Kuinka moni aikoo vaihtaa avioeron jälkeen vanhan tyttönimensä takaisin? Olen suhteessa mieheen jonka avioero tulee näillä näppäimillä, tämän viikon lopussa voimaan. Hänellä on todella erikoinen sukunimi joita on ihan muutama Suomessa. Tämä tuleva mieheni haluaisi että ex-vaimo luopuu sukunimestään. Mies sanoi syyksi minulle, että jos minä joskus tulevaisuudessa suostun hänen kosintaan, hän haluaisi että on vain 1 rouva xxxxxxxxxxx hänen äidin ja mummonsa lisäksi. Mies ei ole ex-vaimolta tätä vielä pyytänyt, mutta epäilen että tämä ex-vaimo ei aijo suostua. Sukunimi on hieno ja erikoinen ja lisäksi heillä on yhteinen poika, jolla on tietenkin isänsä sukunimi. Tiedän, että mikään laki ei pakota ketään vaihtamaan avioeron jälkeen sukunimeä, mutta toivoisin ex-vaimon suostuvan siihen. Ex-vaimo ei tiedä minusta, vaikka tapasimme miehen poismuuton jälkeen. Mies kertoo tälle, kun me aijomme muuttaa yhteen.
Ex-vaimo voisi luopua sukunimestään.
72
5921
Vastaukset
- old horse
Miehesi pyytää eksältään mitä haluaa, sinulle se asia ei kuulu pätkääkään. Sinähän voit pitää oman sukunimesi avioliiton solmimisen jälkeenkin. Eli ei ole sinun pienen pääsi bisnes tuo ollenkaan. Jos nyt tässä vaiheessa alat jo sekaantua sulhosi ex-elämään niin tietääkö miesystäväsi lainkaan millaisen sopankeittäjän kanssa on tekemisissä. Toivottavasti mies pian löytää tilallesi jonkun järkevän, vähemmän pikkuasioihin nenänsä työntävän naisihmisen.
- yxäxä
sama sukunimi äidin kanssa on ensiarvoisen tärkeä.
Minä suunnittelin eron jälkeen ottavani entisen nimeni, mutta täysikäiset lapseni vastustivat. He olisivat tunteneet jäävänsä Yksin, isänsä kanssa ja sitä eivät halunneet. Eli lapsen etu pitää olla ensisijainen. - alkup._
Huomasithan että aloite nimen vaihtamiseen ei tullut minulta, ja ei varmaan olisi tullut mieleenikään, ennen kuin mies kertoi toiveistaan. Olen tosin nyt hänen kanssaan samaa mieltä, mutta eipä se maailmaa kaada, vaikka exä ei sitä vaihtaisikaan. Ymmärrän että jos hän sanoo syyksi juuri sen että haluaa olla lapsensa kanssa saman niminen tms. Mutta tyytyväisempi olisin jos vanhan vaihtaisi.
- yleistämättä parempi
yxäxä kirjoitti:
sama sukunimi äidin kanssa on ensiarvoisen tärkeä.
Minä suunnittelin eron jälkeen ottavani entisen nimeni, mutta täysikäiset lapseni vastustivat. He olisivat tunteneet jäävänsä Yksin, isänsä kanssa ja sitä eivät halunneet. Eli lapsen etu pitää olla ensisijainen.Ainoastaan omien lastesi palautteen perusteella ei kannata lähteä viljelemään tuollaisia yleistyksiä.
Kaikilla muilla kun ei ole kertomasi kaltaista sukunimestä kumpuavaa turvattomuuden tunnetta. - ISO-V
Niin tuo on toki ihan ymmarrettavaa, mutta nimen vaihtaminen voi muutenkin kuin lapsen kannalta olla hankalaa. Se on kuitenkin aina se etta moni saattaa tuntea sinut vanhalla nimella ja sitten on hirvea duuni saada sama maine ja muu hankittua uudestaan. Itsellani vaihtui nimi avioeron seurauksena ja se vahingoitti sosiaalisia suhteitani, jotka olivat minulle tarkeita. Eli riippuu toki tilanteesta, mutta kannattaa tosiaan katsoa se tilanne ennen kuin tekee tai vaatii mitaan. http://mattiviikate.newsvine.com/
- KRP.
ISO-V kirjoitti:
Niin tuo on toki ihan ymmarrettavaa, mutta nimen vaihtaminen voi muutenkin kuin lapsen kannalta olla hankalaa. Se on kuitenkin aina se etta moni saattaa tuntea sinut vanhalla nimella ja sitten on hirvea duuni saada sama maine ja muu hankittua uudestaan. Itsellani vaihtui nimi avioeron seurauksena ja se vahingoitti sosiaalisia suhteitani, jotka olivat minulle tarkeita. Eli riippuu toki tilanteesta, mutta kannattaa tosiaan katsoa se tilanne ennen kuin tekee tai vaatii mitaan. http://mattiviikate.newsvine.com/
Monet internetti sivut linkittää toisten sivujen uutisia ja hankkivat näin mainostuloilla ja profiloimalla ihmisiä kymmeniä tuhansia euroja kuukaudessa. Käyttämällä näitä itepalvelu sivustoja teet töitä ilmaiseksi muille ja autat samalla profiloimaan kohdennettuja uutisia ja mainoksia ihmisille. Tämä taas aiheuttaa korkeampia hintoja tuotteisiin. Maksat siis mainostuloja, mainoksia tuotteiden hinnoissa.
- ISO-V
KRP. kirjoitti:
Monet internetti sivut linkittää toisten sivujen uutisia ja hankkivat näin mainostuloilla ja profiloimalla ihmisiä kymmeniä tuhansia euroja kuukaudessa. Käyttämällä näitä itepalvelu sivustoja teet töitä ilmaiseksi muille ja autat samalla profiloimaan kohdennettuja uutisia ja mainoksia ihmisille. Tämä taas aiheuttaa korkeampia hintoja tuotteisiin. Maksat siis mainostuloja, mainoksia tuotteiden hinnoissa.
Tuo on totta. Ainoat hyotyjat yleensa on omistajat ja heidan lahipiirinsa. Muut maksavat jo sahkolaskussa enemman kuin ikina saavat, varsinkin kun yleensa vaikka kavisi saka, niin et paljoa mitaan saa, koska saannoissa sanotaan ja rajataan kaikki niin tarkkaan. Eli jos trafiikkia tai mita sitten haetkin tulisi, niin hyvin todennakoisesti joku muu korjaa potin, koska trafiikki tulee jotain kautta josta et mitaan saa. Saatan itse aloittaa yritys toimintaa tuollakin alalla, mutta se on viela epavarmaa. Jos nain teen niin tarkoitus on nimen omaan kitkea kaikkia epaselvia ja turhauttavia toimintatapoja. Mutta jos haluatte lukea oikeasti hyvia, itse tekemiani kirjoituksia niin linkista niita loytyy. http://mattiviikate.newsvine.com/
- Tuolla logiikalla
ISO-V kirjoitti:
Niin tuo on toki ihan ymmarrettavaa, mutta nimen vaihtaminen voi muutenkin kuin lapsen kannalta olla hankalaa. Se on kuitenkin aina se etta moni saattaa tuntea sinut vanhalla nimella ja sitten on hirvea duuni saada sama maine ja muu hankittua uudestaan. Itsellani vaihtui nimi avioeron seurauksena ja se vahingoitti sosiaalisia suhteitani, jotka olivat minulle tarkeita. Eli riippuu toki tilanteesta, mutta kannattaa tosiaan katsoa se tilanne ennen kuin tekee tai vaatii mitaan. http://mattiviikate.newsvine.com/
ei pitäisi edes naimisiin mennessäkään vaihtaa sukunimeään...
- tulisi julki
alkup._ kirjoitti:
Huomasithan että aloite nimen vaihtamiseen ei tullut minulta, ja ei varmaan olisi tullut mieleenikään, ennen kuin mies kertoi toiveistaan. Olen tosin nyt hänen kanssaan samaa mieltä, mutta eipä se maailmaa kaada, vaikka exä ei sitä vaihtaisikaan. Ymmärrän että jos hän sanoo syyksi juuri sen että haluaa olla lapsensa kanssa saman niminen tms. Mutta tyytyväisempi olisin jos vanhan vaihtaisi.
että sinä olet se toinen rouva ja tämä eksä on se ensimmäinen, tulevasta kolmannesta rouvasta puhumattakaan. On se nyt niin harvinainen ja erikoinen nimi mutta tuolla menolla pian kuin Virtaset ja Niemiset.
- kun teidän juttu
kuivuu kasaan niin ne palaa yhteen ja mieskin on sitä mieltä hyvä kun ei vaihtanut nimeään miehen vaihdevuosihömpötysten takia. Naimisiin pääsee uudelleen niin kivuttomasti ettei joka kerta viitsi sitä virastohässäkkää ja korttien vaihtorumbaa.
- jäteyt tuollaisia :D
Että voi ollakkin sitten typeriä kommentteja...ja vielä ihan aikuisten suustakin? Eipä uskoisi!
Ihan voisi kuvitella, että siellä näytöllä istuu joku jätetty katkera ex-akka! - ironiaa.
jäteyt tuollaisia :D kirjoitti:
Että voi ollakkin sitten typeriä kommentteja...ja vielä ihan aikuisten suustakin? Eipä uskoisi!
Ihan voisi kuvitella, että siellä näytöllä istuu joku jätetty katkera ex-akka!Elämä ei ole niin vakavaa kuin luulet.
- ap.
jäteyt tuollaisia :D kirjoitti:
Että voi ollakkin sitten typeriä kommentteja...ja vielä ihan aikuisten suustakin? Eipä uskoisi!
Ihan voisi kuvitella, että siellä näytöllä istuu joku jätetty katkera ex-akka!Mietin kuule ihan samaa.. :)
- kooveenjiiii
Älä välitä noista vastauksista. Ne ovat katkerien, jätettyjen höpinää. Jos he olisivat samassa tilanteessa kuin minä, eli se joka haluaa erota, niin ajatusmaailma olisi toinen. Minä pidän miehen sukunimen, mutta vain ensi kesään kun menen uusiin naimisiin. Ja vaikka en olisi mennyt uusiin naimisiin, olisin vaihtanut tyttönimeni takaisin. Emme ole enää aviossa, ja jos toinen vielä pyytää, että voisitko luopua nimestä, niin enkai nyt väkipakollakaan sitä pitäisi. Halooooooo!
Nuo naiset aivan selkeästi toivovat yhteenpaluuta ja eivät siksi vaihda nimeä. Katkeruutensa ansiosta eivät myöskään pysty ajattelemaan muita kuin vihan ym. tunteita, ja eivät näe puilta metsää.
Minullakin on 2 lasta, he jatkavat ex-mieheni sukunimellä ja kaikki ovat tyytyväisiä.- G. von Kokkel
Minusta on yleensä ihan pöljää se, että pitäisi muuttaa oma isiltä ja äideiltä peritty nimi johonkin toiseen, ventovieraan ihmisen sukunimeen. Oma identiteetti pitäisi olla niin vahva ja ylpeys omasta suvusta, että nainenkaan ei vaihda nimeä. Tietty nimenmuutolla voi painaa nuoruuden synnit unhoon ja alkaa vaikka reeperbaanin jälkeen elää kunniallista elämää ja miksei saisikin elää. Mutta joutavaa höpinää tuollainen nimien kanssa pelaaminen. Antakaa arvo itsellenne ja sille nimelle joka teillä on.
- frtjghnv
En minä ainakaan ole katkera enkä toivo yhteenpaluuta, mutta silti pidin exäni sukunimen.
Takana oli toistakymmentä vuotta avioliittoa ja olin jotenkin "kasvanut kiinni" exän sukunimeen, joten miksi sitä hyvää nimeä vaihtamaan..? Ex kysyi minulta, että aionko ottaa tyttönimen takaisin ja vastasi, että jos se hänelle sopii, pitäisin nykyisen nimen. Hän itseasiassa ilahtui siitä - sanoi, että toivoikin lapsensa äidillä ja lapsellaan olevan sama sukunimi. Tietysti on asia erikseen, jos jonain päivänä vielä avioidun uudelleen, mutta se on sen ajan "murhe". Tuttavapiirissäni on kyllä sellainenkin nainen, joka meni pari vuotta sitten naimisiin ja jolla on lapsikin uuden miehen kanssa, mutta silti hän on pitänyt ed.aviomiehen sukunimen (joka taas on hyvin tavallinen suomalainen sukunimi). - näkökanta
"ja jos toinen vielä pyytää, että voisitko luopua nimestä, niin enkai nyt väkipakollakaan sitä pitäisi. Halooooooo!"
Haloota vaan sinnekinpäin. Jos aloittajan miekkosen tuleva exä, tai kuka muu hyvänsä, on avioituessaan ottanut puolisonsa nimen, niin nimi on siitä lähtien myös hänen. Ei siis jotain, mikä olisi puolisolta vain lainassa. Eikä sitä silloin "väkipakolla" pidetä, vaan ihan jokaisella on oikeus pitää oma nimensä (onneksi aloittaja sentään tiedostaa tämän). Jos omakseen kokee enemmän sen nimen, jonka avioliitossa on ottanut, niin silloin pitää tietysti sen eikä palaa teennäisesti käyttämään alkuperäistä sukunimeään.
Niin muuten, en ole katkera jätetty, vaan ihan tukevasti aviossa olen. En tosin vaihtanut nimeäni naimisiin mennessäni. Mutta jos olisin niin tehnyt, niin nimi olisi silloin myös minun eikä vain puolisoni, ja häneltä lainassa. Sinä voit tehdä niin kuinka sinulle on hyvä, niin meistä jokainen. Mutta eri mieltä oleva ei välttämättä ole väärässä, tiedätkös. - Historiatietoa.
G. von Kokkel kirjoitti:
Minusta on yleensä ihan pöljää se, että pitäisi muuttaa oma isiltä ja äideiltä peritty nimi johonkin toiseen, ventovieraan ihmisen sukunimeen. Oma identiteetti pitäisi olla niin vahva ja ylpeys omasta suvusta, että nainenkaan ei vaihda nimeä. Tietty nimenmuutolla voi painaa nuoruuden synnit unhoon ja alkaa vaikka reeperbaanin jälkeen elää kunniallista elämää ja miksei saisikin elää. Mutta joutavaa höpinää tuollainen nimien kanssa pelaaminen. Antakaa arvo itsellenne ja sille nimelle joka teillä on.
Tiedoksesi, että Suomessa piti vielä 1980-luvulla naimisiin mentäessä ottaa joko miehen nimi tai kaksoisnimi. Nainen ei voinut pitää omaa nimeään. Tästä syystä moni eronnut nainen on sitten ottanut tyttönimensä takaisin eron jälkeen. Eli kaikilla ei ollut oma valinta tuo nimiasia.
En muista koska tuo laki muuttui, mutta eräs sukulaisnainen meni joskus 1980-luvun alussa naimisiin ja hänellä oli tuollainen tapaus.
Nykyisin tilanne on siis toinen ja täälläkin voi olla sellaisia naisia joiden oli pakko ottaa joko miehen nimi tai kaksoisnimi. - lex..
frtjghnv kirjoitti:
En minä ainakaan ole katkera enkä toivo yhteenpaluuta, mutta silti pidin exäni sukunimen.
Takana oli toistakymmentä vuotta avioliittoa ja olin jotenkin "kasvanut kiinni" exän sukunimeen, joten miksi sitä hyvää nimeä vaihtamaan..? Ex kysyi minulta, että aionko ottaa tyttönimen takaisin ja vastasi, että jos se hänelle sopii, pitäisin nykyisen nimen. Hän itseasiassa ilahtui siitä - sanoi, että toivoikin lapsensa äidillä ja lapsellaan olevan sama sukunimi. Tietysti on asia erikseen, jos jonain päivänä vielä avioidun uudelleen, mutta se on sen ajan "murhe". Tuttavapiirissäni on kyllä sellainenkin nainen, joka meni pari vuotta sitten naimisiin ja jolla on lapsikin uuden miehen kanssa, mutta silti hän on pitänyt ed.aviomiehen sukunimen (joka taas on hyvin tavallinen suomalainen sukunimi).mukaan edellisen miehen sukunimeä ei voi pitää, kun avioituu uudestaan, jollei edellinen anna siihen lupaa, ja moni mieskään ei tykkää jos nainen kantaa exänsä nimeä mukanaan.
- höpsin!
lex.. kirjoitti:
mukaan edellisen miehen sukunimeä ei voi pitää, kun avioituu uudestaan, jollei edellinen anna siihen lupaa, ja moni mieskään ei tykkää jos nainen kantaa exänsä nimeä mukanaan.
Menepäs takaisin sinne koulunpenkille lukemaan lakia, turha höpsötellä täällä edes provoja. Näytä laista kohta, jossa sanotaan, että mies saa päättää, mikä naisen nimi on tämän uudelleenavioituessa. Ai niin, et tietenkään voi näyttää, kun siellä ei semmoista kohtaa ole.
Miesten tykkäämiset ovat asia erikseen, mutta niitä ei laki säätele. - ))))))))
höpsin! kirjoitti:
Menepäs takaisin sinne koulunpenkille lukemaan lakia, turha höpsötellä täällä edes provoja. Näytä laista kohta, jossa sanotaan, että mies saa päättää, mikä naisen nimi on tämän uudelleenavioituessa. Ai niin, et tietenkään voi näyttää, kun siellä ei semmoista kohtaa ole.
Miesten tykkäämiset ovat asia erikseen, mutta niitä ei laki säätele.niin väittänyt vaan exän nimeä ei saa käyttää ilman exän lupaa uudessa liitossa.Se on fakta.
peruskoulussa ei paljon lakia lueta. - höpsin!
)))))))) kirjoitti:
niin väittänyt vaan exän nimeä ei saa käyttää ilman exän lupaa uudessa liitossa.Se on fakta.
peruskoulussa ei paljon lakia lueta.No, ehkä sinä sitten näytät laista sen kohdan, jossa noin sanotaan? Ihan vaikka linkki kyseiseen lakiin ja pykälämaininta riittää. Tai vaikka kyseisen lain nimi ja pykälä, ei tarvi sitä linkkiäkään, lakitekstit osaan löytää itsekin.
- aviossa...
höpsin! kirjoitti:
Menepäs takaisin sinne koulunpenkille lukemaan lakia, turha höpsötellä täällä edes provoja. Näytä laista kohta, jossa sanotaan, että mies saa päättää, mikä naisen nimi on tämän uudelleenavioituessa. Ai niin, et tietenkään voi näyttää, kun siellä ei semmoista kohtaa ole.
Miesten tykkäämiset ovat asia erikseen, mutta niitä ei laki säätele.vuosi sitten ja maistraatin tiedotteessa luki, ettei ex miehen nimeä enää voi käyttää jollei se ex mies siihen lupaa anna.
- höpsin!
aviossa... kirjoitti:
vuosi sitten ja maistraatin tiedotteessa luki, ettei ex miehen nimeä enää voi käyttää jollei se ex mies siihen lupaa anna.
Maistraatin tiedotteet perustuvat lakiin. Ja laissa noin ei säädetä. Suosittelen sisälukuharjoituksia.
- OstajaOlga
Historiatietoa. kirjoitti:
Tiedoksesi, että Suomessa piti vielä 1980-luvulla naimisiin mentäessä ottaa joko miehen nimi tai kaksoisnimi. Nainen ei voinut pitää omaa nimeään. Tästä syystä moni eronnut nainen on sitten ottanut tyttönimensä takaisin eron jälkeen. Eli kaikilla ei ollut oma valinta tuo nimiasia.
En muista koska tuo laki muuttui, mutta eräs sukulaisnainen meni joskus 1980-luvun alussa naimisiin ja hänellä oli tuollainen tapaus.
Nykyisin tilanne on siis toinen ja täälläkin voi olla sellaisia naisia joiden oli pakko ottaa joko miehen nimi tai kaksoisnimi.Vielä 20-luvulle mentäessä sukunimi ei ollut pakollinen vaan vasta uusi laki edellytti naisen ottavan miehen sukunimen vihille mentyään. Sitä ennen jokainen oli talonsa/sukunsa/isänsä nimellä. Nimien venkslaaminen alkoi sukunimen pakollistavan lain myötä ja tasa-arvoisen nimenvalinnan mahdollistaminen alkoi uuden sukunimilain myötä 1985.
Jos puhutaan perinteistä niin Suomessa miehen nimellä "kulkeminen" on aika tuore perinne.. - #?`#"/G#..
höpsin! kirjoitti:
Maistraatin tiedotteet perustuvat lakiin. Ja laissa noin ei säädetä. Suosittelen sisälukuharjoituksia.
tiedotteet perustuu avioliittolakiin, mikä sit vielä on epäselvää, kun sanot ettei laissa noin säädetä ????
- höpsin!
#?`#"/G#.. kirjoitti:
tiedotteet perustuu avioliittolakiin, mikä sit vielä on epäselvää, kun sanot ettei laissa noin säädetä ????
Aivan, avioliittotiedotteet perustuu avioliittolakiin. Haluatko osoittaa avioliittolaista kohdan, jossa noin säädettäisiin? Et pysty, kun siellä ei sellaista ole. Joten jos väität sellaista tiedotteesta lukeneesi, olet yksinkertaisesti lukenut tai ymmärtänyt väärin.
Ja tämä on muuten niin helppo asia, ettei kannata jatkaa pelkkien mutujen ja vuoden vanhojen mielikuvien perusteella vänkäämistä. Avioliittolaki, kuten kaikki muukin lainsäädäntö, löytyy netistä ja sen voi sieltä kuka vaan lukea (googleta: avioliittolaki). Eli linkkiä peliin tai edes pykälänumeroa, niin sillä se ratkeaa. - joukiinen
G. von Kokkel kirjoitti:
Minusta on yleensä ihan pöljää se, että pitäisi muuttaa oma isiltä ja äideiltä peritty nimi johonkin toiseen, ventovieraan ihmisen sukunimeen. Oma identiteetti pitäisi olla niin vahva ja ylpeys omasta suvusta, että nainenkaan ei vaihda nimeä. Tietty nimenmuutolla voi painaa nuoruuden synnit unhoon ja alkaa vaikka reeperbaanin jälkeen elää kunniallista elämää ja miksei saisikin elää. Mutta joutavaa höpinää tuollainen nimien kanssa pelaaminen. Antakaa arvo itsellenne ja sille nimelle joka teillä on.
Kun menimme naimisiin 1970-luvulla, oli tapana ottaa miehen sukunimi, siis tavallisen ihmisen, ei kuuluisuus. Se oli hankalaa sen jälkeinen elämä. Piti hankkia uusi ajokortti, työeläkekortti (nyk.kela) ja kaikki viralliset asiat. Töissäkin oli outoa käyttää puhelimenn vastatessa uutta sukunimeä. Hyvä, että nyt Suomessakin voi jättää itselleen oman sukunimen. Parikymmentä vuotta myöhemmin erosimme. Käytän edelleen ex-mieheni sukunimeä, koska kyllä se sukunimen vaihtaminen oli vaivalloista ja naisen identiteettiä murtavaa. Muuttuu toisen omaisuudeksi. Itse asiassa, en ole ajatellut koko asiaa, eikä exäkään ole maininnut asiasta. Jos olisin nuori ja menisin avioon, en ikikuuna päivänä vaihtaisi sukunimeäni toiseksi, olisi se vaikka miten hieno tahansa.
aviossa... kirjoitti:
vuosi sitten ja maistraatin tiedotteessa luki, ettei ex miehen nimeä enää voi käyttää jollei se ex mies siihen lupaa anna.
Noin tiedotteessa ei ole lukenut. Ex-miehen lupia ei kysellä tarvitse.
Maistraatin tiedotteen nimeä koskeva osuus:
"Lisäksi vihkiparin on ilmoitettava, mitkä sukunimet puolisot ottavat käyttöönsä."
http://www.maistraatti.fi/
Nimilaki asiasta säädetään seuraavasti:
"7 §
Puolisoiden yhteinen sukunimi
Avioliittoon aikovat voivat avioliittoon mennessään yhdessä päättää, että he ottavat yhteisen sukunimen. Yhteiseksi sukunimeksi voidaan ottaa se sukunimi, joka jommallakummalla heistä viimeksi oli naimattomana ollessaan. Yhteinen sukunimi on ilmoitettava ennen vihkimistä vihkijälle.
Ennen vihkimistä vihkijän on tiedusteltava avioliittoon aikovilta, ovatko he päättäneet ottaa yhteisen sukunimen.
Avioliittoon aikova, jonka sukunimi tulee muuttumaan sen johdosta, että puolisot ottavat yhteisen sukunimen, voi ennen vihkimistä ilmoittaa vihkijälle, että hän ottaa yhteisen sukunimen edellä henkilökohtaiseen käyttöönsä sen sukunimen, joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan, tai sukunimen, joka hänellä on avioliittoon mennessään.
8 §
Puolison sukunimen säilyttäminen avioliittoa solmittaessa
Jos puolisot avioliittoon mennessään eivät ole ottaneet yhteistä sukunimeä, kumpikin puoliso säilyttää sen sukunimen, joka hänellä oli avioliittoon mennessään."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1985/19850694
Avioliittolaissa ei nimestä säädetä mitään.- oma nimi jokaisella
G. von Kokkel kirjoitti:
Minusta on yleensä ihan pöljää se, että pitäisi muuttaa oma isiltä ja äideiltä peritty nimi johonkin toiseen, ventovieraan ihmisen sukunimeen. Oma identiteetti pitäisi olla niin vahva ja ylpeys omasta suvusta, että nainenkaan ei vaihda nimeä. Tietty nimenmuutolla voi painaa nuoruuden synnit unhoon ja alkaa vaikka reeperbaanin jälkeen elää kunniallista elämää ja miksei saisikin elää. Mutta joutavaa höpinää tuollainen nimien kanssa pelaaminen. Antakaa arvo itsellenne ja sille nimelle joka teillä on.
asiassa olen kanssasi samaa mieltä. jokainen on saanut syntymässä nimen ja se on järkevintä pitää elämän loppuun asti. nykyisin esim netistä et löydä naispuolisia tuttaviasi, koska nimet ovat muuttuneet. lapsille voisi valita jommankumman vanhemman nimen. vain rikolliset haluavat vaihtaa nimiä, ettei velkojat löydä.
- Ei paljon purista
näkökanta kirjoitti:
"ja jos toinen vielä pyytää, että voisitko luopua nimestä, niin enkai nyt väkipakollakaan sitä pitäisi. Halooooooo!"
Haloota vaan sinnekinpäin. Jos aloittajan miekkosen tuleva exä, tai kuka muu hyvänsä, on avioituessaan ottanut puolisonsa nimen, niin nimi on siitä lähtien myös hänen. Ei siis jotain, mikä olisi puolisolta vain lainassa. Eikä sitä silloin "väkipakolla" pidetä, vaan ihan jokaisella on oikeus pitää oma nimensä (onneksi aloittaja sentään tiedostaa tämän). Jos omakseen kokee enemmän sen nimen, jonka avioliitossa on ottanut, niin silloin pitää tietysti sen eikä palaa teennäisesti käyttämään alkuperäistä sukunimeään.
Niin muuten, en ole katkera jätetty, vaan ihan tukevasti aviossa olen. En tosin vaihtanut nimeäni naimisiin mennessäni. Mutta jos olisin niin tehnyt, niin nimi olisi silloin myös minun eikä vain puolisoni, ja häneltä lainassa. Sinä voit tehdä niin kuinka sinulle on hyvä, niin meistä jokainen. Mutta eri mieltä oleva ei välttämättä ole väärässä, tiedätkös....."Yhteiseksi sukunimeksi voidaan ottaa se sukunimi, joka jommallakummalla heistä viimeksi oli naimattomana ollessaan."
Tarkoittaa ennen avioitumista entisen puolison kanssa, siis sen josta on erottu ja oltu naimattomia. Näin ollen ex-miehen sukunimeä ei voi ottaa käyttöön uudelleen avioiduttaessa ja sama koskee myös miestä mikäli on ottanut ex-vaimonsa sukunimen avioituessaan tämän kanssa. Eronnut ei ole naimaton sanan varsinaisessa merkityksessä. - nimiasiaa
Ei paljon purista kirjoitti:
...."Yhteiseksi sukunimeksi voidaan ottaa se sukunimi, joka jommallakummalla heistä viimeksi oli naimattomana ollessaan."
Tarkoittaa ennen avioitumista entisen puolison kanssa, siis sen josta on erottu ja oltu naimattomia. Näin ollen ex-miehen sukunimeä ei voi ottaa käyttöön uudelleen avioiduttaessa ja sama koskee myös miestä mikäli on ottanut ex-vaimonsa sukunimen avioituessaan tämän kanssa. Eronnut ei ole naimaton sanan varsinaisessa merkityksessä.Ex-puolison sukunimen voi ottaa käyttöön kaksoisnimen ensimmäisenä osana, tai pysytellä vallan ex-puolison nimisenä. Voi myös ottaa kaksoisnimen niin, että ensimmäinen sukunimi on "tyttönimi" ja toinen sukunimi on uuden puolison sukunimi. Kumpi tahansa voi ottaa käyttöönsä kaksoisnimen, mutta eivät molemmat (ei siis rouva virtanen-lahtinen ja herra lahtinen-virtanen).
Yhteiseksi sukunimeksi voivat puolisot ottaa joko miehen sukunimen (hän tuskin on ollut aikaisemmin naimisissa niin, että tällä hetkellä hänellä olisi ex-puolison sukunimi) tai vaimon "tyttönimen", ei siis voida ottaa yhteiseksi sukunimeksi vaimon ex-puolison sukunimeä. - sdlksdlkjsdf
)))))))) kirjoitti:
niin väittänyt vaan exän nimeä ei saa käyttää ilman exän lupaa uudessa liitossa.Se on fakta.
peruskoulussa ei paljon lakia lueta.entistä nimeä saa käyttää, mutta uusi mies ei saa ottaa tätä nimeä! Urpot!
- laksjlkjds
nimiasiaa kirjoitti:
Ex-puolison sukunimen voi ottaa käyttöön kaksoisnimen ensimmäisenä osana, tai pysytellä vallan ex-puolison nimisenä. Voi myös ottaa kaksoisnimen niin, että ensimmäinen sukunimi on "tyttönimi" ja toinen sukunimi on uuden puolison sukunimi. Kumpi tahansa voi ottaa käyttöönsä kaksoisnimen, mutta eivät molemmat (ei siis rouva virtanen-lahtinen ja herra lahtinen-virtanen).
Yhteiseksi sukunimeksi voivat puolisot ottaa joko miehen sukunimen (hän tuskin on ollut aikaisemmin naimisissa niin, että tällä hetkellä hänellä olisi ex-puolison sukunimi) tai vaimon "tyttönimen", ei siis voida ottaa yhteiseksi sukunimeksi vaimon ex-puolison sukunimeä.juuri näin!
- heh, heh
sdlksdlkjsdf kirjoitti:
entistä nimeä saa käyttää, mutta uusi mies ei saa ottaa tätä nimeä! Urpot!
tyttönimeäkö?, sehän on ainoa ihan oma sukunimi, muut sukunimet on saatu avioliittojen kautta.
os. Lahti ent. Saarinen ja ent. Kaunisto ja nyk. taas Lahti.
Tulevaisuudessa ehkä Lahti-Laitinen.
- Lässyn lässyn
Kuuluu mitä EX- vaimo tekee nimellään tai ei tee.
""Sukunimi on hieno ja erikoinen ja lisäksi heillä on yhteinen poika, jolla on tietenkin isänsä sukunimi.""
Ja sitäpaitsi kyllä se äiti haluaa olla samansukuniminen kuin poikakin ainakin siihen asti kun menee...Jos menee uudelleen naimisiin.- ladyface
minulla vaihtaisin mielelläni sukunimeni takaisin tyttö nimeen, mutta kun tuo minun prinsessa 9v
on sitä mieltä että äitillä pitää olla sama sukunimi ko hänellä , minäkin vaihdan totesi likka
tosin isäpä ei suostu siihen joten vielä on ex miehen sukunimi eikä todellakaan sen takia että olisi tarvetta roikkua entisessä elämässä, joskus vain pitää osata ottaa lapsenkin mielipide huomioon,
vaikka se minun tapauksessani on varsin vastenmielistä
tämän paska eron jälkeen vaihtaisin enemmän ko mielelläni,
ja saatampa tuon tehdäkkin annetaan ajan kulua ja likan tottua ajatukseen!!!;) erosta kuiten vasta 10 kk!! - Von Brauwursten
ladyface kirjoitti:
minulla vaihtaisin mielelläni sukunimeni takaisin tyttö nimeen, mutta kun tuo minun prinsessa 9v
on sitä mieltä että äitillä pitää olla sama sukunimi ko hänellä , minäkin vaihdan totesi likka
tosin isäpä ei suostu siihen joten vielä on ex miehen sukunimi eikä todellakaan sen takia että olisi tarvetta roikkua entisessä elämässä, joskus vain pitää osata ottaa lapsenkin mielipide huomioon,
vaikka se minun tapauksessani on varsin vastenmielistä
tämän paska eron jälkeen vaihtaisin enemmän ko mielelläni,
ja saatampa tuon tehdäkkin annetaan ajan kulua ja likan tottua ajatukseen!!!;) erosta kuiten vasta 10 kk!!Itse otin eron jälkeen isoäitini tyttönimen käyttöön ja vaihdoin myös lasten sukunimen samaksi.
Vastenmielisyys exäni nimeä kohtaan oli suuri ja lasten mielipide oli, että haluavat saman sukunimen kuin äidillään. Isän mielipiteellä ei ollut mitään väliä. - monimutkaista...
Von Brauwursten kirjoitti:
Itse otin eron jälkeen isoäitini tyttönimen käyttöön ja vaihdoin myös lasten sukunimen samaksi.
Vastenmielisyys exäni nimeä kohtaan oli suuri ja lasten mielipide oli, että haluavat saman sukunimen kuin äidillään. Isän mielipiteellä ei ollut mitään väliä.Minulla miehenä on erikoinen sukunimi, sanotaan vaikka A
Menin naimisiin nti B:n kanssa ja hänestä tuli rva A
Saimme lapsia ja heidän sukunimekseen tuli A
Erosimme, exäni piti hetken A-sukunimen kunnes meni naimisiin hra C:n kanssa ja hänestä tuli rva C
Saivat lapsen josta tuli C
Erosivat ja exäni otti tyttönimensä B
Siis exän sukunimi on B ja tämän kahden lapsen A ja kolmannen C - Tyytyväinen näin
Olemme eronneet 4v sitten.Myös mieheni sukunimi on erikoinen.Olen pitänyt exn sukunimen,koska meillä lapsia ja olen ollut 24v tämän niminen.Ex on uusissa naimisissa jo,mutta uusi vaimo pitänyt oman sukunimensä.Eli en ole katkeroitunut ja sen takia haluaisin väkisellä kiusata toisia.Lasteni vuoksi haluan pitää exn sukunimen.Olen puhunut isompien lapsieni kanssa asiasta,kun olisin halunnut oman hieneon sukunimeni takaisin.Jo aikuinen tyttäreni pyysi,etten vaihtaisi.Päätinkin pitää exn sukunimen niin kauan,kunhan nuorin täyttää 18v.On mukavampi,kun postilaatikossa yksi sukunimi eikä niinkuin naapurini ovessa 3 eri sukunimeä :) Mahtuu nimet paremmin eikä tarvi teippailla nimiä pitkin ovea ;)
- 22
ladyface kirjoitti:
minulla vaihtaisin mielelläni sukunimeni takaisin tyttö nimeen, mutta kun tuo minun prinsessa 9v
on sitä mieltä että äitillä pitää olla sama sukunimi ko hänellä , minäkin vaihdan totesi likka
tosin isäpä ei suostu siihen joten vielä on ex miehen sukunimi eikä todellakaan sen takia että olisi tarvetta roikkua entisessä elämässä, joskus vain pitää osata ottaa lapsenkin mielipide huomioon,
vaikka se minun tapauksessani on varsin vastenmielistä
tämän paska eron jälkeen vaihtaisin enemmän ko mielelläni,
ja saatampa tuon tehdäkkin annetaan ajan kulua ja likan tottua ajatukseen!!!;) erosta kuiten vasta 10 kk!!Se haluatko sinä kantaa ex:n sukunimeä on sinun vapaasti päätettävissä ja jos haluat kuunnella omaa lasta niin ihan ok.
Mutta mitä vittua jos sinun ex:n nykyinen tyttökaveri haluaisi vaikuttaa sinun päätöksiin? Aivan kun sinulla olisi jokin suhde vielä ex:n ja sitä kautta hänen nykyiseen.
Hei ei se ihan normaalia ole että miehen nykyinen ottaa kantaa mitä ex:n entien vaimo tekee tai pitäisi tehdä jotta heillä olisi kivaa.
- ;)
Miksi mies kertoisi ex:lle sinusta? Onko hän vielä tilivelvollinen kenen kanssa seurustelee / asuu /aviotuu ?
Ja jos nainen olisi halunut vaihtaa nimen niin olisi varmaan sen tehnyt ja aika outoa että mies pyytäisi sitä eron jälkeen kun kerran sillä ei ollut merkitystä silloin kun harkinta oli käsillä... olisi silloin pyytänyt jos sillä kerran on merkitystä.... tai sitten sai jo silloin pakit....
Toivoa aina voi, mutta miksi hän tekisi sen jos kerran ei sitä heti tehnyt? Sinun olemassa olo tai olemattomuus tuskin vaikuttaa siihen piirun vertaa... ellei näiden kahden suhteessa ole vielä savuavaa tulta, jolloin se ei ainakaan tule kysymykseen ( kostonhimoinen tai suhteessa vielä kiinioleva) ei todellakaan tule helpottamaan oloasi.
Tiedät sen siitä mitä mies ajattelee... jos hänen lapsensa tietää sinusta ja olette tavanneet... mies ei yritä pitää suhdetanne salassa... mutta jos salaa... hän joko ei halua pahoitaa ex:n mieltä ( tietää sen savun) tai haluaa pitää portit vielä auki....
Jos sukunimeen liittyy statusta niin tuskin toinen luopuu saavutetusta edusta vaikka tavalliseksi virtaseksi.... normaali naisen reaktio- ikävä muistutus
Joku kyseli uuden sukunimilain vuotta. Avioliittolaki tuli voimaan 1988, silloin tuli mahdolliseksi naisen säilyttää oma sukunimensä. Muutoksia oli muitakin, esim. enää ei etsitty avioeroon syyllistä ja eroon ei tarvittu vuotta tai kahta odotusaikaa. Erilaiset sanktiotkin (syylliseksi nimetyltä) poistuivat.
Minun mieheni ilmoitti juuri tuona vuonna vaihtavansa minut työtoveriini. Avioliiton jälkeen meitä naisia olisi ollut TÄSMÄLLEEN kaksi samannimistä samassa firmassa. Ennen eroa vaihdoin nimeni. Mutta yllätys yllätys: rakastavaisten salamasuhde ei johtanutkaan avioliittoon vaan mies palasi takaisin vanhan perheensä luokse. Nyt vain vaimo = minä olen ollut eriniminen. Miestä ketuttaa, mutta tehty mikä tehty, puolin ja toisin.
- ............
Erityisesti tässä tapauksessa, kun kyseessä uusperhe, niin en lähtisi tekemään sukunimestä ongelmaa. Varsinkin kun tiedättte, että ex-vaimo tuskin suostuu ja lapsen vuoksi teidän pitäisi suht koht aikuismaisesti käyttäytyä keskenään. Ja se on helpompaa kun ei "turhan vuoksi" ole lähdetty pikkujutuista riitelemään.
Sinuna antaisin olla sillä ihan oikeasti tuo ei ole mikään elämän ja kuoleman kysymys, jonka vuoksi sitä arkea pitäisi riitelyllä rasittaa. Hän on ex-vaimo - oli se sukunimi mikä tahansa ja voi olla, että tahtoo olla saman niminen kuin oma lapsensa. Ja kun tosiaan kyseessä on asia, jolle ette voi mitään.
Lohdutukseksi voisi sanoa, että jos tuollainen seikka jaksaa kovasti harmittaa, niin teillä täytyy olla suht helppoa eloa. ;) - jos haluaisi
ja olis voinut jos haluaisi mutta koska ei ole sitä tehnyt niin ei halua.
Joten aina voit toivoa mutta sillä ei todellisuudessa ole mitään vaikutusta päätökseen.
ensimmäisenä rouvana hän pysyy vaikka sinusta tulisi rouva numero 2 joten mikäs siinä on.
Se tietääkö vai onko tietämättä niin ei todellakaan kuulu rouva 1:lle koska ero on jo voimassa. Ymmärrän kyllä ettei miehellä ollu rohkeutta kertoa vaimolle että hänellä on uusi pano silloin kun vaimo oli vielä vaimo. PS vaimo on vaimo aina siihen 2 tuomioon asti jolloin tuomitaan avioeroon. Joten aika tampio mies puhuu toiselle naimisiin menosta vaikka on vielä ukkomies - ........
Miten naiset vielä nykypäivänä yleensäkin edes ottavat miehensä nimen. Typerä jäänne menneisyydestä, jolloin nainen oli miehen omaisuutta. Etenkin kun nykypäivänä joka kolmas avioliitto päättyy eroon, joten jo tästäkin syystä kannattaisi käyttää järkeään ja jokaisen pitää ihan vaan oma nimensä naimisiin mennessä.
- oot mustavalkee
Höh! Minun mieheni otti minun sukunimeni, kun mentiin avikseen...
- yuio
eikö oikeasti ole muita huolia?
- Neida-79
Miksi et ehdota tulevalle aviomiehellesi, että ottaisitte molemmat sinun nimesi? En oikein muutenkaan ymmärrä tätä naisen velvollisuutta nimen vaihtoon. Lakiahan tähän ei enää ole ollut ainakaan 30 vuoteen. Itse pidin oman nimeni kun meni naimisiin. Mieheni olisi voinut ottaa minun nimet, mutta ei halunnut. Mentiin sitten omilla nimillämme naimisiin, eikä avioliittomme yhtään vähemmän virallinen kuin muut liitot.
- Monta tapaa
jälkeen tuli tunne, että en halua pitää ex-miehen nimeä enää, koska se kuului siihen elämään hänen kanssaan. Niinpä otin äitini tyttönimen, jota olen aina ihaillut ja pitänyt kauniina.
- von der wanderbilt
Kuule se sinun "hienona" pitämäsi sukunimi on varmaan ruotsin tai saksankielinen, ja se tarkoittaa ruotsiksi tai saksaksi jotain tavallista kuten "pöntinen". Tai voi olla vaikka "viinamäki".
- vuosi sitten ..
Itse vaihdoin tyttönimeni takaisin kun erosta oli 11 vuotta. Lapset olivat silloin 15- ja 17- vuotiaat.
Katsoin että ovat jo tarpeeksi isoja ymmärtämään asian. He itse pitävät tietenkin isänsä nimen.
Minulle tuli tunne että haluan oman nimeni takaisin.. vaikka se olikin ollut poissa jo 18 vuotta.. - ja halusit sanoo...?
von der wanderbilt kirjoitti:
Kuule se sinun "hienona" pitämäsi sukunimi on varmaan ruotsin tai saksankielinen, ja se tarkoittaa ruotsiksi tai saksaksi jotain tavallista kuten "pöntinen". Tai voi olla vaikka "viinamäki".
..ja mitä sitten? Ei se nimi miestä pahenna,jos ei mies itse.
- von der wanderbilt
ja halusit sanoo...? kirjoitti:
..ja mitä sitten? Ei se nimi miestä pahenna,jos ei mies itse.
Eikä se nimi naista PAREMMAXKAAN TEE, jollei nainen itse! sanoinpahan vaan tuolle aloittajalle, että ei se "hänen hienona pitämänsä harvinainen nimi " olekaan niin hieno kun kuvittelee, ettei muilla saisi olla samaa! Ihan tavis nimi kuitenkin, naapurimaassa! Siellä niitä on miljoonittain, ja supisuomalainen nimi kuulostaa hienomalta ja harvinaisemmalta.
Terveisin: Countess von der Wanderbilt af Luxemburg (luulen olevani vähän parempi kuin muut kun mulla on näin hieno nimi!!) - äiti1965
Minä vaihdoin puolisoni erikosen ja kauniin sukunimen takaisin tyttönimeeni heti kun avioeromme oli virallinen. Itselleni se oli osa avioeroporsessia ja irottautumista vanhasta. Tunne oli todella helpottava, kun sain maistraatista luvan käyttää jalleen tyttönimeäni. Asian kohdallani teki vielä helpoksi se, että lapseni 17v ja 18v, hyväksyivät ja kannustivat minua asiassa. Lapsilla on isän suvun kaunis ja erikoinen nimi ja minulla itelle rakas ja tärkeä tyttönimi. Valtakunnassa siis kaikki hyvin.
- ja läpäläpä!
von der wanderbilt kirjoitti:
Eikä se nimi naista PAREMMAXKAAN TEE, jollei nainen itse! sanoinpahan vaan tuolle aloittajalle, että ei se "hänen hienona pitämänsä harvinainen nimi " olekaan niin hieno kun kuvittelee, ettei muilla saisi olla samaa! Ihan tavis nimi kuitenkin, naapurimaassa! Siellä niitä on miljoonittain, ja supisuomalainen nimi kuulostaa hienomalta ja harvinaisemmalta.
Terveisin: Countess von der Wanderbilt af Luxemburg (luulen olevani vähän parempi kuin muut kun mulla on näin hieno nimi!!)..ja siis minkäikäinen oletkaan...Vaikutat ihan pikkupenikalta typerine kommentteinesi. Huoh!
Hanki elämä!
- huhoi
miehesi ei ottaisi teille ihan kahdestaan omaa sukunimeä, jota ei ole kellään muulla.
- Amanda000
Mun porukat erosi kun olin puoltoista vuotias. Äiti otti samalle nimelle mut, jonka sukunimi tullut sille ensimmäisen aviomiehen mukana eli äiti oli jäänyt leskeksi. Omat vanhempani eivät olleet naimisissa. Isälläni on yksi suomen yleisimmästä sukunimistä. Olen todella iloinen että äiti teki ratkaisunsa, koska sukunimeni on nyt erikoinen ja olen erittäin tyytyväinen siihen. Jos joskus menen naimisiin niin paras vaihtoehto on että mies ottaa nimeni tai jos miehen sukunimi sopii nimeni perään voin harkita ottavani sen tai sitten pidän oman sukunimeni pelkästään mutta miehen sukunimeä en ota pelkästään.
- ERGT
Kulkekoon miehensä nimellä, jos onnistuu löytämän uuden äijän, voi vaihtaa taas nimensä.
- 75ekytdhg
Mun mielestä toi on niin lapsellista. Ensin mennään naimisiin, luvataan niin vasta- kuin myötämäessäkin, kunnes kuolema erottaa: no kumpi on kuollut? Niin, lapsi on tehty ja ero on tullut, ihan niinkuin aina ja normaalisti, koko vannominen on sinänsä aivan turha. Mutta että sitten, kun nimet vaihdetaan ja ollaan että nyt ollaan perhe, ja miehesikin on haluamalla halunnut että nimi on hänen (aivan takuulla...) niin no... Nyt se sitten on sillä toisella, kun se on hänen lapsellaankin. Hänellä on oikeus olla samanniminen kuin lapsensakin ja jos miehesi haluaa tärkeillä nimellään ja että "on vain yksi rouva" niin olisi pitänyt pysyä sitten sen yhden rouvan kanssa naimisissa...
Nyt sitten aletaan vehtaamaan ja itkemään nimestä. No, liian myöhään on liian myöhään, ehkäpä pitäisi vaan elää valintojensa kanssa ja uskoa, että ei, oikeasti ei ole vain yhtä rouva- se-ja-se:tä vaan KAKSI, siis kaksihan niitä onkin (jos/kun menette naimisiin), joten miksi pitäisi teeskennellä nimien venkslaamisella että on vain yksi?
Vaihtaisin itse kyllä kevyesti tyttönimeni itselleni ja lapselleni, mutta alkaisiko mies inistä sitten siitä, kun se mies tuntuu nimestä kiinni olevan? Koska eihän tietenkään se lapsi miehen nimissä pysy vaan minun. Hänhän ei varmaan halua sitten että on niitä irtolapsiakaan, kun ei ex-rouvaakaan voi olla jne. No, voisi ainakin esittää nimensä tähden olevansa aina vain yhden perheen isä ja yhden rouvan mies, joo, joo, joo...
Kuunnelkaa nyt itse "sukunimi (siis huom. NIMI, mikä ei vaikuta ihmisenä olemiseen, eikä ole edes hänen ansiotaan, vaan säkäää) on hieno ja erikoinen"... NO JOPAS! Onhan sen miehenkin sitten pakko olla tosi hieno ja erikoinen... Tai sitten ei.
Niin. Eletty on elettyä, on olemassa kaksi rouvaa, ja mitä sitten? Totuus ei kuulemma pala tulessakaan, eikä se entinen vaimo lakkaa olemasta entinen vaimo nimen vaihdolla.
Älä ainakaan pelkän nimen perässä juokse: tulet vain pettymään rankasti ja kuulut kohta samaan nimenvankslauskerhoon. - sukujuuret
kun ex vaimo tekee lisää lapsia ex miehensä sukunimelle ;)
- pahentaako nimi?
Täällä on nyt toistuvasti mainittu sanat kaunis ja erikoinen nimi. Olen ymmärtänyt, että nykyisin ihmiset juoksevat ERIKOISEN NIMEN perässä. Jos se ei tule isän tai miehen nimenä, niin sitten ehdotetaan, että mies ja nainen naidessaan ottaisivat ihan uuden ja - huom! erikoisen - nimen.
Jotenkin olen käsittänyt, että muuttaessaan nimensä erikoiseksi, ihmiset uskovat itsekin muuttuvansa erikoisiksi ja siis hienoiksi ja hyvällä tavalla muista eroavaksi. Että se nimi on taikasana! Muuttaessaan nimensä ihminen muuttaa myös identiteettiään. Hyvä vai huono, en tiedä. Jos siis eroan miehestäni vaikkapa 15 vuoden avioliiton jälkeen ja vaihdan nimeni, muutan historiani.
No joo. Hyvin erikoinen nimi jää mieleen ja usein se väännetään suomalaisemmaksi tai muuten köllinimeksi. Tunnen ihmisiä, jotka eivät osaa ääntää kumpaakaan nimeään, eivät etu- eivätkä sukunimeään.
Kohta ollaan siinä tilanteessa kuin USA:ssa, että aina on todistettava nimensä eli kuljettava henkkarit taskussa kaikkialla tai lueteltava tiskillä nimensä kirjain kirjaimelta.
- >Rudeboy<
on, että sukunimi miellyttää itseään ja siihen kokee yhteyttä / identiteettiä. Ei ne tissit siitä miksikään muutu jos nimen vaihtaa http://www.livesexcam.fi/tissit.php mutta kannattaa aina miettiä huolella
Eihän Päivikään halunnut millään luopua vanhan miehensä sukunimestä: von Hertz. Miltä se olisi tuntunut, tämän hienouden jälkeen: Lipponen; Päivi Lipponen, voi turkin pyssyt! No lopulta oli taivuttava, olihan vastapoolina pääministerin status arkipäiväiseen nimeen. Bonuksena Paavon löytämät hienot esivanhemmat.
- nasse-setä.
>>Eihän Päivikään halunnut millään luopua vanhan miehensä sukunimestä: von Hertz.
- entinen mies
nasse-setä. kirjoitti:
>>Eihän Päivikään halunnut millään luopua vanhan miehensä sukunimestä: von Hertz.
oli Hertzberg
entinen mies kirjoitti:
oli Hertzberg
Tulihan tuokin selväksi; ilmeisesti von putosi pois, mutta Päiville ilmeisesti rakas.
- renom33
- vaikkapa #
Itse olin 21 vuotta naimisissa elikkä erotessani olin yli puolet elämässäni ollut "miehen niminen" (kun avioiduin siinä ei kyselty silloin, nimi muuttui niin minkäs teit) kuten tietysti yhteiset lapsetkin.
Eron tullessa harkitsin lyhyen hetken vittuuntuneena miehen nimen poistamista elämästäni. Hetki jäi lyhyeksi. Yhtenä syynä olivat tietysti lapset (jotka jäivät minun lähihuoltajuuteeni, miehen-kin toiveesta, että ei tarvitse luulla mua ns. vieraannuttaja-äidiksi), mutta isompi syy oli se riesa mikä nimenvaihdosta olisi tullut. Kaikki tietoni, julkaisuni, uraani liittyvät saavutukset ovat avionimelläni, joten eipä kiinnostanut ryhtyä moiseen nimenvaihtoruljanssiin.
Jos eksää haittaa nimeni tai eksän nyksää, niin saavat vapaasti valita minkä nimen haluavat. - No
Onko se niin hirveää jos miesystäväsi ex vaimolla on sama sukunimi kuin miesystävälläsi? Sehän on vain sukunimi. Ja kun heidän lapsellaan on myös kyseinen sukunimi. Ja voithan sinä pitää oman sukunimesi! Ei sen tarvitse aina olla se miehen sukunimi. Se on kuitenkin vain sukunimi ! Ei kannattaisi nostaa asiasta niin kauheeta haloa :)
- touhotusta
Itse pidän ex mieheni sukunimen, ei ole käynyt mielessäkään vaihtaa. Nyxä kyllä siitä muistutteli aikoinaan mutta eihän asia hänelle edes kuulu. Häntä vain suututti kun paikkakunnalla on kaksi samalla sukunimellä olevaa naista. Ex ja nyx.
Silloin ilmoitin exällä pitäväni kauniin nimeni.
Mielestäni on täysin järjetöntä edes vaatia vaihtamaan nimeä. joa asianomainen ei itse tunne tarvetta siihen. ei sitä käskemällä vaihdeta.
Menin nuorena avioon, ja luovuin omasta nimesta- Meistä tuli miehen kanssa yhtä. Rakensi oman identiteetin tuon nimen ympärille. Lapset ovat samalla nimellä. Enkä koskaan ole katunut tuota.
Eronkin syy oli se että mies löysi toisen rakkauden. EIkä hän ole koskaan vaatinut minua vaihtaan nimeään vaan hänen uusi puolisonsa.
Käsittääkseni johtuu vaatimuksensa ainoastaan mustasukkaisuudesta. Miehellään on pitkä menneisyys kanssani ja meillä on kaksi lasta. Tuo on nyxälle vaikea hyväksyä.
Jos vaihtaisin sukunimeni nyt niin en olisi minä vaan joku toinen. Uuteen nimeen totuttelu kestäsisi kauan.
Tyttönimeni ei houkuta.
Sukunimenvaihto maksaa. Olin juuri ennen eroa uusinut ajokortin ja passin niiden uusiminen tosiaankin maksaa jonkinverran. Enkä ala yhden nimen vuoksi maksamaan uudestaan.
- ilkeä vain
Jotkut pitävät miehensä nimen ilkeyttään, sitten niitä voi olla jo aika monta rivissä :)))))
Ei voi ehkä mennä enää naimisiin kun täytty jostain ex miehen nimestä luopua...hautakivi täytyy olla varmaan iso että kaikki nimet mahtuu, virtanen-vartanen-vortanen-vertanen jne...
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
IL - PerSut tykittää - Vaaralliset tappajat vankilaan jopa loppuelämäksi!!
Entistä rajumpi elinkautinen tulee – Vaaralliset tappajat vankilaan jopa loppuelämäksi Henkirikosten uusijat voidaan ja10314187Äärioikeistopurran nukke Petteri Lapanen paniikissa
Kun Suomen historian paras pääministeri antoi vankan lausunnon, kuinka "keskustelu politiikassa on käpertynyt lähinnä va255876Päivi Räsänen vs. Abbas Bahmanpour
(Bahmanpour on imaami Helsingissä) Syyttäjä siis jahtaa edelleen Räsästä tämän H-puheista, joissa hän on ilmeisesti vaa1545571SIELTÄ SE TULI: Kepu-Kurvinen: "Emme enää lähde punavihreään hallitukseen"
Nyt muuten nauretaan loppuviikko, että tähänkö kaatui Lindtmanin pääministerihaaveet. "Antti Kurvisen mukaan puolue ei1525408Demokratian uhka: Perussuomalaiset ja polarisoiva "me ja muut" -ajattelu
Laurence Rees varoittaa, kuinka demokratian heikkeneminen ja autoritaaristen liikkeiden nousu voidaan liittää "me ja muu2035133Onko rajojen kiinnipitäminen ihmisoikeuksien vastaista?
Maahanmuutosta puhutaan usein niin kuin kyse olisi vain numeroista ja rajoista. Kyse on kumminkin ihmisistä, jotka halua2894280HS - Sanna Marinin kirja on priimaluokan vedätys!
Kirja-arvio|Toivo on tekoja tulisi ensisijaisesti nähdä maineen rahallisen hyödyntämisen voimaannuttavana merkkipaaluna.233957"Rauhanomainen" miekkari hesassa: "Eläköön aseellinen vastarinta" - lakana
Kyseessä on Suomen Palestiinalaisten yhdistyksen viime perjantaina järjestämä ”Hiljainen kynttiläkulkue Palestiinalaiste873611Some kuhisee Sanna Marinista: "Wau"
Sanna Marinia hehkutetaan. Muun muassa Jodelissa kommentoidaan The Sunday Timesin julkaisemaa kuvaa Marinista. Hän ant13527Vanhat miehet eivät muista
Niinistö muistaa vain Marinin hölmistyneen ilmeen, mutta ei miksi möllötti sen näköisenä. Vanhanen taas ei muuten vaan193489