Mies petti viime syksynä reissussa ollessaan. (yhden illan pano, ennestään tuntematon, minua vanhempi nainen) Tunnusti itse. Pahimman yli on nyt jo päästy, enkä asiaa enää ajattele läheskään joka päivä. Mutta silti se sattuu ihan helvetisti, jos ajattelee. Lakkaako koskaan sattumasta? Mies sanoo, ettei petä enää, koska satutti minua niin. Ja tietää, että seuraavasta erehdyksestä seuraa ero. Sanoo myös, että kai se olis oikeutettua, jos pettäisin takasin. Välillä sitten mietin, että pitäisikö tasata tilejä. Että tietääkö mies oikeasti, miten paljon petetyksi tuleminen sattuu? Toisaalta tiedän itse, kuinka pahalta petetyksi tuleminen tuntuu, ja miten PALJON voi petturia sen jälkeen vihata. Enkä haluaisi mieheni tuntevan sellaista minua kohtaan. Mutta ei tunnu reilulta sekään, että minä olen ollut uskollinen vuosia ja mies petti. Itsekin olen kyllä ihastunut muutaman kerran vieraaseen mieheen. En ole koskaan ihastuksen kohteille kertonut tunteistani, koska en halua rikkoa parisuhdettani tai leikkiä tulella. Viimeisin ihastukseni oli alkanut ennen mieheni uskottomuutta ja jatkui sen jälkeenkin. Tunsin aika voimakastakin halua vierasta miestä kohtaan, enkä tiedä olisinko sortunut pettämään, jos olisi tullut tilaisuus olla tämän miehen kanssa kahden. Varmaan ihastustani voimisti se, mitä mieheni oli tehnyt. Onko ihastuminen sitten yhtälailla pettämistä eli ovatko tilit jo tasan? Ja auttaisiko takaisin pettäminen minua pääsemään kokonaan yli mieheni uskottomuudesta?
Petänkö takaisin?
-aamukaste-
5315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
täysin ihastumisen "syvyydestä"... Itsellä on takana saman tapainen kokemus kuin sinulla, olin hyvin ihastunut erääseen mieheen, vaikkei välillämme koskaan mitään fyysistä tapahtunutkaan. Kuitenkin viestittelin tuon miehen kanssa vapaa-aikanakin (työpiireistä tuttu muuten) ja totuushan on, että kyllä se osansa nakersi minun ja avomieheni yhteisestä ajasta, kun olin ajatuksineni jossain muualla. No, mieheni sitten haksahti baarireissulla vieraaseen sänkyyn ja sitä puitiin pitkään... Mietin asian niin, että jos mieheni olisi tiennyt voimakkaista ihastuksen tunteistani toista miestä kohtaan, varmasti se olisi häntä loukannut. Vaikka ajatus siitä, että mieheni oli ollut sängyssä vieraan naisen kanssa yökötti pitkään, tunsin jotenkin olevani ehkä osasyyllinenkin siihen - enhän ollut omalta ihastukseltani ehkä tarpeeksi huomioinnut miestäni..?
Ja mitä tulee tuohon konkreettiseen takaisinpettämiseen eli että menisin / olisin mennyt jonkun kanssa sänkyyn... Ensinnäkään en olisi pystynyt siihen kenenkään vieraan kanssa ja toisekseen, jos olisin tehnyt sen tuon ihastukseni kanssa (hän olisi epäilemättä ollut halukas), niin se homma olisi auttamatta karannut käsistä eikä paluuta olisi ollut. Ja lopultakin... Jos pettäjä tietää, että voi tulla takaisinpetetyksi, ei se ole sama asia kuin tuo alkuperäinen tilanne, että tulee petetyksi kuin salama kirkkaalta taivaalta.
No petä ihmeessä takaisin, jos uskot sen helpottavan sinua. Vaikka kostopettämistä usein moralisoidaan ja päivitellään, niin kylmä totuus on että se on monelle petetylle antanut itsetuntoa takaisin ja pettäjällekin on ollut ihan terveellistä maistaa omaa lääkettään. Ja kuten itse sanoit, ei miehelläsi ole oikeutta loukkaantua, kun kerran itse teki niin kuin teki. Kun tilit on tasattu, voitte aloittaa taas puhtaalta pöydältä.
Kannattaa pettää, tilit tasan...
Jos moraalisi sallii sen, että sekstailet parisuhteen ulkopuolella (olet esim. ollut irtosuhteessa tms.) niin silloin toki sekstailet aina kun mieli tekee. Et tietenkään väitäkään/lupaakaan muuta elämänkumppanillesi - miksi väittäisit? Sulle seksi on (vain) seksiä, ja kumppanisi tietää sen.
Jos moraalisi ei salli, silloin et ennen etkä nyt.
En ole harrastanut yhden illan panoja koskaan. Mutta empä ole juuri ollut sinkkunakaan.