Leskenä yli vuoden

Ukkisi tietää kokeneena ihmisenä, että onni on vanhemmalla iällä otettava, kun se tulee vastaan. Et voi tietää toisen surun määrää ja laatua, vain ukkisi sen tietää. Jos hän on mielestään valmis kihloihin, niin hän on.

yrytehudf kirjoitti:

Ukkisi tietää kokeneena ihmisenä, että onni on vanhemmalla iällä otettava, kun se tulee vastaan. Et voi tietää toisen surun määrää ja laatua, vain ukkisi sen tietää. Jos hän on mielestään valmis kihloihin, niin hän on.

Lue lisää

Asiaa voi ajatella monelta kantilta. Ap. on nuori, suree vielä mummia ja ajattelee, että muutkin surevat samalla tavoin. Mitä suru on?
Mieleen nousi muutamia kysymyksiä. Mikäli ukin valittu on suurin piirtein samoista taustoista kotoisin, jo eläkeikäinen, mahdollisuudet ukin ja hänen naisensa "liitossa" ovat samanlaiset kuin yleensäkin. Molemmilla ikää ja kokemuksia takana.
Varsinais-Suomessa ihmiset elävät usein keskimääräistä pidempään ja loppuun asti jokseenkin virkeinäkin. Tunnen lukuisia tervaskantoja ja teräsmummoja, joilla on kunto melko hyvä ja pää leikkaa. Vanhat solmivat liittonsa yleensä eri periaattein kuin nuoret. Mummi ja ukki ovat aikanaan solmineet avioliiton ihan eri kriteerein, erilaisena maailmanaikana. Vanhankansan ihmisenä ukki todennäköisesti haluaa olla kunnian mies, kun ystävyys on painunut syvemmäksi. Tunnen paljon tällaisia pariskuntia. Osa on onnistunut, osa ei. sellaista yleensäkin suhteissa on.
Onkohan tarkoitus kihlauksesta edetä myös avioliittoon? Tai avoliittoon? Silloin mukaan tulevat myös taloudelliset seikat, joita ei pidä väheksyä. Kihlaushan ei ole juridinen toimi.

Miltä näyttää, onko ukin huushollissa säilynyt mummin henki valokuvineen jne.? Ja ilman muuta oletan, että ukkisi on (edelleen) selväjärkinen ja tietää mihin on ryhtymässä. Ymmärsin, että hän ennen kihlausta on ilmoittanut teille sukulaisille aikeistaan.

iloinen ja onnellinen parin puolesta. Ja asiahan ei minulle edes kuuluisi, aikuisten ihmisten toimet.

Ajattelitkos että ukillasi on kovin monia vuosia vielä aikaa miettiä että oiskos tämä ihminen nyt se oikea loppuelämän kumppani rinnalle?!

Ethän sinä tiedä miten mummosi olisi toiminut....

, kirjoitti:

iloinen ja onnellinen parin puolesta. Ja asiahan ei minulle edes kuuluisi, aikuisten ihmisten toimet.

Ajattelitkos että ukillasi on kovin monia vuosia vielä aikaa miettiä että oiskos tämä ihminen nyt se oikea loppuelämän kumppani rinnalle?!

Ethän sinä tiedä miten mummosi olisi toiminut....

Lue lisää

No tuota ... mummon toimista ... harvoin kahdeksankymppinen mummo menee kihloihin tuoreen tuttavuuden kanssa, että sikäli ...

Eikä ihan ole niinkään, etteivät aikuisten toimet kuuluisi muille. Onkohan mummon kuoleman jälkeen suoritettu asianmukainen perunkirjoitus jakoineen? Mikäli tilanne nyt muuttuu radikaalisti ukin suhteen ja todennäköisen kenties jakamattoman kuolinpesän suhteen, pesästä kannattaisi jokaisen perijän (ukin ja mummin jälkeläisen) ottaa oma osuutensa pois.
Ihan vain selvyyden vuoksi suosittelen. Se on ukinkin etu tulevaisuutta ajatellen. Tosin vaikea sanoa, kunnei tiedä, onko uusi rakas vuosikymmeniä nuorempi onnenonkija vai kunnon ihminen.

lähin omainen kirjoitti:

No tuota ... mummon toimista ... harvoin kahdeksankymppinen mummo menee kihloihin tuoreen tuttavuuden kanssa, että sikäli ...

Eikä ihan ole niinkään, etteivät aikuisten toimet kuuluisi muille. Onkohan mummon kuoleman jälkeen suoritettu asianmukainen perunkirjoitus jakoineen? Mikäli tilanne nyt muuttuu radikaalisti ukin suhteen ja todennäköisen kenties jakamattoman kuolinpesän suhteen, pesästä kannattaisi jokaisen perijän (ukin ja mummin jälkeläisen) ottaa oma osuutensa pois.
Ihan vain selvyyden vuoksi suosittelen. Se on ukinkin etu tulevaisuutta ajatellen. Tosin vaikea sanoa, kunnei tiedä, onko uusi rakas vuosikymmeniä nuorempi onnenonkija vai kunnon ihminen.

Lue lisää

Tosiaan koko talo on jätetty sellaiseksi mitä se oli kun mummini eli. Valokuvat ja muut kaikki samoilla paikoilla.

Olimme sen verran läheisiä mummini kanssa että näistäkin asioista ja niiden läheltä ollaan keskusteltu ja juuri näiden puheiden perusteella tiedän ettei hän olisi itse uutta suhdetta uskovaisena ihmisenä enää solminut ihan vaan jo toisen puoliskon muistoa kunnioittaakseen ja kuvittelin että näin olisi myös ukkini suhteen, mutta yllätys oli suuri kun saimme kuulla kihlauksesta. Ja nimen omaan vasta vähän jälkeenpäin, hän ehkäpä vähän salaili asiaa aluksi, tiedä sitten miksi?

Kyllä luulen että namisiinkin he ovat menossa tai ovat kuulemani mukaan siihen suuntaan vihjailleet.
Nyt tämä nainen on muuttamassa ukilleni.

Perinnönjako kantilta en olekaan asiaa pohtinut?
Tosiaan kun tiedän että ukillani on paljonkin säästöjä ja maatakin hän omistaa.
Perinnönjako asioista en tiedä miten ne on hoidettu..? Mutta toisaalta en usko että tämä nainen on mikä rahojen perässä juoksija, vaikuttaa hyvin fiksulta ja mukavaltakin ihmiseltä.
Jos menisivät naimisiin olisiko tällä naisella täysi oikeus ukkini omaisuuteen?
Näistä asioista kun ei itsellä ole mitään tietoa..

Toden totta olen onnellinen hänen puolestaan jos valinta on ollut oikea ja kaikissa ruumiin voimissa tehty. Mutta pelkään että hän etenee hätiköiden.

Marjo L. kirjoitti:

Tosiaan koko talo on jätetty sellaiseksi mitä se oli kun mummini eli. Valokuvat ja muut kaikki samoilla paikoilla.

Olimme sen verran läheisiä mummini kanssa että näistäkin asioista ja niiden läheltä ollaan keskusteltu ja juuri näiden puheiden perusteella tiedän ettei hän olisi itse uutta suhdetta uskovaisena ihmisenä enää solminut ihan vaan jo toisen puoliskon muistoa kunnioittaakseen ja kuvittelin että näin olisi myös ukkini suhteen, mutta yllätys oli suuri kun saimme kuulla kihlauksesta. Ja nimen omaan vasta vähän jälkeenpäin, hän ehkäpä vähän salaili asiaa aluksi, tiedä sitten miksi?

Kyllä luulen että namisiinkin he ovat menossa tai ovat kuulemani mukaan siihen suuntaan vihjailleet.
Nyt tämä nainen on muuttamassa ukilleni.

Perinnönjako kantilta en olekaan asiaa pohtinut?
Tosiaan kun tiedän että ukillani on paljonkin säästöjä ja maatakin hän omistaa.
Perinnönjako asioista en tiedä miten ne on hoidettu..? Mutta toisaalta en usko että tämä nainen on mikä rahojen perässä juoksija, vaikuttaa hyvin fiksulta ja mukavaltakin ihmiseltä.
Jos menisivät naimisiin olisiko tällä naisella täysi oikeus ukkini omaisuuteen?
Näistä asioista kun ei itsellä ole mitään tietoa..

Toden totta olen onnellinen hänen puolestaan jos valinta on ollut oikea ja kaikissa ruumiin voimissa tehty. Mutta pelkään että hän etenee hätiköiden.

Lue lisää

Ensinnäkin virallisesta puolesta. Vaikka "lähin omainen" kehottaa kaikkia ukin ja mummin jälkeläisiä ottamaan osuutensa pois, niin mikäli sinun vanhempasi (mummin ja ukin poika tai tytär) on elossa, se asia ei kuulu sinulle. Mummin kuollessa hänen asiansa ja perunkirjoitusasiat kuuluivat ukille leskenä ja mummin lapsille, joihin isäsi tai äiti kuuluu, mutta ei enää seuraavalle polvelle.

Perunkirjoitus tulee lain mukaan pitää 3 kk kuluessa henkilön kuolemasta. Kun mummin kuolemasta on yli vuosi, voit olla melko turvallisella mielellä, että perunkirjoitus on pidetty. Perunkirjoitus pidetään ensisijaisesti verottajaa varten, ja verottajalla olisi varmasti ollut sanansa sanottavana, jos toisin olisi toimittu. Perinnönjako on asia erikseen, ja mitä mummin perinnölle (jos sellaista jäi) on tapahtunut, sitä voit tietysti kysyä isältäsi tai äidiltäsi.

Jos ukki menee kihlattunsa kanssa naimisiin, puolisolle tulee avio-oikeus ukin omaisuuteen, elleivät he tee avio-oikeutta poistavaa avioehtoa. Avio-oikeus tarkoittaa, että puolisoilla on avioeron tai kuoleman tapauksessa oikeus 50% puolisoiden yhteenlasketusta netto-omaisuudesta. Siihen, mitä eroava puoliso tai leski saa, vaikuttaa siis kummankin omaisuus ja velat. Mutta näitä asioita et oikein voi mennä ukilta kyselemään ja ellei ole aihetta epäillä ukin henkistä terveydentilaa, niihin ei sopisi edes hänen lastensa puuttua.

Mitä tulee tunnepuoleen, niin muista, että mummisi oli eri ihminen kuin ukkisi on. Mummi ei sanojesi mukaan olisi "uutta suhdetta uskovaisena ihmisenä enää solminut ihan vaan jo toisen puoliskon muistoa kunnioittaakseen". Mutta ukkisi ajattelee asiasta ilmeisestikin eri tavoin ja hänellä on siihen kaikki oikeus.

"hän ehkäpä vähän salaili asiaa aluksi, tiedä sitten miksi?"

Olisiko syy siinä, että hän pelkäsi lastensa suhtautuvan esim. siten epäillen, kuin sinä nyt täällä palstalla olet tehnyt?

"Mutta pelkään että hän etenee hätiköiden."

Näin voi olla, tai sitten ukki on täysin tosissaan ja varma tekemisistään. Kummassakaan tapauksessa asia ei kuulu sinulle.

ruuduntakaa... kirjoitti:

Ensinnäkin virallisesta puolesta. Vaikka "lähin omainen" kehottaa kaikkia ukin ja mummin jälkeläisiä ottamaan osuutensa pois, niin mikäli sinun vanhempasi (mummin ja ukin poika tai tytär) on elossa, se asia ei kuulu sinulle. Mummin kuollessa hänen asiansa ja perunkirjoitusasiat kuuluivat ukille leskenä ja mummin lapsille, joihin isäsi tai äiti kuuluu, mutta ei enää seuraavalle polvelle.

Perunkirjoitus tulee lain mukaan pitää 3 kk kuluessa henkilön kuolemasta. Kun mummin kuolemasta on yli vuosi, voit olla melko turvallisella mielellä, että perunkirjoitus on pidetty. Perunkirjoitus pidetään ensisijaisesti verottajaa varten, ja verottajalla olisi varmasti ollut sanansa sanottavana, jos toisin olisi toimittu. Perinnönjako on asia erikseen, ja mitä mummin perinnölle (jos sellaista jäi) on tapahtunut, sitä voit tietysti kysyä isältäsi tai äidiltäsi.

Jos ukki menee kihlattunsa kanssa naimisiin, puolisolle tulee avio-oikeus ukin omaisuuteen, elleivät he tee avio-oikeutta poistavaa avioehtoa. Avio-oikeus tarkoittaa, että puolisoilla on avioeron tai kuoleman tapauksessa oikeus 50% puolisoiden yhteenlasketusta netto-omaisuudesta. Siihen, mitä eroava puoliso tai leski saa, vaikuttaa siis kummankin omaisuus ja velat. Mutta näitä asioita et oikein voi mennä ukilta kyselemään ja ellei ole aihetta epäillä ukin henkistä terveydentilaa, niihin ei sopisi edes hänen lastensa puuttua.

Mitä tulee tunnepuoleen, niin muista, että mummisi oli eri ihminen kuin ukkisi on. Mummi ei sanojesi mukaan olisi "uutta suhdetta uskovaisena ihmisenä enää solminut ihan vaan jo toisen puoliskon muistoa kunnioittaakseen". Mutta ukkisi ajattelee asiasta ilmeisestikin eri tavoin ja hänellä on siihen kaikki oikeus.

"hän ehkäpä vähän salaili asiaa aluksi, tiedä sitten miksi?"

Olisiko syy siinä, että hän pelkäsi lastensa suhtautuvan esim. siten epäillen, kuin sinä nyt täällä palstalla olet tehnyt?

"Mutta pelkään että hän etenee hätiköiden."

Näin voi olla, tai sitten ukki on täysin tosissaan ja varma tekemisistään. Kummassakaan tapauksessa asia ei kuulu sinulle.

Lue lisää

asiallisesta viestistäsi!
Samoilla linjoilla olen.

auroora. kirjoitti:

asiallisesta viestistäsi!
Samoilla linjoilla olen.

Ilman sarvia ja hampaita tämä nyt on asia, josta ukin ja hänen jälkeläistensä kannattaa yhdessä pohtia. Ja huom! jos ukin ja mummin joku lapsista on kuollut, perillisiä ovat tämän kuolleen lapsen jälkeläiset. Sikäli asia saattaa koskea taloudellissesti myös ap:tä.

Vaikea antaa neuvoja tai edes kunnolla pohtia sinänsä kiinnostavaa ongelmaa, jos ei tiedä keskeisiä asioita. Ukki joko tekee hyvän ratkaisun avioituessaan - tai sitten kohtuuttoman huonon. Kannattaisi tietysti ukin kanssa keskustella siltäkinpohjalta, että teidän jälkeläisten surutyö on vielä ihan kesken. Miten ukki arvelee/ toivoo teidän suhtautuvan uuteen sukulaiseen?

Ketjua lukiessani kiinnostuin toden teolla uuden naisen profiilista: Onko hän vanha perhetuttu? Onko ukin nuoruudenrakastettu, mistä bongattu? Kuinka vanha nainen on? Supisuomalainenko? Ja saman taustan omaava?

Ukin iän huomioonottaen saattaa olla, että ukki pelkää sairastumistaan ja tulevaa hoitoaan. Onko todennäköistä, että tämä nainen on valmis (aviovaimona) hoitamaan ukin hautaan?

Millaista suhtautumista ukki on ilmaissut odottavansa teiltä,lähisukulaisilta? Ellei siitä ole puhuttu, ukki saattaa olla enemmän "pyörryksissä" kaikesta lähiaikoina tapahtuneesta, kuin hän teille on sanonutkaan. Kannattaisi puhua vaikeat asiat nyt valmiiksi.

kuis on? kirjoitti:

Ilman sarvia ja hampaita tämä nyt on asia, josta ukin ja hänen jälkeläistensä kannattaa yhdessä pohtia. Ja huom! jos ukin ja mummin joku lapsista on kuollut, perillisiä ovat tämän kuolleen lapsen jälkeläiset. Sikäli asia saattaa koskea taloudellissesti myös ap:tä.

Vaikea antaa neuvoja tai edes kunnolla pohtia sinänsä kiinnostavaa ongelmaa, jos ei tiedä keskeisiä asioita. Ukki joko tekee hyvän ratkaisun avioituessaan - tai sitten kohtuuttoman huonon. Kannattaisi tietysti ukin kanssa keskustella siltäkinpohjalta, että teidän jälkeläisten surutyö on vielä ihan kesken. Miten ukki arvelee/ toivoo teidän suhtautuvan uuteen sukulaiseen?

Ketjua lukiessani kiinnostuin toden teolla uuden naisen profiilista: Onko hän vanha perhetuttu? Onko ukin nuoruudenrakastettu, mistä bongattu? Kuinka vanha nainen on? Supisuomalainenko? Ja saman taustan omaava?

Ukin iän huomioonottaen saattaa olla, että ukki pelkää sairastumistaan ja tulevaa hoitoaan. Onko todennäköistä, että tämä nainen on valmis (aviovaimona) hoitamaan ukin hautaan?

Millaista suhtautumista ukki on ilmaissut odottavansa teiltä,lähisukulaisilta? Ellei siitä ole puhuttu, ukki saattaa olla enemmän "pyörryksissä" kaikesta lähiaikoina tapahtuneesta, kuin hän teille on sanonutkaan. Kannattaisi puhua vaikeat asiat nyt valmiiksi.

Lue lisää

"jos ukin ja mummin joku lapsista on kuollut, perillisiä ovat tämän kuolleen lapsen jälkeläiset. Sikäli asia saattaa koskea taloudellissesti myös ap:tä"

Itse asiassa, jos luit aiemman viestini perunkirjoituksista ja muista tarkasti, niin näin juuri sanoin. Asia ei koske ap:tä, jos hänen vanhempansa on elossa - siitä seuraa suoraan, että koskee, jos hänen se vanhempansa, joka on ukin ja mummin tytär tai poika, ei ole elossa. Ap:n kirjoituksesta voisi päätellä, että kyseinen vanhempi on elossa, koska ap. ei tiedä mitään perunkirjoituksista tai muista. Hänen luulisi maininneen asiasta edes jotain, mikäli olisi toisin, ja vaikka olisi niin nuorikin, että tarvitsisi edunvalvojan.

"Kannattaisi tietysti ukin kanssa keskustella siltäkinpohjalta, että teidän jälkeläisten surutyö on vielä ihan kesken."

Jokaisella meillä on oma tapamme tehdä surutyötä. Ap. ja hänen vanhempansa (mikäli siis on elossa) tekevät surutyötään tavallaan, samoin mahdolliset sedät, tädit, enot ja serkut. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska on kyseessä ukin ainutkertainen elämä (jos jätetään kunkin ajatukset mahdollisesta kuolemanjälkeisestä osuudesta pois tästä keskustelusta). Ja ukilla ei minkään todennäköisyyden mukaan ole enää määrättömästi vuosia jäljellä, koska ikä alkaa kahdeksaisella. Siksi olisi varsin kohtuutonta, että ukin pitäisi oman surutyönsä ohella ajatella jälkikasvuaan ja näiden vuoksi laittaa oma elämänsä odotusvaihteelle. Odottamaan, mitä? Jonkun surutyö voi viedä vuosia. Ukilla ei niitä ehkä ole.

Myöskään mielestäni pohdinnat naisen taustoista eivät kuulu asiaan (ap. ne kyllä ainakin osittain tiennee), ellei ap. erikseen niitä halua valottaa. Millään tavalla ne eivät kuulu ukin oikeuteen avioitua kihlattunsa kanssa, mikäli niin haluaa. Kuten ei sekään, onko nainen valmis hoitamaan ukin hautaan puolison ominaisuudessa. Ukki ja kihlattu varmaankin osaavat tällaiset asiat pohtia ihan keskenään.

"Kannattaisi puhua vaikeat asiat nyt valmiiksi."

Tai toisaalta kannattaisi antaa ukin olla ja elää tavallaan. Kun vanha mies on jäänyt yksin ja haluaa toipua tilanteesta tavallaan, se hänelle suotakoon. Jälkikasvu voi päivitellä ukin tekemisiä keskenään, mutta jos ukilla on mahdollisuus uuden suhteen myötä saada vielä sisältöä elämäänsä, tulisíko hänen olla siitä tili- tai keskusteluvelvollinen jälkeläistensä kanssa? Minusta ei. Tuollainen suhtautuminen kuulostaa holhoavalta, etten sanoisi hieman tuomitsevalta, koska vanha mies on astunut kirjoittamattomien rajojen yli ja haluaa elämäänsä sisältöä vielä ihmissuhteen muodossa. Mutta sehän ei meille nuoremmille useinkaan sovi, koska tiedämme paremmin, kuinka vanhojen ihmisten tulee elää elämänsä tai surra kuolleensa.

Ap:lle toivotan voimia ilmeisesti edelleen jatkuvaan surutyöhön, johon sinulla on kaikki oikeus. Mutta jos ei todella ole syytä olettaa, että ukin järki ja mielenterveys olisivat heikentyneet, suothan hänelle myös saman oikeuden. Vaikka hänen tapansa sinua järkyttäisikin.