Miksi joillakin työpaikoilla ei viitsitä opastaa kunnolla uutta työntekijää. Perehdyttäminen uuteen työhön olisi todella tärkeää koko työyhteisön kannalta. Tai niin ainakin luulisi. Uusi työntekijä on todella kovan paineen alla, kun vaaditaan osaamista, mutta kukaan ei opasta. Itselläni on todella V-mäinen tilanne. Opettelen uutta työtä ja tämä opettamisesta vastuussa oleva henkilö panttaa työhön liittyvää tietoa, mutta muistaa kyllä haukkua selän takana kaikki muut työkaverit. Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
uusi työntekijä
Tilda
52277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moikka,
Olen samaa mieltä kanssasi. On todella epämiellyttävää ja stressavaa, kun uudessa työpaikassa ei ole perinteenä minkäänsortin "kummius" eli sisäänajo talon tavoille. Jos saa neuvoja niin enemmänkin ne ovat vain sitä kuinka päin papereita pyöritetään pöydällä, mutta kun kysyy todellista asiaa niin kukaan ei ole kuullutkaan (vaikka ovat olleet talossa 20-40 vuotta). Sompaile siinä sitten ja tee miten hyvänsä niin aina muka on pielessä ja joku keski-iän ylittänyt vallanhaluinen simputtaja on ovenpielessä naamapunaisena huutamassa. Neuvoksi en voi sanoa muuta kuin että pysy lujana ja älä anna kenenkään hypyttää. Modernisoi työtapoja ja kysele niin paljon kuin osaat ja voit. Älä välitä simputtajista/kadehtijoista/juoruilijoista/haukkujista, vaadi kehityskeskustelua esimieheltäsi ja tuo siinä esille asiallisesti sekä positiiviset että negatiiviset jutut työyhteisöstä samoinkuin toiveesi työnohjauksesta, jos sitä todella tarvitset. Juttuhan on niin, ettei valittaa kannatta esimiehelle, jos ei ole parannusehdotusta esittää. Aina kannattaa miettiä ja kyseenalaistaa kauan talossa olleiden työskentelytavat samoin kuin kannattaa tietysti miettiä onko omassa työskentelytavassa parantamista. Koulutusta pitää vaatia aina, että pysyy ajantasalla työtehtävissään.
Hyvää jatkoa Sinulle ja tsemppiä. Luota itseesi, Sinä pärjäät.
Olen samassa tilanteessa vaikken vars. mikään uusi työntekijä enää olekaan (kohta 2 kk töissä olleena), työtehtävät ovat olleet suurinpiirtein kopiointia ja lähetin hommia vaikka koulutus on opistotason ja sen jälkeenkin olen lisäkouluttautunut atk:ssa, opastusta ei ole ollut minkäänlaista, ei mitään. Silti pitäisi "tietää kaikki", ja virheitä etsitään/niistä huomautetaan. Kunhan loppuu tämä koeaika lähden kyllä pois, tosin siinähän tämä minun simputtajani "voittaa" mutta muutakaan vaihtoehtoa en enää löydä. Tunnen olevani erittäin aliarvostettu, nytkin koko pvän netissä surffanneena kun ei ole mitään muuta tekemistä.
Ja niin, olen ottanut asian puheeksi, "nostanut kissan pöydälle", tuloksena työkaveri suuttui minulle (ei ole kaikki "kohdallaan" hänellä) mutta eihän mulla ole "oikeutta" tehdä mitään muutakaan. Esimiehelle en ole kertonut koska pelkään hänen asettuvan simputtajani puolelle ja kukas siitäkin sitten kärsii. :(
Minulla meni vuosi taistellessa simputtajani kanssa, ennenkuin hän tajusi, etten todellakaan aio hänen antaa "lyödä minua lyttyyn". Esimieheni kanssa keskustelin asiasta puoli vuotta oltuani talossa kehityskeskustelun yhteydessä. Hän ei tietenkään asialle mahtanut mitään eikä sen jälkeenkään tehnyt sille mitään. Totesimme vain yhdessä, että tälläinen simputus on heikon itsetunnon omaavalle henkilölle luonteenomaista ja todennäköisesti samalla pientä kateutta ja pelkoa omasta asemastaan.
Omalla kohdallani tilanne on nyt hieman rauhoittunut, sillä simputtaja pysyy omassa huoneessaan ja jopa koputtaa oveen astuessaan huoneeseeni ja yrittää todella olla kovin "teennäisen siirappinen" minulle. Meillä on viileät välit, mutta työasiat jotenkuten pystymme hoitamaan, sillä mottoni on aina ollut: Maltti on valttia, älä hermostu.
Itselläni kävi pahin mahdollinen. Minut pyydettiin vakituisesta työstä vakituiseen työhön ja uuden työpaikan kuningatar piti minua uhkana ja savusti minut ulos koeaikana. Keksi kaikenlaista sontaa seläntakana, minulle kertoi, että osasin kuulemma liian hyvin työt ja se oli henkilökohtaista. Pomo piti minua hyvänä työntekijänä, mutta ei ollut munaa vastustaa kuningatarta. Sain lähteä koeaikana ja nyt etsin uutta työtä. Näin sitä elämä opettaa: varo kostonhimoisia eukkoja!
työpaikkaterroristeja. Ihan niinkuin mainitsit nykypäivän suurin ongelma tuntuu olevan etteivät esimiehet osaa käyttää valtaansa oikein. Eivät näe metsää puilta.