Pitääkö sen olla sullle täydellinen vai riittävän hyvä? Minkälainen se on?
Kuka on "Se oikea"
timanttia
77951
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 77
Vanhimmat
sopiva :) Intressejen/fiilisten ym. mätsäys noin 98%...
kohdalleen... en mä loppujen lopuksi pysty ennalta määrittään täydellistä, kun täydellisiä on erilaisia. Muutama on riittävän hyvä ja muutama on ollu täydellisiä.
jota aina kaipaa ja ikävöi, jonka seurassa saa olla ittensä ja joka on sun seurassa ittensä. Yhdessä on hyvä olla molemmilla..ja ymmärrätte toisianne ilman rautalankaa ..se on se oikea.
soulmate...kuulostaa siltä? Mulla taas pisimmät suhteet (2 klp) on ollut niiden ei soulmate-tyyppisten ihmisten kanssa.
Onneksi meillä on juuri tuollaista
kyllä se taitaa soulmate olla :)
ei meillä (sul ja mul) :) Mut onnee jos sulla on semmonen suhde, se on iso asia :)
on ees naista. Se on joku näistä elämäntapanörteistä, jonka vapaa-aika ja kokemusmaailma liikkuu akselilla -> tietokone, vessa, sänky, jääkaappi.
tärkein kysymys. Onks se susta täydellinen, kun mua just kiinnostaa että kokeeko joku jonkun täydellisenä?
sinun jääkaappisi täyttää?
tietenkin. Kenen sä ajattelit sen täyttävän?
ruokasi netistä?
mitään netistä.
konserttilippuja. Mut en mitään tavaraa.
äitisi sinulle ruokaa?
ostan sen itse kaupasta niinkuin normaalit ihmiset yleensä tekee.
ostat vai?
kanssa. Tavallisesta ruokakaupasta, kuten Alepa ja Stockka. EN nettikaupasta.
Ihanaa ku timanttia sanoo pillu :-) Tarkottaakohan se omaansa?
mikä on täydellistä? Ihmiset käsittää sen eri tavoin, mä käsitän täydellisen silleen et on hyvä olla ja olotila jossa ei kaipaa mitään enempää. Et sulla on tunne siitä, että sulla on kaikki siinä mitä sä tarttet. Just vaikka parisuhde on sellanen et tuntuu, ettei siitä mitään puutu, oot onnellinen ja tyytyväinen olotilaasi, silloin se on minusta täydellistä. Mielelläni en ihmisiä määritä täydelliseksi, mutta voisin sanoa et ihminen, jonka kanssa koen sen onnen ja hyvänolon tunteen, on mulle se täydellinen kumppani. Mut kun hyvä kumppanuus vaatii molemminpuolista onnistumisen ja hyvänolon kokemista, niin sanoisin et täydellinen suhde on sellainen, jossa kumpikin kokee et tää juttu toimii ja on just se missä on hyvä elää molempien. Se harmonia :)
oltuani poissa palstalta, huomaan että sun parisuhdeasiakyselyt ovat menneet vain takapakkia. "Se oikea" on se, joka on tarpeeksi kännissä lähteäkseen baarista mukaan, muttei niin kännissä, että sammuisi heti perillä tai oksentelisi pitkin lattioita. Sä voit pitää sitä siis täydellisenä tai riittävän hyvänä ihan miten haluat, mutta se on samantekevää, koska se on "se oikea" ja muita sopivia ei siihen hätään olekaan. Nyt tiedät tarpeeksi, mene ja toimi!
mihinkään mennä. Kyselen vain ajan kuluksi ja mielenkiinnosta siihen miten ihmiset asiasta ajattelevat.
muuten tilanne ei parane ikinä.
tilanne?
saada parisuhde niin ei sulla ei enää ole aikaa, jaksamista tai halua pähkäillä, millainen "se oikea" on.
parisuhde. Kiinnostaa vaan kuulla onko se oikea ihmisten mielestä täydellinen vai riittävän hyvä. Jääkö täydellisen hakijat ilman? Minust tuntuu että monet jäävät.
Eli oikeasti halusit kysyä, että ovatko muutkin tyytyneet vähempään (kuten sinä itse) ja voiko niin elellä ihan jokseenkin tyytyväisenä. Luulenpa että tiedät vastauksen siihen jo itsekin. Et pohtisi tuollaisia, jos varmasti tietäisit suhteesi "riittävän hyvään" oikeasti tyydyttävän itsesi. Ajattelet samoin kuin ihminen suuren ja turhan heräteostoksen jälkeen. Hyvänolontunnetta seuranneen katumuksen jälkeen tulee vuoroon todistelu itselle, että ostos oli ihan järjellinen päätös ja varmaan melko oikeakin. Jos se tekee tyytyväiseksi, niin mitäs siinä sitten... sitten varmaan se vähempikin riittää. Ja kyllä ihminen on sopeutuvainen ja joustava olento muutenkin, eläväthän jotkut kymmeniä vuosia vankilakopeissakin ja jopa laitostuvat niin, etteivät edes pois halua.
Sinulla tuntuu olevan vahva usko siihen, että ihmiset tekevät aloituksia vain juuri sillä hetkellä itselleen merkityksellisistä asioista. Eli että jos joku kysyy mielipidettä homoista, niin se automaattisesti miettii parhaillaan, tullako ulos kaapista.
Järjellinen keskustelu voi perustua vain tietoon joka on olemassa. Olisi hullua olettaa jotain muuta. Jos siis kyselet ihmisten suhtautumisesta homon tulemiseen kaapista, on aivan normaalia, että asian luullaan koskettavan sinua henkilökohtaisesti, ellet muuta väitä.
Esitin kysymyksen siksi että on kiinnostava tietää ajatteeko joku että maailmassa olisi täydellisiä ihmisiä. Minä teidän ettei niitä ole. Tai että kokeeko edes joku toisen ihmisen täydelliseksi. Siksi minä kysyin enkä peilatakseni asiaa itseeni. Minä tiedän suhteeni, itseni ja mieheni ja minulla on täysin oikea käsitys asiasta eikä minun tarvitse kusettaa itseäni.
Vaikkei maailmassa ole yhtään täydellistä yksilöä, on olemassa ihmisiä, jotka tuntevat olevansa täydellisiä toisilleen virheineen kaikkineen. Täydellisyyden etsintä ei ole niin hullua kuin luulet, mutta kaikkihan eivät tietenkään sitä löydä. Toiset tyytyvät vähempään, vaikka vähempään tyytyminen heille raskasta onkin ja voisivat paremmin vaikka sinkkuina. On tietenkin niitäkin, jotka ovat aivan tyytyväisiä tyytyessään vähempään.
kyllä käsitä yhtään mitä sä arvasit? Enkä loppujen lopuks pidä sitä täydellisyyden etsintää hulluna. Itseasiassa hienoa jos joku pitää toista ihmistä täydellisenä, kunhan osaa vain oikein arvioida toisen ihmisen ettei putoa korkealta alas. Siinä tapauksessa mikäs sen hienompaa.
kenet haluat, vaan se ketä tarvitset.
viisaus...tarvitsen sinua, koska rakastan sinua. Ei näin; rakastan sinua, koska tarvitsen sinua. Tossa on pointtia.
että haluais tavata miljonäärin, mutta oikeesti elämiseen tarvii vaan sossun?
Vaikka niin...
Joskus se on sitä ekasta sekunnista, joskus vuoden jälkeen (MOT).
Sitten kun on tarpeeksi nähnyt ja kokenut, oppii arvostamaan niitä asioita, jotka oikeasti tekevät senoikean. Ne jutut voivat yllättää, mutta se on vaan hyvä juttu.
Niissä tärkeissä (3-5) asiassa sen olis oltava täydellinen. Muuten tulee jotenkin kenkku olo. Jos on vaan suhteessa mutta tietää että tämä nyt on osittain tyytymistä. En osaa sanoa tarkemmin, mutta siitä tulee hyvin vaivaantunut fiilis. Sitten on joitakin asioita, joissa tahtoo tai toivoo jotain mutta lopulta huomaa että ei sillä niin väliä ollutkaan.
kovasti vaan ihmettelen millainen se voisi olla ? :)
Minusta naisen ei koskaan ole tarvinnut olla täydellinen millään osa-alueella. Mutta naisessa ei saa olla yhtään sellaista ominaisuutta tai tapaa, jota en voisi hyväksyä. Esimerkiksi: Ei auta, että olisi kaunis, älykäs ja uskollinen, jos huumorintaju ei käy yksiin. Minä kun olen vuosien saatossa huomannut, ettei johonkin ärsyttävään piirteeseen suinkaan totu vaan se ärsyttää päivä päivältä aina vain enemmän.
no toi nyt on aika itsestäänselvyys. Huumoritajuttomuus on aika ongelma ollu ainakin mulla koska mulla on tapana vähän kiusoitella toista ja eihän siittä tosikot tykkää ollenkaan..
Uskollinen? Ai niin , siis seksuaalisesti uskollinen. Mä että uskovainen.. :D
Uskonto osana elämänkatsomusta on minusta iso, joko erottava, tai yhdistävä tekijä. Aivan kuin on vaikeaa kuvitella, että vegaani antaisi minun rauhassa kinkkuni syödä tai terveysterroristi röökini polttaa.
erot korjaantuvat keskustelemalla, jos molemmat ovat keskustelukykyisiä. Seurustelukumppani ei kuitenkaan ole osa minuutta, joten hänellä on täys vapaus ajatella, mitä haluaa. Tietty äärimmäisyydet voi olla vähän hankalia. Äärimmäisyyksillä tarkoitan johonkin lahkoon kuulumista, tai muuta poikkeuksellista.
Samanlaiset Arvot on valitettavavasti kestävän parisuhteen kulmakivi!
Minä uskon, että mitä vähemmän niitä erottavia tekijöitä on, sitä helpompi niitä on yhteen sovitella. Ja kehtaan väittää, että minulla on asiasta jonkinmoista kokemusta 10 vuotisen avioliiton myötä. Kas kun japanilaiset eivät kuitenkaan aivan samanlaisia ole mentaliteetiltaan kuin kantasuomalaiset. ;-)
en olis noin rasisti. Kansallisista eroista voi olla vaikea päästä yli helpommin kuin esim. sisäsyntyisestä tavasta käsittää oikea ja väärä..
joo nussin pilkkua taas mut halusin jatkaa keskustelua.
käsittäminen taas on persoonallisuuskysymys. Olen sitäpaitsi nähnyt, että kapitalisti ja kommunisti pystyvät hyvään ja pitkään suhteeseen. :)
arvoilla oo mitään tekemistä persoonallisuuden kanssa, persoonan kanssa kyllä.
Niillä on varmaan kiihkeää ja rajuja riitoja! Epätoivoisia hulluja!
On sellainen josta on nousuhumalassa juomatta pisaraakaan viinaa. Hänen pitää olla oma itsensä ja tykätä musta.
Hähä! :D
...tuskin sellaista ihmistä onkaan ;) Siis joka olisi minusta täydellinen ja joka samanaikaisesti ajattelisi minusta samoin ja lisäksi olisimme molemmat sinkkuja. - No jaa; aika tärkeää minulle on se, että tunnen oloni turvalliseksi hänen seurassaan. On toki paljon pieniä asioita, jotka ovat enemmän tai vähemmän merkitseviä. - Kokonaisuus ratkaisee. - Jossakin tapauksessa yhdestä asiasta voi "joustaa" enemmän kuin jossakin toisessa tapauksessa. - Sillä tavalla, kyseinen että ihminen olisi minulle mahdollisimman vähän "Se väärä" :)
"aika tärkeää minulle on se, että tunnen oloni turvalliseksi hänen seurassaan"
... murhaajan kanssa olisi.
Se nyt sattuu olemaan täydellinen samalla, mutta se on sivuseikka.
Mun mielestä ei ole yhtä sitä oikeeta, vaan niitä on monta. On myös semmosia jotka ei nyt ihan huipulle pääse mutta sen kanssa voisi elää myös hyvän elämän jne.
Mulle se oikea olisi sellainen joka haluaa olla mun kanssa ja täyttää muutamat isoimmat kriteerit jotta elo ei muutu miksikään tuskaksi esim. ei naisenhakkaaja, alkkis/nisti jne.
Tavallaan joo, eli ne muutamat isot kriteerit pitää osua täydellisesti. Miehen ei sinänsä tarv olla täydellinen, mitä sillä nyt tarkoitetaankaan..
Riittävän hyvä.. ei kun noi kriteerit täyttyy niin sitten se on hyvä. Se on just niin hyvä että voi olla mahdollisuuksia vaikka kuinka pitkään yhteistaivallukseen.
olekkaan. On vaan sellaisia, joiden kanssa haluaa olla ja joiden kanssa oleminen tuntuu hyvältä. Sellaisesta ihmisestä ei halua olla kauaa erossa.
Onhan se oikea just täydellinen, siis minulle. Se millainen on juuri täydellinen minulle onkin eri asia. Se on ihan niinkuin legopalikka, tai palapelin pala, eihän se muodoltaan tarvitse olla täydellinen ,vaan sellainen joka vain mukavasti loksahtaa paikalleen- sopii vain täydellisesti omine muhkuroineen ja kuoppineen.
sinäpä sen sanoit :)
...täydellinen juuri minulle...eihän se muodoltaan tarvitse olla täydellinen, vaan sellainen joka vain mukavasti loksahtaa paikalleen-sopii vain täydellisesti muhkuroineen ja kuoppineen ;)
ei täydy eikä pidä olla muuta mitä on.
Mitään sellaista kuin täydellinen ei voi olla, niin monen ihmisen nälkä kasvaa syödessä... vaikka ikä tuo helpotusta ja asioita alkaa tarkastella laajemmalla objektiivilla... kasvaa myös näkemys siitä mitä ei halua ja mitä ilman pärjää mieluummin. Se oikea - voi olla mitä vaan. Ihminen jonka kanssa rakastuu ensi kerran...jonka kanssa avioituu...jonka kanssa antaa hedelmien kehittyä ja kasvaa...ihminen joka jää kaipaukseksi...ihminen joka tulee mutta jota ei itse tahdo...ihminen kenen kanssa kasvaa itse. Mitä vaan, kenellekin.
Elämässä ei tarvitse olla oikeassa.
sitä tyytyy vähempäänki ku ikää tulee sit lisää jos ei oikeaa löydy.
Kunhan miehellä on rahaa se on suhteellisen mukava ja hyvännäköinen ja *anee sua joskus, siittää sun lapset
Mitäs valittamista siinä olis jos mies toteuttais kaikki sun toiveet ja sais matkustella, voiha sitä elää vaikka eri huoneissakin..
Onhan sulla silti ne lapset, omat tavarat, kaverit ja kaikki kalliit vaatteet ja meikit...
Siis mä en vielä ajattele näin mutta mistäs sitä koskaan tietää...
kelpaisi ihan tavallinen nainen.
Hame päällä ja hiukset päässä. Sopusuhtainen vartalo. Kasvot jotka vetoavat. Tyttömäisyys plussaa edellämainituissa.
Se staattisesta puolesta.
savottakämpiltä:
"Kyllä se on tarpeeksi hyvä akka mulle."
Monet asiat on pohjimmiltaan hyvin yksinkertaisia. Ei tehdä niistä vaikeita.
Riittävän hyvä on, kun tunnen hänen kanssaan seksuaalista jännitettä/kipinää ja keskusteluyhteys löytyy ts. aiheet eivät pysy ainoastaan pinnallisina. Elämäntilanteen ja elämänkatsomuksen pitäisi myös olla suurinpiirtein samankaltaisia omani kanssa. Hyvä merkki siitä, että tämä juttu voi edetäkin johonkin on se, että toista ajattelee, kun itselle tapahtuu jotain kertomisen arvoista tai että toista ajatellessa alkaa hymyillä.
se, jolle mä olen täydellinen :)
Mulle taas ihminen muuttuu täydelliseksi mun silmissä, jos rakastan sitä. Ennakkovaatimukset ja -odotukset on niin turhia ja rajoittavia. En ole sellaisia asetellut koskaan. Mistä sitä etukäteen voi tietää, mistä tykkää:)
Kysyn, että eikö palstalla ole ketään jonka odotukset ja vaatimukset ovat olleet niin kovat että miss/mr. täydellistä ei ole löytyny ja riittävän hyvä ei ole riittänytt? Must tuntuu että tuo on oikeasti ongelma monelle ihmiselle, jos ei täällä niin muualla. Tähän asti pari kirjoittajaa ovat löytäneet täydellisiä kumppaneita ja suurin osa on tyytyväisiä riittävän hyvään.
on se riittävän hyvä? Se täs on vähän mietityttänyt...
aika syyntakeeton vastaamaan siihenkään. Ihmiset puhuu riittävän hyvästä mut en tiedä mikä se on.
"Kysyn, että eikö palstalla ole ketään jonka odotukset ja vaatimukset ovat olleet niin kovat että miss/mr. täydellistä ei ole löytyny ja riittävän hyvä ei ole riittänyt?"
liian kännissä ymmärtääkseni kysymystä... mitä vittua mäkin kyselen :)?
Sitä minäkin...
Mihin sä vertaat sitä "riittävän hyvää"?
halusin vaan kysyä että kuinka monet uskoo täydellisyyteen ja löytääkö joku täydellisiä.
...ja niin kun mä olen koittanut tsempata sua...
se, josta tykkään hulluna, jota ilman ei vain osaa olla, jonka seurassa tulee väkisin hymy ja hyvä olo. Se vain on ihan tekemättä mitään extraa, ja silti tuntuu extralta.
Jos tuollainen jatkuu alkuhuumankin jälkeen niin se toinen ei ikinä tunne samoin.
täydellinen niissä asioissa/ niiltä ominaisuuksilta, jotka ovat itselle tärkeitä. Ei tärkeillä ei ole väliä..
Se eka vastaantulija joka suostuu mua katselemaan. Eli ei paljoa pysty valikoimaan.
Se on sellanen joka perusteiltaan kelpaa mulle ja yrittää parhaansa.
Kuulostaa petollisen helpolta, eikö?