Olen 25 vuotias nainen ja mieheni on samanikäinen. Yhdessä olemme olleet viisi vuotta, joista kihloissa kaksi. Olimme mieheni kanssa sopineet yhteistuumin, että emme halua sen kummempia häitä, toisillemme sanomme tahdon sitten joskus kun hankimme lapsia ja lapsien hankkiminen ei ole parin seuraavan vuoden suunnitelmissa. Yllättäen kuitenkin kuukausi pari takaperin mieheni halusikin mennä aiemmin naimisiin, mitä pikemmin sen parempi ja sovimme että sanomme toisillemme tahdon maistraatissa, ilman sukulaisia tai ystäviä. Suunnittelimme päivästä juuri sellaisen kuin vain me kaksi haluamme.
Nyt kun sormus on hankittu, maistraatti varattu ja minä harjoitellut uutta allekirjoitustani, niin mies ei enää ole varma mitä haluaa. Hän sanoi, ettei tiedä uskaltaako mennä. Sanoi että toinen puoli haluaa ja toinen ei. Kertoi että tahtoisi kuitenkin olla vielä minun kanssani, mutta mä olen aivan sekaisin, en tiedä mitä haluan.
Alkuun itse kauhistuin avioliittoa ja naimisiin meno ja avioliitto pyöri paljon päässä, sitten kuitenkin tein päätöksen ja olin varma siitä. Uskalsin olla onnellinen ja alkaa myös hieman haaveilemaan avioelämästä. Kyselin mieheltäni pariin otteeseen että onko hän nyt aivan varma asiasta ja tahtooko todella mut vaimoksi, hän vannoi ja vakuutti. Sormuksen ostamisen jälkeen lopetin kyselyn, aloin uskoa itsekin että mies haluaa minut, juurikin minut vaimokseni.
Mitäs nyt sitten..? Molemmat itkemme ja tunteet sekaisin. Mies tuo sormusta minulle ja kysyy että vieläkö tahdon naimisiin, kun taas hetken kuluttua hän ei ole asiasta varma. Itse en taas tiedä kannattaako suhdetta jatkaa jos me ei naimisiin mennä, yhdessä ollaan oltu viisi vuotta, mies tuntee minut paremmin kuin hyvin, mikä tässä enää voisi muuttua? Jos mies ei ole varma nyt asiasta, miten hän voisi sitä olla enää myöhemminkään? Pystynkö jatkamaan suhdetta enää, rakastan miestäni aivan jumalattoman paljon, mutta voiko tämän asian unohtaa? Voinko enää uskoa ja luottaa toisen sanaan ja rakkauteen?
Sattuu.
Nyt kun sormus on hankittu, maistraatti varattu ja minä harjoitellut uutta allekirjoitustani, niin mies ei enää ole varma mitä haluaa. Hän sanoi, ettei tiedä uskaltaako mennä. Sanoi että toinen puoli haluaa ja toinen ei. Kertoi että tahtoisi kuitenkin olla vielä minun kanssani, mutta mä olen aivan sekaisin, en tiedä mitä haluan.
Alkuun itse kauhistuin avioliittoa ja naimisiin meno ja avioliitto pyöri paljon päässä, sitten kuitenkin tein päätöksen ja olin varma siitä. Uskalsin olla onnellinen ja alkaa myös hieman haaveilemaan avioelämästä. Kyselin mieheltäni pariin otteeseen että onko hän nyt aivan varma asiasta ja tahtooko todella mut vaimoksi, hän vannoi ja vakuutti. Sormuksen ostamisen jälkeen lopetin kyselyn, aloin uskoa itsekin että mies haluaa minut, juurikin minut vaimokseni.
Mitäs nyt sitten..? Molemmat itkemme ja tunteet sekaisin. Mies tuo sormusta minulle ja kysyy että vieläkö tahdon naimisiin, kun taas hetken kuluttua hän ei ole asiasta varma. Itse en taas tiedä kannattaako suhdetta jatkaa jos me ei naimisiin mennä, yhdessä ollaan oltu viisi vuotta, mies tuntee minut paremmin kuin hyvin, mikä tässä enää voisi muuttua? Jos mies ei ole varma nyt asiasta, miten hän voisi sitä olla enää myöhemminkään? Pystynkö jatkamaan suhdetta enää, rakastan miestäni aivan jumalattoman paljon, mutta voiko tämän asian unohtaa? Voinko enää uskoa ja luottaa toisen sanaan ja rakkauteen?
Sattuu.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ootte jo sekoittanut päänne tuolla joopas/eipäs menolla, että ette tiedä missä meette. Nyt ajatus seis ja kysytte toisiltanne simppelisti: naimisiin kyllä/ei. SItten aika 1kk, 3kk, vuoden päästä.
Vaikka kysytte toisiltanne yhtä aikaa kyllä ei. ja PITÄYDYTTE siinä vaihtoehdossa ettekä ala muuttamaan mielipidettä. Sitten otatte vaikka 3 kk uudestaan esille asian jos vastasitte EI. Sama juttu. Ja asiasta ette keskustele koska se ei muutu jankkaamalla.
Miksi sovitte, että menette naimisiin vasta sitten, kun hankitte lapsia? Miksi ette voineet mennä naimisiin samantien, kun kerta kihloihin menitte? Kun ei kerta ollut tiedossa hääjuhliakaan, jotka vaativat järjestelyaikaa.
Oliko teillä kuitenkin jonkinlaista epäröintiä vai mikä oli syynä?
Miehellä iski nyt paniikki kun asia on ajankohtainen. Monet varmasti jännittää asiaa, mutta toisilla se jännitys saattaa ehkä äityä suuremmaksi. Oletteko keskustelleet kunnolla, että mikä miestä pelottaa? Pelkääkö hän suhteenne muuttuvan tms.? Meillä avioliitossa on lähes samanlaista kuin avoliitossakin.
Kyllä miehen pitäisi nyt kunnolla miettiä asiaa, eikä soutaa ja huovata jatkuvasti! Pistätte asian hyllylle nyt joksikin aikaa. Pyydät miestä miettimään kunnolla ja tarpeeksi pitkään.
Kyllä kait tuo 5 vuotta on jo aika, jolloin pitäisi tietää. Koskaanhan ei voi olla 100% varma, mutta juuri siksi on turhaa vielä odottaa vaikka 5, 10, 20, 30 vuotta... Muuttuuko mikään ja pitäisikö muuttua?
MENKÖ_JOS SATTUU SE TARKOITTAA ETTÄ SUA LOUKKAA JA SÄ EPÄILET EI NAIMISIIN PIDÄ MENNÄ NIIN:::
vaikeita asioita nämä...kuuntele miestäsi..Kuka sanoo et teidän pitäis mennä naimisiin. Ei nykyään ole pakko tehdä mitään mitä ei halua...HALOOOO???!!!
Nyt kävikin niin, että syynä tähän miehen epäröintiin olikin toinen nainen!!! Mies oli just pari viikkoa työmatkalla briteissä ja lopulta sain selville, että siellä ihastui toiseen naiseen ja ilmeisesti nainen myös häneen. Ihastumisia tulee ja menee myös parisuhteissa, mutta yhdestä valokuvast kävi ilmi, että kihlasormus oli myös kadonnut ihan tietoisesti mieheni sormesta pois. Alkuunhan toki mieheni väitti että on se sormus ollut sormessa koko ajan, mutta vlokuvia suurentelemalla kävikin ilmi, ettei ole. Kuulemma melkeinpä koko reissun ajan sormus oli sormesta pois ja muitakin valheita on käynyt ilmi. Kuten yhteydenpito tähän naiseen. Miehen kertoman mukaan mitään muuta ei tapahtunut, mutta uskoako vai ei?!?
Kuulemma tämä ihastuminen pelästytti miehen niin, että avioliitto ahdisti. Nyt toki minuakan nämä uudet piirteet mieehssäni kauhistuttaa niin etten enää tiedä mitä haluan. Rakastan toista ihan liikaa, muuten olisin kävellyt jo ovesta ulos. Voinko antaa anteeksi, tuleeko suhde kuntoon vai ansaitsenko parempaa? Se nyt on ainakin varma, että naimisiin ei olla ihan heti menossa, mutta saako tästä vielä toimivan suhteen aikaiseksi. Mies sanoi avioliitosta, että toinen osa häntä haluaa naimisiin ja toinen osa ei, minulla on nyt vähän sama idea koko suhteen kanssa, toinen osa haluaa ihan helvetisti olla toisen kanssa, toinen osa ei tiedä enää, ei uskalla.
Työreissut ne on kavalia..
Meilläkin mies otti sormuksen pois, kun keikoille lähti...no yhden riidan jälkeen iskin kummankin sormukset vasaralla palasiksi ja heitin roskiin..Eipähän tartte miettiä, pitääkö vai ei.
Yhdessä ollaan silti.
palasiksi vasaran lyönnistä. Kulta on muotoutuvaa metallia, joka muuttaa muotoaan vasaran alla, se ei murru palasiksi.
Kyllä näkee taas, että linjoilla on tyyppejä joilla ei mitään kokemusta asioista..huoh!
Sormus meni soikeaksi. Ei murtunut.
mutta kaikki tuo miehesi käytös viittaa siihen, että ehkä reissussa tapahtui ihastumista enempi..Voi toki olla, että se oli vaan ihastus..niitä tulee ja menee, mutta jos niitä jo tässä vaiheessa teille tulee (miehellesi) eikä hän tiedä mitä tehdä, mennäkö naimisiin kuten on sovittu ja luvattu, vai ollako vielä vapaana ja nauttia naisista sen minkä ehtii..
Ette missään nimessä mene enää naimisiin. Otatte nyt kunnon tauon, asutte erillänne ja sitten kun miehesi tulee vapaasta tahdosta luoksesi voit ehkä ottaa hänet takaisin ja mennä naimisiin. Tämä vaihtoehto tarkoittaa kyllä sitä, että hän etenisi sen ihastuksensa kanssa..
Toisaalta voisit sanoa miehellesi, että ymmärrät että näitä ihastumisia tulee ja menee ja että ymmärtääkö hän. Onko valmis uhraamaan kaikki ne yhdessä vietetyt vuodet..?
Älä pidä miestä väkisin. Sitä paitsi te olette suunnilleen toistenne ensimmäiset että mikä kiire 25v on edes naimisiin..! Elämäähän tämä vaan on ja mies ei ole sinusta tarpeeksi varma etkä oikeastaan ollut itsekään,jos aluksi emmit ja tavallaan tyydyit tilanteeseen. Ehkä mies tekee teille kummallekin palveluksen ja saatte jonkinmoisen eron aikaiseksi, eikä mitään "ihan ok-liittoa"..
JO tässä vaiheessa?!?!?!?!? seurustelleet 5 vuotta!!.. onhan toi mies kerenny jo ihastua monet kerrat ja luultavimmin enemmänki :D
kihlaushan ON lupaus, että avioon mennään kunhan tulee poistetuksi se mikä vielä estää... yleensä se jokin ei siinä vaiheessa ole tunteet.
Jaah. No kukin tyylillään. Itse en lupaa mitään, että "mennään naimisiin kunhan...". Jos on jotain estettä niin odotetaan kihlausta sinne, että se poistuu. Jos kositaan, voi vastata, että tarvitsen miettimisaikaa. Ja jos toinen kosii niin oletan, että hänellä itsellään ei ole esteitä mennä naimisiin! Mitä helvataa tule kyseleen, jos joku vielä estää menemästä naimisiin?
Voisi kai sitä mennä kihloihin kenenkä tahansa kadulla vastaan tulevan kanssa. Menen kanssasi naimisiin, jos vaan saan poistettua tämän rakkauden puutteen sinua kohtaan... Voihan olla, että jos nyt aletaan seurusteleen ja homma toimii ja olemme vielä 5 vuoden päästä yhdessä ja rakastamme toisiamme niin menemme naimisiin.
"yleensä se jokin ei siinä vaiheessa ole tunteet."
Anteeksi luin hieman huolimattomasti. Ehkä et tarkoittanutkaan ihan sitä mitä ajattelin. Vaan enemmän sellaisia "käytännön" esteitä.
Mitä tulee ap. kysyjään, itse miettisin enemmänkin tuota luottamusasiaa enkä niinkään vain ihastusta. Mies ei ollut rehellinen, jos olisi ollut niin hän olisi kertonut sinulle ihastumisestaan. Ehkä se onkin vakavampaa. Ja onko kyse edes vain tästä ihastumisesta.
Aloittaja täällä taas kirjoittelee.
Naimsiin menoa on lykätty, katsotaan nyt sitten tuleeko häät joskus vai ei. Vaikea sanoa. On aika tyhjä ja sekava olo. Naimsiin en todellakaan tässä tilanteessa ole menossa, luottamuksen täytyy olla kohdillaan ennen kuin sanon tahdon ja ja haluan miehen olevan 100% varma asiasta ennen naimsiin menoa.
Enitenhän mua satuttaa miehen valehtelu ja kihlasormuksen pois otto. Ehkä olen naiivi ja typerä, kun yritän ajatella että mies toimi miten toimi, koska hänelle iski paniikki. Paniikki avioitumisesta ja sitoutumisesta. Haluaisin kovasti uskoa miestäni, kun hän sanoo ettei mitään sen enempää tapahtunut, voi kuinka mä haluaisin uskoa niin. Mutta se ei ole niin helppoa, mies valehteli muustakin. Mä näen kun mies on aivan rikki, hän sanoo pelästyneensä, kun huomasi ihastuneensa toiseen naiseen, vaikka kuulemma minä olen se ketä hän rakastaa ja kenen kanssa hän tahtoo olla. Väkisin en ketään halua suhteessa pitää, en miestä enkä itseäni. Mies itkien vannoo että haluaa vain olla mun kanssa ja rakastaa mua, sanoi viimeksi jutellessamme että haluaa vasta sitten naimisiin, kun on arvoiseni mies.
Mä haluaisin antaa anteeksi, mä haluaisin saada meidän suhteemme toimimaan. Tuntuu vaan että tipuin todella korkealta maahan, mies satutti mua niin pahasti kuin vain voi. Ollaan onneksi saatu puhuttua ja sovittiin että yritetään, mies joutuu kestämään minulta jatkossa ristikuulustelua ja s-postin katsomista (ihastuksella mieheni mailiosoite). Tiedän että konkreettisesti ei voi mitään enää tämän ihastuksen kanssa tapahtua, sillä hän ei asu suomessa, ei ole suomalainen.
Luottamusta ei nyt ole, se on miehen ansaittava uudestaan. Sovittiin että yritetään ja katsotaan mitä tästä tulee, sovittitiin että annamme kuukauden aikaa ja puhumme kuukauden päästä, siis tämän "häämatkamme" jälkeen asiasta uudelleen ja sitten katsotaan tilanne uudestaan. En tiedä mitä haluan ja miehen tunteista/haluista olen myös epävarma.
...
Niin, ja miksi emme menneet heti kihlauksen jälkeen naimisiin? En tiedä. Aiemmin elämässäni sanoin, etten mene ikinä naimisiin. En siis ole sellainen nainen, joka haluaa olla päivän prinsessana. Suvussani ei juurikaan mennä naimisiin, kukaan vanhemmista sisaruksistani ei ole naimisssa, vaikka pitkään ovat samojen kumppaneiden kanssa seurustelleet ja perheet perustaneet. Itse olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä että naimsiiin mennään kun lapsia saadaan, se on yksinkertaisesti järkevää silloin. (Luojan kiitos, tähän tilanteeseen ei liity lapsia!!!)
Avioliitto ei siis minulle aiemmin merkinnyt paljoakaan, mutta miehen halutessa naimisiin avioliitto alkoi merkitä myös minulle paljon. Parisuhde ylipäänsä ja erityisesti avioliitto on tahdon asia ja nyt on käynyt selväksi ettei mies ole omasta tahdostaan varma- En tosin minäkään tiedä enää mitä tahdon, tahtomastani miehestä paljastui uusia puolia.
perääntyä, kun olette naimisissa niin se on vaikeaa. Sanoisin, että näit miehen todellisen luonteen. Ehkä tämä oli tapaus josta hän oppi, mutta maksatte nyt kumpikin kalliin hinnan: parisuhteenne.
Luottamus on mennyt, ei sitä saa takaisin. Jos mies on kiero, niin hänellä voi olla toinen s-postiosoite näitä yhteydenpitoja varten..sinun tehtäväksesi jää luottaa ihmiseen johon ei ehkä voi luottaa. Kyllä tuo sormuksettomuus kertoo karua tarinaansa siitä, että hän ei ole _oikeasti todella sydämestään_ sinuun ja suhteeseenne sitoutunut eikä sitä korjaa mikään. Miehesi on ihan omasta tahdostaan ottanut varattuna-olon-merkin pois ja esittänyt sinkkua? Haloo, ota ero nyt hänestä ihan todella kunnes mies tietää mitä haluaa. Voisitko tosiaan rakastaa ihmistä, joka ei _oikeasti_ rakasta sinua..?? Hän ei ole valmis sitoutumaan joten ottakaa nyt asumusero ainakin.
on luihu petturi. Älä tuhlaa aikaasi häneen. Etsi itsellesi uusi ihastus, mieluiten niin, että vikittelet uuden nyksäsi kanssa ollessasi. Samaa lääkettä hänelle myöskin.
Ei se ole niin helppoa kun toista rakastaa. En halua ketään muuta kun mieheni, mutta en myöskään halua olla suhteessa missä minua ei rakasteta ja minua ei haluta. Olen tehnyt miehelleni suhteen päättämisen niin helpoksi kun sen vaan voin tehdä, mutta hän ei tiedä mitä hän haluaa. En voi muuta tehdä kun antaa toiselle aikaa miettiä rauhassa, vaikka tämä odotus on aivan raastavaa. Mä voin elää sen asian kanssa, jos mut jätetään tai voidaan opetella olemaan vielä yhdessä, mutta odottaminen saa mut sekoamaan.
Totta kai tämä odotteluaika tekee myös mulle hyvää, saan rauhassa ajatella ja tunteet solmusta suoremmiksi, mutta toisaalta en tiedä miten pitäisi ajatella, kun toinenkaan ei tiedä. Hän sanoo rakastavansa mua, mutta samaan hengen vetoon kertoo ettei tiedä voiko sitoutua muhun loppuelämäksi. Mutta mä haluan.
Toki mun tahtoani ei tässä asiassa kysellä, sillä ei ole merkitystä, tiedän vain sen että mielummin olen yksin kuin huonossa suhteessa, millä ei ole tulevaisuutta. Tällä hetkellä en lähtis kovin suurilla panoksilla lyömään vetoa suhteemme puolesta, mutta se selviää sitten. Jos ero tulee, niin sitten mun on aika opetella olemaan yksin, en halua ketään laastaria tai toista ihastusta. Yhdestä suhteesta on selvittävä, ennen kuin kykenee toista aloittamaan.