Kuuluko tämä tänne ja kuinka rakentavaa keskusteluun ihmiset täällä pystyvät,
mutta factat tiskiin: Erosin reilu vuosi sitten, ja muutin 200 km toiseen suuntaan,
kaikesta pahasta huolimatta ex:ä ei vain osaa luopua.
Tein niin sanotusti pehmeän eron, eli erottiin nk.ystävinä... Pysyttiin ystävinä
Facebookissa etc.
Mutta kaikesta huolimatta ex:ä roikkuu minussa kun takiainen,
ilmestyy kielloista huolimatta luokseni täysin ilmoittamatta "raiskaa".. Ihan koska haluaa ja
muutenkaan ei vaan ..noh... eroa.
Jotenkin tuntuu kamalan pahalta ex:än takia, enkä osaa dumbata häntä
esim. Facebookista pois koska
pelkään, että häneen sattuu. Mutta en pääse eteepäin koska hän ei siirry eteenpäin.
Haluaisin välillä edes joskus tavata jonkun uuden ihmisen vaikka kahvit juoda ilman
puhelin terroria ja salailua..Joudun kaikki kontaktini valehtelemaan koska...En halua,
että hän loukaantuu tai satuttaa itsensä.
Hän pitää itsestään selvänä, että minun kuuluu tulla noin kerran kuukaudessa hänen
kotiinsa tai hänen minun kotiini... Alkaa olemaan olo vähän epätoivoinen,
enkä oikeasti tiedä onko tässä olemassa enään mitään kaunista tapaa vai olenko vain
siirtänyt lopullista eroa tällä pehmeällä tavalla.
Alkaa olo oleen tosi neuvoton vaikka ikä on aikuisen ...
Kauan sitten olin niin "kova" että olisin voinut repiä riidan tyhjästä, mutta
hän pehmensi minut, enkä osaa sanoa pahasti..Jelppikää joku jos ootte olleet
samassa tilanteessa =(
mutta factat tiskiin: Erosin reilu vuosi sitten, ja muutin 200 km toiseen suuntaan,
kaikesta pahasta huolimatta ex:ä ei vain osaa luopua.
Tein niin sanotusti pehmeän eron, eli erottiin nk.ystävinä... Pysyttiin ystävinä
Facebookissa etc.
Mutta kaikesta huolimatta ex:ä roikkuu minussa kun takiainen,
ilmestyy kielloista huolimatta luokseni täysin ilmoittamatta "raiskaa".. Ihan koska haluaa ja
muutenkaan ei vaan ..noh... eroa.
Jotenkin tuntuu kamalan pahalta ex:än takia, enkä osaa dumbata häntä
esim. Facebookista pois koska
pelkään, että häneen sattuu. Mutta en pääse eteepäin koska hän ei siirry eteenpäin.
Haluaisin välillä edes joskus tavata jonkun uuden ihmisen vaikka kahvit juoda ilman
puhelin terroria ja salailua..Joudun kaikki kontaktini valehtelemaan koska...En halua,
että hän loukaantuu tai satuttaa itsensä.
Hän pitää itsestään selvänä, että minun kuuluu tulla noin kerran kuukaudessa hänen
kotiinsa tai hänen minun kotiini... Alkaa olemaan olo vähän epätoivoinen,
enkä oikeasti tiedä onko tässä olemassa enään mitään kaunista tapaa vai olenko vain
siirtänyt lopullista eroa tällä pehmeällä tavalla.
Alkaa olo oleen tosi neuvoton vaikka ikä on aikuisen ...
Kauan sitten olin niin "kova" että olisin voinut repiä riidan tyhjästä, mutta
hän pehmensi minut, enkä osaa sanoa pahasti..Jelppikää joku jos ootte olleet
samassa tilanteessa =(
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuulostaa siltä ettet pysty tekemään eroa itsesi ja hänen välillä. Hänen tuskansa ja kipunsa on HÄNEN, ei SINUN. Hänen itsensä kuuluu kantaa vastuu tunteistaan, ei sinun, kuten myös sinä olet itse vastuussa tunteistasi. Sinun ei ole mikään PAKKO päästää häntä kotiisi tai käydä hänen kodissaan. Voit valita, mutta kannat myös vastuun valinnoistasi. Sinun ei tarvitse sietää tilannetta ellet tahdo. Teet hänelle oikean karhunpalveluksen jos suostut hyysäämään häntä ja se itse asiassa vain estää häntä pääsemästä eteenpäin.
Eikä sitä tarvi pahasti sanoa. Voit esimerkiksi todeta että teidän molempien kannalta on parempi ettette tapaa enää lainkaan. Tulevaisuudessa voitte olla vaikka ystäviä jos haluatte, kunhan molemmat ovat päässeet erosta kokonaan yli.
Mitä ihmettä? "Hän pitää itsestään selvänä, että minun kuuluu tulla noin kerran kuukaudessa hänen kotiinsa tai hänen minun kotiini" Öö, mikä ongelma tuo on? Et mene. Et avaa ovea. Lähdet muualle silloin kun hän yrittää änkeä luoksesi. Eikä sinun tarvitse selitellä hänelle menojasi eikä edes vastata puhelimeen.
Ero on aina vähän repivää. Se kuuluu asiaan. Ihmisiä sattuu ja sille ei voi minkään. Ja siitä selviää ja pääsee yli. Hetken se kirpaisee, niinkuin laastarin repäisy.
Täytyy jättää hänen verailunsa huomioimatta... jos hän vaikka yhden turhan tai kahden
400 km junamatkan jälkeen ymmärtää tilanteensa.
Tiedän, että annan hänelle köyttä, vaikkei
se näin saisi mennä...mutta hän osaa iskeä kipeisiin kohtiin.
No etkö aikaisemmin sanonut, että "et halua satuttaa", em. toimintako ei satu sitten vai ?
Jospa ottaisit ihan rehellisen järjen käyttöön ja asiallisesti selittäisit mikä on homman oikea nimi ja tulevaisuus. Loppujen lopuksi se on ainoa tapa satuttaa vähiten asiassa, jossa ei voi kuin satuttaa.
Tee selväksi aikomuksesi, tunteesi ja tilanteesi ja sen jälkeen toimit juuri niin, kuin olet itse päättänyt, lepsuilematta. Sillä juttusi kuulostaa pelkältä lepsuilulta, sinä olet se, joka ei tiedä, haluaako erota vai ei.
poistat hänet facebokista! Jos et halua olla missään tekemisissä, niin miksi pidät häntä edellen kaverinasi siellä ja annat tietää sinusta kaikeslaista? Aivan älytöntä! Nyt laitat stopin tuolle ja sanot, että suhde loppuu nyt! Älä nyt hyvän tähden anna hänen matkustaa sun luokse vaan kerrot, että seuraaaksi kun hän olisi tulossa, niin sanot, ettei tarvi tulla koska sinä et halua nähdä häntä!
Mutkun sil tulee pahamieli jos eristän hänet facebookista =(
Ja siksi erosin...ja puhuttu ollaan yli vuos..
Mut kun se lähetys ei mee sinne perille asti =/
järki käteen! Ethän sinä eristä häntä koko facebookista van AINOASTAAN sinun kaverilistaltasi ja sinun elämäststäsi!
Palaa hänen kanssaa yhteen tai tee selvä ero. Et voi elämässä taipua kaikkien tahtoon vain en takia, että jollekulle tulee paha mieli. Mies on jo aikuinen, kyllä hän se kestää.
Luuulen, että mies kuvittelee, että teillä on edelleen suhde, kun näette, harrastatte seksiä ja olette vielä facebookissakin kavereita. Ala sitten itsekin käytäytyä kuten suhteessa ollaan äläkä valita miehen halukkuudesta tavata sinua tai pyytää sinua luokseen.
Kyllähän se noin menee...voisin yhdistellä sun ja muutaman muun vinkit.
Ja alkaa sit vaan olemaan täysin taipumaton.
Pidät häntä lieassa. Myöskään hän ei pääse eteenpäin niin kauan kuin annat ja tapaat häntä. Ehkä "eristäminen" hetken kirpaisee, mutta lopulta antaa hänellekin vapauden rakentaa uutta elämää ja löytää todellinen rakkaus. Sinä olet kiusaaja myös itse. Jos olet vahvempi niin pidät ero erona ja rajat tiukalla. Tai sitten otat reilusti takaisin. tuollainen välitilassa pitäminen on lupaamista paremmasta ja epäreilua, jos et aio ottaa takisin.
Parhain viesti exällesi olisi välimatka yhteydenotoista, näkemisistä kokonaan joksikin aikaan. Tietysti se satuttaa toista erittäin paljon, mutta on paras ratkaisu. Muuten exäsi ei ymmärrä täysin eroa koskaan. Voisitte molemmat alkaa elämään omaa elämää ilman mitään ylimääräisiä draamoja, salailuja. Kun aikaa kuluisi tarpeeksi kauan, niin riippuvuus/takertuminen sinuun mahd. hälvenisi. Voisitte joskus myöhemmin ehkä olla niitä kavereita. Facebook ei auta asiaan, päinvastoin! Ehdotan, että joitain yksityisyysasetuksia kannattaa muutella, jos et halua kokonaan poistaa häntä sieltä. Voimia oikeisiin päätöksiin!! :)
kavereita päätettiin exän kanssa olla vielä seurustelun jälkeenkin, jopa facebookissa.
mutta lopulta minun oli pakko poistaa facebookista, jotta voisin unohtaa. en kertonut asiasta erikseen, mutta eiköhän tuo ymmärrä tilanteen. nähdään silloin tällöin livenä, mutta eipä "tarvi" joka päivä katsella kuvaa ja kuulumisia, sattuisi vain liikaa.
kerrot tilanteen ja toimit tilanteen mukaan...
Koska 3 viikkoa sitten hän oli kiivennyt 4 kerrokseen (todella korkealle),
ja tullut yöllä parvekeeni kautta sisään,
Katsoi käräjäoikeus tänään 12.8.2010 perutelluksi langettaa
lähestymiskiellon =)
Toivotaan nyt, että toi auttaisi hän olis voinut loukata itsensä pahasti
kun ei tossa kerrostalon seinässä oo mitään mistä ottaa kiinni.
Kiitos taas kaikille!