Olen tutustunut yhteen henkilöön(22v yksinhuoltaja) tässä kohta kuukauden päivät ja nyt on tullut vähän semmoinen raskas olo, tunteet myllää pinnassa ja ei oikein tiedä miten olla. Kyyneleet valuu poskilla kun ajattelee sitä mahdollisuutta että hänet tulen menettämään.
Mitä olen tätä henkilöä oppinut tuntemaan niin hän vaikuttaa todella siltä että voisi olla se oikea minulle. En ole pitkiin pitkiin aikoihin ketään kohtaan näin tuntenut. Vuosia minulla on tapana ollut pitää ns. ”kilpeä” edessäni etten satuta itseäni ja mene särkemään sydäntäni helposti. Tämä henkilö on kuitenkin aivan eri luokkaa, ensimmäisten tapaamisten jälkeen laskin tämän ”kilven” edestä pois ja päästin hänet lähelleni, nyt olen jo hänelle ison paikan antanut sydämestäni. Mikä hänessä sitten sai tekemään tämän, hänestä jotenkin pystyi aistimaan heti että hänelle voi tien aukaista sen kilven läpi. Meillä pitkälle kohtaa ajatukset elämän pienistäkin asioista,arvostamme paljon samoja asioita elämässä. Hänelläkin on elämänkoulua takana kuten minullakin ja sen huomaa meidän luonteista tosi hyvin. Olen kiintynyt tähän henkilöön todella kovasti ja välitän hänestä erittäin paljon, hänellä on samanlaiset tunteet minua kohtaan.. No nyt tulee sitten mutta kohta…
Hänen kaverinsa ei hänen anna tutustua kunnolla ja rauhassa uuteen ihmiseen, valittavat meidän tiivistä yhteydenpidosta ja muutenkin ovat häntä kohtaan olleet sillä asenteella että ei saisi uutta ihmistä elämäänsä ottaa. Hänen kaverinsa myös jollain tapaa häntä tuntuu syyllistävän asiasta. Nyt tämä henkilö sitten jota tapailen niin on alkanut ottaa todella raskaasti nämä hänen ystäviensä kommentit ja hän pelkää ettei jaksa kauan enää ja on välillä puhunut että hänen pitäisi varmaan olla ikisinkku, hän on kuitenkin sanonut että hänellä on syviä tunteita minua kohtaan ja ei halua minua jättää eikä minun sydäntä särkeä..
Nyt on sitten itselläni iskenyt se realistinen ajatus että entä jos hän ei jaksa. Tuntuu oikein silleen että riipaisee sydämestä kunnolla kun asiaa ajattelen. Minulla menisi kyllä sydän palasiksi jos tämä loppuisi, ehkä jollekkin saattaa kuulostaa hassulta sanoa näin kun näin vähän aikaa takana suhteessa. Silloin ei satuttaisi näin kovasti jos eron syynä olisi jokin asia sen suhteen että ei tunnu oikealta toinen henkilö toiselle…
Vähän halusin ajatuksiani purkaa julki mutta näyttää vielä mieli taistelevan vastaan asiassa.
31v mies jostain täältä.
Mitä olen tätä henkilöä oppinut tuntemaan niin hän vaikuttaa todella siltä että voisi olla se oikea minulle. En ole pitkiin pitkiin aikoihin ketään kohtaan näin tuntenut. Vuosia minulla on tapana ollut pitää ns. ”kilpeä” edessäni etten satuta itseäni ja mene särkemään sydäntäni helposti. Tämä henkilö on kuitenkin aivan eri luokkaa, ensimmäisten tapaamisten jälkeen laskin tämän ”kilven” edestä pois ja päästin hänet lähelleni, nyt olen jo hänelle ison paikan antanut sydämestäni. Mikä hänessä sitten sai tekemään tämän, hänestä jotenkin pystyi aistimaan heti että hänelle voi tien aukaista sen kilven läpi. Meillä pitkälle kohtaa ajatukset elämän pienistäkin asioista,arvostamme paljon samoja asioita elämässä. Hänelläkin on elämänkoulua takana kuten minullakin ja sen huomaa meidän luonteista tosi hyvin. Olen kiintynyt tähän henkilöön todella kovasti ja välitän hänestä erittäin paljon, hänellä on samanlaiset tunteet minua kohtaan.. No nyt tulee sitten mutta kohta…
Hänen kaverinsa ei hänen anna tutustua kunnolla ja rauhassa uuteen ihmiseen, valittavat meidän tiivistä yhteydenpidosta ja muutenkin ovat häntä kohtaan olleet sillä asenteella että ei saisi uutta ihmistä elämäänsä ottaa. Hänen kaverinsa myös jollain tapaa häntä tuntuu syyllistävän asiasta. Nyt tämä henkilö sitten jota tapailen niin on alkanut ottaa todella raskaasti nämä hänen ystäviensä kommentit ja hän pelkää ettei jaksa kauan enää ja on välillä puhunut että hänen pitäisi varmaan olla ikisinkku, hän on kuitenkin sanonut että hänellä on syviä tunteita minua kohtaan ja ei halua minua jättää eikä minun sydäntä särkeä..
Nyt on sitten itselläni iskenyt se realistinen ajatus että entä jos hän ei jaksa. Tuntuu oikein silleen että riipaisee sydämestä kunnolla kun asiaa ajattelen. Minulla menisi kyllä sydän palasiksi jos tämä loppuisi, ehkä jollekkin saattaa kuulostaa hassulta sanoa näin kun näin vähän aikaa takana suhteessa. Silloin ei satuttaisi näin kovasti jos eron syynä olisi jokin asia sen suhteen että ei tunnu oikealta toinen henkilö toiselle…
Vähän halusin ajatuksiani purkaa julki mutta näyttää vielä mieli taistelevan vastaan asiassa.
31v mies jostain täältä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaveritko päättävät aikuisen naisen seurustelusuhteesta?
Todella hölmöä.
Juttele sille naiselle, että miettii itse, mitä elämältään haluaa. Haluaako olla ikisinkku kaverien mieliksi vai haluaako täysipainoisen parisuhteen, jossa mies tukee häntä enemmän kun "kaverit".
Jos hänellä on lapsi, ei hän voi joka viikonloppu olla kaverien seurana sinkkubaareissa.