Kesäloma loppuu

kyllähän se ottaa päähän, kun töihin pitää takaisin mennä.
Teen sellaista työtä, jossa en edes viihdy, mutta pakkohan se jostain on leipänsä saada.
Tänään olin eka päivää töissä lomani jälkeen ja aika masentavalta tuntui. Tuuraajanikaan ei tainnut tykätä työstä, kun hommat olivat aika retuperällä neljän viikon jälkeen.

Kyllä se siitä pikkuhiljaa asettuu taas uomiinsa, meinaan se töissä oleminen.

Neljä viikkoa lomaa mennä humahti hetkessä. Eikä haluta töihin sitten pätkääkään. Koko ajan mietin jotain vippaskonstia, jolla vältän duuniin menon. Työ on hoitoalalla, raskasta ja pakkotahtista. Heti oli laitettu työvuorotaulukkoon pitkä huki, toista viikkoa yhdellä vapaapäivällä. Pakkohan se on mennä ja työvuorojen laatija saa kyllä täyslaidallisen palautetta! Ja vielä jotku valopäät puhuu työurien jatkamisesta. Köysikin käynyt jo mielessä.

Minä tykkään työstäni ja työyhteisöstäni ja oikein puhkuin innosta päästessäni takaisin työhön pitkän kesäloman jälkeen. Minäkin tein aikoinan töitä alalla, jossa en viihtynyt lainkaan ja jonka työtä en kokenut mielekkääksi. Joten sen sijaan, että vain valitin ja hampaat irvessä kuljin töissä (sekä annoin huonoa esimerkkiä lapsilleni työnteosta!!), opiskelin uuden ammatin työn ohessa ja nyt olen viimeiset 15 vuotta tehnyt mielenkiintoista, ja nyt jo ihan hyvin palkattuakin, työtä. Olen aina ihmetellyt, miksi ihmiset valittavat työstään ja siellä viihtymisestään mutteivat juurikaan tee asian hyväksi mitään.