Sellaisen henkilön kanssa, joka on aikaisemmin sairastanut masennusta, syönyt siihen mielialalääkkeitä ja käynyt pitkään psykoterapiassa
Voisitko sinä seurustella?
.
1455207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 145
Vanhimmat
Miksei vois ;) Yleensä liekärit määrää keskuhermostoon vaikuttavia mömmöjä..olkoon kipu selässä,alaraajoissa tai mielialassa ;(
soo ossoo soo ei tabuja tauluun laittaa saa
kyllä toinen masentunut voi seurustella toisen masentuneen kanssa mutta terve ei masentuneen kanssa kantsi seurustella siinä tervekin masentuu :-D
jämptisti juu ,mutta masennus johtuu välittäaine serotoniin puutteesta aivoissa ja sellaista voisi sattua sinullekin .Nykyään on hyvät täsmälääkkeet ja terapia.Esim ohjelma Tv1 TERAPIASSA iltaisin kannattaa katsoa ,suosittelen jokaiselle .Hyvää kesän jatkoa!
on pitkä oma kokemus masennuksesta, tiedän ja ymmärrän millaista kärsimystä elämä voi pahimmillaan olla. sieltä pohjalta voi olla yksin vaikea nousta elävien kirjoihin.
voin seurustella masentuneen kanssa, kunhan hän alkaa hoitaa itseään, menee lääkäriin hakemaan apua, saa lääkkeet. eikä kiellä ongelmaansa vain.... sellaista en todellakaan jaksa katsoa, että nukutaan vuorokaudet ympäriinsä, ei välitetä mistään mitään...
Elämässä sattuu ja tapahtuu eikä se että joskus on ollut masentunut ole mikään seurustelun este.
että masennuksella on taipumus uusiutua. historialla ON merkitystä. en sano tätä 'tautirasistina', vaan siksi että tiedän etten esim. itse jaksaisi masentuneen kanssa. siinä joutuu pakostakin myös hoitajaksi. kun tiedän, että oma psyykeni on sen verran hauras ettei kestä paljon henkistä rasitusta, en lähtisi ex-masentuneen kelkkaan.
Tärkeintä on, että homma toimii ja pallo menee maaliin.
voisin. Mä en näe siinä mitään eroa, syökö ihminen masennuslääkkeitä vai vaikka selkäsärkyyn määrättyjä vahvoja särkylääkkeitä.
Ainoo, jota en hyväksy on tietyt lääkkeet yhdessä alkoholin kanssa. Sellaiset, joilla on alkoholin kanssa väkivaltaisia yhteisvaikutuksia.
y.b olette sellaisia hurskastelijoita. Aina ymmärtämässä hulluja ja latvalahoja. En usko, että oikeasti jaksaisitte jotain masentunutta.
likinäköinen?
Miten voi olla samaan aikaan masentunut ja menevä? Jälkimmäinen oli se kotipillun toivemies.
suhteessa (ainakin) kahden eri miehen kanssa, jotka ovat kyseisiä lääkkeitä syöneet. En ole nähnyt asiassa mitään ihmeellistä. Toinen veti kyllä gramma-, kilo- ja litrakaupalla lisäksi kaikkea muutakin, että siitä oli kyllä enemmän haittaa.
Ystäväpiirissäni, sekä sukulaisissani on myös monia masennukseen sairastuneita.
Jotenkin en ihmettele...
"Ystäväpiirissäni, sekä sukulaisissani on myös monia masennukseen sairastuneita."
on nuin synkkää seurakuntaa?
ihmettele. Veikkaan, että joka toinen suomalainen (vähintään) masentuu jossain elämänsä vaiheessa. Kyllä se sen verran yleistä on. Kaikki eivät vaan luonnollisestikaan hae siihen apua, joten siksi sitä ei kai tilastoissa näykään. Kyllä mä itsekin olisin ainakin 20 kertaa tähänastisessa elämässäni saanut lääkkeet masennukseen ja psykoosin estoon ja terapiat siihen päälle, jos olisin niitä halunnut saada / jos kokisin että niistä mulle jotain apua olisi. Mutta en koe että olisin koskaan vielä niin ollut niiden tarpeessa lisänä vielä oma skeptisyys näiden toimivuuteen omalla kohdallani.
Ymmärrän silti heitä, jotka hakevat apua näistä lääkkeistä.
Suomen.
Masennushan on Suomen kansansairaus. Etenkin talviaikaan. Enkä ihmettele sitä yhtään.
Ei tarvitse kulkea ämpäri päässä, kun sen voi ottaa poiskin!
valioliigaan.
Kerropas, oletko asunut koko ikäsi yhdessä pikkukylässä.
sieltä tynnyristäsi pois.
Väitän että sinunkin ystävä- ja tuttavapiirissäsi on monia masennuksesta kärsiviä/joskus kärsineitä ihmisiä. Ja väitän että jokaisen meidän tuttavapiirissä on!
liity, koska suuri osa ihmisistä joista puhuin, asuu muualla Suomessa kuin omassa asuinkaupungissani.
voisin jaksaa. Hurskastelematta. Itsekin voin masentua ja kuka vain voi.
t. mahdollinen latvalaho
no bipilaarinen
Ai väität että sulla on ollut riski päätyä psykoosiin ja silti väität, ettet ole ollut hoidon tarpeessa. Joopa joo.
Psykoosi on vaarallinen itsellesi ja muille. Kannattaa suhtautua vakavasti, jos joku tohtori on sulle sanonut että riski on suuri.
Ei talvisaikaan esiintyvä masennus ole mitään masennusta, vaan alakuloa. Jos se keväällä on ohi, niin asiat ovat hyvin.
että en.
ongelma ei johdu siitä, että henkilön on vaikea hyväksyä virheitä toisissa ihmisissä. Moni on masentunut, vielä useampi on huijattu syömään lääkkeitä ja psykoterapia opettaa itsetutkiskelua.
riittävän balanssin voidaksesi olla jonkun tuki ja turva, mikäli masennus uusii. Ja uusii. Ja uusii.
kysymyksiin. Ookko tärkiä?
Masennuksessa pystyn toki tukemaan ja omaan kyllä kohtalaisen balanssin. Eri asia on, jos tuen antaminen estetään.
Mullahan on kyllä omakohtaistakin kokemusta masennuksesta ja olen siitä suht hyvin omin avuin selvinnyt.
nyt. Voin vastata omalla tavallani, mielenkiinnon mukaan, tai jos kysymyksessä on argumentointivirhe, kirjoitan jotenkin ohi. :)
ookko nää kolia ja tympiä.
en nyt mitenkään tahdo kritisoida valitsemaasi tietä mutta oletko varma että sinä tuet muita auttaaksesi? onko sinulle tullut mieleen että ehkä koetat vain siirtää tai jakaa pahaa oloasi muihinkin?
Tällaisia kokemuksia mulla on jästipäisistä "vittu mulla mitään masennusta oo" tyyliin ajattelevista miehistä. Ja on niitäkin jotka tota tekevät siltikkin vaikka terapiaa olis saanut koko ikänsä..
mut enhän mä susta mitään tiedä...
psykologiaa kohtaan ja se on se syy. En ole luonteeltani sellainen ihminen, joka koittaisi jakaa pahaa oloaan muille.
En mä ole kyvytön myöntämään masenteluani, mutta terapia on niitä varten, jotka eivät pysty asioita itse käsittelemään ja tarvitsevat keskusteluapua ja lääkkeet ovat sitten niitä varten, jotka eivät ole enää tolkuissaan, pystyäkseen keskustelemaan.
Miksi pitäisi mennä tolkuttomaan tilaan, ennen kuin autettaisiin lääkkeellisesti? Ja miksi terapiaa ei annettaisi sellaisille, jotka pystyvät asioita käsittelemään, koska heissäkin on niitä, jotka käsittelytaidoistaan huolimatta päätyvät umpikujaan? Tiedän tapauksia, joissa potilaan on katsottu olevan terapiakelpoinen juuri siksi, että pystyy käsittelemään ( = mm. analysoimaan itseään ja ongelmiaan sekä havainnoimaan elämäänsä sekä ympäristöään) ongelmaa monelta kantilta ja näin ollen terapiakin hedelmällisempää lopputuloksen kannalta.
Toivottavasti kaikki eivät ajattele samalla tavalla kuin sinä. Toisekseen toivon, etteivät kaikki pidä pahaa oloaan sisällään vaan koettavat purkaa asioita edes jollekin. Pitemmän päälle syö muutoin ihmistä.
Tämän vastauksen perusteella voi todellakin sanoa, ettei sun kannata seurustella ihmisen kanssa, joka on ollut masentunut!
tähän häirikkövastaukseen olis hyvä saada. Mitä se sua sitäpaitsi liikuttaa, seurustelenko masentuneen kanssa? Sä et ilmeisesti käsittänyt, mitä viestissäni sanoin...
Terapian tarkoitus on johdattaa henkilö itsetutkiskeluun ja lääkkeet on hoitokeino pahempiin tiloihin, joissa ei enää pysty ottamaan johdatusta vastaan. Lääkkeitä kyllä jaetaan väärin perustein erittäin paljon, mutta silloin kyse on virheellisestä hoidosta, mikä taas ole masennuksen hoitoa, vaan korruption hoitoa.
Sillä ei edes olisi väliä, vaikka söisi edelleenkin masennuslääkkeitä ja kävisi psykoterapiassa, jos minua rakastaisi ja kunnioittaisi ylitse muiden miesten.
Sellaisen ns. terveen kanssa, joka ei täyttäisi edellä mainitsemiani seikkoja en seurustelisi, puhumattakaan että yhdessä alkaisin asumaan.
Jk. Mie lähen nyt katsomaan kymppitonnin loppukilpailua.
kyllä sillä oletuksella että olisi muuten "tervejärkinen", kävis terapiassa oikeista syistä ja tiedostais ongemansa.
Hyvä juttu kaiken kaikkiaan. Enemmän mua etois ihminen joka vastustaa terapioita ja lääkkeitä ja kuvittelis asioiden hoituvan "itsehoidolla" johon yleensä kuuluu syvä depis ja pullo viinaa piemydessä, sellaista mä en kestäis..
>>>Enemmän mua etois ihminen joka vastustaa terapioita ja lääkkeitä ja kuvittelis asioiden hoituvan "itsehoidolla" johon yleensä kuuluu syvä depis ja pullo viinaa piemydessä
"Enemmän mua etois ihminen joka vastustaa terapioita ja lääkkeitä ja kuvittelis asioiden hoituvan "itsehoidolla" johon yleensä kuuluu syvä depis ja pullo viinaa piemydessä, sellaista mä en kestäis.."
Mulla ei kuulu itsehoitoon pullo viinaa, tai alkoholi ollenkaan, vaan lueskeleminen ja asioiden miettiminen... mielenkiinnon ja tunteiden jättämien johtolankojen seuraaminen. En ihan huonosti ole onnistunut, kun tiedän, miten lapsuuteni tietyt tapahtumat vaikuttavat nykyiseen.
Jos nyt menisin terapiaan, ensimmäiset 2-vuotta menisi siihen, että terapeutti omaksuisi kaiken itsestäni hankimmani tiedon...
psykologiaa opiskelemaan?
Arvaa vituttaako? Oon nyt kai kolme kevättä vetänyt lonkkaa... Täytyy alkaa ryhdistäytymään.
liikaa yksityispraktiikkaasi. Unohda.
ihan kiva että sulla on ajatuksia ja noin mutta...Kuitenkin kun masennus on sellainen tauti että siinä ne surullisen kuuluisat ajatukset jää kiertää vähän niinkuin kehää..
Toiseksi: Miten saat minkäänlaista heijastuspintaa niille ajatuksillesi ilman ammattilaista?
Kolmanneksi: Miten estät sekoamisesi yksin ajatuksinesi?
Neljänneksi: Miten estät paskan leviämisen vain saastuttaen ympäristösi, kaiken mihin kosket?
Viidenneksi: Viisastelut riittää, itsepähän tiedät..
"Kuitenkin kun masennus on sellainen tauti että siinä ne surullisen kuuluisat ajatukset jää kiertää vähän niinkuin kehää.."
Kuten sanoin, mulla ajatukset ei jääneet kehään, vaan opin paljon uutta itsestäni.
"Toiseksi: Miten saat minkäänlaista heijastuspintaa niille ajatuksillesi ilman ammattilaista?"
Toki ammattilaisten tietoja on tullut hyväksikäytettyä, mutta keskeisin asiahan on oma tahto, eikä ammattilaisen olemassaolo.
"Kolmanneksi: Miten estät sekoamisesi yksin ajatuksinesi?"
Olen kai sitten tervejärkinen ja itsekriittinen.
"Neljänneksi: Miten estät paskan leviämisen vain saastuttaen ympäristösi, kaiken mihin kosket?"
Olen mukava ihminen, enkä tartuta pahaa oloani toisiin. Masennukseni johtui paljolti siitä, että monet ihmiset tartuttavat pahaa oloaan muihin kroonisesti ja näkemättä toimintaansa.
Mun ongelma on enemmänkin liika kiltteys.
Kuulostaa siltä, ettet ole koskaan ollutkaan masentunut. Paha mieli on vähän eri asia.
kysyn että miksi ET hakisi opiskelemaan psykologiaa, kun sinulla on kiinnostusta kyseiseen aineeseen. Yritän samalla potkia sua vähän perseelle :)
En todellakaan tuntisi suhdetta turvalliseksi, joten en missään tapauksessa.
voisin. Meillä olisi ainakin paljon yhteistä :)
Vois. Ei mikään ongelma. Vaikeaa seurustella voisi olla korkeintaan maanis-depressiivisen tai skitsofreenikoiden kanssa, tms. henkilöiden, joilla on jokin krooninen mielisairaus, koska minusta ei välttämättä (vaikka noloa ehkä on edes sanoa) olisi terapoimaan kenenkään harhoja parisuhteessa tai pelastamaan ketään säännöllisesti sillalta esim. itsemurha-aikeissa.
Tosi monet käy terapioissa löytääkseen ulottuuvuuksia itsestään tai avatakseen pahaa oloa tuottavia umpisolmuja, jollaisten selvittäminen pelkästään läheisten kesken saattaisi rasittaa jopa liiallisestikin läheissuhteita. Musta se on ihan normia tai ton tyhmän termin sijaan voisi sanoa, että jopa fiksua ja fiksu (ylipäätään) hakee apua, jos kokee sille tarvetta. Niinsanotusti sitä 'normia' (anteeks taas tää termi, mutta en jaksa muotoilla ja suurin osa kuitenkaan tajua) ei ehkä kuitenkaan ihan aina ole se, että nykyisin melkein kuka tahansa umppajamppa saa halutessaan masennuslääkityksen, jos vaikka todellinen vaiva olisi esim. yksinäisyys tai vaikka lonkkakivut, mutta se olisi sitten jo eri aihe ja eri asia, joten se siitä...
en taas voisi kuvitella seurustelevani maanis-depressiivisen kanssa koska se "söisi" mut niin pahasti! En lisäksikään voisi hyväksyä sitä että tyyppi kävelee ylitseni pistäen kaiken maanisen vaiheensa piikkiin tai pettäisi mennen tullen..
Tosin mun maanis-depressivisyyteni tuntemus rajoittuu vain yhteen henkilöön joten otantani ei ole kovin suuri.
.
maanikot rakastuu ja tuhoaa...paljon.
Jos kyseessä olisi vuosikausien vakava masennus niin en.
Jos sellainen henkilö valloittaisi sydämeni pelkäisin hänen uudelleen masentumistaan. Masentumisella voi pahimmillaan olla kavalat seuraukset, joita pelkäsin.
seurustella kenenkään kanssa, koska kuka tahansa meistä voi joskus masentua ja tarvita sen hoitoon lääkitystä.
Ainakin siinä tapauksessa, että en etukäteen tuota tietäisi.
Mikään ei estää seukata minua, ihmisen kanssa jolla on ollut masennusta, minua se ei estä mitenkään todellakaan, tärkeintä ihminen saa hoitoa ja on osannut sitä hakea ja paranee.
ihmisillä on erilaisia ongelmia, on vaikka alkoholiongelmia eikä hakeuduta hoitoon, ja sitten tuleekin kaikki jälkisairaudet alkoholin takia, pahinmillaan ihminen saattaa jopa kuolla alkoholin takia, kun sisuskalut sanoo itsensä irti.
Kenenkään sairauksilla mällääminen ei ole mukavaa edes netissä, jokainen ihminen on sairas, jokaiselta ihmiseltä löytyy joku sairaus, ei yhtään täysin tervettä ihmistä ole olemassa.
Minä seurustelen masennusta sairastavan miehen kanssa. Se ei paljon arjessa näy, lääkkeiden ja terapian takia. Joskus on kausia jolloin mies vetäytyy enemmän omin oloihinsa ja haluaa enemmän omaa aikaa. Otan ennemmin masentuneen miehen kuin vaikkapa narsistin tai normihemmon joka ei koskaan vaivaudu ajattelemaan elämää jalkkista pidemmälle.
Elämä on usein paskaa, on helppo masentua. On mahtavaa että itsellä on tuki vieressä silloin kun haluaa vaan mennä sängyn pohjalle katsottuaan töissä miten kamala seuraavasta sukupolvesta on kasvamassa. Vaikka yleensä toinen onnistuukin piristämään hetkessä, kun ymmärtää mitä naruja vetää, ja hetken päästä jo nauretaan.
Itse kärsin masennuksesta monta vuotta sitten, eikä ole tullut takaisin. Oikea hoito ja terveen rakastava suhtautuminen itseen, sillä siitä pääsee.
en todellakaan mitenkään ymmärrä, miten ihmisten sairaudet tuomitaan, jos ihminen hakeutuu hoitoon ja saa oikean lääkityksen, oikealla hoidolla vieraat ihmiset edes huomaa masennusta.
Ihanaa kun sinä paranit masennuksesta, olen aidosti ja vilpittömästi iloinen puolestasi.
oon ollu naimisissa narsistin kanssa, joten mielummin masentunu kuin narsisti. Ne on hulluja ihan kirjaimellisesti :S Mä sairastin masennusta ja oon syöny lääkkeitä, nyt on lopetusvaihe menossa enkä koe et mä en sopisi suhteeseen. Jokaisessa meissä on omat vikamme, eikä koskaan voi tietää mitä elämässä sattuu ja tapahtuu.
Mä masennuin tuon exän takia lisää, kun se yritti tehdä musta sairasta ihan joka elämänalueella. mä olin liian sitä-tätä-tuota, mun perhe oli liian sitä-tätä-tuota, vaikka itellä on mitä vinksahtanein isä, narsistisika sekin.
Mulla on tällä hetkellä elämässä mies, kuka tuntuu jo ystävänä hyvältä tyypiltä, koska sen huumorintaju on aivan loistava (kuulemma moni muu ei sitä ymmärrä), mä saatan nauraa kippurassa sen jutuille ja muutenki sille on helppo puhuu kaikesta ja mä saan olla oma itteni vikoineni. Sellainen pitäis olla tulevan puolison, et toinen ei väkisin yritä muuttaa, vaan antaa olla ja tukee kun on vaikeeta.
.
työmaata. Etsippä tutkimustuloksia aiheesta.
Yllättävää oli minusta että niin moni jossakin elämänvaiheessa on saanut masennukseen lääkkeet.
Niin mutta tämä oravanpyörä jota eletään yms.
olikin jo joku kirjoittanut aiheesta. Ollaan repaleisia moneen suuntaan.
Ja se karumpi kieli sitten niistä ihmisistä jotka ei jaksaneetkaan.
Niin Hellien ja huolehtien rakastaisin minä. Silloin siinä on ihminen joka todella tuntee.
Masennukseen voi sairatsua kuka vaan ,se on suomalaisten kansansairaus .Nykyään on hyvät tehokkaat
täsmälääkkeet ,terapiat ja kaikki . Masennus johtuu välittäjäaineen serotoniinin puutoksesta aivoissa.Itse voisin seurustella sellaisen henkilön kanssa!
Hyvän kuvan saa masennuksen hoidosta ohjelmasta kuin Terapiassa TV1 iltaisin .Minun lempiohjelmani,muuten .
Suosittelen sinullekin !!
Ihan mielellään,meinaan itekkin olen ollut/olen masentunut.
Kyllä voisin. Uskon että hänen arvomaailmansa olisi muuttunut aika lailla, tietäisi mikä elämässä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää.
PMMP:ta lainatakseni:
"jo varhain opin miten hauras onni onkaan, kuinka se ei kestä kauaa...Pian kadotin suunnan, helppo polku kaltevana vietti mutkaan..."
mielessä että luultavasti ite masentuisin sellasen kans riippuen tietenki miten se tuon asiansa ite "kantaa".
taakat kanneta yhdessä???
se pitäis olla mutta kyllä sitä tahtoo kuka tahansa väsyä ennen pitkää ja menettää omanki elämänilonsa jos pitäis toista olla holhoamassa ja tuuppimassa 24/7 eteenpäin.. jos sen onnen sais kerta muualtaki jota kaipaa jne. että ei se enää mitään rakkautta siinä vaiheessa oo.
me ihmiset ollaa kuin supermarkettien tuotteita yks ku tuntuu tylsältä niin haetaan hyllyltä uutta makua.
toisin oli ennen ku ei saanut ku läskisoossia sillo ku potsi lopetettiin
enne oli helppoa ku rakkaus oli aitoa ja kestävää
tuon läskisoossin tähän asiaan revit mutta niin, voihan se olla niinki vaan en minä ainakaan jaksa olla suhteessa jossa ei saa mitään takasin, mitäpä sitä roikkumaan mutta enpä tosin mitään rakkaudesta tiiäkkään. :D
masennus mikään mielisairaus ole kuten vaikkapa skitsofrenia. Sitäpaitsi koitappa löytää Suomesta ihminen joka ei ole syönyt ikinä missään elämänsä vaiheessa mielialalääkkeitä. Eli ei haittais pätkääkään. Oikeestaan ihmiset jotka on joskus kokenut sen masennuksen on hyvässä tilanteessa siinä suhteessa että tunnistavat yleensä masennuksen merkit jo hyvissä ajoin ja tajuavat hankkia apua toisin kuin ne jotka ei ymmärrä olevansa masentuneita ja makaavat puolikuolleina kunnes joku toinen raahaa heidät lääkäriin (no ei se varmaankaan usein ihan noin pitkälle sentään mene). Niin, ja eka kertahan se on pakko olla jokaisella joskus masennuksen kanssa jos siihen yleensä koskaan tulee sairastuu.
itse,olen sairastanut yli 20.v.masennusta eri hoidomuitoin,tuloksettakunnes tajusin terapia,ei mulle ole se,paikka mistä saan apua.
lopetin,koko terapiat,
lähdettiin kokeilemaan erilaisia,masennuslääkkeitä,joutuin aikoinaan työelämästä pois,masennuksen takia.
sairaalassa,olin vä'lin,ei minkäänlaista tulostea,rahaa,meni turhaan,ja sitten avopalelun lääkärit olivat,vielä surkeampitosin ilmaisia,lopetin senkin.
menin yksityis psykiatrille.joka oli kiinnostunut,minusta,kun keskustelin hänen kanssa,alkoi systeemi pelata,laittoi,pois vanhat lääkkeet-sanoi.sinua on hoidettu,väärillä lääkkeillä,en,minä koskaan tuollaisia ole määrännyt potilaille.
kerron tässä,nyt lääkkeiden nimet,mitkä ovat tällä kertaan-ja vähitellen alkoivat tehoamaan,vei ahdistuksen,mennessään pois.itetunto parani.psykiatri,oli psykatrien,erikoispsykiatien oikeuslääkäri.
oli.jo vanhempi henkilö,kokemusta oli,tutki minut,mulla on aivoperäinen masenus.jonka parannuksen,ennustetta,on vaikea tietää,voi,olla,syän lääkkeitä loppuikäni.mulle ei se haittaa,tälläisessä,vaikea-asteisessa .
masennusta on erilaisia,kun täällä kerrotaan,sängynpohjalla nukkumisessa,ei mulla ole sellaista,eikä asioista johtuvaa.
ihmisillä on subjektiivien käsitys masennuksesta,oletetaan,että,toisillakin osamanlainen tilanne,
maksoin 100.e,käynnistä,-ja vusittain kontrolli käynnistä.tai,jos tulee ongekmia.en,ole yhtään surullinen rahasta.masennus kannattaa,hoitaa ajoissa,minullakin,on se periaate,miettikää,antaako,terapia mitään,käydään,vanhoja asioita,jankataan käynti käyntiltä,jos sattuisi olemaan hyvä ystävä,jonka kanssa voisitte puhua,on paljon antoisaa terapiaa.ei se terapia,ole,sen,kummempaa.
kaikkile ei sovo.sama lääke,sivuvaikutuksien haittaa,voi,olla.
olen ihan,sanotaan,normaalissa kunnossa,liikun ihmistenpiirissä,juttelen,harrastan,mikä kiinnostaa.eikä ulkopuolinen näe minusta mitään..en häiritse muita ihmisiä.
palaan vielä nykyseen lääkitykseen,joka on venlalvaksin.
se aloitetaan 75.mg,nostetaan 150.mg,jos sekään ei tehoa 225.mg.ja mulla nostettiin 300.mg,silloin tehosi.sitä vieläkin voitaan,nostaa 375,mg,ei siitä ylöspäin.auttaa sosiaalitilanteiden pelkoon,ahdistukseen,vie,itsetuhoajatukset pois,paniikki häiriöihin.
tarvin lisäksi unilääkkeen lisäksi.
olen tyytyväinen,enkä mene avopalveluun,jahkaamaan samoja asioita.
"Itse sairaustuin masennukseen koska käytin ennen huumeita..Kaksi lasta elätettävänä ja syön masennuslääkkeitä jatkuvasti.." Olen noin 40 vuotias ja mielialani vaihtelevat.. Välillä raivoan ja huudan.."asun isossa kaupungissa ja sulaudun massan joukkoon" Ihmisläheisiä suhteita ei ole..Olen arka ja ujo.." Aikani kuluu lähinnä samoja asioita miettiessä." En tiedä paranenko koska, sillä masennus on uusiutuva tauti hyvin usein,,
moi minustta tuuntuu et mulla on masenus enkä tiiä mitä tehä on koitanu sunittela itse murhiakin
sairastanut masennusta, syönyt siihen mielialalääkkeitä ja käynyt pitkään psykoterapiassa
-Tää nyt ei vielä kerro onko kyseessä nykypäivän trendi"masentunut" vai ihan oikeasti ja kunnolla masentunut.
Jos on trendipelle niin se on enemmän nounou, mä en ymmärrä, kestä enkä jaksa elämäntapasynkistelijöitä jotka ei edes käsitä että jokainen on oman onnensa seppä (eli tekee onnentunteensa itse) eikä kestä pieniä tai suuriakaan vastoinkäymisiä joita tulee aina eteen enemmän tai vähemmän.
Saisin raivarin jos se menis viikoksi sänkyyn masenteleen jos auto ei lähde aamulla käyntiin.. tai jotain vielä pahempaa, käyttää sitä autoa tekosyynä jotta voi ryypätä sen viikon ja synkistellä elämän kurjuutta tms.
Ite olen positiivisempi ja yritän nähdä sitä valoa ja mottonani on "elämä on tarpeeksi paskaa ja kurjaa muutenkin ilman että vielä alkaa sitä märehtiin ja synkisteleen yms."
Niin, mulle ei sovi perusnegatiivinen synkistelijä.
Jos taas on ihan oikea eli kunnolla aivokemiat sekaisin yms. niin ymmärrän asian paremmin mutten välttämättä sittenkään ihan puolisoksi halua. Tosin jos se on mennytttä, niin mitäpä siltä. Se ei haittaa. Korkeintaan olisin hieman tarkempana että onko taipumusta siihen ja uusiutuuko tms.
Masentuneet yms kun yleensä sairastuttaa ympäristönsäkkin ja en tosiaan tykkää olla negatiivinen/vittuuntunut/huonolla tuulella tai kuunnella toisen ainaista marinaa kuin silloin vuonna -73 sekin sanoi sitä ja tätä... nyyhhh ja yhyyy.
En jaksa. Eikä ole pakkokaan.
Nih, lyhkösesti.. voin olla mutta aika tarkkana sitten. Jos menee liialliuuksiin niin saa mun puolesta sitten siirtyä kotiinsa yksinään synkisteleen. Saapan siitä erosta sitten vielä yhden hyvän lisäaiheen niin ei välttis tarvi kaivella muistin sopukoista jotain negatiivista sadan vuoden takaa tms. joten helpotan myös änen elämää :)
vitutukseen ei kannata ryypätä.
jos mobiili on rikki ja rahaa sen laittamiseen on niin korjaan mobiilini ja jatkan matkaa.
ok juu oon kyllä välillä masentunut mut ei se ilmene sängyllä makaamisella, enneminkin raivoherkkyytenä
Mulla on ihan sama juttu. Juon vaan kun oon hyvällä tuulella ja menossa johonkin. Jos mulle tapahtuu mitä vaan negatiivista, niin sitten ollaan juomatta niin kauan kunnes olo paranee.
Ei tod. kotona, yksinnään ja armottomaan vitutuksen tms.
Ennemmin olen masennuksen läpikäyneen naisen kanssa, kuin sellaisen naisen joka aiheuttaisi minulle masennusta eikä olisi tukena :)
Riippuu toki myös masennuksen syistä. Oletko kohdannut vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta, väkivaltaa tms.? Vai johtuuko masennus esim. aineiden käytöstä? siinä on isot erot.
Ja vaikka arvet olisi syvät ja elämä kasvoja runnellut, niin ei sekään estäisi.
Elämä se kuitenkin potkii toisinaan päähän ketä milloinkin. Ja ihmisestä riippuen toisille erilaiset asiat sattuu enemmän. Mutta yhtälailla kuka tahansa voi siis kokea romahduksen...ja siitä seuraavan masennuksen. Ei se ihmisestä huonoa tee. Mutta ken sieltä masennuksen pohjalta nousee, niin sellainen ihminen on usein HUOMATTAVASTI vahvempi kuin muut. Kestää vittuilua, kestää iskuja ja on agressiivisesti puolustamassa omia kavereitaan, ystäviään ja rakkaitaan (vaikka he eivät olisikaan tukeneet sinua...kiitos heille tyhjästä) kaikissa elämän vääryyksissä, koska on itse vääryyttä kokenut ja tietää mitä se on.
Ja ken uskoo ettei voisi koskaan kokea mitään masentavaa niin heittäköön ensimmäisen kiven?
nyt kun joku onneton sielupolo ajattelee kuitenkin että minä en masennu en sitten koskaan, niin huomenna kun joku lähimmäisesi potkaisee tyhjää, saat potkut töistä, sokeudut, koet henkisen tai fyysisen raiskauksen tms. niin kysynpä uudestaan.
Kaiken kaikkiaan siis masennuksen kokeneen ihmisen kanssa olemisessa hyvää olisi kun olisi sentään joku joka on kokenut saman paskan, joku joka TIETÄISI mistä puhun ja miltä se tuntuu. Eli sellainenhan olisi aivan loistava kumppani. Sellainen ihminen ei tuomitsisi sinua ja ymmärtäisi miksi et suhtaudu kaikkeen niin positiivisesti. Sellainen osaisi olla oikeasti tukena kun elämä räkii kavoillesi.
Itse olin masentunut koska sain niiiiiiin helevetin paljon aiheetonta paskaa niskaani, uhkailuja ja kiristystä, (käytän termiä henkinen raiskaus) Kotkalaisessa elintarvike firmassa nimeltä Danisco, eikä siellä kukaan ollut mun tukena eikä puolustanut...luottamus miehet??? ne lähinnä paskoi housuihinsa. Kaikki lakaistiin maton alle "hys, hys, anna asian olla!". Ja itse sainkin syyt niskoille ja syy olikin minun kun minua oli uhkailtu. Lääkärikin tarjos auliisti lääkkeitä....ai! se pieni perkele!!!...
mutta kun en minä lääkkeitä tarvinnut. Oikeudenmukaisuutta ja puolustusta olisin tarvinnut, mutta kohtasinkin vain määkiviä lampaita (niitä Kotkan kaupunki on toki täynnä, jos ette ole käyneet niin älkääpä suotta tulkokaan).
Takaisin asiaan...Itse nousin kuitenkin masennuksesta ilman kenenkään apua ilman mitään lääkettä (en tosin edes usko niiden vaikutukseen, sori!), Enkä enää ole siinä kiristäjä uhkailija firmassa töissä ja voin aivan LOISTAVASTI, paremmin kuin koskaan, vaikka Kotkan kaupunki määkivine lampaineen toki hiertää persvaossa yhä. Mutta muuten voin hyvin, eikä tietoakaan masennuksesta. mutta tulehtuneiden haavojen arvet ne säilyy. Ja niiden ansiosta ainakin muistan millaista masennus oli ja millaisen helvetin sain itse kokea...
Ja siksi voisin aivan hyvin olla "Sellaisen henkilön kanssa, joka on aikaisemmin sairastanut masennusta, syönyt siihen mielialalääkkeitä ja käynyt pitkään psykoterapiassa"
joka ei joskus masennu, ei osaa ajatella...
Oletko sinkku ? Minkähän ikäinen ? ;-)
T. Ex-masentunut
En voisi, koska olen itse läpikäynyt vaikean depression, ja olen siitä toipunut. Riski on kuitenkin että se voi aina uusiutua ja en voi edellyttää masennuksen syövereistä päässyt henkilö, katselisi minua, jos sairastuisin siihen uudestaan. Voisin sairastuttaa sen miehenkin.
Suomen kansallistauti on kuitenkin masennus. XD
No. Mutta jos on syönyt lääkkeitä ja käynyt terapiassa, niin sillonhan on pidemmällä kuin useimmat suomalaiset, joiden mielestä elämän kuuluukin olla harmaata paskaa.
Eli. Toki.
masennus sairaus?
mun terapeutti kutsui masennusta oireeksi. Oireeksi siitä, että nyt olisi aika käsitellä jotain haavaa sielussa.
Eihän kuumekaan ole sairaus.
Ehdointahdoin seurustella sairaan kanssa,koska maailma on täynnä terveitäkin ihmisiä? Minä ainakin valitsen terveen kumppanin seurusteluun.Mutta jos tykkää enempi sairaista,niin mikä ettei...
sen, jos sattuu sairastumaan seukatessa sun kanssa?
tilanteessa!! jos selviää esim. jälkikäteen jätän heti!!
Olin yhdessä ex vaimoni kanssa kolme vuotta ja hän sairasti masennusta jo ennen ensi tapaamistamme mutta ei tuonut sitä edes ilmi. Avioliiton aikana tehty itsemurhayritys, valheet, valheet terapiassa käymisistä, vaimon suvun hyökkäys minua kohtaan syyttäen minua tämän sairaudesta oli liikaa. Kuukausien oudot mykkäkoulut, tuntien seiniin tuijottaminen ja lääke koomassa sairaalassa makaaminen aiheutti sen että toimin alle kolmekymppisenä jo omais hoitajana saaden vaan haukut ja vittuilut. Kaikki tämä oli liikaa ja muutin pois.
En uskaltanut odottaa mahd toista itsemurha yritystä ja pelkoa että löytäisin hänet silloisen rakkaani taas lääkekoomassa kotoamme tai itsensä ampuneena sillä metsästystä harrastavana minulla oli myös aseita tosin lukkojen takana. Tuo olisi järkyttänyt varmaan itseni lopullisesti.
Nyt mukava selväpäinen nainen kumppanina ja elämä hymyilee:)
Samaa mieltä. 10 vuoden suhde kroonisesti masentuneen miehen kanssa opetti kyllä sen, että mieluummin katselen vaikka vähän huithapeleitakin terveitä kuin ottaisin jo valmiiksi masentuneen.
"Ennemmin olen masennuksen läpikäyneen naisen kanssa, kuin sellaisen naisen joka aiheuttaisi minulle masennusta eikä olisi tukena :) "
Voi sinua, et taida tajuta yhtään mistä puhut! Ja aika kohtuuttomia vaatimuksia annat kumppanillesi. Pitäisikö hänen olla hoitajasi? Kokemuksesta kerron että kyllä sellaiseen uupuu "hyväkin ihminen" aikaa myöten.
Itselläni kesti vuosia tajuta, ettei minun käyttäytymiseni lisännyt miehen masennusta eikä sen puoleen sitä poistanutkaan, vaikka olisin tehnyt mitä. Onneksi ex oli järkevä ja lukenut mies ja selitti myös minulle tämän. Pyysi jopa erotessamme anteeksi, sitä että olin menettänyt mm. mahdollisuuden omiin lapsiin suhteessa hänen kanssaan.
Todellista, vakavaa masennusta kun kukaan toinen ei voi sellaisenaan sairaasta poistaa, eikä sitä myöskään aiheuttaa!!!! Eikä sellaiseen ole yhtä ja ainoaa syytä. Tarvitaan geneettinen maaperä ja otolliset olosuhteet, lapsuuden kokemukset, huono hoito jne. että ihminen sairastuu vakavasti.
Masennus on sana jota käytetään ihan hirveän väärin. Pienet mielialaheilahtelut ovat ihan tavallisia terveilläkin.
"Ennemmin olen masennuksen läpikäyneen naisen kanssa, kuin sellaisen naisen joka aiheuttaisi minulle masennusta eikä olisi tukena :) "
Voi sinua, et taida tajuta yhtään mistä puhut! Ja aika kohtuuttomia vaatimuksia annat kumppanillesi. "
Itse et taida tajuta mitä puhut. Minäkään en viitsi olla sellaisen kanssa, joka ei tue minua. Tämä on aika yleinen ajatus siitä, mitä parisuhde on: toistensa tukemista. Eikä tarvitse olla masis, jotta tarvitsee joskus tukea.
Se riippuu ko. henkilöstä ja seurustelun ehdoista. itse asiassa olen seurustellutkin aiemmin tuollaisen naisen kanssa. Seurustelu kesti noin tunnin kerrallaan viikottain eikä naisen henkisillä ongelmilla ollut vaikutusta hänen toimintaansa.
kuivasit aina kalusi ja lähdit.
Mielestäni ihmisiä ei voi jaotella sen perusteella, miten terve tai sairas hän on tai on ollut. Seurustelua ajatellessani miettisin ennemminkin niitä asioita, joita itse arvostan ja joita se toinen arvostaa. Voiko olettaa, että tullaan toimeen. Voidaanko ajatella, että on yhteistä tulevaisuutta. EI siinä mielestäni sairaushistoria vielä paljoa kerro. Kuka tahansa meistä voi sairastua ja vaikka mihin. En siis masennuksen takia ketään hylkäisi.
Miksi en seurustelisi? Sairaus siinä missä muutkin.
Jos masentunut ei saa sopivaa lääkitystä tai lääkkeet ns. turruttavat hänet, ei sellaisen ihmisen kanssa halua elää. Mieluummin vähän seko kuin lääkkeiden turruttama.
Ei kannata. Kannattaa pitää seurustelu terveellä pohjalla. Masennus on kova uusimaan ja kroonistumaan. Voi olla tuskaisaa perässä vetämistä edessä ja sängyssä makaavan ennen aikaisen eläkeläisen hoitamista. Rahat vähissä eikä äijää huvita tehdä mitään. Potenssi ja into seksiin häviää lääkkeiden ja mielialan myötä. Etsi psyykkisesti ja fyysisesti terve kumppani, jos yhtään mietit itseäsi.
valita niin mieluummin ilman mielentervesdiagnooseja.
se masentunutkaan on tahallaan masentunut... Mieluumminhan sitä eläisi ihanan ehjää ja tervettä elämää, jossa olisi kipuna ja särkynä vain pienenpieniä kolotuksia. Harvemmin vaan kaikki sujuu noin auvoisasti.
Sairastin masennuksen ja söin pari vuotta lääkkeitä. Kas, sairastuin parin "terveen" vuoden jälkeen uudelleen. Toisella kertaa pääsin terapiaan. Niillä eväillä nyt taaplataan, terveenä (tai miten sekin määritellään... on työ, harrastuksia, seurustelusuhde. En osaisi kuvitella seurustelevani sellaisen ihmisen kanssa, jolle mielenterveysdiagnoosit ovat mörköjä.
mun kanssa tarvii seurustellakaan.
kysy heti, onko masennusta sairastava/sairastanut mielestäsi HULLU vai ei?
Richartti vastas samalleen kuin ite voisin kommentoida.
en suosittele..masennuksesta kärsivät ovat lähes toiminta kyvyttömiä sairautensa akuutissa vaiheessa,vakavaa masennusta tarkoitan,sitten on näitä vähemmän vakavia tapauksia joihin me suurin osa suomalaisistakin kuulumme,heidän kanssaan voit alkaa seurustella,selvitä ensin henkilön diagnoosi mikä on masennuksen vakavuus aste.Jos henkilö nyt näyttää suht normaalilta käytökseltään ja muutenkin saattaaolla että hänelle iskee syysmasennus vuosittain,niinkuin hyvin monelle,tällöin henkilö voi olla todella omituinen ja vaikea tapaus suhteessa,pää selvii keväällä ja sitä rataa.kokemusta löytyy lähipiiristä.itse en ole masennus potilas.(vielä)
http://www.hyperlinkcash.com/link.php?r=113489949989a86991f8ab27eabb5ca2734e22aa95462908
http://www.hyperlinkcash.com/link.php?r=113489949989a86991f8ab27eabb5ca2734e22aa95462908
http://www.hyperlinkcash.com/link.php?r=113489949989a86991f8ab27eabb5ca2734e22aa95462908
http://www.hyperlinkcash.com/link.php?r=113489949989a86991f8ab27eabb5ca2734e22aa95462908
En enää ikinä.
Ei oo helppoo varsinkaan jos mukana on alkoholi,kokemusta on!!!!VARO.
Olen itse ollut 5 vuotta sitten masentunut, syönyt lääkkeitä ja käynyt terapiassa ja kävin monta vuotta. Siihen on aina syy kun ihminen masentuu, mulla se oli äidin kuolema. Eikä kyllä ollut nykyiselle miehelleni esteenä sairauteni, mikään niistä, fyysinenkään. Eikä minullekkaan ollut todellakaan esteenä että mieheni on sairastanut myös masennuksen joskus. Menneisyys on menneisyyttä, mitä sitä miettimään. Tärkeintä on minkälainen ihminen on nykyään.
"Masennus
ei ole heikkouden merkki, se on merkki siitä, että on yrittänyt olla
liian vahva liian pitkään. "
Tuo ---> Masennus
ei ole heikkouden merkki, se on merkki siitä, että on yrittänyt olla
liian vahva liian pitkään. "
Aamen!!!
Parhaillaan seurustelen ekassa viestissä mainitunlaisen henkilön kanssa parit muut diagnoosit päälle. Hyvin menee parin vuoden jälkeen ja jatkoa on vaan katsottava pelkäämättä. Pakko olla stressaamatta, jos tulee sairaalajakso niin sitten tulee. Mutta ei sitä pääse unohtamaan että toisessa on jotain erityistä, riippuu siitä miten kukin asian osaa ottaa että kannattaako yrittää seurustella
Olen yrittänyt kerran. Löysin aluksi tosi mukavalta tuntuvan kaverin tältä nettisivustolta, mutta sitten tajusin että kaveri käyttää alkoholia aivan liikaa. Sitten hän kertoi syövänsä myös masennuslääkkeitä. Ei nuo lääkkeet olisi mitään haitanneet, oli niin ihana mies. Mutta kun siihen yhdisti alkoholin, niin luonne muuttui aivan täysin. Suhde loppui siihen.
Jos sen ihmisen kanssa on samalla aaltopituudella ja asiat rullaa, ei toki ole mikää este, mistä meistä kukaan tietää miten sairastuu...kellä vatsa...kellä mieli...pääasia on että suhde toimii ja voi puhua kaikesta ja olla oma itsensä :)
tasot, jotka syntyvät syvällisen ymmärtämisen kautta, ovat mielestäni ihmisyyden arvoikkaimpia asioita. Ihminen, joka kykenee tuntemaan syvää ahdistusta ja melankoliaa, kykenee usein myös hersyen nauramaan itselleen ja elämälle - nauttimaan täysin kun sen aika on. Masennus sairautena tai oireena voi olla fataali ja tuhoisa joillekin elämänvaiheille, mutta niin kuin paraneminen aina, selviäminen masennuksesta voi tehdä elämästä ihanan juhlan. Tähän voi toki pystyä ilman masennustakin, Elämällä Elämänsä...mutta en näkisi esteenä asiaa, joka on auttanut kumppania omalla taipaleellaan.
masennus on sairaus siinä missä reuma tai syöpä tai astma. minä olen ollut aina ihan nätti tavallinen mukava hauska onnellinen tyttö, (nyt 37v) kunnes elämään luikerteli muutamavuosi sitten kusipää käärme, joka pikkuhiljaa litisti ja rutisti musta kaiken hyvän kauniin ja kivan, itsetunnon, elämän, olemalla hullun mustasukkainen, vainoharhainen , kyylä, henkisesti ja fyysisesti pahoinpitelevä. käärme pelotteli mua kaikella kauheudella mitä mulle käy jos lemppaan hänet tai kerron jollekkin.
ja se käärme oli myös niin ihana ja hellä, hauska ja huolehtiva,täydellinen, kunnes taas lensin pitkin seiniä. ja olin rumaläski idioottilehmä jota kukaan ei halua eikä tahdo. ja vartalo oli oikeesti ihan normaali, hyvä ja muodokas, kiva, mutta pikkuhiljaa se muovautui mielessäni rumaksi ja läskiksi. ennen iloinen katse painui maahan, ettei se taas luule että haluan kaikkia vastaantulijoita, tai ole ollut juuri seksailemassa sen hepun kanssa joka vastaantullessa moikkas. enhän kehtaa katsoa ketään, olenhan ruma ja läski, hyi vee! miten mä kehtaan liikkua julkisella paikalla????
enhän mä voi enää mennä uimahalliinkaan uimaan , vaikka siitä niin tykkään, mullahan on kauhee maha, ja raskausarpiakin!!! hyi hell!!! läskiperse ja oonhan mä niin tyhmäkin. no mä käyn tossa lähikaupassa hakemassa jotain pientä , hyvää.... tulipa hyvä olo, pullasta, suklaasta, jätskistä, sipsistä... lisää lisää lisää.... kotona on oikeestaan ihan kiva olla. kukaan ei näe miten mä oon lihonnut ja rumentunut. enkä mä kehtaa kertoa kellekkään että se mua hakkaa, mitä ne ajattelis? miks mä oon sen kanssa jos se mua hakkaa?
ja repii tukkaa, ja nipistää ja puristaa kovaa. siks koska se ei lähde pois, vaikka mä olen sille sanonut että mä haluun että se menee pois. sit mua taas sattui, paljon, pitkään. mun tukkaa oli jokapuolella. ja vaikka mä itken ni se puristaa mua kovaa ja kauan. mä oon kiltti aina, enkä ärsytä sitä, kaikki musta tykkää, tai tykkäs ennenku musta tuli tällänen, ruma läski idiootti lehmä. mun polvetkin on rumat, ja varpaat, mä luulin et ne on söpöt. en laita sitte sandaaleja enää. sit se on taas ihana, ja pyytelee tuhat kertaa anteeks ja kertoo ettei ikinä tee mulle mitää pahaa. ja pyytää vielä mahdollisuutta näyttää mulle kuinka ihana se osaa olla, ja mä oon parasta mitä sille on tapahtunu, ja mä oon kaunis ja ihana,. miks se valehtelee? mähän oon ruma ja läski ja tyhmäkin. miks se mun kanssa ees tahtoo olla? säälistä kun en muita saa...
tälläinen tarina edelsi mun masennusta josta toipuminen takaisin omaksi iloiseksi ja nätiksi itsekseni kesti kauan. mä en käynyt terapiassa, mutta uskon että jos olisin käynyt ja saanut vatvoa tätä asiaa jonkun kanssa joka tietää mitä sanoa tai kysyä, eikä vaa päivittele miten mä oon niin hölmö että olen sietänyt sellasta, niin olisin ollut paljon kauemmin onnellinen ja ymmärtänyt että mä en oikeesti ole sellainen mitä se käärme yritti musta tehdä jotta olisin henkisesti sen armoilla tai jotain muuta vastaavaa..
nyt tuntuis että olisi aika epäreilu jatke kaikelle kauheudelle että nyt mun kanssa ei voisi olla sen takia kun mieli on järkkynyt jonkun kusipäänarsistin takia. itsetunto ei ole vieläkään kohdallaan. mutta eteenpäin on suunta. :) enkä mä ole ruma enkä lihava. on mulla raskausarpia, mulla on 2 poikaa. ja vaikka mulla nyt on vähän mahaa ja persettäkin enemmän kun sillon, niin silti mut joku tahtoo, ja se joku on aina ihana ja kiltti mulle! enkä yhtään edes epäile että se joskus mulle pahaa
tämä alkuperäiselle :
olen pitkäaikaisessa avioliitossa vakavasti masentuneen kanssa, joka myös ollut sairaalahoidossa.
Itsemurhauhkauksia, kolme yritystä ja lopulta pitkä passitus mielisairaalaan, sekä kaikenlainen epätosi elämä, alkoholin liikakäyttö ja lääkkeet jotka veivät seksuaalisen sekä ajattelukyvyn, enpä totisesti toivo kenellekään.
Elämä oli yhtä auvoa kun aloimme seurustella, ja vielä silloinkin, kun lapsia oli iso liuta ja velkaa vielä isommalti. Miehestä ollut sitä itse hoitamaan, kuten ei parisuhdetta tai lapsiaankaan.
Nyt lapset kasvaneet ja olemme miltei kahden. Silti lääkitys edelleen, ja lääkitykselläkin keskivaikea masennustila.
Mitenkään en ole ollut onnellinen viime vuosina, mutta en myöskään halua jättää häntä , vaan yritän jaksaa hänestä huolimatta/riippumatta.
Hyvää elämää, jos masentuneisuuteen taipuvaisen kanssa haluat jatkaa.
Ja nyt en tarkoita niitä lievää masennusta potevia, jotka toki hetkisen saavat jotain pikku terapiaa, ja selviävät koettelemuksestaan.
Valitettavasti kukaan ei voi tietää , milloin tai kenellä masennus toistuu tai kääntyy vaikea-asteiseksi.
tilastot kertovat, että joka toinen lievästi masentunut kokee ainakin kerran elämässään vakavamman masennuksen, jonka takia on mahdollista , että joutuu sairaseläkkeelle tai uhkailee itsemurhalla tai jättää vain kaiken tekemättä tms.
En haluaisi kenenkään kokevan toisen aina matalalla olevaa mielialaa... todella vaikeaa olla jatkuvana perseellepotkijana ja peräänkatsojana !
Masennukseen on aina joku syy, eikä välttämättä - tai yleensäkään - itse aiheutettu. Miksi pitäisi siis kärsiä ja olla nauttimatta elämästä sen takia, että joku muu on sen pilannut? Jokainen ansaitsee kumppanin, joka rakastaa ja ymmärtää. Eikä masennus ole tietääkseni mikään tarttuva tauti ja masennusta sairastaneetkin kyllä varmaan osaavat ajoittain ihan nauttia elämästä. Ja rakkaushan tuo hyvää mieltä. :)
Niin, ja masennukseenhan voi sairastua IHAN KUKA TAHANSA. Niin kuin yleensäkin kaikkiin mielenterveysongelmiin. Turha katsella nokkaansa pitkin niitä, jotka mielenterveysongelmista kärsivät, koska joku päivä voi itse olla samassa tilanteessa...
lopetat valehtelun, narsisti syyttelyn, sukulaisille asioiden valehtelun ja pidät pojilles kuria etkä anna heidän vapaasti harrastaa rikollisuutta saattaa joku vielä hyväksyäkin sinut mutta jos et muutu niin syytä itseäs. Toiset sortuu elon tiellä mutta toiset ne vaan porskuttaa:)
Siis jos muut ominaisuudet natsaa?
Tietenkin. Mä en kuitenkaan kaipaa kumppanista mitään kodin viihdekeskusta joten tuollainen juttu on ikävää että se koskettaa läheistä mutta ei se mua haittaa, henkilökohtaisesti - tykkäämästä jos niikseen on. Toisekseen mä olen täysin varma että kumppani joka edes yrittää olla asian kanssa sinut on parempi lääke kuin yksikään niistä mömmöistä joita apteekista haetaan.
Voisin
Ihmisten pintaan on helppo lätkiä sanoja kuin leimoja: masennus, mielialalääke, hullu jne. ja sitten niihin sanoihin uskotaan. Se on sanojen ominaisuus, ne luovat todellisuutta yhtä paljon kuin kuvaavat sitä.
Ihmiset on sanojen takana, kuka masentuneena, kuka siitä toipuneena, kuka vasta matkalla siihen.
Tuollahan on jo karmeita kokemuksia kerrottu syvästi masentuneiden kanssa elämisen vaikeudesta. En vähättele niitä kokemuksia, mutta aloitukseen kysymykseen semmoisenaan vastaan että voisin.
tuntuupa pahalta jos ajatellaan että tämän pään sisäisen helvetin lisäksi pitäisi vielä jäädä ihan yksinkin.... Toisaalta heikot sortuu elontiellä, että miksei meitä suoraa dumpata johonkin epäkelvot ihmisolennot - romukoppaan... Kumpa joku minussakin näkisi vielä sen pienen lapsen joka ei kelvannut vanhemmilleen ja ottaisi syliin, lohduttaisi. Lapsi jäi huomaamatta ja niin minäkin... kova on elämä
Joka toinen vastaantulija on ainakin joskus ollut masentunut. Jos kumppaniehdokkaista poistaa kaikki masentuneet ja joskus masentuneet, ei montaa vaihtoehtoa jää. Viinalla masennustaan hoitavat jätän kyllä yksin, sillä jos toisen elämä on jo täynnä viinaa, mihin hän miestä tarvitsee? Ryyppykaveriksi vai? Juoppokuskiksi?
kai voi jos mun poikaystäväkin on mua kestänyt jo kauan aikaan
ei. kaikki niin tekevät, kokevat syys-, talvimasennuksen, syövät suruunsa, ja puhuvat koirille ja kissoilleen. se on sitten ihan eri asia, jos on alistunut menemään moisen takia ihan oikealle lääkärille rosvottavaksi, se on tyhmyyttä, enkä millään muotoa ala seukkailemaan idioottien kanssa.
Riippuu mistä masennus on johtunut, jotta voisin ymmärtää seurustelukumppania... mutta muuten ei sillä väliä jos olisi oikeanlainen persoona ja valmis seurusteluun.
Parhaassa tapauksessa voisi parantua se masennus kokonaan, tosin masennus voi lisätä läheisriippuvuutta ja se taas voi olla hyvin vaarallista. En haluaisi mitään sellaista, että jos en jaksa enää seurustella, niin toinen uhkaa itsemurhalla tms.
tää keskustelu on täyttä PASKAA!!!
Helposti voisin seukkailla sellaisen kanssa. Jos teen lapsia, ymmärrän että heilläkin saattaa olla masennustaipumusta mutta kun sen tietää etukäteen, voi varautua. Kaikkeen elämässä ei kuitenkaan voi, ei siihenkään että rakastuu ihmiseen, jolla on ollut elämässä ongelmia!
...ja tiedoksi vaan, se voit olla vaikka sinä joka masennut seuraavaksi! Oletko silloin "hullu"?
Oliviaveera:
"Helposti voisin seukkailla sellaisen kanssa. Jos teen lapsia, ymmärrän että heilläkin saattaa olla masennustaipumusta mutta kun sen tietää etukäteen, voi varautua. Kaikkeen elämässä ei kuitenkaan voi, ei siihenkään että rakastuu ihmiseen, jolla on ollut elämässä ongelmia! "
Siis mitä, masennustaipumus ei ole automaattisesti lapsillas jos sulla tai miehelläs on ollut joskus!
Itse olen alkoholisti perheestä ja kaikki (koulu, suku, lääkärit yms.) on monen monta vuotta toitottanu et mustakin tulee täys alkoholisti, ei sille voi mitään ku vanhemmat on nii mustakin tulee ihan automaattisesti.
Ja tässä sitä ollaan monta vuotta oltu juomatta tippaakaan alkoholia! Ja olen muuten 27v. Mä oon siis ihan alkoholisti, enkö?!
Ja vanhemmillani on alkoholin myötä tullut masennus, masennuslääkeriippuvuus joita käytetään alkoholin kanssa.
Ja musta tulee automaattisesti alkoholisti kun ikää tulee, mullahan on siihen perillistä taipumusta. Paskanmarjat! Yhtä paljon pitää paikkansa kuin se että kaikki syvemmin masentuneet masentuvat uudestaan todennäköisesti.
Ja on muuten todella typerä kysymys, sinuna viestin alottaja en todellakaan alkaisi seurustelemaan kyseisen henkilön kanssa, enkä nyt ajattele sun parasta vaan toisen. Todellakin ansaitsee paremman, sinä voit itse yhtälailla sairastua masennukseen.
Itse asiassa en .. en voisi seurustella sellaisen naisen kanssa, joka olisi taipuvainen masennukseen, sillä silloin seurusteilisin samankaltaisen ihmisen kanssa, kuin itse olen. Sellainen ei mitenkään auttaisi minua omassa kasvussani. Mieluummin seurustelisin sellaisen naisen kanssa, jonka kanssa tälläkin hetkellä seurustelen, joka ei halua asua kanssani ja jolla on omat jutut ja joka elää omaa elämäänsä minusta riippumatta ja siten antaa minulle tilaa olla oma itseni. Rakastan häntä - sisäistä naistani, jonka heijasta todelliseen ihmiseen.
Masennusdiagnoosin ja mielialalääkkeet saa nykyään niin helposti, että ehdottomasti voisin seurustella masentuneeksi diagnosoidun kanssa. Nykyään riittää, että ihmisellä on hetkellisesti ongelmia elämässään (esim. työpaineita, rahaongelmia, riitaa puolisonsa/ystäviensä kanssa) ja hän menee vahingossa mainitsemaan niiden tuomista univaikeuksista ja mielialan laskusta lääkärilleen.
Myöskin erinäisten somaattisten oireiden hoitoon käytetään mielialalääkkeitä, jotta mm. selkäkivuista kärsivä jaksaisi taistella jatkuvia kipuja vastaan leikkaushoitoa odotellessaan ja nauttia elämästään kivuista huolimatta. Toisinaan leikkaushoito ei ole edes mahdollinen henkilön perussairauksien vuoksi, jolloin tilanne käy varmasti henkilön mielenterveydenkin päälle. Aina ongelma ei siis ole edes päästä lähtöisin, vaikka joku mielialalääkkeitä söisikin.
Tietenkin seurustelemaan ryhtyessäni haluisin tietää millä syin kiinnostuksen kohteeni on masennusdiagnoosinsa ja -lääkkeensä saanut. Mikäli taustalla olisi jotain psyykkisesti vakavampaa kuin edellä mainitut asiat, haluaisin tietää miten hän on aikeissa selvitä mielialaoireistaan tai onko hänellä ylipäätään motivaatiota parantua. Sellaisen kanssa en suhteeseen ryhtyisi, joka kuvittelisi paranevansa pelkällä lääkityksellä tai odottaisi, että joku muu parantaisi hänet. Uskon, että masennuksesta parantumisessa puoliso voi olla kyllä tukena ja turvana, mutta parantuminen lähtee masentuneesta itsestään, jos on lähteäkseen. Jos masennuksen taustalta taas paljastuisi jopa harhaisuutta/psykoottisuutta, miettisin asiaa pitkään ja hartaasti. Tosin sekin on totta, että jotkut mielialalääkkeet saattavat tuoda näitä oireita sivuvaikutuksinaan. Toisinaan masennuskin voi vain pahentua entisestään, jos lääkitys on vääränlainen. Oikean lääkkeen löytämiseen voi mennä useita vuosia ja sinä aikana pahentuneet mielialojen nousut ja laskut eivät välttämätä ole edes masentuneesta itsestään riippuvaisia, vaan keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden aikaan saamaa.
Masennuksen merkitys ihmiselle on pohjimmiltaan positiivinen. Minusta on virhe lääkitä normaalia psyykeen kasvuprosessia kemikaaleilla. Mutta kun esitin tämän idean masentuneiden palstalle, minut ystävällisesti ohjattiin sieltä pois. Nautin kuulemma toisten kärsimyksestä... ei pidä paikkaansa. Mutta tiedän kyllä mitä masennus on. Ja tiedän millä tavalla siitä selvitään ilman lääkkeitä ja tiedän, että se kuuluu tiettyihin elmän murroskausiin, jolloin käännytään sisäänpäin, kohti itseä... mutta että alkaisin seurustelemaan tuollaisen ihmisen kanssa, jonka ensisijainen intressi on tutkiskella itseään pakotettuna, koska on ajautunut arvomaailmansa aiheuttamaan umpikujaan ... en minä halua olla parisuhdekumppanini terapeutti.
heräsi...mitä sä tarkoitat tuolla ajautunut arvomaailmansa aiheuttamaan umpikujaan. Selvennä sillä saatoin ymmärtää väärin. Eihän masennus aina johdu arvomaailmasta vaan esim menetyksestä.
On olemassa sisäisiä olettamuksia, minkälainen elämän pitäisi olla ja miten sen pitäisi mennä. Kun nuo sisäiset olettamukset eivät kohtaa todellisuuden kanssa ja niistä pitää itsepäisesti kiinni, vaikkapa juurikin tuo esimerkkisi "äitini elää" "olen lapsi, eikä minun tarvitse ottaa mistään vastuuta" "olen nuori ja minulla on koko elämä edessä" "kuolen ennen vaimoani" jne jne... kun tuo sisäinen olettamus, mielen vakio, ei kohtaa todellisuuden kanssa, mieli pakottaa minuuden kääntymään sisäänpäin katsomaan itseään ja muuttamaan käsitystä itsestään suhteessa todellisuuteen. Toki tuossa on henkilökohtainen toleranssi yksilöittäin kuinka helposti tai nopeasti tuo masennustila syntyy ja kuinka pitkään se jatkuu ... olennaista on, että ihminen ohjataan masennuksen lähteille ja hänelle kerrotaan mistä hänen masennuksensa johtuu, jolloin masennus vain yksinkertaisesti katoaa ... saitko ajatuksesta kiinni?
pelkkä suru ja siitä johtuva masennuksen kaltainen tila pelkästään siitä että on menettänyt läheisen ihmisen eikä näe häntä enää koskaan, ilman että siihen liittyy mitään arvoristiriitaa?
Kyllä voisin jos tuo ei vaikuttaisi niin paljoa nykypäivään enää, eli mies olisi päässyt asian yli ja suuden jatkaisi elämää hyvillä mielin ja hymy huulilla ja antaisi uuden mahdollisuuden tulevaisuudelle :)
En kyllä seurustelisi minkäänlaisten huumeiden käyttäjän kanssa. Noistakin huumeista pääsee irti jos haluaa.
Meikä on reservin upseeri ja ollu joskus masentunut, ei se ihmisestä pälliä tee. Ennemmin mietin kenen kanssa ite viittisin seurustella. Että onko se niin erikoista jos joskus on halunnu ittensä tappaa. Sen läpi käyneet on niitä kovimpia ja jos siitä on oppinu niin ei mikään asia kyllä tuu sua enää kaatamaan. Tsemppiä vaan kaikille tällä hetkellä masentuneille ja joskus siitä kärsinelle. =)
on joskus yrittänyt itsensä tappaa ei todellakaan tee ihmisestä mitään marttyyriä ja "kovaa jätkää tai naista" Olen elänyt vakavasti masentuneen itsemurhaa yrittäneen kanssa parisuhteessa ja todellakaan en jatkossa ikinä seurustele/jatka suhdetta jos kumppani masentuu niin vakavasti että uhkailee tai toteuttaa itsemurha aikeitaan.
Elämä tällaisen henkilön kanssa on yhtä helvettiä.
Joku sanoi että masennus ei ole tarttuva tauti vaan sanonpa toisin. Jatkuva huoli ja pelko siitä että rakas tekisi taas pahaa itselleen, toisen tukeminen, sairaalassa aamuin ja illoin käynti kun toinen makaa lääke koomassa jonka jälkeen psykiatrisella on huoli niin rankkaa että töitä et pysty tekemään ja pelkäät sekä masennut itse siitä mitä mahd kumppani taas tekisi itselleen. Ero ja muutto muualle oli se joka nämä taakat poisti harteilta.
Masennuin itse pikkuveljen itsarin ja raiskatuksi tulemisen jälkeen.
Masennus poistunut terapiassa ja lääkkeillä, mutta epävakaa persoonallisuus vielä diagnoosina. Sekin kuulema saadaan kuntoon, ennen kun en epävakaa ollut.
Olin itse ennen se valoisa ja säteilevä, joka kesti masentuneita ja kaikenlaisia. Aina tukemassa, kannustamassa ja tsemppaamassa ihmisiä ja ryhmiä. Kantava voima.
Sitten iso pudotus.
Olisi ihana, jos olisi itsellä lähellä sellainen elämä kantaa aina -tyyppi ... Saisi olla kerrankin välillä vähän vastavoimana ...
Pelkään itse seurustelusuhteita, en oikein usko niihin, välillä vähän haaveilen ... Kokeillutkin jotain pientä ... Raskaalle tuntuu tää oma historia ... Pikkuveljen itsarista meni koko meidän primääriperhe palasiksi.
Sit joskus, kun oon itse 'ehjä', niin toivon, että löytyy toinen 'ehjä, jonka kanssa voi rakastaa aikansa ...
Riippuu siitä, millainen historia sillä toisella on. Jotkut asiat ovat mullekin liikaa. Esim. jos on tappanut jonkun, ex-alkoholisiti tai ex-narkkari ei käy, äiti -symbioosi ei käy, narsistit ja hyväksikäyttäjät ei käy, totaaliset alistujat ei käy, uskoon tulleet ei käy ... ja se emotionaalinen epärehellisyys, on vaikea asia ...
Aika 'ehjä' siis saisi olla ... yhden naisen mies, johon vois luottaa kuin vankkaan puuhun ... tykkään, että miehessä on myös feminiininen puoli ... seksi hyvän ja kunnon miehen kanssa on ihanaa ...
Taidan olla sinkku vielä vuonna 2050 ...
no voisin ootko idiootti siis uus idiootti suomesta? vittu oot idiootti tyhmä
mitää jos haalu itse murhan tehä
mulla on masenus ja se on selaanen että ihan kun kuliisin äidin äänen kuitenkin kun mun äiti on kuoluu nin kullen ädin puhen ja sit mun teken mielli väliilä viiltää ja oon mietiny itse murhakin mikkä minun on? kumppa tietäisite mitää on lapsudesani kokeenu?