Tosiaan Olen tässä hieman hämillään mitä tässä enään pitäisi tehdä..Näin lyhesti taustaani. Seurustelin reilun neljä vuotta ja kolme niistä yhteisistä vuosista asuimme saman katon alla. Eron syyt ilmeni hiljalleen ja minulle selvisi toisen alkoholiongelmat,narsistinen käytös,väkivaltaisuus ja pettäminen. Olin todella rikki tästä kaikesta. Meni melkeinpä vuosi kun pääsin jälleen elämän makuun ja sain edes pienen luottamuksen miehiin. Nykyään olen löytänyt uuden "rakkauden"..Mutta se jokin puuttuu. Aluksi tietenkin oli pientä kipinää, kun kaikki oli tosi uutta ja salaperäistä. Läheisyys ja hellyys puuttuvat. Ei sitä korvata joillakin pikku pusuilla ja todella vähäisellä seksillä! Itse olen todella riippuvainen näistä.. Ripaus romantiikkaakin kaipaisi piristykseksi. Yleensä itse saan olla se joka tekee aloitteen lähes joka asiaan ja se että välillä kun koitan saada keskustelua aikaan niin kommentit ovat tosi yksinkertaisia tai vaan ei välitetä? Ota siitä sitten selvää. :D En edes tiedä mikä minut pitää tässä suhteessa. Varmaa se, että en halua heti ensimmäisten ongelmien kohdatessa lyödä hanskoja tiskiin.
Kadotettu rakkaus
Tytöntyllerö20
3645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"alkoholiongelmat,narsistinen käytös,väkivaltaisuus ja pettäminen"
Vaiḱuttaa siltä, että tykästyt "vääränlaisiin" miehiin. Taipumuksesi lienee niin syvällä biologiassasi ja lapsuuden aikaisissa kokemuksissasi, että valitettavasti siihen ei taida olla lääkettä. Joko tykkäät ja kärsit näiden miesten kanssa tai sitten olet tuntematta mitään jonkun toisenlaisen miehen kanssa. On pelattava niillä korteilla, jotka on käteen annettu.
aina on vaihtoehto olla yksin kuin huonossa suhteessa, ja jos aikuisesta ihmisestä on kyse, näin varmasti tulisi ollakin. Jos nurinmenneestä suhteesta toipuminen tekee tiukkaa, ei vuosi ole vielä pitkäkään aika. Ennen seuraavaan rynnistämistä pitäisi ja olisi jatkon kannalta eduksi, jos olisi saanut omat palikat ensin järjestykseen, ja ehkä oppinut itsestään ja tavoistaan toimia jotain niin oleellista, että tietäisi mitä elämältään ainakaan ei tahdo, jos ei välttämättä sitä, mitä tahtoo.
Ja luulisi huonon suhteen jälkeen olevan jo selvä, ettei parisuhteessa ja välittämisessä tehdä kompromissia, ja kuten aloittajan teksistä kävi ilmi, kompromissia ei minkään kanssa. Tarkoitan tällä sitä, että jos tilanteeseen tyytyminen tekee itselleen pahan olon, ei silloin voi omia toiveitaan vähätellä. Jos mitään ei saa kuitenkaan, ei vähempään tyytyminen anna yhtään mitään.
Tuollainen syvään biologiaan viittaaminen on aika musertavaa, kun sen sijaan voi sanoa, että mietipä, onko sinulla vielä jotain oppimatta. Yleensä, jos elämä on jatkuvaa kitumista, joku vika on itsessäänkin.
" olen todella riippuvainen näistä", eli tarvitset omalle olemassaolollesi jonkun vahvistajan. Et oikein luota itseesi etkä suhteeseesi, vaan tarvitset todisteluja suhteen voimasta. Tietenkin näin pitääkin olla, mutta kun sanot, ettet oikein tiedä, mikä sinut pitää tuossa suhteessa.. Eli, jos vähän näitä mietit, niin vastaus pitäisi olla täysin selvä.
Itsenäisyyden puute ja yksinolemisen sietämättömyys yleensä ajavat etenkin naiset suhteisiin, jossa voivat huonosti. Unohdetaan, ettei rakastava ja antoisa parisuhde ole kärsimystä.Sitten kun vielä ajatellaan,ettei olla ensimmäisen vaikeuden jälkeen lyömässä hanskoja tiskiin, voi jo vetää yhtäläisyysmerkit oman valinnan ja pahan olon välille.
Kuka moista jaksaa ja tahtoo, jos ei ole pakko? Saako kirkkaamman kruunun jos väkisin vääntään, eikä myönnä edes itselleen, ettei onni suosinut pidempään.
Jooo, paras tapa tappaa 'rakkaus', mitä se nyt ikinä liekin, intohimo, leikki, liekki ... on alkaa vakisuhteeseen saman katon alle. Arki on armotonta ja harva osaa sen muuksi muuttaa hetkittäin.