Tein tänään positiivisen raskaustestin.
Olemme avomieheni kanssa seurustelleet vasta reilun 9kk ja ehkäisy on ollut käytössä. Ilmeisesti olen laiskasti syönyt pillereitä ja nyt kävi näin. Tänään aion kertoa miehelleni, ja en tiedä miten hän suhtautuu. Olemme molemmat n.30 vuotiaita. Itse olen ollut aina äidillinen, ja toivoisin lasta mutten tiedä onko nyt oikea hetki. Onko edes sellaista? Taloudellisesti kyllä pärjäisimme, ehkä vähän kukkaron nyöriä kiristäen, mutta kuitenkin.
Nyt pelkään, että meidän suhteemme kariutuu tämän vuoksi. Rakastan miestäni yli kaiken, mutta minulla on kuitenkin ristiriitaidet tunteet aborttia kohtaan. Ajatus ei ole kuitenkaan poissuljettu. Mieheni ei ole valmis isäksi, omien sanojensa mukaan hänen elämä menee pilalle jos tulisin raskaaksi. Puolihuumorilla hän tämän heitää mutta totta toinen puoli. Ajatus yksinhuoltajuudesta ei kuulosta puoleensavetävältä.
'
Mieheni on hyvin lojaali, kaiken puolin rehti ja rehellinen, ihana ihminen mutta iän tuomaa 'lisääntymisviettiä' ei hänellä vielä ole. Nyt kysynkin muiden mielipidettä tähän, voiko olla ratkaisua asiaan niin etten pilaisi meidän parisuhdetta? Raskauteni on vielä hyvin alussa ja tällä hetkellä vielä rakastan miestäni enemmän kuin kasvavaa mahaani.. Tänään hänelle kerron. Kirjoitan myöhemmin, miten meni!
Olemme avomieheni kanssa seurustelleet vasta reilun 9kk ja ehkäisy on ollut käytössä. Ilmeisesti olen laiskasti syönyt pillereitä ja nyt kävi näin. Tänään aion kertoa miehelleni, ja en tiedä miten hän suhtautuu. Olemme molemmat n.30 vuotiaita. Itse olen ollut aina äidillinen, ja toivoisin lasta mutten tiedä onko nyt oikea hetki. Onko edes sellaista? Taloudellisesti kyllä pärjäisimme, ehkä vähän kukkaron nyöriä kiristäen, mutta kuitenkin.
Nyt pelkään, että meidän suhteemme kariutuu tämän vuoksi. Rakastan miestäni yli kaiken, mutta minulla on kuitenkin ristiriitaidet tunteet aborttia kohtaan. Ajatus ei ole kuitenkaan poissuljettu. Mieheni ei ole valmis isäksi, omien sanojensa mukaan hänen elämä menee pilalle jos tulisin raskaaksi. Puolihuumorilla hän tämän heitää mutta totta toinen puoli. Ajatus yksinhuoltajuudesta ei kuulosta puoleensavetävältä.
'
Mieheni on hyvin lojaali, kaiken puolin rehti ja rehellinen, ihana ihminen mutta iän tuomaa 'lisääntymisviettiä' ei hänellä vielä ole. Nyt kysynkin muiden mielipidettä tähän, voiko olla ratkaisua asiaan niin etten pilaisi meidän parisuhdetta? Raskauteni on vielä hyvin alussa ja tällä hetkellä vielä rakastan miestäni enemmän kuin kasvavaa mahaani.. Tänään hänelle kerron. Kirjoitan myöhemmin, miten meni!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensinnäkin ette ole mitään teinejä ja niitä pillereitä ei kannata huolimattomasti syödä...mutta vahinkohan on jo tapahtunut......Minä aikoinaan tulin rakaaksi silloiselle kaverille jota olin tavannut 10 kk... pillerit petti antibiootin takia...ja kaveri nosti kytkintä...kaikista ei ole isäksi mutta sai kyllä mennäkkin ja enkä paljon elatuksia vinkunut...... mutta minulla ei ollut sydäntä tehdä aborttia:)Ja nyt mulla on maailman ihanin 16v poika ja päivääkään en kadu!
Jos kumppanisi on vastuullinen ja rakastaa sinua..niin ei pitäisi olla edes muita vaihtoehtoja..ja jos teet abortin parisuhteessa siitä suustä että miehesi voi jättää niin ei paljon päätä palele...
Mutta itse teet valintasi..ja sen kanssa on elettävä ja vastuu kannettava..
Jos sulla on ristiriitaiset tunteet aborttia kohtaan, niin älä tee sitä. Et voi etukäteen tietää, miten raskasta sellaisen asian käsittely on. Ei ehkä aivan kaikille, eikä kaikilla edes ole muita vaihtoehtoja, mutta sinullahan on. Et ole enää aivan kaikkein nuorin, joten senkin puolesta olisi hullua tehdä abortti, jos kuitenkin tiedät että haluat joskus lapsen. Ehkä miehesi taipuu ajatukseen isäksi tulemisesta, onhan hänellä kuukausia aikaa valmistautua siihen. Tai ehkä ei, mutta olisiko se sitten niin kamalaa jos suhteenne päättyisi? Entä jos se päättyy muutenkin myöhemmin? Tuntuisiko suhteen säilyttäminen nyt lapsen menettämisen hinnalla myöhemmin oikealta ratkaisulta? Mieti nyt rauhassa ja keskustelkaa.
Alat oleen jo siinä iässä, että viimeistään pitäs jo muksut tehdä, jos aikoo niitä tehdä!
Itse tein ensimmäiseni jo 20 v ja ukko lähti parin vuoden päästä meneen. No lapsen kans pärjäsin ihan mainiosti, kun isovanhemmat oli tukena ja poika on nyt melkein 30 v ja aina ollut elämäni valo!
31v tein nykyisen mieheni kanssa toisen muksun ja täytyy sanoa, että elämäni olisi paljon tyhjempää ilman lapsia! Nyt olen 35, enkä jaksa enää lisää lapsia tehdä, vaikka mieheni on sellaisia vihjannut. Ikää on kuitenkin ja kolmekymmentä täytettyäni ei puhtia ole enää entiseen malliin...ainakaan lapsia synnyttämään..
Taitaa jäädä sulla lapset kokonaan tekemättä, jos kesken panet nyt...mut oma valintas.
virhe pääsi tulemaan..siis poika on 15 eikä 30v...heh!