Mitä sinä ymmärrät päätöksellä?
Mistä tietää, että joku asia on päätetty?
Tarvitseeko jokapäiväinen ruuanlaitto aina erillisen päätöksen, että NYT se ruoka tehdään, jolloin päätös sinetöityy mieleen 100%:lla varmuudella ja se ruoka tulee tehtyä kiistattomalla yksimielisyydellä oman mielen sopukoissa?
Jos tuota jämerää päätöstä ei tee kustakin ruuan valmistuksesta erikseen ponnekkaasti, niin jääkö se ruoka sitten laittamatta ja ihminen vain vätystelee jääkaapilta hakemaan voita leivän päälle ja elää mitenkuten heikolla ravinnolla?
Mistä tietää, että joku asia on päätetty?
Tarvitseeko jokapäiväinen ruuanlaitto aina erillisen päätöksen, että NYT se ruoka tehdään, jolloin päätös sinetöityy mieleen 100%:lla varmuudella ja se ruoka tulee tehtyä kiistattomalla yksimielisyydellä oman mielen sopukoissa?
Jos tuota jämerää päätöstä ei tee kustakin ruuan valmistuksesta erikseen ponnekkaasti, niin jääkö se ruoka sitten laittamatta ja ihminen vain vätystelee jääkaapilta hakemaan voita leivän päälle ja elää mitenkuten heikolla ravinnolla?
Vastaukset 17
Vanhimmat
On silloin kun se tehdään.
Jos teet ruuan, olet päättänyt mitä teet. Jos vaan mietit mitä ruokaa teet, et saa tehtyä mitään. Seilaat päättämättömänä eri vaihtoehtojen välissä.. tekiskös makaronilaatikkoa, lihakastiketta vaiko siankärsiä tryffelikastikkeessa.. siinä sitten voi luovasti ideoida muitakin ruokia ja vatsan kurniminen vaan kovenee kun ei saa päätettyä mitä ruokaa tekisi eli tekisi jotain ruokaa.
Päätös on myös piste asialle.
miksi se päätös ruuan laittamisesta ei tunnu missään konkreettisesti? En edes huomaa tehneeni mitään päätöstä.
Olisi mukavaa tietää tehneensä jämäkän päätöksen ruuan laittamisen suhteen ja jäädä sitten ihastelemaan omaa päätöstään.
Vaaditaanko ruuan syömiseen sitten oma, erillinen päätöksensä vai nivoutuvatko päätös ruuan lattamisesta ja syömisestä yhteen?
On täynnä päätöksiä ja jokaiseen päivään kuuluu niitä roppakaupalla, on tietostettuja ja tiedostamattomia sekä isoja ja pieniä päätöksiä.
Sä huomaat sen ruuantekemisen päätöksen siitä kun alat tekeen, se kuuluu yleensä noihin pieniin ja osin tiedostamattomiin päätöksiin. Iso ja selvempi päätös tuolla saralla voisi olla vaikkapa synttärimenusta päättäminen. Sekin täytyy joskus päättää jotta se voidaan tehdä kun synttärit on.
"Vaaditaanko ruuan syömiseen sitten oma, erillinen päätöksensä vai nivoutuvatko päätös ruuan lattamisesta ja syömisestä yhteen? "
-Niin, elämä on päätöksiä täynnä ja jotta voit tehdä jotain niin sun täytyy tehdä päätöksiä. Jopa sun lihakset toimii suurelta osin päätöksiesi varassa.. kun päätät harjata hiuksiasi, aivot lähettää viesti käteesi ja käsi nousee.
Jne. jne.
Sulla on aika heikot noi yritykset. Ihan kuin olisit päättänyt väkisin yrittää vängätä tästä :)
En koe edes synttärimenua sellaiseksi, että olisin tehnyt asiasta jonkinlaisen päätöksen. Kyllä se on lähinnä ajautumista johonkin kyhäelmään enkä minä pysty sanomaan, oliko se hyvä vai huono.
Epäilen, että se oli keskinkertainen.
että saatat olla jopa yli-innokas tekemään päätöksiä ja tekisit niitä mielelläsi muidenkin puolesta. Pitääkö paikkansa?
>Sulla on aika heikot noi yritykset. Ihan kuin olisit päättänyt väkisin yrittää vängätä tästä :)
Erittäin hyvä kirjoitus... valitettavasti itsekin tuota samaa ihmettelen. Jatkan ihmettelyä. Kunnes joku täällä tähän vastaisi.
päätettäessä syntyy tunnetila, josta tietää tehneensä päätöksen.
Esim.
- päätös mennä naimisiin
- päätös ostaa uusi auto
- päätös ostaa oma asunto
- päätös hankkia lapsi
Minä kun luulin, että nuo on lähinnä kännissä hetken mielijohteessa tehtyjä älynväläyksiä tai vahinkoja. ;-)
olisi jonkun harkitun, valmistellun, ja uudelleen harkitun, voimaan astuva ratkaisuyritys, ehdotelma tahi rajaus. Aikaa tähän voisi kulua tilanteen asettamien vaatimusten mukaan muutamista sekunneista-vuosikymmeniin.
Ruuanlaitto on luovaa ponnistelua väistämättömän tarpeen edessä eikä niin vaadi (ainakaan tilipäivänä) aktiivista päätöksentekoa saatikka valmistelua : ) Käy toimeen ja saat valmista...
Tjtn
ruuanlaitosta jää se päätös uupumaan, vaikka sitä joka päivä tuleekin tehtyä. Tuntuu, kuin joku jarruttaisi sitä koko ruuanlaittoprosessia eikä se koskaan ole mikään selkeä prosessi, josta voisi tuntea suurta päätöksenteollista tyytyväisyyttä.
on tosiaan joskus tylsä langettava isku, jonka vaihtaisi lennokkaasti muunlaiseen toimintaan, vaan minkäs teet. Mutta kun siihen saa inspiraation ja pienessä viinissä vaikka kokkailee (kuka mitenkin)...on ne luvalla sanoen elämän -aika hyviä- hetkiä.
Olet oikeassa, tylsintä on päättää, mitä tekisi jos ei ole aavistustakaan... eikä mitään tee mieli.
Juuri noin minulle usein käy, erityisesti lauantaisin. Lopulta, kun on tarpeeksi nälkä, lähden kauppaan haahuilemaan hyllyjen väliin ja etsimään inspiraatiota pystyäkseni tekemään päätöksen. Muutenhan sitä söisi pelkkää voileipää.
Päätöksen tietää tehneensä, kun on kassalla.
kotosalla iske katumusmieli väärän päätöksen tehneenä? Loppuukohan se jahkailu milloinkaan...
Ainoa kriteeri on, että ruoka on viikolla terveellistä ja viikonloppuna hyvää. Siihen minä pystyn aika kivuttomasti. ;-)
rutiinit on tod. hyviä, kun ne ottaa tavaksi... ;-)
rahaa, sen enemmän valinnan mahdollisuuksia ja sen enemmän päätöksiä.
Ja päätösten vaikeutta. Opiskelijana oli helppo valita riisiä, makaronia ja tonnikalaa, kun muuhun ei ollut viinan ja tupakan jälkeen varaa.