave Smith on juuri se heppu joka aikoinaan työskenteli Sequential Circuitsilla ja kehitti mm. legendaarisen Prophet 5 synan).

>Jos ei ihan satavarma ole mitä haluaa niin käytetty asiallinen syntikka (EI MARKETTISOITIN!) voi olla hyvä kompromissi. Oikean syntikan tunnistaa siitä että siinä ei ole mitään soitonopetusjuttuja ja soundeja voi muokata ja tallettaa muokkaukset muistiin.<

Mun mielestäni soitonopetusjuttu ei ole se mikä erottaa syntikan ja syntikan, ne marketsoittimetkin on ihan asiallisia pelejä kun tietää mitä tekee! Nimittäin niihinkin on niksinsä jolla voi päästä hyödyntämään soitinta enemmän kuin pelkkä laitteen paneeli antaa ymmärtää! Nimittäin tietokone tai erillinen säätimin ja nappuloin varustettu midiohjauskeyboard tulee tässä suureksi avuksi ja niitä filttereiden, adsr-generaattoreiden ja vahvistimien ym. säätöjä pystyy noiden avulla muuttamaan haluamakseen, sitten tallentaa ne tietokoneelle.

>Markettisoittimissa ei voi tallettaa muistiin mitään vaan kaikki asetukset nollautuu tehdasasetuksiin kun virrat käyttää pois päältä.<

Tämä on vain osin totta eli siltä osin että laitteessa itsessään ne häviävät kun virrat katkeaa, mutta ei täysin, ne voi tallentaa nimittäin tietokoneen tai sekvensserin muistiin, esim. sysex-viestinä jolloin ne on käytettävissä aina kun tarvii.

>Suurin ero on kuitenkin soundeissa. Syntikoissa on paljon enemmän muistia joten sinne mahtuu sounditkin paljon laadukkaammin tallennettuna kuin markettisoittimiin, jotka soundillisesti on lähinnä kännykkätasoa.<

Paskapuhetta! Jotkut ikivanhat 80-luvun soittimet voi kuulostaa kännykältä mutta tämän päivän Yamaha PSR:t ja Casiot on kyllä soundinlaadulta ihan hyvää kamaa! Pianokin kuulostaa ihan pianolta, ja kun laitteen kytkee kunnon vahvistimeen eikä kuuntele soittimen omilta kajareilta, soundit kuulostaa oikeasti hyviltä!

Muistia noissa muissa laitteissa on toki enemmän mutta ei se takaa soundin laatua vaan sen että niissä on ENEMMÄN niitä eri soundeja.
>Kosketintuntumassa on myös eroja. Halvat soittimet tuntuu halvoilta ilman ääniäkin. Kalliimmat tuntuu sitten paljon jämäkämmiltä eikä koko soitin natise liitoksissaan jos vähän rankemmin vetää jotain hevitilua. <

No ainakaan tämän päivän Yamahasta et voi sanoa että se tuntuisi halvalta, vaikka oikeasti hintalappu onkin halpa.

>Pahimpia on Williams-merkkiset kosketinsoittimet. Niiden soundit on niin kuraa ettei edes pianoa meinaa erottaa saksofonista, mutta ne onkin tarkoitettu lähinnä alle kouluikäisille.<

No nyt tuli viimeinkin asiaa, olen samaa mieltä Williamsista, se on paska mikä paska. Niinpä Anttila ei niitä enää myykään, taisi olla karvas pettymys Anttilalle kun asiakkaat varmaan palautti niitä aika läjän. Voin omasta kokemuksesta sanoa että soundi on Williamsissa todellakin silkkaa kuraa, niin kuraa ettei soundeja edes juuri erota toisistaan. Tosin ompahan halpa alusta esim. omille rakennusprojekteille jos haluaa vaikka kasata Williamsin sisälle ihan oikean syntikan. :) Ja yhden tuollaisen Williamsin sisään kurkistaneena voin sanoa että ne on lähes tyhjää täynnä, suurin osa soittimen sisuksesta todellakin on pelkkää tyhjää. Joten sinne mahtuu kivasti itserakennettuja oskillaattoreita, filttereitä ym.

Pakko nyt aiheen aloittajana tunkea takaisin väliin. En tarkoittanut "Hammond-mallintavalla" syntsaa/keyboardia vaan tämäntyyppistä laitetta joka on pelkkä sähköurku eikä sisällä siis congia tai kitaraimitaatiotahttp://www.thomann.de/fi/viscount_db_3_keyboard.htm