Heip,
musta tuntuu että oon tasapainoilemassa nuoralla. Just pääsiäisenä olin petikaverini (en ymmärrä sanaa avoliitto ja sen johdannaisia) kanssa viettämässä pyhiää hänen äitinsä ”mökillä”. Onneksi mentiin autolla ( eno autollansa) silllä poistuminen olisi tullut tehdä jo aiemmin. Hölmö kun oon, olena jaksanut uskoa suhteen voimaan (?). Nyt sitten viimein paljastui, että oon liian paksu/ painava (174 cm ja tällä hetkellä n. 67kg aamuisin). Myönnän olevani pyöreä tai vatsakas tai jopa painavampi kuin suhten alussa (n. 6 v. stten) . Ei olla pystytty keskusteleen aiheesta nyt kuin sähköpostilla, surullista mutta parempi sekään kuin ei mitään. Käyvin n. kaksi vuotta töissä toisella paillakunnalla niin että olin neljä yötä posi kotoa alivuokralaisena. Pointti on se, että nyt vasta petikaverini pystyi kirjoittamaan että mistä tämä n. 2 v. jatkunut hiljainen kiukuttelu (=ajoittainen molemminpuolinen mykkäkoulu) on johtunut jota on jatkunut jo kaksi (?) vuotta.
Ongelma on se, että suhde tuntuu muuten ”hyvältä” mutta tämä kiukuttelu ja sen syy ja aika joka on kulunut aiheuttaen mulle ”matalapainetta” varsinkin koska en oo tiennyt syytä tuntuu niin painavalta että en tiedä mitä tehdä. EN halua jatkaa samalla lailla, ja kumppani sanoo tietävänsä että syy ja oireet ovat hölmöjä, mutta ”ei ole voinut muuttaa itseään vaikka on yrittänyt). No, hän on pitkä. lähes 2m ja hoikka.
Koen että mun olisi pitänuyt ymmärtää lopettaa koko touhu ajoissa. Mut kun en oo tiennyt syytä kiukutteluun ( oon kysyny syytä mut kun en oo saan vastausta, en oo halunnu lypsää ja oon tyytynyt odottaan että asia menee ohitse). Tää koko jakso ei oo ainkaan auttanut painonhallinnassa, päinv astoin.
Oon tuntenut että tahto tai kunnioitus tai ? puuttuu mutta hölmöyttäni oon luottanut siihen että jossain vaiheessa kaikki on kunnossa niin kuin oikeassa parisuhteessa. Ei tuu tapahtuun mitä ilmeisimmin. En pysty jatkaan tähän malliin ja petikaveri kaipaa ”välimatkaa”. No, se tuskin auttaa, jos hän ei oo saanu kahdessa vuodessa itseään suggestoitua ajatteleen asiaa järkevästi niin tuskin sitten nytkään. Siis kuus vuotta suhdetta vessasta alas.
musta tuntuu että oon tasapainoilemassa nuoralla. Just pääsiäisenä olin petikaverini (en ymmärrä sanaa avoliitto ja sen johdannaisia) kanssa viettämässä pyhiää hänen äitinsä ”mökillä”. Onneksi mentiin autolla ( eno autollansa) silllä poistuminen olisi tullut tehdä jo aiemmin. Hölmö kun oon, olena jaksanut uskoa suhteen voimaan (?). Nyt sitten viimein paljastui, että oon liian paksu/ painava (174 cm ja tällä hetkellä n. 67kg aamuisin). Myönnän olevani pyöreä tai vatsakas tai jopa painavampi kuin suhten alussa (n. 6 v. stten) . Ei olla pystytty keskusteleen aiheesta nyt kuin sähköpostilla, surullista mutta parempi sekään kuin ei mitään. Käyvin n. kaksi vuotta töissä toisella paillakunnalla niin että olin neljä yötä posi kotoa alivuokralaisena. Pointti on se, että nyt vasta petikaverini pystyi kirjoittamaan että mistä tämä n. 2 v. jatkunut hiljainen kiukuttelu (=ajoittainen molemminpuolinen mykkäkoulu) on johtunut jota on jatkunut jo kaksi (?) vuotta.
Ongelma on se, että suhde tuntuu muuten ”hyvältä” mutta tämä kiukuttelu ja sen syy ja aika joka on kulunut aiheuttaen mulle ”matalapainetta” varsinkin koska en oo tiennyt syytä tuntuu niin painavalta että en tiedä mitä tehdä. EN halua jatkaa samalla lailla, ja kumppani sanoo tietävänsä että syy ja oireet ovat hölmöjä, mutta ”ei ole voinut muuttaa itseään vaikka on yrittänyt). No, hän on pitkä. lähes 2m ja hoikka.
Koen että mun olisi pitänuyt ymmärtää lopettaa koko touhu ajoissa. Mut kun en oo tiennyt syytä kiukutteluun ( oon kysyny syytä mut kun en oo saan vastausta, en oo halunnu lypsää ja oon tyytynyt odottaan että asia menee ohitse). Tää koko jakso ei oo ainkaan auttanut painonhallinnassa, päinv astoin.
Oon tuntenut että tahto tai kunnioitus tai ? puuttuu mutta hölmöyttäni oon luottanut siihen että jossain vaiheessa kaikki on kunnossa niin kuin oikeassa parisuhteessa. Ei tuu tapahtuun mitä ilmeisimmin. En pysty jatkaan tähän malliin ja petikaveri kaipaa ”välimatkaa”. No, se tuskin auttaa, jos hän ei oo saanu kahdessa vuodessa itseään suggestoitua ajatteleen asiaa järkevästi niin tuskin sitten nytkään. Siis kuus vuotta suhdetta vessasta alas.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos itse olet onnellinen ja tyytyväinen elämääsi ja sinua ei hirvitä katsoa peiliin, niin unohda se mies. Minäkin olen pyöreä, mutta pidän itseäni kauniina ja yritän ainakin unohtaa muiden mielipiteet... Kyllä sä löydät vielä miehen, joka tykkää susta sellaisena kuin olet! Tsemppiä!
Sähän oot ihan normaalikokoisen ihmisen mitois! Ei mitään syytä alkaa laihduttaa. Sitä paitsi, tuntuu ettei kaikilla miehillä ole oikein tietoa siitä, että nainen yleensä saa iän myötä muotoja enempi ku mies. Painoindeksin kun lasket niin huomaat että ei oo liikaa kiloja. Ärsyttää tämä maailma ku meidän naisten pitäisi olla muka niin langan laihoja joidenkin mielestä! Itse en oo lihava mutta sopivasti muodokas ja ylpeä siitä! Eikä tosirakkauden pitäisi kiloja katsoa...
tuolla petikaverillasi taitaa olla jotain suurempia henkilökohtaisia ongelmia jos MUKA sinun painosi on nyt se suurin ongelma suhteessa.
Sinä olet ihan normaalipainoinen, ja tiedät itsekin sen.
Olen täysin samaa mieltä Erikan kanssa. Sinussa ja sinun painossasi ei ole mitään vikaa. Missään nimessä sinun ei tarvitse ruveta laihduttamaan varsinkaan hänen takiaan. Jos hänen rakkautensa todella on kiinni jostain noin pikkumaisesta asiasta, niin se ei ole sen arvoista. Yhdyn edellisen kirjoittajan kanssa siihen ajatukseen, että häntä vaivaa jokin vakavempi asia esimerkiksi syyllisyys jostain. Entisessä suhteessani kun poikaystäväni oli pettänyt hän haukkui minua lumpuksi, jotta pystyisi peittämään oman syyllisyytensä johonkin ja saamaan minulle pahan olon. Toivottavasti kyse ei ole kuitenkaan mistään näin vakavasta. Yritä puhua hänen kanssaan ja jos vastaus on edelleen sama niin lähde pois. Maailma on täynnä hyviä miehiä ja sinä ansaitset yhden niistä.
Ymmärsinkö tosiaan oikein, että kyse on siitä, että olet miehesi mielestä liian lihava? Minun käsittääkseni nuo mitat kertovat nimittäin, että olet ihannepainossa.
Kelvoton äijä!