olen 46-vuotias nainen ja olen kolmatta kertaa naimisissa, tosi kiltin miehen kanssa. mutta ongelma on että elämme kuin sisko ja veli, jostain syystä meillä ei ole ollut viiteen avioliittovuoteen seksiä lainkaan. mies sanoo ettei pysty ja niin olen itsekkin huomannut. lapsellani on nyt hyvä isäpuoli, mutta itse en voi tässä suhteessa hyvin. kaipaan joskus valtavasti toista ihmistä lähelleni ja olen todella yksinäinen. nyt haluaisinkin mielipiteitä, lapsen hyvinvointi on tietenkin pääasia mutta unohdanko vain itseni ja haluni.
välillä tuntuu et tulen hulluksi tässä suhteessa, mieheni mielestä kaikki on hyvin.
välillä tuntuu et tulen hulluksi tässä suhteessa, mieheni mielestä kaikki on hyvin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tämä tuli ensimmäisenä mieleen: jos roolit olisivat toisinpäin, miten haluaisit, että mies toimisi asiassa sinua kohtaan? Voisiko siitä löytyä avaimia omaan toimintaasi?
Ei niistä ukkoista taho olla enää miksikään "raisuiksi rakastajiksi" kun se 50 alkaa lähestyä!
Saa olla tosi onnellinen, jos se ees JOSKUS seisoo ja edes JOSKUS ehtis ite touhuun mukaan...
Hommaa hieromasauva ja sillä kunnon orgut itelles!
Mites se muuten vaikuttaa läheisyydentarpeeseen se mulkun toimimattomuus?? Höh!
Mene ihmeessä toisen kainaloon iltaisin! Oot ihan väärillä jäljillä, jos seksin ja rakkauden sotket toisiinsa!!
Tuskin itsekkään enää tuossa iässä mikään unelma miehelle olet, joten laskeppas rimaasi ja myönnä tosiasiat.
Nuoruus meni jo, nyt on aika sullakin valmistautua hyvään vanhuuteen.
Eikös tule mieleen, että sitä vois vaikka viagraa hommata, jos naida haluaa...??
Taitaa olla sussa jotain vikaa, kun oot jo noinkin monta liittoo läpikäymyt, eikä taaskaan onnaa..?
Voisitko itse tehdä jotain liittos eteen, etkä oottaa toisen panosta vain?
Se ei ukko vaihtamalla parane, jos ei oo sitten juoppo. Omasta käytöksestä ne ongelmat syntyy.
Mun kanssa on aina ukkoilla seissy, oon ollu itse aktiivinen ja saanu ukkojen hormoonit hyrrään.
niinpä niin!!!
Tuo on todella ikävää, ja ymmärrän täysin läheisyyden kaipuun.
Jotkut (mm. nimimerkki päivitä arvosi) eivät ymmärrä, että joskus miehen kainalossa on paha olla, kun itse toivoisi niin kovasti myös jotain eroottista väreilyä ja toinen vaan sammuu tyytyväisenä "kämppiksen" kylkeen.
Jos tilanne tulehtuu pahasti ja torjumiset ja toverillisuus satuttavat, alotteita ei todellakaan ole helppo tehdä. Jos ihmiset olisivat kokeneet pitkäaikaisen seksittömyyden hiljaisen tuskan, he eivät ehdottaisi seksikkäitä alusvaatteita jne. Tilanne on joillakin pareilla ajautunut jo aivan liian kauas tuollaisista pikku apukeinoista.
Hieromasauvalla voi toki purkaa paineita ja nautiskella (myös seksuaalisesti toimivassa liitossa) mutta osa meistä nauttii myös rakastelun tuomasta fyysispsyykkisestä läheisyydestä ja täyttymyksestä, oman ihmisen ihosta, yhteisestä rytmistä ja lämmöstä. Ne orgut voi toki hommata näin, mutta näin tosiaan hommataan vaan orgut. Ovat kaksi eri asiaa! Tämä taas samaiselle nimimerkille tiedoksi.
Mutta Tupulle.
Keskustelua alulle ja lähemmäksi toista:
Onko miehesi miten seksuaalinen muuten; masturboiko, onko ollut edes nuorempana kiinnostunut aikuisviihteestä jne. Vai eikö ole kovin seksuaalisesti aktiivinen pohjimmiltaan?
Onko sinun käytöksessäsi jotain, mikä estää halun nousemisen? Nalkutusta, (itse ainakin syyllistyn, ja puutteessa yhä enemmän ja enemmän. kiva kehä.) katkeruutta tai liikaa paapomista? Miten aktiivinen mies on ollut edellisissä suhteissaan ja sinkkuaikoinaan? Millaisissa tilanteissa hän tuntee itsensä mieheksi, tarpeelliseksi, halutuksi?
Olen usein itsekin miettinyt, onko miehen vähähaluisuus "riittävä syy" eroon. Mieshän ei ole tahallaan paha ja kaikki on hyvin. Pitäisi riittää. Vai pitäisikö?
Riippuu siitä, miten tärkeäksi asian koet - sitähän pohditkin.
Ja riippuu myös siitä, miten mies kokee asian. Onko hänkin pahoillaan tilanteesta? Haluaisiko hän yrittää tehdä asialle jotain? Onko hänellä ehdottaa jotain yhteiseen pöytään?
Entä sinä? Miten suojaudut seksittömyyden satuttavuudelta? Vetäydytkö henkisestikin kauemmas, jottei seksittömyys satuttaisi? Miten se on vaikuttanut sinuun ja teihin? Miten se tulee vaikuttamaan? Jaksatko elää pala kurkussa, vai sittenkin mieluummin yksin ja ilman tätä muuten upeaa kumppania?
Vaikeita valintoja.
Mutta keskusteltava on ja pian.
kiitos paljon asiallisesta vastauksesta, asia on juuri näin kun kirjoitit. olen ymmärtänyt että miehelläni ei olisi ollut seksisuhteita aikaisemmin. asiasta on puhuttu paljonkin, käyty yhdessä lääkärissäkin ja viakrat kokeiltu josta ei ole ollut apua. luulin aluksi että tämä olisi jokin ohimenevä vaihe. mutta viisi vuotta on aika pitkä aika ohimeneväksi asiaksi. siis me ei olla oltu koko aikana seksisuhteessa, mies on pyytänyt lisäaikaa ja etten painostaisi.
en vaan ymmärrä tätä tilannetta, itsetunto aivan nollassa. ei minullekkaan seksi ole mitenkään pääasia, mutta pakostakin se jotenkin vaan vaivaa koska en tiedä syytä tähän.
Kai te olette edes lähekkäin. Me ei edes olla nukuttu samassa huoneessa pitkiin aikoihin, eikä käyty yhdessä saunassa. Ei edes keskustella mistään yhteisitä asioista. Sanoin vaimolleni että lähden käymään Fär-saarilla, niin sanoi vaan ettei häntä kiinnosta missä lähden käymään.
Lapsetjkkaan eivät tarvitse enää muuta kuin lompakkoani. Olin tekemässä vanhimmalle tyttärelleni 1800-luvun mallin mukaista lattiapeiliä ja kun kun näytin sitä, niin sanoi "hyi en minä tuollaista halua". sanoin sitten yhtenä päivänä että jos jossakin vaiheessa lähtisin käymään amerikassa ja en ehkä palaisi, niin vanhin tyttäreni sanoin että hän voisi ottaa sen peilin muistoksi.
Ei ole mitään kiinnostavia harrastuksiakaan, että edes ajatuksissa voisi näistä ympyröistä päästä tuulettumaan.
Nuorin tyttäreni sanoi lähtöaikeistani, että senkun menet, ei me sinua tarvita.
Voihan se olla loppujen lopuksi, että aina vaan halutaan jotakin mitä meillä ei ole, emmekä koskaan ole tyytyväisiä olemassaolevaan olotilaan.
Onpa tylyä käytöstä perheeltäsi.
Olisitko onnellisempi jos ottaisit kimpsusi ja kampsusi ja muuttaisit itsesi asuntoon, jossa saat olla ja elää ilman kylmyyttä ja arvottomuutta. Sitten kun olosi on tarpeeksi hyvä ja vapaa huomaamaan, kuinka paljon maailmassa on nautittaviakin, hyviä ja kauniita asioita, olet saanut mitä ansaitset. Jossain tuossa vaiheilla elämääsi saattaisi hyvinkin astua joku ihana, sinua rakastava ja kunnioittava nainen, jonka kanssa teillä olisi mukava ja rauhallinen loppuelämä yhdessä.
Miltä kuulostaa??? Elämä on valintoja.
Ei ole tarkoitus uutta elämää lähteä etsimään, vaan löytää tarkoitus nykyiselle. Kävin hakemassa tänään uuden passin ja käväisi mielessäni että jos hoitaisi vaan asiat siten että perhe pääsee lompakolleni jos on tarvetta ja muutkin asiat joihin pystyn vaikuttamaan kuntoon kadotakseni pariksi vuodeksi miettimään elämänmenoa.
Arvostettavaa, että kaikesta huolimatta haluat taloudellisesti huolehtia perheestäsi. Onnea elämääsi.
Sattuneesta syystä minulla ei riitä energia millä saisi kaikki asiat siten että saisin vastakaikua. Pari vuotta on pakko katsella asioita hiukan kauempaa.
Kaipaat siis vaan potkun persuuksille!
PAM! Tervemenoa ja hyvää matkaa!! ;D
"ihana, sinua rakastava nainen....." Voi jösses!
Tuskin niitä vastaa enää tuossa iässä tulee.
...vai löytyiskös valintatalon hyllyltä?