yhteydenpidosta rakkaan kanssa

Vastaan tähän säädökseen mikä nyt on meneillään. Eli n.nelisen kuukautta leikitty tykkäämisleikkejä yhen poitsun kanssa. Molempien ikä on siinä 26-30 välissä. se on ollut alussa vähän sekä/että luonnikasta ja jännittävää ;) Olin aina innoissaan esim. tekstiviestistä ja soitosta jne. Mutta silti sopivan hermostunut, mutta kaikki aina sujui helposti, ettei tarvinnut väkisin vääntää vastausta miehen viestiin. Mutta meillä olikin sellaista kissa-hiiri-leikkiä :D Jah, monesti saatoin odottaa tunteja että viestiin vastaan kun en tiennyt mitä vastata ja odottaa monta päivää että otan häneen yhteyttä häneen. En siis halua roikkua. Mikä ei ole tuottanut vaikeuksia minulle, en ole takertuja tyyppiä. Ujouteni riippuu niin paljon kemiasta miehen kanssa. Joidenkin kanssa olen ujo ja joidenkin en...monesti niiden kanssa keiden seurassa ujostelen on sitten kaatunut siihen ettei kemiaa ollut tarpeeksi. Mutta joskus se pieni ujous on hyvästä, eikä minua ole vastakappaleessa se koskaan häirinnyt. Ei se ole niin oleellista siinä jutussa jos synkkaa ja kemiaa löytyy.

Olipa mielenkiintoinen pohdinnan aihe :)

Muistelkaa alkuaikoja nykyisen rakkaanne kanssa tai jossei sellaista ole niin exänne kanssa,
oliko yhteydenpito alussa helppoa ja luonnikasta vai vaikeaa (jännityksen tai pelon takia)? ~ Riippuu miehestä ja mun tunteistani häntä kohtaan. Mitä enemmän tunnetta, sitä vaikeampaa. Mitä vähemmän tunnetta, sitä helpompaa, kun on "ihan sama mitä tapahtuu"-fiilis. Musta se on aina merkki kiinnostuksesta jos vähän jännittää.

Oletko koskaan jättänyt ottamatta yhteyttä jännityksen vuoksi vaikka olisi haluttanutkin ottaa yhteyttä? ~ Olen ~hänen~ kohdallaan siirtänyt yhteydenottoa eteenpäin jopa vuodeksi uskaltamisen puutteen vuoksi, mutten ole lopulta jättänyt ottamatta yhteyttä.

Jos alussa oli vaikeaa, muuttuiko yhteydenpito helpommaksi, kun tutustuitte paremmin, vai tyssäsikö kaikki siihen kunnei mikään edennyt? ~ Kyllä jos mulla vaan on kiinnostusta mieheen riittänyt, on kynnys yhteydenottoonkin ajanmittaan muuttunut helpommaksi.

Vielä lopuksi, oletko muuten luonteeltasi ujo, vai oletko ujo vain parisuhdeasioissa ja miten suhtaudut vastakkaisen sukupuolen edustajaan, joka on ujo? ~ Olen mä pohjimmiltani ujo kaikissa asioissa, mutta varmaankin se miesasioissa vielä oikein korostuu. Miehen mahdollinen ujous ei oo mua kyllä koskaan haitannut.

Vaikka olen sosiaalinen ja puhelias, niin ennen pitkää jokaisen kanssa tulee "luova tauko", eli hetki, jolloin kummallakaan ei ole mitään sanottavaa. Ja siitä hetkestä voi mielestäni päätellä paljon. Toisten kanssa siitä tulee kiusaantunut olo ja alkaa jännittämään. Muistan, kun niin kävi ensimmäisen kerran Rouva Ratikan kanssa. Olo oli siltikin rauhallinen ja miellyttävä.

Ja yhteydenpito jatkui samoissa merkeissä. Muistan kyllä ennen muinoin joskus jännittäneenikin. Etenkin nuorena poikana ennen kännykkäaikakautta jännitti soittaa jollekin tytölle. Puhelimeen vastasi usein heidän vanhempansa ja muutenkin oli pakko puhua. Nykyisinhän on naurettavan helppoa lähestyä tekstiviestillä.