Minun pieni tarinani...
Tutustuin häneen internetin treffipalstalla yli vuosi sitten. Siinä tutustuttiin ja ehkä sitten vähän ihastuttiinkin toisiimme. Tapasimme toisemme, oli mukavaa. Odotin seuraavaa tapaamista, kunnes hän kertoi, että ei pysty aloittamaan vakavempaa suhdetta. Tulin hiukan surulliseksi, mutta pääsin siitä yli. Sen jälkeen pidimme yhteyttä toisiimme ajoittain.
Puolisen vuotta tapaamisen jälkeen, aloimme taas yhä useammin keskustelemaan, ajan myötä tajusimme että molemmat ovat taas ihastuneet toisimme. Päätimme, että tapaisimme... ja niin tapasimme (emme kuitenkaan tapaamisen jälkeen aloittaneet virallisesti seurustelua. Kumppanista ajan myötä selvisi asioita; muun muassa, että hän sairastaa masennusta ja olihan siinä muutakin... mutta pohjimmiltaan hän oli tosi ihana ihminen. Hänellä alkoi masennuskausi, emmekä olleet yhteydessä vähään aikaan. Sitten eräänä iltana juttelimme ja hän kertoikin, että hänellä on tunteita toista ihmistä kohtaan. Sydämeni särkyi, masennuin... hän ei voinut kuulemma tunteillensa mitään. Sovimme, että pysyisimme ystävinä. Pääsin hänestä joksikin aikaa yli, mutta tunteet ja kaipaus häntä kohtaan alkoivat palata ajan myötä takaisin... usein ennen nukkumaan menoa kaipasin häntä vierelleni... Ajan myötä selvisi, että hänellä ei ollut sitä toista kohtaan tunteita, tiedä sitten oliko joku hetken huuma vai mitä. Kumminkin edelleen hän oli mielessäni, en vaan pystynyt sitä kertomaan...
Tuossa sitten keväällä viestiteltiin ja ehdotti, että voisimme tavata toisemme. No sitten tapasimme, ja se oli yksi ihanimmista päivistä. Tunnustimme toisillemme, että molemmilla on tunteita toisia kohtaan. Aloitimme sitten vakavamman seurustelun, tapailimme noin 1-2 kertaa viikossa. Kaikki tuntui menevän hyvin ja tunsin olevani onnellinen, kunnes sitten yli kuukausi sitten mennyt, niin hän kertoi, että hän ei pysty jatkamaan tätä suhdetta masennuksen ja muun takia. Sovussa sitten päätimme, että jatkaisimme ystäväpohjalta... Kyllähä sitä alussa oli vaikea sulattaa, ja luulin pääseväni siitä yli.. niin taisin päästäkkin.
Mutta vähitellen tässä sitten tunteet ovat alkaneet palata pintaan, vaikka emme yhteyttä ole vähään aikaan pitänetkään... Hän oli pohjimmiltaan todella ihana ihminen, vaikka masennusta ja muutakin oli. Hän sanoi, että ansaitsen paremman ihmisen, kuin hänet. Tuntuu vaan siltä, että emmä hänestä taida päästä ollenkaan yli... Toisinaan tuntuu, että kokoajan hän pyörii mielessä ja tekisi mieli kertoa, että kaipaan hänt vielä, mutta luulen että hän ei ajattele enää samoin tai pysty ajattelemaan meitä enää yhdessä...
Tietäisitpä, kuinka paljon välitän sinusta ja kaipaan sinua...
Tutustuin häneen internetin treffipalstalla yli vuosi sitten. Siinä tutustuttiin ja ehkä sitten vähän ihastuttiinkin toisiimme. Tapasimme toisemme, oli mukavaa. Odotin seuraavaa tapaamista, kunnes hän kertoi, että ei pysty aloittamaan vakavempaa suhdetta. Tulin hiukan surulliseksi, mutta pääsin siitä yli. Sen jälkeen pidimme yhteyttä toisiimme ajoittain.
Puolisen vuotta tapaamisen jälkeen, aloimme taas yhä useammin keskustelemaan, ajan myötä tajusimme että molemmat ovat taas ihastuneet toisimme. Päätimme, että tapaisimme... ja niin tapasimme (emme kuitenkaan tapaamisen jälkeen aloittaneet virallisesti seurustelua. Kumppanista ajan myötä selvisi asioita; muun muassa, että hän sairastaa masennusta ja olihan siinä muutakin... mutta pohjimmiltaan hän oli tosi ihana ihminen. Hänellä alkoi masennuskausi, emmekä olleet yhteydessä vähään aikaan. Sitten eräänä iltana juttelimme ja hän kertoikin, että hänellä on tunteita toista ihmistä kohtaan. Sydämeni särkyi, masennuin... hän ei voinut kuulemma tunteillensa mitään. Sovimme, että pysyisimme ystävinä. Pääsin hänestä joksikin aikaa yli, mutta tunteet ja kaipaus häntä kohtaan alkoivat palata ajan myötä takaisin... usein ennen nukkumaan menoa kaipasin häntä vierelleni... Ajan myötä selvisi, että hänellä ei ollut sitä toista kohtaan tunteita, tiedä sitten oliko joku hetken huuma vai mitä. Kumminkin edelleen hän oli mielessäni, en vaan pystynyt sitä kertomaan...
Tuossa sitten keväällä viestiteltiin ja ehdotti, että voisimme tavata toisemme. No sitten tapasimme, ja se oli yksi ihanimmista päivistä. Tunnustimme toisillemme, että molemmilla on tunteita toisia kohtaan. Aloitimme sitten vakavamman seurustelun, tapailimme noin 1-2 kertaa viikossa. Kaikki tuntui menevän hyvin ja tunsin olevani onnellinen, kunnes sitten yli kuukausi sitten mennyt, niin hän kertoi, että hän ei pysty jatkamaan tätä suhdetta masennuksen ja muun takia. Sovussa sitten päätimme, että jatkaisimme ystäväpohjalta... Kyllähä sitä alussa oli vaikea sulattaa, ja luulin pääseväni siitä yli.. niin taisin päästäkkin.
Mutta vähitellen tässä sitten tunteet ovat alkaneet palata pintaan, vaikka emme yhteyttä ole vähään aikaan pitänetkään... Hän oli pohjimmiltaan todella ihana ihminen, vaikka masennusta ja muutakin oli. Hän sanoi, että ansaitsen paremman ihmisen, kuin hänet. Tuntuu vaan siltä, että emmä hänestä taida päästä ollenkaan yli... Toisinaan tuntuu, että kokoajan hän pyörii mielessä ja tekisi mieli kertoa, että kaipaan hänt vielä, mutta luulen että hän ei ajattele enää samoin tai pysty ajattelemaan meitä enää yhdessä...
Tietäisitpä, kuinka paljon välitän sinusta ja kaipaan sinua...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.