Olen 17 vuotias tyttö. Olen ollut nykyisen poikakaverini kanssa nyt puoli vuotta. Viime viikonloppuna menin sitten pettämään häntä 13 vuotta vanhemman miehen kanssa kuin itse olen.
Nyt olen sitten rakastunut molempiin. Poikakaverini on suunnitellut murtautuvansa syrjähyppyni tietokoneeseen, tehden hänelle samalla isot velat. Haluaisin estää tämän, mutta en tiedä miten.
Vaikea tilanne, sillä en osaa päästää irti nykyisestä suhteestani. Poikakaverini on aina ollut ihana ja huomaavainen, mutta kerrottuani, että petin häntä, hän raivostui ja on sitä edelleen. Hän antoi silti anteeksi, mutta olen huomannut hänessä uusia huonoja puolia, kuten sen, että hän on kostonhimoinen.
Onko jollain kokemuksia tai muuten vaan neuvoja jaettavaksi?
Nyt olen sitten rakastunut molempiin. Poikakaverini on suunnitellut murtautuvansa syrjähyppyni tietokoneeseen, tehden hänelle samalla isot velat. Haluaisin estää tämän, mutta en tiedä miten.
Vaikea tilanne, sillä en osaa päästää irti nykyisestä suhteestani. Poikakaverini on aina ollut ihana ja huomaavainen, mutta kerrottuani, että petin häntä, hän raivostui ja on sitä edelleen. Hän antoi silti anteeksi, mutta olen huomannut hänessä uusia huonoja puolia, kuten sen, että hän on kostonhimoinen.
Onko jollain kokemuksia tai muuten vaan neuvoja jaettavaksi?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Nimittäin murtautuminen tietokoneeseen keneltäkään, salaukset ovat mahdottomia. Ja vaikka onnistuisikin, velkojen tekeminen ei onnistu. Et vaikuta miltään ruudinkeksijältä. Miksi petit ihanaa ja huomaavaista poikaystävääsi? Panettiko ja halusit kokeilla 3-kymppistä? Ei hän ole antanut anteeksi. Ja osoittaa tyhmyytensä haluamalla kostaa miehelle, vaikka pitäisi kostaa sinulle. Miksi se olisi sen miehen vika? Ei aikamiehiä mitkään juipit paljoa pidättele.
Paitsi, että fiksut kolomikymppiset ei pane alaikäisiä. Joku roti pitää olla..
Ei missään nimessä 17-vuotiasta. 18-vuotias sen olla pitää. Vaikka kyllä se omakin vaimo tuntui ja näytti ihan mukavalta 17-vuotiaana, kun itse olin 2-kymppinen. Josta muuten tulikin mieleeni hauska, mutta varsin totuudenmukainen pätkä:
http://www.youtube.com/watch?v=R4L604enODM
aikuisten maailmaan! Jos olisit mun tytär, niin selkääsi saisit. Sulla on vielä paljon oppimista elämästä. Kokeile seksihommia oman ikäistesi kanssa jatkossa. Kolmikymppinen, joka panee alaikäistä, ei taida ihan täysillä kelata. Vai et osaa päästää irti nykyisestä suhteestasi? Mitähän jos olisit ihan yksiksesi? Et kai kuvittele, että se kolmpikymppinen äijä kävisi kanssasi seurustelemaan? Toivottavasti muistit käyttää kortsua, ettet kohta huomaa olevasi raskaana...
tuntemaan itseäsi ja omaa seksuaalisuuttasi, joten miksi olet ylipäätään vakituisessa suhteessa? Mitä sinä haet poikaystävältäsi?
On tapauksia jolloin varhain alitettu seurustelu sujuu hyvin, mutta useimmiten nämä ensimmäiset ovat sellaista kokeiluja ja opettelua. Ensin olisi hyvä löytää vastaus siihen kuka minä olen, minkälaisen minä olen? Mitä minä haluan elämältäni? Sen jälkeen on helpompaa lähteä miettimään elämäänsä jonkun toisen rinnalla.
Ehkäpä kokeilet yksin elämistä jonkun aikaa. Kannattaa olla enemmin kavereina poikien kanssa, ja jättää ne seksitouhut vähäksi aikaa jäähylle. Tutustu mahdollisimman moniin ja erilaisiin miehiin. Sinulla ei ole kiirettä mihinkään, ihastumisia tulee ja menee, nauti niistä. Eihän sitä tiedä, millainen prinssi nurkan takaa eteesi kävelee? ja sitten sinua viedään tosissaan.
"Sinulla ei ole kiirettä mihinkään, ihastumisia tulee ja menee, nauti niistä"
Ettei se mene näin. Jos menisi, niin se olisi jomman kumman tunteilla leikkimistä. Yritätkö nyt sanoa, että ihastumisia tulee ja sitten on pakko yrittää keksiä syitä lopettaa suhde, että pääsee tutustumaan moniin ja erilaisiin miehiin? Ei se vaan mene niin. Jos yhdessä ollaan, niin tulee myös tulevaisuudensuunnitelmia. Yhdessäolon lopettaa vain ylitsepääsemättömät vaikeudet tai kiinnostuksen puute. Entäs jos nämä ilmaantuvat vasta sitten, kun on menty naimisiin ja perustettu perhe? Mietipä nyt vähän sanomisiasi. Sinulla on mummomuori paljon hyvää asiaa, mutta nyt meni aika paljon metsään.
"Ensin olisi hyvä löytää vastaus siihen kuka minä olen, minkälaisen minä olen? Mitä minä haluan elämältäni? Sen jälkeen on helpompaa lähteä miettimään elämäänsä jonkun toisen rinnalla.
"
Miten naiivia. Ei ihminen, jolla ei ole elämänkokemusta, voi ajatella tuollaisia. 17-vuotias elää tässä ja nyt.
niitä omia tunteita. Ei sitä suhdetta tarvitse heti alkaa rakentamaan. Voi vallan mainiosti vain nauttia muutoin sen henkilön kanssa vaikka kaverina. Laatia ne tulevaisuuden suunnitelmat ensin itselleen.
Kokemuksesta tiedän senkin, että seksi kutittaa melkoisella tavalla. Millaistahan olisi tuon kanssa jne. On ihmisiä, jotka harkitsevat pitkään, mutta on myös heitä, jotka lähtevät kokeilujen tielle. Satuttaako sitten sitä kaveriaan näin vai eroamalla, voi jokainen miettiä.
Voisinko sanoa että aika raadollinen totuus on, että useimmat nuoruudenaikaiset pitkätkin seurustelusuhteet eivät vie pidemmälle. Kun kumpikin vielä etsii sitä tapaa olla ja elää, saati että olisi todella valmis elämään suhteessa. Tällöin saadaan ne ensimmäiset sydänsurutkin, jotka kuuluvat elämään. Harva meistä selviää ilman virheitä. Ne ovat kuitenkin se tapa jolla elämä opettaa, kantapään kautta.
Eikä sekään ole mitenkään ihmeellistä että jos on menty avioon ja hankittu lapsia sen ”ekan” rakkauden kanssa, että tullaan juuri kuvaamaasi tilanteeseen. Huomaa, että toki joskus voi onnistaa, ei se vain ole niin tavallista. Näistä syntyvät ne liitot, joissa yritetään kovasti olla ja yrittää , mutta jompikumpi sortuu sitten niihin salaisiin kokeiluihin.
sitten lienee naiivia
Ainakin itse hain kovasti identiteettiäni, ja sitä omaa maailmaa, jopa niin, ettei koulunkäynnille jäänyt välillä energiaa tarpeeksi.
Lainaus;
”Kun nuori ottaa etäisyyttä perheestään ja etsii ikätovereistaan sidosryhmiä, hänellä pitäisi jo olla eväinään hyväksyvä käsitys omasta itsestään, lähimmäisistään ja vuorovaikutuksesta sekä käsitys siitä, millaisia tunteita ihmisellä on ja miten tunnemyrskyistä voi selvitä. Ikävaihe merkitsee rajua, rohkeaa, kokemuksia janoavaa ja uusia alueita valloittavaa suhtautumista seksuaalisuuteen. Useimmilla se johtaa seksikokemusten hankkimiseen, yleensä voimakkaan ihastumisen tai rakastumisen tunteen siivittämänä (Aalberg ja Siimes 1999).”
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=/portlet_action/dlehtihakuartikkeli/viewarticle/action&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo93407&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero
http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/ps/ps2/3_kehitys_ikakausittain/06_nuoruudenpsykofyysinenkehitys?C:D=gjsZ.eyaY&m:selres=gjsZ.eyaY
Nuori hakee identiteettiään ja etsii itseään, kyllä olet aivan oikeassa. Neuvona kuitenkin "etsi identiteettisi ja itsesi" on perseestä. Ihan kun et muistaisi sitä kun olit nuori. Mietitkö silloin, että etsinpä nyt itseni ja sitten alan seurustella. Et todellakaan. Olit sekaisin, hukassa, teit ehkä tyhmiäkin valintoja ja kehityit pikkuhiljaa siksi ihmiseksi kuin nyt olet. Eikä tilannetta olisi muuttanut se, että joku olisi tullut sinulle näyttämään internetixin psykologiatekstejä ja kertomaan, että etsipä nyt itsesi.
Muutenkin aikuisten neuvot tällaisille teineille pohjautuvat aina kahteen asiaan
1. maallikkopsykologiaan
2. mitä minä tekisin, jos pääsisin aikakoneella takaisin.
Maailma ja nuoren ajatukset eivät vain noudata tuota logiikkaa.
sanavalinta osunut kohdilleen. Yritin näet tiivistää : )
Kun oli tuon ikäinen, oli takanani jo yksi seurustelusuhde, 3 vuotta. Tuolloin ”petin” poikaystävääni ihastusteni kanssa. Oppirahat maksoin kun näin kuinka tuohon poikaan koski. Masennuin aika tavalla. Muutin kotoa pois ja tuskaisena mietin, kuinka pääsisin opiskelemaan taidetta. Tuolloin ei lainaa saanut noin vain, joten aloitin seurustelun, avioiduin 20 v ja aloin tehdä lapsia. Vasta aikuisena lähdin edelleen opiskelemaan.
Kyllä minua ainakin kiinnosti se, mitä haluan isona tehdä, millaisten arvojen mukaan elää jne. Halu kokeilla ja kyseenalaistaa kaikenlaista oli suuri. Olin varsin tietoinen siitä, mitä minussa tapahtui ja mitä yhteiskunnassa tapahtui. Olihan kyseessä villi 70 luku. Love & peace, rockn’ roll ja vallankumous! Ehkä nykynuoria eivät sitten niin paljoa kiinnosta ”vakavammat aiheet”?
No, ajattelin vain että tuosta voi lukea jos haluaa, mitä ihmisen kehitykseen nyt ylipäätään kuuluu…
"Kyllä minua ainakin kiinnosti se, mitä haluan isona tehdä, millaisten arvojen mukaan elää jne. Halu kokeilla ja kyseenalaistaa kaikenlaista oli suuri. Olin varsin tietoinen siitä, mitä minussa tapahtui ja mitä yhteiskunnassa tapahtui. Olihan kyseessä villi 70 luku. Love & peace, rockn’ roll ja vallankumous! Ehkä nykynuoria eivät sitten niin paljoa kiinnosta ”vakavammat aiheet”? "
Mummomuori ei nyt ymmärrä. Sinänsä erikoista, koska sinulla tuntuu hyvääkin asiaa riittävän tai sitten sekin on jaarittelua ja "maallikkopsykologiaa" joka on naamioitu taitavin sanankääntein uskottavaan muotoon.
No joka tapauksessa "vakavammat aiheet" kiinnostavat varmaankin suurinta osaa nuorista, mutta ei siitä näkökulmasta miten yli 3-kymppistä eläkekeläisistä puhumattakaan. Nykyaika ei vain ole sellaista aatteiden aikakautta, mitä oli 60- -> 80-luvulle saakka. Ehkä sen on aiheuttanut internet ja valtava tietomäärä mikä kaikilla on käytössä ja kommunikointitavat. Enää ei eletä missään lintukodossa.
Miten etsiä ja löytää itsensä ennen sitoutumista, jos toinen tuntuu oikealle? Siihen etsimiseen kuluu kuitenkin vuosikausia. Ja sitten kun "on löytänyt juttunsa" se ei olekaan siinä, vaan tuleekin joku uusi juttu, jota ei ole tullut edes ajatelleeksi. Antaako "Sinkkuelämää" oikean mallin naiselle, eli 4-kymppiseksi asti vitkutellaan, että ehditään kokea kaikki ja sitten löytää se isomunaisin, komein ja rikkain älykkö jonka kanssa voidaan lisääntyä ja avioitua?
Eli sanoisin, että tuollaiset psykologiliirumlaarumit on täyttä paskaa: "Kun nuori ottaa etäisyyttä perheestään ja etsii ikätovereistaan sidosryhmiä, hänellä pitäisi jo olla eväinään hyväksyvä käsitys omasta itsestään, lähimmäisistään ja vuorovaikutuksesta sekä käsitys siitä, millaisia tunteita ihmisellä on ja miten tunnemyrskyistä voi selvitä"
Siis pitäisi olla, vai "pitäisi" olla eli kannattaisi olla tai olisi hyvä olla, jotta elämä olisi helpompaa?
Miten voi olla käsitys siitä, miten tunnemyrskystä selvitään, jos sellaista ei ole ikinä ollut? Pitäisikö alkaa seurustelemaan jo 12-vuotiaana, jotta sitten kun on virallisesti lupa paneskella eli 16-vuotiaana, olisi jo elämän realiteetit hallussa? Ei tunnu enää missään, jos oli poikaystävälle vain korkkaus muiden joukossa?
Sanoisin ohjeeksi mielummin, että tee niinkuin tuntuu itsestä hyvältä. Jos et ole sitoutunut kehenkään, niin ole rehellinen ja ilmaise se selkeästi. Ettei kenenkään maailma kaadu sinun valintoihisi.
Ihan hyvää kritiikkiä. Vähän samasta asiasta puhutaan, ehkä vain eri "kielellä".
Ota molemmat. Äläkä välitä poikaystäväsi lapsellisista uhkailuista. Ensinäkään suuren velan tekeminen toiselle tietomurrolla on erittäin vaikeaa. Vaikka tietomurto ja velkojen tuottaminen olisi mahdollista, niin tuskinpa hänellä siihen rahkeet tai uskallus riittää. Jäisi vain kiinni ja sitten vasta ongelmissa olikin. Aikamoista uhoa, ei muuta.
Olet 17, nauti siis elämästä. Kun tekee mieli 30-vuotiasta uunimakkaraa, niin ota sitä, sitten kun on 17-vuotiaan nakinhimo, niin ota sitä.
nyt sitten uskot minua. En usko että olet rakastunut kumpaakaan vaan kuvittelet niin koska et tunne vielä itseäsi. Nämä miehet auttavat omalta osaltaan sinua siinä asiassa ja opit tietämään mitä haluat ja mitä et ainakaan halua. Mutta muista että sinun pitää kuunnella itseäsi, kehoasi ja sydäntäsi enemmän kuin kavereita tai meitä neuvojia täällä. Sinä tiedät aina oikean vastauksen jos kuuntelet itseäsi. Joskus käy niin että luulet haluavasi jotain mutta huomaat pian ettet haluakkaan sitä. Älä pelästy sitä sillä se on sallittua. Ihminen kasvaa ja muuttuu koko elämänsä ajan. Et ole koskaan valmis mutta olemalla rehellinen itsellesi voi olla sitä myös toisille. Sinun ei tarvitse pettää ketään kun et pelkää mitään. Sinun ei tarvitse pelätä mitään kun olet oma itsesi aina ja joka paikassa. Kun olet oma itsesi et tarvitse roolia mitä et oikeasti ole. Roolin vetäminen läpi koko elämän on raskasta ja siitä on vaikea luopua kun se jää päälle. Tuossa iässä missä nyt olet on normaalia etsiä sitä oikeata itseään ja sitä etsitään roolien kautta. Kun löydät omasi niin tiedät aina että sitten kaikki jotka kanssasi ovat ovat sinun kanssasi eivätkä luule sinun olevan jotakin mitä et ole.
On mahdollista että sinun nuoruuttasi ja kokemattomuutasi käytetään hyväksi. Se ei ole sinun vikasi ja muista se aina. Ota opiksi ja kuuntele avoimin mielin vanhempiasi mutta sydäntäsi ja itseäsi kuuntele eniten. Vain kokemusten kautta oppii ja on selvä että sinulla ei vielä sitä kokemusta voi olla. Jotkut kokemukset voivat aiheuttaa pahaa mieltä ja se vasta opettaakin. Kun petyt niin tiedät taas itsestäsi enemmän. Nuoret pojat ovat yhtä kokemattomia kuin sinäkin ja ihmettelisin jos tuo poika ei olisi suuttunut sinun sähläämisestäsi. Noin moni reagoi, muista se jatkossa. Kostonhimo pojilla ja miehillä kohdistuu useimmiten siihen toiseen mieheen jonka kanssa vaimo tai tyttöystävä on pelehtinyt. Se on varmaan inhimillistä tuossa tilanteessa vaikka ei viisasta?
Minä suosittelen myös tässä tilanteessa sinun nyt luopuvan kummastakin miehestä sillä todellisuudessa et voi yhden yön jälkeen olla oikeasti rakastunut kehenkään koska hän ei varmasti tunne sinua etkä sinä häntä. Kun et tunne itse itseäsikään vielä.
-.- En mä mtn saarnaa kaivannu -.- mä TIEDÄN kuka MÄ olen -.-