Tämä parisuhdeongelma kuulostaa niin hullulta, että kukaan ei kai usko sen olevan totta. Mutta yritetään.
Olemme jo keski-ikäinen pariskunta. Meillä on takana paljon yhteisiä vuosia ja edessäkin toivottavasti paljon. Vaimoni on maailman upein ihminen niin sisältä kuin ulkokuoreltaankin.
Mutta nyt hän on keksinyt harrastuksen, joka saa pääni ajoittain kiehumaan. Hän on jostakin keksinyt laulaa japanilaista pop-musiikkia ja tanssia siinä mukana. Kyseessä siis se parin vuoden takaisen yhden idols-tytön tyyli. Tätä tapahtuu melkein joka ilta. Kysymys ei ole siitä, ettei se olisi veikeää nähtävää ja kuultavaa. Hän osaa laulaa ja tanssia hyvin, tosin ennen on harrastanut niitä klassillisella puolella. Mutta tuo japanipop-innostus menee jo vähän yli. Eikö sellaista harrasta lähinnä teinitytöt? Ja tekevätkö hekään sitä ihan joka ilta, tuntikausia parhaassa? Voitaisiin harrastaa jotain yhdessäkin. Niin kyllä tehdäänkin, esim. liikuntaa. Mutta enemmänkin voisi olla yhteistä aikaa. Jos itse yritän keskittyä vaikka johonkin kirjaan niin eihän siltä "koi kanae":lta pysty mihinkään keskittymään.
Hän sanoo, että laulaminen ja tanssiminen on kivaa, mutta että hän ei ikipäivänä kehtaisi tehdä sitä muualla kuin kotona. Kuten sanottu, häntä on oikein viehättävää kuunnella ja katsella, mutta rajansa kaikella. Pitäisikö aktiivisemmin ehdottaa jotain vaihtelua välillä? Vai onko se toisen elämän rajoittamista? Toiselle tärkeisiin asioihin puuttumista? Tuohan on siis sinänsä ihan harmiton harrastus. Eri asia, jos vaikka juoksisi kapakoissa.
Voisin ehdottaa yhteistä matkaa vaikka sinne Japaniin, mutta asuntolaina torppaa ne haaveet vielä vähän aikaa.
Ja ennen kuin nauratte itselle kuoliaaksi tämän jutun kanssa, niin kokeilkaa ihan oikeasti kuunnella vaikka netistä sitä "j-poppia" parikin iltaa putkeen.
Olemme jo keski-ikäinen pariskunta. Meillä on takana paljon yhteisiä vuosia ja edessäkin toivottavasti paljon. Vaimoni on maailman upein ihminen niin sisältä kuin ulkokuoreltaankin.
Mutta nyt hän on keksinyt harrastuksen, joka saa pääni ajoittain kiehumaan. Hän on jostakin keksinyt laulaa japanilaista pop-musiikkia ja tanssia siinä mukana. Kyseessä siis se parin vuoden takaisen yhden idols-tytön tyyli. Tätä tapahtuu melkein joka ilta. Kysymys ei ole siitä, ettei se olisi veikeää nähtävää ja kuultavaa. Hän osaa laulaa ja tanssia hyvin, tosin ennen on harrastanut niitä klassillisella puolella. Mutta tuo japanipop-innostus menee jo vähän yli. Eikö sellaista harrasta lähinnä teinitytöt? Ja tekevätkö hekään sitä ihan joka ilta, tuntikausia parhaassa? Voitaisiin harrastaa jotain yhdessäkin. Niin kyllä tehdäänkin, esim. liikuntaa. Mutta enemmänkin voisi olla yhteistä aikaa. Jos itse yritän keskittyä vaikka johonkin kirjaan niin eihän siltä "koi kanae":lta pysty mihinkään keskittymään.
Hän sanoo, että laulaminen ja tanssiminen on kivaa, mutta että hän ei ikipäivänä kehtaisi tehdä sitä muualla kuin kotona. Kuten sanottu, häntä on oikein viehättävää kuunnella ja katsella, mutta rajansa kaikella. Pitäisikö aktiivisemmin ehdottaa jotain vaihtelua välillä? Vai onko se toisen elämän rajoittamista? Toiselle tärkeisiin asioihin puuttumista? Tuohan on siis sinänsä ihan harmiton harrastus. Eri asia, jos vaikka juoksisi kapakoissa.
Voisin ehdottaa yhteistä matkaa vaikka sinne Japaniin, mutta asuntolaina torppaa ne haaveet vielä vähän aikaa.
Ja ennen kuin nauratte itselle kuoliaaksi tämän jutun kanssa, niin kokeilkaa ihan oikeasti kuunnella vaikka netistä sitä "j-poppia" parikin iltaa putkeen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onpa kauheeta! menee syövänkin eelle!
ei hän tuota loputtomiin tule jatkamaan! Voithan sä todeta, ette kestä kuunnella oikein sitä musaa vaikka hän niin hellyytävä onkin... tulee korvista ulos, ja että sun on on ihan pakko lähtee vaikka kapakkaan siks aikaa ;) Tai jonnekin, minne oikeesti haluut...
Tai mene hänen kanssa esim. jollekin tanssikurssille uutena harrasteena?
Repesin jokseenkin täydellisesti.
Mutta tuli mielikuva, että ei sinulla ole aihetta ainakaan valittaa lässähtäneestä eukosta. Moni olisi kateellinen tuommoisesta. Nauti sinä veikistelystä ja nuorekkaasta naisestasi. Ei sellaista tilaisuutta ole kuin harvalla aikamiehellä.
http://www.youtube.com/watch?v=EMX5NA8luqM
Siitä voi luoda varmana mielikuvaa tilanteesta..
Anteeksi, mutta huvitti niin paljon lukea tuota ongelmaa :D No toivotaan että se olisi lyhyt aikainen innostus vaimollasi :)
heh heh. ihan hauska trolli, mutta ei kukaan keski-ikäinen suomalainen nainen kuuntele mitään j-poppia, suurin osa ei edes tiedä mitä se on.
Sinäpä noheva olet, kun tiedät että yksikään Suomen 1 105 618:sta 30-60-vuotiaasta naisesta (väestötilasto 2009) ei kuuntele japanilaista poppia!
Heh, luotan siihen, että avioliittonne ei tähän sentään kaadu.
Kuuluuko kotinne toisesta päästä toiseen niin hyvin, että ääni kantautuu väkisinkin? Pystyisittekö esimerkiksi sopimaan aikarajoista harrastukselle? Tai voisiko vaimosi laulaa lähinnä, kun olet jossain muualla? Olisiko kotikaupungissanne mitään harrastuspiiriä, jonne vaimosi voisi keskittää treeninsä? Joka tapauksessa voisit varmaan ehdottaa jotain uutta yhteistä harrastusta rinnalle, esimerkiksi juuri musiikin parista tai johonkin japanilaiseen taitoon liittyen.