Minkä ikäistä naista voi kutsua vanhaksipiiaksi? Entä miestä vanhaksipojaksi? Vielä 70-luvun puolivälissä naimaton ja lapseton joutui maksamaan ns. vanhanpiianveroa täytettyään 24 vuotta. Oliko ikäraja mielestäsi kohdallaan?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhanpojan_ja_vanhanpiian_vero
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhanpojan_ja_vanhanpiian_vero
Vastaukset 65
Vanhimmat
Noei tuo 24v tänäpäivänä oikein käy. Entisaikaan tuossa iässä, ja jo paljon aikaisemminkin, ihmiset tosiaan oli aikuisia jne. Tänä päivänä turhan monet (yli puolet) tuonikäisistä pullamössöistä on vielä teinin asteella ja vanhempiensa elätteinä jne. jatkavussa biletysputkessa tms.
Varmaan 40v vois olla kummallekkin minimialaraja tuolle määreelle nykypäivänä. Eihän ne ole kerinnyt vielä edes "itseään etsiin ja 100 kumppanin kanssa paneskeleen ja elämää katseleen" jne. minään 24 sena jotta voisi alkaa harkitseen aloilleen asettumista.. tai no jotkut kyllä..
ja Suomen tulevaisuus on mamujen--monte jo pioneerinä
Kiitän sinua yhteiskunnallisesta mielipiteestäsi! ;-)
ja koskemaan vain köyhiä, eikä terrorijärjestöä Kokoomuksen Nuoret
35. Jos ei ole siihen ikään mennyt mennyt naimisiin ja/tai hankkinut yhtään lasta niin todennäköisyys näiden asioiden tekemiseen on enää pieni.
Jotenkin minusta 35 on kyllä rajapyykki... sen jälkeen tulee jo masennus, ennen sitä 30 on paniikki päällä.
Mun mielestä se ei ole ikäkysymys, vaan musta vanhapiika/vanhapoika on sellainen, jonka pariutuminen on äärimmäisen epätodennäköistä. Muut on sinkkuja, iästä riippumatta.
Amis oli tuossa iässä käyty ja töitä oli/on edelleenkin. On sopiva aika maksaa veroja muistellen tietty aina välillä - miksi -. Sain monta veromarkkaa edukseni ennen työelämää. Nyt maksan samoja asioita uusille lapsille ja toisaalta kaikelle mikä tätä yhteiskuntaa pyörittää. Ilolla.
Tuon 70-luvun määritelmän mukaan olen jo toivoton tapaus-. Vanhapiika mallia 1982
Jos se raja pitää jossain olla, niin olkoon sitten vaikka 30v. Tavallaan se nuoruusvaihe on pidentynyt jolloin ihmisten ei oletetakaan sitoutuvan niin nuorena.
Kun avo- ja avioliitot nykyisin varsin usein myös päättyvät, niin pitäisikö näitä eronneita ja karanneita sitten kutsua uusvanhoiksipiioiksi ja -pojiksi?
muutaman vuoden vanhapiika piinastaan, hänessä kehittyy puuma.
Voiko olla vanhapiika ja puuma samaan aikaan?
kateelliset sanoo vanhapiika ja ikätoverit puuma.
Tosin ollakseen puuma, pitää olla puolta nuorempi mies
ovat tuomittuja siihen jo syntymästä.
päätelmä? Syntymästään tuomittu johonkin on aika karu heitto, joten osaat perustella?
ei voi valita vanhempiaan.
Vanhemmista ja kasvuympäristöstä huolimatta lapset oppii aivotoimintojensa hienouden. Joka ei ole kummoitakaan aina. Mutta etiäpäin, ei tuomittunua.
Löytyykö? Kirjoitin "jotkut", ellet sattunut huomaamaan. Ja toiseks toi sun väite, että lapset oppii aivotoimintojensa hienouden on paskaa. Jos osaisit vähän paremmin hahmottaa ympäristöäsi, et ikinä väittäisi sellaista...
Ja sitten toiset tuomitsee taas itsensä vanhapiikuuteen- tai poikuuteen odottamalla koko ikänsä "sitä oikeaa" ja kohdatessaan sellaisen, ne huomaa että koko heidän elämä on mennyt "sitä oikeaa" odotellen ja tosipaikan tullessa ne eivät oikein tiedä mitä tehdä, koska odottaminen ei anna sitä kullanarvoista kokemusta parisuhdearjesta ja niin päin pois. Mikä jää jäljelle, mitä odottaja osaa parhaiten...? No odottaa "sitä oikeaa" tietenkin...
Sitten kolmannet... Heh... Ne ovat niin epätoivoisia parinhaussa, että kaikki mahdolliset kokelaat täytyy kokeilla heti ja ehdokkaasta täytyy saada tietää kaikki heti. Noh... Sellaiseen törmää tällä ja livessäkin. Ei mitenkään epätavallista...
Heh... Neljännet tuomitsee itsensä vanhapiikuuteen- tai poikuuteen liian holtittomalla seksielämällä. Hedonismi vie ja pojat sekä tytöt vikisee. Ero kolmansiin siinä, että tarve parisuhteeseen tule silloin, kun huomaavat olevan jo kelvottomia sellaiseen.
Riittikö...?
lukutaidostani, jossa on suodatin.
Lapset oppii - se on fakta- muutenhan ihmisiä ei enää olis ollu aikoihin.
Kolmannet ja neljännet anti olla. Ehkä niissäkin pelittää se suodatin? Mut nyt iltakalaan!
Suodattaa voi monia asioita. Suurin osa suodattaa asioita niin... Heh. Olkoon...
Ps. Yhden lauseen vastauksesta on hankala suodattaa mitään. Mut samapa se mulle. Vanhapoikuus- tai piikuus ei ole mulle mikään ongelma toisin kuin monelle muulle...
Mutta eikö tuossa ole ihan valtava ristiriita? Siis susta parisuhteessa voi olla ja onnistua vain, jos on jo kokemusta aiemmasta parisuhteesta? Mutta kuitenkin ainakin minun tuttavapiirissäni on enemmän niitä, jotka yhä ovat ensimmäisessä parisuhteessaan kuin niitä, jotka hyppii suhteesta toiseen. Sunhan logiikan mukaan ei siis parisuhteessa oleminen ole se oleellinen asia, vaan parisuhteesta eroaminen, koska muutenhan ei sillä olisi väliä minkä ikäisenä aloittaa... Ja tuskin kukaan istuu kotona odottamassa, ihmiset elää odottaessaan.
Lisäksi ajattelisin, että jos aloittaa parisuhteen jonkun ihan paskan kanssa vain saadakseen parisuhdekokemusta, niin siinä vaiheessa, kun se hyvä kumppani tulee vastaan, on jo niin vittuuntunut koko miessukupuoleen, ettei halua edes ajatella enää parisuhdetta.
Siitä olen tosin samaa mieltä, että jotkut vain kuuluu olemaan yksin, eikä sille mahda mitään. En tiedä johtuuko se vanhemmista vai kasvatuksesta vai mistä, mutta niin se vain on.
Pointti on siinä, että parisuhdearkea ei opi "sitä oikeaa" odottamalla...
Ja sitten ne parisuhteet... Noh. Ulospäin näyttää usein yhdenlaiselta, mutta sisältä toisenlaista...
"Lisäksi ajattelisin, että jos aloittaa parisuhteen jonkun ihan paskan kanssa vain saadakseen parisuhdekokemusta, niin siinä vaiheessa, kun se hyvä kumppani tulee vastaan, on jo niin vittuuntunut koko miessukupuoleen, ettei halua edes ajatella enää parisuhdetta."
Kukaan ei ole hyvä ennen kuin tulee hyväksi. Hyväksi ei tulla paskemman kanssa.
Mutta oppiiko sitä välttämättä parisuhteessakaan. Ihmiset on kuitenkin niin erilaisia, että yhden kanssa opitut tavat voi olla katastrofi seuraavan kanssa.
"Kukaan ei ole hyvä ennen kuin tulee hyväksi." Suurin osa ihmisistä on ei-hyviä ihan koko elämänsä ajan.
Mä lähden nyt uimaan.
oppii paljon asioita miten ei pidä toimia, jos haluaa parisuhteen toimivan ja kaksihan siihen tangoon tarvitaan. Jos yks on jotain oppinut ei tarkoita välttämättä sitä, että toinenkin on oppinut. Toinen voi olla ollut parisuhteessa sen paskemman kanssa ja se kulkee mukana myös uudessa suhteessa. En usko, että kovinkaan epätavallista.
Ja sitten toinen juttu, jos ei ole ikinä elänyt parisuhdearkea. Miten vitussa voi arvioida itseään parisuhdearjessa, ollessaan itse totaalisen kokematon siinä? Ainahan sitä voi selitellä kaikenlaista, mutta todellisuus onkin sitten jotain ihan muuta...
Heh, älä huku...
Minä en tiedä yhtään ihmistä, joka olisi edelleen ensimmäisessä parisuhteessaan. Ainakaan minun ystäväpiiriini ei kuulu ensimmäistäkään niin onnekasta ja kerralla oikeaan osunutta.
Eli sustako sitten pitäisi erota, vaikka suhde tuntuu hyvältä ihan vain voidakseen arvioida itseään? Mitä arvioimista siinä ylipäätään on? Jos itse on onnellinen ja toinen on onnellinen, niin kaikki hyvin.
Sä olet vähän niin kuin ratikka; sulla on myös sama tarve luoda kauhea määrä sääntöjä siitä millainen suhteen kuuluu olla ja mitä ehtoja pitää täyttää ja miten ihmisen kuuluu toimia ja niin poispäin. Ja käsittääkseni sä et ole ollenkaan suhteessa ja ratikalla kesti ikuisuus löytää nainen, joka hänen sääntöjään jaksaa... Hmmm... Olisiko jokin yhteys?
Ai jaa... Kyllä mun tuttavapiiristä enemmistö on niitä, jotka tapasi joskus yläasteella tai lukiossa ja edelleen ollaan yhdessä. Ne taas, jotka ei ns. ole kerralla löytäneet ei yleensä ole muutenkaan kovin pitkissä suhteissa.
Musta tuntuu, että mitä helpompi ja mukavampi ihminen on, sitä todennäköisempää sen sopivan löytäminen vaikka siitä ekasta on, koska kukapa ihanasta ihmisestä haluaisi luopua. Ne vaikeammat ja ei-niin-mukavat taas joutuu etsimään sellaista, joka on valmis sietämään ne huonotkin puolet.
My favorite vääntökumppani is finally back!
Tiedätkö, että minä en pidä säännöistä. En siis luo niitä. Kerroin vaan mielipiteeni kokemuksesta ja kokemattomuudesta parisuhteen arjessa. Jokainen kokematon parisuhteesta haaveileva luo itselle kovin ruusuisen kuvan siitä. On eri asia miettiä, että miten sen tulevan vaimon tai miehen kanssa tulee elämään ja sitten elää sitä elämää käytännössä. Käytännössä menee moni asia toisin, kuin on teoriassa ensiks teoretisoinut.
Heh... Minä olen niitä, joita ei ole oikein luotu parisuhteeseen. Tai minusta on tullut sellainen. Joskus on ollut toisinkin... Enkä mä nyt omasta suhteesta tai suhteista ala täällä jauhaan. Dazuismi ei ole vielä tarttunut...
"Musta tuntuu, että mitä helpompi ja mukavampi ihminen on, sitä todennäköisempää sen sopivan löytäminen vaikka siitä ekasta on, koska kukapa ihanasta ihmisestä haluaisi luopua. "
Ignorance is bliss
Mutta moni asia menee toisin silloinkin kun on käytännössä elänyt jonkun kanssa, ellei sitten vaihda identtiseen kaksoseen. Silloinkin käytännössä menee moni asia toisin, kuin mihin on tottunut.
"Jokainen kokematon parisuhteesta haaveileva luo itselle kovin ruusuisen kuvan siitä." Nuorena ehkä, mutta siinä informaatiotulvassa, missä kaikki nykyihmiset elää, tuskin kukaan pystyyn kovin ruusuista kuvaa elättelemään.
Ja sitten taas on niinkin päin, että jos on elänyt vain yhdessä pitkässä suhteessa ja se suhde on ollut hyvä, niin ei välttämättä ole minkäänlaista käsitystä siitä, millaista paskaa elämä joissain suhteissa on.
Kyllä siinä joku totuuden siemen on, että yksin eläneellä on piintyneitä tapoja, jotka ei sovi yhteen parisuhdetoiveiden kanssa, mutta sinä yksinkertaistat sitä aivan liikaa.
pitää yksinkertaisista asioista tehdä niin kovin monimutkaisia? Onko se sitä naisten logiikkaa?
"Ja sitten taas on niinkin päin, että jos on elänyt vain yhdessä pitkässä suhteessa ja se suhde on ollut hyvä, niin ei välttämättä ole minkäänlaista käsitystä siitä, millaista paskaa elämä joissain suhteissa on."
Nojaa... Tynnyrissäkö se suhde eletään?
Mut tiedätkö missä se ongelma piilee? Siis se yks Ongelma suhteellisuudessa ja suhteettomuudessa?
Siksi kun nämä asiat ei ole yksinkertaisia. Jos olisi, niin ei tästäkään tarvitsisi väitellä.
"Nojaa... Tynnyrissäkö se suhde eletään?" Ei, mutta pikkupaikkakunta/lähiö -kuplassa, jossa kulissit pidetään yllä, vaikka henki menisi.
No missä se ongelma piilee?
"Ei, mutta pikkupaikkakunta/lähiö -kuplassa, jossa kulissit pidetään yllä, vaikka henki menisi."
Oi ihana LähiöElämä...
Ongelma? Sehän olis poliittisesti epäkorrektia kertoa siitä. Taso-ajattelu ei ole poliittisesti korrektia, koska mitään tasoja ei ole...
Tähtitiede ja kvanttifysiikka on monimutkaista. Ihmissuhteet ei sitä ole ellei niistä tee sellaisia.
ihmisen jolle kävi niin onnekkaasti. Tosin hän oli muutenkin syntynyt onnellisten tähtien alla.
No jos ne on niin yksinkertaisia, niin eihän sitä harjoitteluakaan silloin tarvita.
Miksi sitten edes kysyit.
on yksinkertaista, mutta sekin edellyttää harjoittelua...
sinun mielipide asiasta.
Joo, ehkä noin kaksi päivää ja sitten osataankin jo juosta. Jos sulle vei kävelemisenkin opettelu kauemman, niin sitten ymmärrän, miksi tarvitset harjoittelua kaikkeen muuhunkin.
Kyllähän se kävelyn opettelu alkaa jo paljon aikasemmin, mitä vois luulla. Mulla on ollut onni seurata sitä läheltä...
Mut nyt alkaa näyttää siltä, että sulla ei ole enää mitään sanottavaa, kun henkilökohtaisuuksiin alat mennä...
No minä olen epäilemättä vittumainen ihminen, mutta että Rouva Ratikka ja kaikki ystävänikin? Nyt en kyllä allekirjoita. Mielumminkin ne ovat maalaisia, joilla on vähän vaihtoehtoja ja rima alhaalla.
Musta taas näyttää siltä, ettei sulla ollut mitään sanottavaa alunalkaenkaan. Tämä ei tosiaan johda mihinkään, koska rehellisesti sanoen et ole sellainen ihminen, jonka mielipidettä arvostaisin ja sinä taas olet niin täynnä itseäsi, ettei sinua kiinnosta kenenkään muun mielipiteet ylipäätään.
Olen silti otettu huomiosi määrästä minulle... Kiitos.
alle 70 vuotiaiden naisten tavoittelema superkuuluisa musiikin ihmelapsi otti ja väsähti?
Onko sulla ollu koskaan mitään älykästä sanottavaa? Jaajaa.
ps. Jos et juuri nyt aforismikirjastasi löydä sopivaa vastausta, niin tuuppaa vaik joku kysymys? Kenen ajatuksia juuri nyt ajattelet ominasi? Eiks se ole aika hyvä mietittävä vaikka yön yli?
Ootte te hupaisia...
Joskus on niin tylsää, että melkein mikä vain kelpaa ajankuluksi. Eipä siitä kannata ylpistyä.
Mut kiitos silti.
No kyllä ainakin sieltä maalta mistä minä olen kotoisin käytiin viihteellä lähellä olevissa isoissa kaupungeissa, jne. Ei tässä nyt enää millään 50-luvulla elätä, että on pakko naida naapurin Tauno ennen kuin toisen naapurin Kerttu ehtii ja itselle ei jää ketään...
"Minkä ikäistä naista voi kutsua vanhaksipiiaksi? Entä miestä vanhaksipojaksi?"
Jos nainen on > 40 v
Jos mies on > 35 v & asuu yhä vanhempiensa kanssa
Tai jos mies on > 45 v, lapseton & asuu yksinään
nim. vielä on muutama vuosi aikaa vanhaksipojaksi ; )
mä kannattaisin kanssa ERONNEIDEN NARSISTIMIEHIEN VEROA!!
HAHA!!! :D
Narisiteja on asiantuntijoiden mukaan vain pari prosenttia väestöstä, joten taitaa jäädä verokertymä aika pieneksi. Semminkin kun en usko heidän kuuluvan ylimpään tuloluokkaan. Liliukset ja Kallasvuot kun ovat edelleen naimisissa...
totta narsistista saa harvoin kovinkaan helpolla eroa...
narsisti kyllä ottaa herkästi eron. Konepistooli on sellainen vehje, millä saa eron yllättävän monesta henkilöstä. *suosittelen*
Narsistit:
1% psykopaatia
2% narsistinen persoonallisuushäiriö
4% epävakaa persoonallisuushäiriö
3% muu antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, kuin psykopatia
2% histrioottinen persoonallisuushäiriö
.
vahtelti sille olevasi namutehaan omistaja
.
mikä ero on ikisinkulla ja peräkammarin pojalla? Noin niinku olennaisen kannalta.
ikuisesti sinkku. Peräkammarin poika ei edes tiedä olevansa sinkku..
poika asuu jalasjärvellä, vanhustensa kanssa. Ikisinkku Lontoossa yksin, omassa miljoonaosakkeessaan.
Ikisinkku saa aina kun haluttaa, peräkammarin poikaa ainoastaan haluttaa.
Siinä pari eroa.
Minä luulen, että tuohon kysymykseen on yhtä monta vastausta kuin vastaajaakin. Minun mielikuvani mukaan ikisinkku on sinkku enemmän omasta halustaan ja peräkamarinpoika vastoin tahtoaan.
Ensimmäistä kertaa kuulen tuollaisesta. No ei ollut kohdallaan ikäraja. Tai no en tiedä jos tuolla vuosikymmenellä olikin. Mutta nykyaikana tuollaista veroa ei tietenkään voisi olla.
Jos pitää mielistellä, tai keskustella neutraalisti, niin silloin kaikki on sinkkuja. Jos taas tarkoitus on loukata ja vittuilla, niin naiset on vanhojapiikoja ja äijät peräkammarinpoikia. Iästä viis.
"Vanhanpiianvero." Mun piti ihan tarkistaa, että pitäneekö paikkansa. Näemmä pitää. Musta on aika mielenkiintoinen tuo maailmankuva, jossa naiselle annetaan lupa käydä töissä, jotta hän voisi maksaa veroa valitsemastaan tavasta elää ilman perhettä.
Kuulostaa ihan natsismilta. Mutta natsismus onkin kovassa nousussa, sillä kuulosteltuani ja katseltuani maakuntien menoa, niin en voi tehdä muuta johtopäätöstä. On ikävää, että Helsingissä elää kuin umpiossa, hermeettisessä ja universaalisessa tilassa.
Lieksan Valintalalon edessä lipsin jätskiäni ja tarkkailin menoa. Kaupasta tuli ulos nuhjuisia pareja, joista jokaisesta nainen asettui ajamaan autoa ja mies istahti lökäpöksyissään pelkääjän paikalle. Nuoriso: kundit kävelivät mustissa leijonapaidoissa ja gimmat pilvenvalkoisissa leggareissa ja taivaansinisissä minareissa. T-paidoissa luki jotain farlaavaa.
Saksassa sinkut, yksineläjät, maksavat extraveroa, verrattuna aviopareihin.