Minua ahdistaa se, että pettäminen on salaisuus. Eli sukulaisilla ja kaveripiirillä ei ole hajuakaan millaista elämä on. Vaimo petti minua yli vuosi sitten. Edelleen asia vaivaa siten, että sukulaiset kuvittelevat, että meillä kaikki on samanlaista ja mukavaa kuin suhteemme alussa yli 10 vuotta sitten. Lankomies puhelee kännissä, että hänkin haluaisi samanlaisen suhteen kuin meillä. Vittumaista tuollainen. Onko muilla tällaisia tuntemuksia? Toinen juttu mikä tässä häiritsee, niin minua on alkanut vituttaa vaimonpuoleinen suku. Jopa siinä määrin, että pelkään sen näkyvän minusta. Ei juurikaan huvita olla edes tekemisissä heidän kanssaan. Onhan tuttavuutemme ainut syy tämä petturivaimo. Muuten en olisi ikäpäivänä tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä. En oikein osaa olla oma itseni, vaikka aikaa on kulunut näin paljon. Missä mättää? Voisiko joku neuvoa?
Pettämisen salaisuus
Petetty -77
12918
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mikset tee tilanteelle jotakin?
Teillä voi hyvinkin olla samanlainen suhde kuin ennenkin, lukuun ottamatta sinun ajatuksiasi eli haudot nyt tuota pettämistä turhan pitkään. En tiedä oletteko sopineet asian vai ette mutta jos olette päättäneet jatkaa yhdessä, ongelma on sinun ja sinun on keksittävät ratkaisu. Jos taas ette ole sopineet, mikset lähde suhteesta vaan kärvistelet siinä?
Sukulaiset ovat sukulaisia eivätkä sinällään liity parisuhteeseen, ellei heitä sitten tieten tahtoen sotketa siihen. Haluasitko esim. kertoa vaimosi syrjähypystä muille, jotta hekin voisivat mahdollisesti ylen katsoa vaimoasi jne. Olisitko sitten tyytyväisempi?
Kukaan muu kuin sinä ei pysty elämään elämääsi - elätkö sen valittaen ja katkerana vai toiveikkaan ja myönteisenä, se riippuu sinusta, ei vaimostasi tai sukulaisistasi.
hyvin kertoa jollekin, jos oot varma et se on hyvä ystäväsi. Sit vaan varaudut siihen, et joudut puolustamaan sitä vaimoas, kun saa kuitenkin niskoilleen avoimen halveksunnan.. eikä varmaan sitä kaikkea ansaitse. Sitä kun sattuu niin monissa muissakin perheissä, kaikki vaan ei puhu. Ihan kaikille ei kannata kertoa, kun ne ei ymmärrä kohdella suakin samalla oikein.
Salailu tietysti mättää. Kuka hitto sitä paskaa jaksaa paketissa hautomaan :D
Kerro kaikille tutuille ja tuntemattomillekin mite teillä hommat oikeasti on. Ei kai totuudesta voi kukaan loukkaantua?
Sinua ilmeisesti ärsyttää eniten se, miten hienona ihmisenä kaveripiiri ja vaimon oma suku tätä pitää, vaikka itse olet sattuneesta syystä eri mieltä. Sinua ei siis varsinaisesti ärsytä nämä ihmiset, vaan se virallinen versio, mikä korottaa vaimon jalustalle ja sinä et ole siitä perspektiivistä katsottuna vaimollesi "tarpeeksi hyvä". Omassa mielessäsi asia on nykisin lähinnä päinvastoin, mutta et voi sanoa sitä ääneen. Se hautuu mielessä ja patoutuu katkeruudeksi ja vitutukseksi.
Itse tunnen myös ahdistiusta siitä, että en pysty kertomaan asiasta kenellekään. Eräs miehen naispuolinen ihastunut työkaveri vitsaili minulle, että voi kuule, ei sun miehelläsi ole sattumalla mulle sinkkua veljeä? Teki mieli sanoa, että aika isolta murheelta säästyt kun ei ole...
Ymmärsit mitä tarkoitin. "Yhdessä" päätettiin, että jatketaan, kun on lapsi ja kaikki ja on kai tässä muutakin, ei sitä voi kieltää. Harmittaa vaan, miten se jatkamispäätös tuli. Minä siis lupasin muuttua ja yrittää parhaani, kun vaimo sanoi, ettei homma voi jatkua näin. Tarkoitti siis, että pani vierasta siksi, kun ei saa tarpeeksi huomiota ja minä tietysti lupasin sitä huomiota antaa. No alku meni ihan ok pari kk. Seksiä oli paljon ja kai se oli ihan hyvääkin. Sitten minulle alkoi tulla aika rankkoja vitutuskohtauksia. Vaimo heitti silloin suutuspäissään ja turhautuneena, että "mihin pitää laittaa nimi alle". No sitten kun tajusi, että tässä voi ihan oikeasti tulla ero, niin itkuhan hänellä tuli. Ensimmäistä kertaa. Siihen itkuun meni siis monta kuukautta!!! Minä olin kaiken tuon ajan syyllistänyt itseäni ja sitten tilanne alkoi valjeta että eihän se nyt jumalauta minun vika ole, jos muija käy vieraissa eikä puhu mitään ongelmista tai varsinkaan erohaluista.
Tällä hetkellä tilanne on se, että on todella vaikea saada vaimosta sellaista ihmistä omaan sielunmaisemaan, jolle haluaisi antaa kaikkensa, ottaa taloudellista riskiä, hankkia lisää lapsia. Lapsikin on periaatteessa tilauksessa. Siihenpä ei paljoa tarvinnut suostutella. No silloin oli ollut pitkän aikaa suotuisa ilmapiiri tällaiselle. Vaimo ei todellakaan epäröinyt. Oli odottanut vain minun "puoltoani". Luuleeko hän todellakin naiivisti, että lapsi on joku ongelmien paikkaaja? Vaimo ei siis näe minkäänlaista riskiä meidän suhteessamme. Tämä on todella huolestuttavaa! Naisia on sitten vaikea ymmärtää. Toivottavasti kaikki ette ole tällaisia.
Niinpä sama homma. Mies hakee hellyyttä muualta kun ei muka kotoa saa. Aika ontuva selitys. EI muutenkaan halua puhua asioistaan.
Tämän luettua tuntuu siltä, ettei tuo pettämistapaus jää viimeiseksi. Vaihtoehtoja on kaksi, joista molemmat voivat toteutua:
1. Vaimosi pettää uudestaan, koska ei saa sinulta mitä haluaa. Hänessähän ei taida olla omasta mielestään mitään vikaa, ja sinä olet jo tunnustanut, että vika on ollut sinussa.
2. Sinä petät. Et saa rakkautta liitostasi, et ainakaan kuten itse haluaisit. Jos joltain sitä saat, olet vietävissä.
Petimme molemmat toisiamme henkisesti, mutta mies meni pidemmälle eli loppuun asti kokien myös yhdynnän salaystävänsä kanssa. Miehen "juttu" paljastui ja hän valitsi heti minut ja oli anteeksianeleva ja palvova minua kohtaan, antoi anteeeksi minun henkisen ja hellyydenkaipuisen (suutelu, hyväilyt ja yht.pito tapaamisineen) pettämiseni. Huomasimme molemmat miten tärkeitä olemme toisillemme ja haluamme rakentaa uuden hyvän liiton. Mutta minä olen niin onneton enkä pääse asiassa eteenpäin. Voisiko joku neuvoa, millä ihmeen konstilla saisin itseni unohtamaan tuon yhden seksisuorituksen, joka vainoaa minua lähes öin ja päivin. Olen ns. jumittunut ajattelemaan ja märehtimään sitä. Mikä auttaisi ???
Petit siis itsekin, mutta ainoa mikä jäi puuttumaan oli sisään-ulos-leikki. Voi hitto, oot oikea sankari. Oikein hieno ihminen.
Olet samanlainen pettäjä kuin miehesi - vaikket itse sitä uskokaan.
Selvät "klassikon" ainekset on tarinalla.
A) Sinähän et ole se syyllinen, muista se. Jos päädyt antamaan anteeksi, niin; Aina joskus se kumpuaa esille, Aina. Ei sitä voi unohtaa, vaikka miten asia "sovittaisiin".
B) Lapsi ei todellakaan ole ratkaisu, lähinnähän vaimo sillä sitouttaa itseensä. Ja jos ero tuleekin kaikesta huolimatta, niin hän saa ne sympatiat kaikesta huolimatta.
C) Keskustelitteko tai oliko hän maininnut entisen menon "arkipäiväisyydestä" tai toimimattomuudesta ? ? ? Ennen pettämistä.
Eli tässä hieman pohdittavaa asian tiimoilta ja vieraan kantilta katsottuna.
Ja näemmä vaimo huomasi, että se ero voikin todella realisoitua, vaikka ensialkuun uhitteli. Mutta kaiketi pinnan alla "muhii" jotain. Mitä se on ? ? ? Ehkä taloudellisen hyvinvoinnin varmistaminen etc.
Toistahan ei voi muuttaa haluamanlaiseksi pakolla, vaan toisen on itse siihen ja omasta tahdostaan aloitettava prosessi ja pitää siitä myös kiinni. Jossain muutaman vuoden sisällähän se tulee julki yleensä, että onko toinen tosissaan vai pelaako jotain peliä.
Ei naisia voi mies ymmärtää, ei tosiaankaan. Muutujia on liikaa siinä yhtälössä, heheheheh.
turhaa sinä vaimoos panostat liikaa, jos siltä tuntuu ettei kannata. tekase vaan uusi lapsi, sitä vartenhan täälä ollaan. voit vaikka jättää sen raskausaikana jos siltä tuntuu ja raskaus alkaa vituttamaan. kyllä vaimo sen penskan hoitaa, tärkeintä on että jälkikasvua piisaa. sitävartenhan täällä eletään.
" Vaimo ei siis näe minkäänlaista riskiä meidän suhteessamme. Tämä on todella huolestuttavaa! "
sun pitäs vähän naida napsauttaa jotakuta toista naista. alkais vaimollekin valkeneen ettet ole itsestäänselvyys. tai sitten voisit ihan vaan kadota viikoksi jonnekin.
"Toivottavasti kaikki ette ole tällaisia."
liian moni on, siksi kannattaa tehdä etukäteen selväksi, että pettämisestä seuraa kunnon selkäsauna ja ero ja jos lapset kärsii siitä niin sitten kärsii eikä sille mitään mahda. ei tod mitään anteeksiantoja vaan jihad!
vaimoa turpaan ja kerro suvulle, miksi päädyit tähän vaihtoehtoon.
sitten voit vähän haarukoida vaihtoehtojasi.