Olen seurustellut nyt mieheni kanssa 3 vuotta ja tämä on ollut yhtä nahistelua et kun en tykkää et mieheni käy poikaporukalla baarssa. luotan kyllä häneen mut joku siinä ei vaan natsaa.. en osaa sano mikä.
No tää meidän juttu oli SEN takia kaatumaisillaan ja en halua häntä menettää kun onhan muuten tosi romanttinen ja huomaavanen ja ihana mies. Sanoin että hän saa käydä poika porukalla baarissa niin paljonkon haluaa eikä tarvitse enää siitä riidellä. HEti tänä iltana miehni toteuttaa sen. tämä ahistaa ihan mielettömän paljon sisälläni, mutta luvattu mikä luvattu suhteen eteen. melkeen voisin itkeä kun sisällä ahistaa niin paljon
No tää meidän juttu oli SEN takia kaatumaisillaan ja en halua häntä menettää kun onhan muuten tosi romanttinen ja huomaavanen ja ihana mies. Sanoin että hän saa käydä poika porukalla baarissa niin paljonkon haluaa eikä tarvitse enää siitä riidellä. HEti tänä iltana miehni toteuttaa sen. tämä ahistaa ihan mielettömän paljon sisälläni, mutta luvattu mikä luvattu suhteen eteen. melkeen voisin itkeä kun sisällä ahistaa niin paljon
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olisiko oma epävarmuutesi?
Olet itse vastuussa omasta onnellisuudestasi. Poikaystäväsi kuulostaa ihanalta, nauti siis suhteestanne ja selvitä, mistä ahdistuksesi johtuu.
Pure hammasta, älä pommita tekstareilla tms. Anna pojan nauttia elämästä. Ei ole hänen syynsä, ettet SINÄ osaa käsitellä epämukavia tunteita, tai että olet ehkä lapsuudessa hankkinut huonon itseluottamuksen (itkitkö, kun sinua jätettiin päiväkotiin/hoitopaikkaan jne.....etkö luota läheiseen ihmissuhteeseen, jos se ei ole konkreetisti näkyvissä???) Äitiä/poikaystävää ei enää ole olemassa, jos häntä ei näy?
Tee töitä itsesi kanssa, itsetutkiskelua kehiin. Kasva ihmisenä. Siedä ikävääkin oloa, siihen ei kuole.
kuinka usein mies käy baarittelemassa?? jos joka viikonloppu, niin en mäkään ymmärtäis... mut jos se on satunnaista, kuukauden tai parin välein, niin en nyt välttämättä menettäis toivoani. ei toisen menoja voi määrätä MUTTA ei sitä tarvi kattellakaan että toinen hyppää jatkuvasti baareissa kun kerran parisuhteessa ollaan. kyllä siinä pitää yhteiset pelisäännöt sopia ja sillä sipuli. jos on onneton, niin kannatan kyllä vaihtamista mieheen, joka haluaa viettää enemmän aikaa yhdessä. mulla on kokemusta just tollasesta miehestä. ja kun mä en sit epäilly turhaan, aika häntäheikkihän se lopultaki oli. yhdessä oltiin kuitenki melkein 9 vuotta ja voin kertoa, että sama meno jatkui vuodesta toiseen. erottiin ja uuden miehen kanssa ei oo samaa ongelmaa ollut. yleensä mennään yhdessä, mut voidaan mennä erikseenki, mutta kuitenki samaan aikaan niin kummankaan ei tarvi olla yksin kotona. eli molemmat saa mennä omienkin kavereiden kanssa. tästä ei oo edes tarvinnut keskustella, selvää oli alusta saakka.
Ihan normaalisti reagoit, sillä voiko kännisen ihmisen käytökseen ihan varmasti luottaa??
Niitä naimisen tarpeessa olevia isotissejä kaljapöhnässään on aina baareissa vonkaamassa ja kerrankos sellaiseen sitten saattaa langeta?
Sehän on päivästäänselvää, että seuraavana aamuna se "uhkeemuhkeekaunotar" onkin rupsahtanu turvonnu kuvatus, jota ei päivänvalossa kehtaa edes tervehtiä, mutta moka on tullut tehtyä...
Itse sain ukon baarireissut loppumaan, kun aloin itsekkin kulkemaan.
En ollut koskaan ollut mikään bilehile, ennemminkin kotona enimmäkseen viihtyvä tossu, mutta kun isäntä alkoi työporukallaan viikonloput viihtyä baanalla, laihdutin itsestäni 10 kiloo, kävin ostaan kunnon tamineet ja eikun entisiä, nykyisin eronneita tyttökavereitani ravintolaan houkutteleen, eikä paljon täytynyt houkutella..!
Ja oikeestaan oli kivaa!!
Isäntä sitten ihmetteli, kun en ollutkaan enään kotona hänen kotiutuessaan ties mistä...! No kummasti alkoikin mies kotona jälleen viihtyä ja kysellä, kenen takia minä siellä tanssimassa kuljen. Heh!
Kyllä se paras keino on käyttää tuollaisiin ihmisiin sitä niitten omaa lääkettään.
Tapasin kyllä viime kerralla sellaisen tanssittajan, että vähän mielessä polttelee...pitäisköhän käydä taas tanssimassa, jos vaikka kohdattaisiin...