Mieheni harrasti nettideittailua (ja livetreffejä) ainakin puolenkymmenen naisen kanssa. Näistä yhden kanssa jopa seurusteli vakituisesti (myös seksisuhteessa) muutaman kuukauden ajan ollessaan myös minun kanssani. Em. asiat selvisivät minulle vuosi sitten. Haistoin palaneen käryä ja kuinka ollakaan, klassisesti tutkin puhelimen ja käryhän se hänellä kävi.
Kaikkien mutkien jälkeen olemme edelleen yhdessä, mutta itse en tahdo päästä yli tapahtuneesta. Kerta toisensa jälkeen tulee mieleen kaikki ne tilanteet joissa mieheni juoksi vieraiden naisten luokse, chattasi nenäni edessä tms. Mies katuu vilpittömästi tekojaan, mutta minä en vaan voi antaa anteeksi. Välillä menee paremmin ja välillä taas tuntuu, että olen jumissa jossain perhehelvetissä jossa en luota sekuntiakaan kumppanini. Kiusaan myös miestäni joka käänteessä, mikä tuskin parantaa parisuhdettamme :(
Onkohan ikinä toivetta, että pääsisin asian yli? ihan oman itseni vuoksi.
Kaikkien mutkien jälkeen olemme edelleen yhdessä, mutta itse en tahdo päästä yli tapahtuneesta. Kerta toisensa jälkeen tulee mieleen kaikki ne tilanteet joissa mieheni juoksi vieraiden naisten luokse, chattasi nenäni edessä tms. Mies katuu vilpittömästi tekojaan, mutta minä en vaan voi antaa anteeksi. Välillä menee paremmin ja välillä taas tuntuu, että olen jumissa jossain perhehelvetissä jossa en luota sekuntiakaan kumppanini. Kiusaan myös miestäni joka käänteessä, mikä tuskin parantaa parisuhdettamme :(
Onkohan ikinä toivetta, että pääsisin asian yli? ihan oman itseni vuoksi.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Siis, ettehän te voi tietää, pääsenkö MINÄ koskaan asian yli, mutta onko täällä ketään joka olisi päässyt pettämisen yli vaikka katsookin sitä samaa naamaa edelleen päivästä toiseen? (vaan liekö täällä kukaan sellainen edes käy: jos on antanut anteeksi, ei tarvine notkua uskottomuus -sivulla)
petetty ja pettynyt tarina. Minäkin olen pannut (heh, heh) sinne viestiä. Löytyy nääs meitä happamia ukkojakin jotka puree hammasta ja puristelee vasenta kivestä. Kyllä pettämisestä selviää. Olenhan minäkin jatkanut liittoani (25v ja seurustelut päälle) vielä, mut aina silloin tällöin tulee hetkiä: entä jos. Peli säännöt on oltava selvät. Niissä ei ole tilaa reuna huomautuksille, sillä se vie liittoa aina piirun takaisin. Kyllä minäkin huonoina hetkinä tarkistan edelleen kännykän, vaikka sitä luottamusta on jo tullut paljon takaisin. Se suhteen uudelleen rakentaminen on työn ja tuskan takana. Mutta kyllä päivä paistaa risukasaan. Mitä kuuluu vastapuolelle, sille kyr...le. Törmäsin vanhaan tutuun vuosien takaa samoilta suunnilta kuin tää ky..ä, ja juteltuamme myös näistä asioista, oli tää ky..ä jäänyt tänä syksynä taas kiinni pettämisestä ja taitaa olla sen taru loppu. Toiset ne ei vaan opi.
Pitäisi tuon sun miehesi hoitaa jutun käsittelemistä loppuun. Jos se vaan haluaa välttää sitä niin eipä tuommoiset oikein mihinkään etene. Sinun miehesi pitää itse olla valmis laittaan kaiken itsessään likoon luottamuksen takaisin saadakseen. Sitä varten täytyy tehdä aika lailla.
annat hänen kohdella itseäsi noin, vaikka mies katuu tekojaan niin miksi hän ylipäätään tuolle linjalle on aikanaan lähtenyt ?? se että hän on ollut uskoton sinulle kun hänellä on ollut sivusuhde kertoo hänen suhtautumisestaan sinuun ja teidän suhteeseenne todella paljon, miten sitoutunut hän lopulta on ja mitkä ovat ne syyt että hän petti ??
en tiedä voiko luottamusta ikinä saada takaisin vaikka kävisi pariterapiat läpi, kai se riippuu ihmisistä ja miten niihin jatkossa suhtautuu.
ennen kaikkea itseäsihän sinä kiusaat tuossa tilanteessa, kun tulee niitä ylä-/alamäkiä.
minusta tuollaisissa tilanteissa kun käry on käynyt pitäisi heti viheltää peli poikki, antaa ajan näyttää onko tulevaisuutta enää yhdessä, jos jää saman katon alle käy nopeasti tuo että päivät ja fiilikset vaihtelevat, tekee itselleen helvettiä sekä toiselle.
voimia sinulle ... tämä oli vain minun mielipide yksi muiden joukossa.
Olen samassa tilanteessa. Tosin en ole vielä päättänyt jatkosta, otan aikalisän ja mietin haluako vai tympiikö liikaa. lapsia ei ole, joten pystyn toimimaan miten haluan.
Mies väittää saaneensa nyt herätyksen omaisen ahaa-elämyksen, käy terapiassa ja osoittaa vilpitöntä halua muuttua. En luota miehen haluun muuttua. Tai uskon ehkä siihen haluun, mutta en ole varma pystyykö hän siihen. Vai onko kaikki sittenkin vain silmänlumetta kotirauhan säilyttämiseksi...
Tutkin edelleen rutiiniluontoisesti kaikki taskut ja kuitit jne. Jos hän luulee minun luottamukseni palanneen, niin kyllä hän tekee varomattoman virheen, jos jotain peliä vielä on.
Mies ehdotti että hänen kännykkälaskunsa tulisi suoraan minulle, niin voin pitää sitä silmällä. Juu, ihan kiva idea. Ammulla löysin uuden prepaidin aloituspakkauksen uudella puhelinnumerolla. Sanoin siis miehelle, ettei siinä yhden laskun tarkistamisessa ole järkeä, sillä hän ihan voi hyvin hankkia joka naiselle oman prepaidnumeronsa. Mies hikeentyi, että kuvitteletko sä että mulla on muka muita puhelinnumeroita? Kysyin että onko? Mies sanoi että ei. Sanoin siis, että en KUVITTELE, vaan että se on MAHDOLLISTA... joten se idea on ihan hyvä avoimuudenosoitus, mutta että sillä ei ole käytännössä merkitystä.
Eli takapakkia tuli. En taida selvitä.
Pettäsisestä ylitsepääseminen on kyllä mahdottomuus, totuushan on että suhteeseen on tullut luottamuspula eikä sitä koskaan taida saada takaisin, elämää kun ei pysty kelaamaan taaksepäin. Vaikeahan sitä on irrottautua siitä tutusta suhteesa ainakin alkuun tuntuu siltä kun kaikki asiat myllertää siellä mielessä. Aikaa kun kuluu huomaa kuitenkin ettei siihen toiseen voi enää luottaa ja toista alkaa vihaamaankin tavallaan samaisesta syystä. Itse se on vain sitten päätettävä jatkaako siltä pohjalta elämää toiset jatkavat väittäen elämän olevan erilailla jne. vaikkakin tosiasiassa mikään ei olekkaan muuttunut kuitenkaan,monasti se on vain niin hankala myöntää edes itselleen saati sitten muille. Itse olen päätynyt eroon kun vuosia pettämisestä oli kulunut eikä elämämme muuttunut, luottamus ei tullut takaisin vaikka yritin luottaa, se ei vaan onnistunut. Hyvä on kuitenkin tuossa tilanteessa edetä kuitenkin hitaasti ettei sitten tarvitse katua jotain mitä olisi voinut tehdä suhten eteen, mutta sitä luottamusta ei takaisin saa, ihminen kun ei unohda kokemaansa pahaa.
Mieheni pettäminen selvisi minulle viisi vuotta sitten ja tänä keväänä sitten erosimme. Varmasti pettäminen oli yksi syy eroomme, en päässyt siitä koskaan yli, mutta ainoa eron syy se ei ollut Näihin viiteen vuoteen mahtuu myös monia hyviä hetkiä. Uskoisin, että pettämisestä voi päästä yli, jos pettäjä pystyy panostamaan suhteeseen huomattavasti enemmän kuin ennen. Pitkissä suhteissa yhdeksi ongelmaksi saattaa muodostua se, että suhteessa ei enää eletä intohimon vuosia ja ennemmin tai myöhemmin pettäjä palaa ikään kuin entiseen käytökseensä. Pettäjän pitäisi parantaa omaa osuuttaan huomattavasti, jotta suhteella on mitään onnistumisen mahdollisuuksia ja pettämisen saisi jotenkin kumottua.
Kannattaa aina muistaa se, että pettämistä ei saa tehtyä tekemättömäksi lähtemällä suhteesta. Petetty on petetty myös eron jälkeen ja anteeksiantoon olisi pystyttävä oli päätös mikä hyvänsä. Aikuisten ihmisten elämä ei ole täydellistä ja erosta seuraa omat haasteensa. Petetty voisi kysyä itseltään, rakastanko vielä puolisoani ja olenko kuitenkin onnellisempi hänen kanssaan kuin yksin. Ihmiset ovat erehtyväisiä ja kukaan meistä ei ole täydellinen. Ainakaan missään ensimmäisessä kostonhimossaan pettäjää ei pitäisi jättää. Sieluaan ei kuitenkaan kannata myydä. Jos harkinnankaan jälkeen ei pysty elämään pettämisen kanssa, on varmaan parempi aloittaa uusi elämä. Mutta täydellistä sekään ei ole.
joko hyväksyt miehesi toiset suhteet tai sitten eroat.
Suosittelen myös kostopettämistä. Lähdet vaikka perjantaina baariin ja tulet vasta sunnuntaina takaisin. Jos et halua pettää niin punkkaa kavereiden luona.
Minunkin entiseni, fiksu kun on, ehdotti terapiaa ja kertoi valaistuneensa, tajunneensa että on tehnyt niiiin väärin minua kohtaan. Sanoi että katuu koko sydämestään ja rakastaa ainoastaan minua. Fiksu hän oli siis sillä tavalla että osasi valehdella juuri sellaisia asioita joita halusin kuulla. Pitkään kuuntelinkin, kunnes koko valhevyyhti paljastui vahingossa. Olisin varmaan vieläkin tyytyväinen miehen "muuttumiseen" jos pettämisen ja valehtelun jatkuminen ei olisi paljastunut. Koko ajan taustalla kummitteli kuitenkin epäluottamus, miksi en kuunnellut sitä. Ei olisi ikinä pitänyt yrittää jatkaa hänen kanssaan ensimmäisen paljastumisen jälkeen, olisi pitänyt ajatella järjellä että mies oli kyllä muuttunut, mutta huonompaan petollisempaan suuntaan.
joten vastaus on että ei koskaan, aina se putkahtaa jostakin takaisin takaraivoon.
Anteeksi oppii antamaan, luottamaan ei koskaan samalla lailla kun aikaisemmin.
Luottamus kasvaa hitaasti mutta sen menettää vain kerran.
En usko että kukaan unohtaa sitä tunnetta kun toteaa että toinen on kyennyt olemaan niin petollinen varsinkin kun kiinnijäänti ei ole tullu petturin tunnustuksesta päinvastoin useimmat vielä kehtaavat leimata luulotautiseksi.
Joten hyväksy se tilanne mitä itse tunnet, kykenit hyväksymään miehen pettämiset joten älä ainakaan itselle ole ankarampi
nämä kaikki tarinat. Ei sitä voi unohtaa kun hetkellisesti eikä pysty luottamaan entiseen malliin enää. Varsinkin jos törppö mies on pettänyt vaimoaan tutuilla paikoilla, omalla kesämökillä tms..kyllä se tulee mieleen joka kerta kun sinne mökille menee, tai kuulee ko. hutsun kotikaupungin nimen jossain tms tms..ja jos asian ottaa puheeksi niin suunnilleen turpiin tulee.
Kyllä pettäminen on selkeästi miehen oma valinta, johon kukaan on häntä tuskin pakottanut...minusta se kertoo miehesi vähättelevästä ja alentavasta suhtautumisesta sinuun ja ylipäätään parisuhteeseen...en ymmärrä, miten sellaista voisi antaa anteeksi tai ainakaan unohtaa, sillä pettajä tietoisesti mitätöi kaiken sen, mitä yhdessä on rakennettu eikä arvosta sitä tai kumppaniaan pätkääkään...itse laitoin aviomiehen pihalle saman tien, kun sain pitävät todisteet hänen uskottomuudestaan...nyt kolmen vuoden eron jälkeen hän on lähestynyt uudestaan ja haluaa palata yhteen ikään kuin mitään tuskallista ja satuttavaa ei olisi tapahtunutkaan...hei haloo, oli helppoa vastata hänelle, ettei meillä ole mitään syytä yrittää yhteistä elämää...jos hän katuu, katukoon, sillä itse hän on soppansa keittänyt... itseäni en enää laita alttiiksi uudelle pettymykselle mistään hinnasta...kaikista huvittavinta tässä takaisin pyytelyssä on se, että ex-mieheni on käytännössä elänyt avoliitossa koko tämän ajan sen naisen kanssa, jonka kanssa hän petti minua...aika luotettava kaveri suuntaan jos toiseenkin...eikö?
Olethan muistanut informoida nyxää miehen ajatuksista?
Voithan pyytää miestä käymään luonasi ja pyydä vielä yöksikin, mutta pihtaa. Sitten vaan tietoa nyxälle.
Sitä saa mitä tilaa.
Tekisin itse, saisi maistaa omaa lääkettään..jonkinlainen kosto minullakin on vielä ajatuksissa, mietin kaikessa rauhassa sitä ja totetus vasta sitten.
Oletko koskaan kysynyt mieheltäsi, miksi hän niin teki sinua kohtaan? Siinä vastauksessa voisi olla jotain johon voisi ehkä tarttua, ehkä.
Se kestää aikansa, ja on vaikeaa - mutta on siitä mahdollista toipua. Itseäni petettiin aikanaan. Uskoakseni syinä arkikiireet ja ehkäpä myös liian arkipäiväistynyt suhde. Taistelin mieheni takaisin itselleni. Asioita selvitellessämme tajusimme, miten rakkaita toisillemme olemmekaan. Helppoa toipuminen ei ollut, ja vuosikausia asia aika ajoin vaivasi mieltäni (vastaavia tunnereaktioita kuin sinulla). Näin jälkeenpäin voin vain sanoa, että kaikki kannatti; taistelu suhteen puolesta, taistelu itsensä kanssa jne.
Mutta haluaako elää pettäjän kanssa, kun se pettää kuitenkin uudestaan.
kun jätät moisen valehtelevan, munansa perässä juoksevan kusipään. Etkö ole mielestäsi ansainnut parempaa miestä kuin tuollaisen netissä chättäävän runkkarin?
Mikä teidän mielestä on pettämistä. Onko pettämistä vain seksi? Voisiko pettämistä olla esimerkiksi tekstiviestit joissa käsitellään seksiä tai muuta hempeää?
pettämisen alkusoittoja, ääliömiehen soidinmenoja. Jätä se.
Mutta jos viestit menevät exälle ja niissä ei ole kyse seksistä vaan jostain muusta kuulemma ja kaikki on jotain "läpikäymistä". Onko se silloin pettämistä?
Jos nuo tekstiviestit menevät jonnekin kauas, jota hän ei edes tunne, ei sitä voi oikein pettämiseksi sanoa, mutta jos sen kanssa myös tavataan, on se jo pettämistä, joka ei ole vielä kuin tällä asteella, mutta vain hipaisun päässä toteutuakseen. Kun tiedät, vielä kannattaa keskustella terapiassa asiasta. Jotain kuitenkin on vialla.
Onhan tekstiviestailu ja sähköpostiviestailu henkistä pettämistä ja jossain vaiheessa johtaa tapaamiseen. Katsokaapa, millainen määrä varattuja miehiä on netin treffipalstoilla. Ei se jännityksen hakeminen jää siihen viesteilyyn vaan jossain vaiheessa tapaamiset alkaa kiinnostaa. Kummallista, että naiset eivät tee samoin silloin kun heillä on avio-ongelmia vaan naiset pyrkivät selvittämään ne oman puolisonsa kanssa. Miehet ovat tuppisuina ja etsivät uutta rakkautta netistä.
Mieheni aloitti tekstivisti-hempeilyt puoliksi piloillaan, mutta ruokahalu kasvoi syödessä. Eräänä päivänä tuli vastustamaton halu nähdä tämä pusipusi-viesteihin vastaileva nainen kasvokkain ja siitä oli näköjään kiva ja helppo jatkaa... Tekstailusta ensitapaamiseen meni noin kolme viikkoa, vähän alle sata tekstiviestiä ja muutama puhelu.
ajallaan. Niiden pohdinta uudessa suhteessa exän kanssa on vain ja ainoastaan suhteen uudelleen lämmittämistä. Ei pidä sallia. Mennyt on mennyttä tai siitä tulee tuleva..
Muuttaako mielipidettäsi se että nuo asiat tapahtui ennenkuin oltiin sovittu seurustelevamme ja kyse oli kuulemma sen selvittelystä että mitä tapahtui, miksi heillä meni poikki. Osittain kyse oli kuulemma valtataistosta tai asoista joita ei oltu saatu aiemmin sanottua.
Mies katuu enemmän kuin mitään viestittelyään ja keskustelujaan, hän sanoo että ne eivät merkanneet hänelle juurikaan vaan kyse oli tottumuksesta. Heillä oli mennyt poikka pari kuukautta ennen kuin tapasin nykyisen kumppanini.
Tapahtuneesta on jo aikaa mutta minua painaa se että niin suhteen alkuvaiheessa hän ei täysin keskittynyt minuun ja että hän ei silloin tajunnut tekojaan vasta kun sitä oli jatkunut 2 kuukautta.
Haluaisin keskittyä suhteeseemme ja unohtaa tapahtuneet mutta en tiedä miten, onko asia vain pakkomielle minulle..... en vaan saa sitä mielestäni vaikka siitä on aikaa.
Onko noista pariterapioista tms apua...? vai haittaa...?
Voiko tekstailija kuitata tapahtuneen itselleen niin että viestit eivät hänelle merkinneet mitään ja hän ei niitä tarkoittanut joten asia on loppuunkäsitelty. Tässä keskustelussa puhutaan siitä pääseekö pettämisestä yli ollenkaan. Mikäli koen että hempeät tekstailut on pettämistä niin voiko tekstailija kuitata ja loppuunkäsitellä asian yllä mainitulla tavalla. Onko jotain yhtä tapaa loppuunkäsitellä asia vai onko niin että pettämistä ja henkistä pettämistä ei voi koskaan lopullisesti "loppuunkäsitellä" vaan ainut tapa on unohtaminen ja anteeksiantaminen?
Jos teillä ei ole lapsia, älä missään nimessä niitä nyt tee, vaan mieti jaksatko tuollaisen kanssa, hän tuskin lopettaa. Pienikin eriputa, niin hän jo menee.
että pääsenkö asian yli koskaan..huonolta näyttää.Vaimo petti vuosi sitten. Ei vaan voi luottaa ja se on huono asia...alamäkiä tulee viikottainja tuntuu et terveys menee. Ei tahtois luovuttaa mutta kun on kaksi lasta ja 10 vuotta takana niin...en tiädä.vaikeita asioita :(
Mulle selvisi n. vuosi sitten et mies oli pettänyt minua. Mies kertoi itse. Pettämisestä oli yli vuosi joten ei ihan heti "omatunto" alkanut kolkuttaa. Toisaalta en olis halunnut tietää ollenkaan. En pysty luottamaan häneen yhtään. Menee pitkiä aikoja etten mieti koko asiaa mut sitten joku asia tuo tapahtuneen mieleen.
En oikein tiedä mitä teen... Erota en haluaisi kuitenkin rakastan häntä. Kostopettämistä en halua tehdä. Mitä hyötyisin? Mies pyytelee anteeksi ja haluaa puhua asiasta. Minä taas en haluaisi alati jauhaa samaa asiaa. Olen pyytänyt että antaisi jo minun yrittää unohtaa mut ei.... Kai hän saa jotain purettua itsestään mut ei se minua helpota. Kaikkein eniten loukkaa kun hän on aina sanonut olevansa rehellinen ja ettei pystyisi elämään pettäminen omallatunnollaan. No hei...Hyvin meni vuosi eikä tainnu tehdä tiukkaakaan. Osaako kukaan antaa järkeviä neuvoja? Pystyykö yleensä unohtamaan asiaa koskaan?
tänne kanssa neuvoja... (nainen minäkin) mulla on siinä mielessä eri tilanne et vaimoni ei halua puhua koko asiasta..se suoraan sanottuna vituttaa. Ollaanko me petetyt niin v#2tun tyhmiä et jatketaan suhdetta niin kauan että tulee uus pettymys??? pystyykö pettänyt jättämään sen sihen yhteen kertaan.....vai onko se vaan niinkuin sanotaan että kerran pettää niin aina pettää. Tähän haluaisin vastauksia sellaisilta ketkä ovat pettäneet ja jääneet kiinni,kokeneet tämän saman mutta pettäjänä...jatkuuko sama meininki eli petätte uudestaan/olette pettäneet uudestaan?
Jos suhteen alkuaikoina kun suhde ei ole vielä tarpeeksi varmalla pohjalla, viestailee exän kanssa ja tästä on kulunut nyt aikaa, suhde on nyt vakaa ja mies tosiaan haluaa olla tämän uuden kanssa, niin kyllä sellanen viestittely pitää unohtaa ja antaa anteeksi. Kovinkaan usein mies ei ole yksiavioinen ennen kuin se suhde on tarpeeksi vahva niin että voi keskittyä vain yhteen naiseen.
Jos haluaa suhdetta jatkaa ja se on alkanut vähän huonoissa merkeissä niin joko pitää unohtaa että sellasta on tapahtunut ja katsoa mitä tuleman pitää, tai sitten päättää ettei mies ole luottamuksen arvoinen ja lopettaa suhde nyt.
Suhteen jatkumisen edellytys on sitten se, että viestittelyt exälle loppuu tai ne ovat täysin avoimia myös sinun silmillesi.