Minulla on ystävä, joka aiheuttaa päänvaivaa ja kaipaisin vähän neuvoja. Urheilen paljon ja olen muutenkin aktiivinen ihminen ja tykkään puuhata kaikenlaista. En ole mikään sohvaperuna, enkä tykkää istua tietokoneen ääressä kaiket päivät. Tämä ystäväni on ylipainoinen ja vähän sellainen sohvaperuna tyyppi. Tätä ei pidä ymmärtää väärin. Minua ei haittaa se, että hän on ylipainoinen tai ei ole liikunnallinen kuten minä. Minua on ruvennut häiritsemään pari asiaa hänessä.
Ystäväni ei tunnu ymmärtävän sitä, että minua ei huvita pelata tietokoneella, vaan haluaisin puuhata jotain muuta. Tiedän, että hän viettää suuren osan päivästään tietokoneen ääressä ja hänellä ei ole kavereita oikeastaan muita kuin minä. Minullakaan ei ole montaa oikeata kaveria, joten en välttämättä haluaisi ystävyyttä ruveta pilaamaan. Hän ei tunnu ymmärtävän sitä, että minulla on muutakin tekemistä ja parempaa tekemistä kuin istua tietokoneen ääressä kaiket päivät. Hänen mielestään en halua pelata siksi, että häviän hänelle jossain tietokonepelissä. Minulle on ihan sama, että häviänkö. Olen yrittänyt sanoa hänelle, että tehtäisiin jotain muuta kuin istuttaisiin tietokoneen ääressä. Keväällä en pariin kuukauteen suostunut pelaamaan yhtä netin välityksellä pelattavaa peliä. Melkein joka kerta kun näimme, niin valitti, kun ei pelata ko. peliä. Sitten hän osti playstationin ja sitten piti jatkuvasti pelata NHL- peliä. Onhan sitä joskus ihan mukavaa pelata, mutta ei todellakaan aina, eikä ne minua niin kiinnosta. Melkein pahinta on se, että hänen pitää keskittyä pelaamiseen, joten silloin ei voi jutella. Siitä hän pariin kertaan valittikin, kun pelin lomassa juttelin jotain. Hänen mielestään häiritsin hänen keskittymistään ja piti olla hiljaa.
Toinen asia, mikä on vähän ruvennut häiritsemään, on hänen negatiivinen asenteensa ja ihmeellinen asennoitumisensa joihinkin asioihin. Minun mielestäni ystävien pitäisi pystyä puhumaan toisilleen erilaisista asioista esim. murheista, tytöistä yms. vähän vaikeista asioista. Jos minä joskus mesessä haluaisin, jutella jostain tyttöystävä murheista esimerkiksi, niin hän ilmoittaa, että ei häntä kiinnosta jutella ja poistuu mesestä. Jos kasvokkain yritän jutella, niin hän vaihtaa puheenaihetta tai ihmettelee miksi haluan jutella sellaisista asioista. Olen miettinyt, että voisiko tämä keskusteluhaluttomuus johtua hänen omasta itsetunnostaan ja yksinäisyydestään. Olen yrittänyt saada häntä aloittamaan jonkun harrastuksen tai mukaan joihinkin juttuihin, mutta hän ei innostu mistään. Minä olen valmis auttamaan häntä ongelmissaan, mutta esim. ihmissuhdeasioista hän tuntuu olevan haluton juttelemaan. Hän ei muutenkaan suostu juttelemaan oikeastaan mistään sellaisista asioista, joista kaverit nyt yleensä juttelevat. Kaikki tuntuu pyörivän tietokoneen ympärillä.
Jotenkin tuntuu, että kaveriltani puuttuu tunneäly, empatiakyky ja jotenkin hänen sosiaaliset taitonsa ovat rajalliset. Jotenkin hän on muuttunut aina vaan negatiivisemmaksi. Vähän sohvaperuna hän on aina ollut niin kauan kuin minä olen hänet tuntenut. Negatiivisuutta on myös aina ilmennyt, muttu nykyään nämä asiat häiritsevät enemmän. Olen huomannut, että tämä ystäväni melkoisen rasisti. Hänen mielestään turkulaiset ja ruotsalaiset ovat homoja ja hän on melkoisen ulkomaalaisvihamielinen. Muutenkin hän tuntuu vain valittavan ja valittavan.
Kaverilla on vähän erikoinen huumorintaju ja ajattelin aikaisemmin lausuntojen mm. turkulaisista olevan huumoria. Enää en ole tästä ollenkaan varma vaan päinvastoin eli kyseessä ei ole ollut huumoria. Olen täysin suomalainen, mutta minulla ruotsalaiselta vaikuttava sukunimi. Yksi päivä hän kysyi vakavissaan, että olenko ajatellut sukunimeni vaihtamista. Hänen kanssaan ei oikein kehtaa mennä minnekään, kun joka toinen sana on vittu tai saatana tms. Julkisillakin paikoilla hän kiroilee sujuvasti suureen ääneen.
Mitä pitäisi tehdä? Minusta on tylsää, jos ystävyyssuhde keskittyy tietokoneen ääressä istumiseen. Voisin tietty ottaa nämä asiat joista kerroin esille hänen kanssaan vielä kerran ja suorempaan, mutta hän voi reagoida siihen ihan millä tahansa tavalla. Minulla ei noita ystäviäkään ole kuin pari, niin jokainen ystävä olisi kyllä kullanarvoinen. Minusta vain tuntuu, etten oikein tunne häntä enää. Haluaisin jutella niitä näitä ja puuhata kaikenlaista. Olen kiinnostunut urheilusta ja luulin yhdessä vaiheessa, että kaverinikin on, mutta siitäkään en ole enää varma. Mikä avuksi tähän ongelmaan? Pitäisikö vain ruveta etsimään uusia ystäviä? Olen kyllä yrittänyt etsiä, mutta en ole löytänyt. Mistä ystäviä löytää? Viimeaikoina olen havahtunut tosiasiaan, että yhdessäolomme keskittyy pelkästään tietokoneen ääressä pelaamiseen. Emme juttele oikeastaan mistään, kun hän haluaa keskittyä pelaamiseen. Miksi tässä kävi näin? Aikaisemmin juttelimme sentään vähän enemmän ja meillä oli hauskaa. Enää tämä ei ole hauskaa.
Ystäväni ei tunnu ymmärtävän sitä, että minua ei huvita pelata tietokoneella, vaan haluaisin puuhata jotain muuta. Tiedän, että hän viettää suuren osan päivästään tietokoneen ääressä ja hänellä ei ole kavereita oikeastaan muita kuin minä. Minullakaan ei ole montaa oikeata kaveria, joten en välttämättä haluaisi ystävyyttä ruveta pilaamaan. Hän ei tunnu ymmärtävän sitä, että minulla on muutakin tekemistä ja parempaa tekemistä kuin istua tietokoneen ääressä kaiket päivät. Hänen mielestään en halua pelata siksi, että häviän hänelle jossain tietokonepelissä. Minulle on ihan sama, että häviänkö. Olen yrittänyt sanoa hänelle, että tehtäisiin jotain muuta kuin istuttaisiin tietokoneen ääressä. Keväällä en pariin kuukauteen suostunut pelaamaan yhtä netin välityksellä pelattavaa peliä. Melkein joka kerta kun näimme, niin valitti, kun ei pelata ko. peliä. Sitten hän osti playstationin ja sitten piti jatkuvasti pelata NHL- peliä. Onhan sitä joskus ihan mukavaa pelata, mutta ei todellakaan aina, eikä ne minua niin kiinnosta. Melkein pahinta on se, että hänen pitää keskittyä pelaamiseen, joten silloin ei voi jutella. Siitä hän pariin kertaan valittikin, kun pelin lomassa juttelin jotain. Hänen mielestään häiritsin hänen keskittymistään ja piti olla hiljaa.
Toinen asia, mikä on vähän ruvennut häiritsemään, on hänen negatiivinen asenteensa ja ihmeellinen asennoitumisensa joihinkin asioihin. Minun mielestäni ystävien pitäisi pystyä puhumaan toisilleen erilaisista asioista esim. murheista, tytöistä yms. vähän vaikeista asioista. Jos minä joskus mesessä haluaisin, jutella jostain tyttöystävä murheista esimerkiksi, niin hän ilmoittaa, että ei häntä kiinnosta jutella ja poistuu mesestä. Jos kasvokkain yritän jutella, niin hän vaihtaa puheenaihetta tai ihmettelee miksi haluan jutella sellaisista asioista. Olen miettinyt, että voisiko tämä keskusteluhaluttomuus johtua hänen omasta itsetunnostaan ja yksinäisyydestään. Olen yrittänyt saada häntä aloittamaan jonkun harrastuksen tai mukaan joihinkin juttuihin, mutta hän ei innostu mistään. Minä olen valmis auttamaan häntä ongelmissaan, mutta esim. ihmissuhdeasioista hän tuntuu olevan haluton juttelemaan. Hän ei muutenkaan suostu juttelemaan oikeastaan mistään sellaisista asioista, joista kaverit nyt yleensä juttelevat. Kaikki tuntuu pyörivän tietokoneen ympärillä.
Jotenkin tuntuu, että kaveriltani puuttuu tunneäly, empatiakyky ja jotenkin hänen sosiaaliset taitonsa ovat rajalliset. Jotenkin hän on muuttunut aina vaan negatiivisemmaksi. Vähän sohvaperuna hän on aina ollut niin kauan kuin minä olen hänet tuntenut. Negatiivisuutta on myös aina ilmennyt, muttu nykyään nämä asiat häiritsevät enemmän. Olen huomannut, että tämä ystäväni melkoisen rasisti. Hänen mielestään turkulaiset ja ruotsalaiset ovat homoja ja hän on melkoisen ulkomaalaisvihamielinen. Muutenkin hän tuntuu vain valittavan ja valittavan.
Kaverilla on vähän erikoinen huumorintaju ja ajattelin aikaisemmin lausuntojen mm. turkulaisista olevan huumoria. Enää en ole tästä ollenkaan varma vaan päinvastoin eli kyseessä ei ole ollut huumoria. Olen täysin suomalainen, mutta minulla ruotsalaiselta vaikuttava sukunimi. Yksi päivä hän kysyi vakavissaan, että olenko ajatellut sukunimeni vaihtamista. Hänen kanssaan ei oikein kehtaa mennä minnekään, kun joka toinen sana on vittu tai saatana tms. Julkisillakin paikoilla hän kiroilee sujuvasti suureen ääneen.
Mitä pitäisi tehdä? Minusta on tylsää, jos ystävyyssuhde keskittyy tietokoneen ääressä istumiseen. Voisin tietty ottaa nämä asiat joista kerroin esille hänen kanssaan vielä kerran ja suorempaan, mutta hän voi reagoida siihen ihan millä tahansa tavalla. Minulla ei noita ystäviäkään ole kuin pari, niin jokainen ystävä olisi kyllä kullanarvoinen. Minusta vain tuntuu, etten oikein tunne häntä enää. Haluaisin jutella niitä näitä ja puuhata kaikenlaista. Olen kiinnostunut urheilusta ja luulin yhdessä vaiheessa, että kaverinikin on, mutta siitäkään en ole enää varma. Mikä avuksi tähän ongelmaan? Pitäisikö vain ruveta etsimään uusia ystäviä? Olen kyllä yrittänyt etsiä, mutta en ole löytänyt. Mistä ystäviä löytää? Viimeaikoina olen havahtunut tosiasiaan, että yhdessäolomme keskittyy pelkästään tietokoneen ääressä pelaamiseen. Emme juttele oikeastaan mistään, kun hän haluaa keskittyä pelaamiseen. Miksi tässä kävi näin? Aikaisemmin juttelimme sentään vähän enemmän ja meillä oli hauskaa. Enää tämä ei ole hauskaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä on surkea palsta. Täältä on turha hakea neuvoa tai kavereita. Neuvoa ei saa, vaikka ongelmansa asiallisesti esittää. Viesti on ehkä vähän pitkä. Kavereitakaan tältä palstalta on turha etsiä. Monta kertaa olen yrittänyt.
Kaverisi on epäsosiaalinen mölli. Eli ns. "perussuomalainen". Eipä sille mitään mahda, kun henkilö on ihan "tyytyväinen", eli vihaa itseänsä ja elämäänsä mutta mitään ei aio muuttaa. Näe häntä vähemmän, ehkä sitten jaksat häntä paremmin. Oma energisyytesi todennäköisesti vain ahdistaa kaveriasi. Samoin ongelmasi, hänellähän tuskin mitään sosiaalielämää tai muutakaan keskusteltavaa edes on.
On aina ikävää huomata, ettei ystävyys toimi ja ongelmia tulee ajan kuluessa kummankin kasvaessa eri suuntiin. Joskus se yhteinen asia löytyy taas jonkun vuoden kuluttua, joskus erilleen kasvaminen on lopullista.
Hienoa, että kuitenkin mietit asiaa ja olet yrittänyt parhaasi. Toista et voi kuitenkaan pakottaa ja muuttaa, vaan joskus on pakko alistua tilanteeseen mikä on. Muista, että te molemmat teette kaiken aikaa valintojanne olipa syynä selvä tahto tai välinpitämättömyys. Ja ne valinnat vaikuttavat ystävyyteenne.
Jätä ovi ystävyyteenne auki, mutta hanki enemmän muuta elämää. Anna ystäväsi olla, pidä välillä yhteyksiä ja mene silti eteenpäin. Ystävyys ei saa muuttua paikallaan polkevaksi taakaksi, vaan sen pitäisi antaa teille molemmille myös iloa ja virkeyttä. Nyt ei selvästikään tapahdu mitään.
Ystävyyttä siis voi hoitaa hajuraollakin. Antaa ajan virran puhdistaa välejänne, tuoda uusia ajatuksia ja tarpeita. Jutelkaa sitten uudestaan.
Se, ettet halua menettää ystäviä, on väärä tapa pitää ystävistä kiinni. Kun opit olemaan itse oma ystäväsi tajuat, miten ystävien lukumäärällä ei ole suurtakaan merkitystä.
Ota asia esiin ja väännä rautalangasta: -MINÄ EN HALUA AINA PELATA KANSSASI TIETOKONEELLA. KAIKKI IHMISET EIVÄT TYKKÄÄ SAMOISTA ASIOISTA, JA TIETOKONEPELIT EIVÄT VAIN OLE MINUN JUTTUNI. USKO NYT, MINÄ EN TAHDO, EN TAHDO, EN TAHDO AINA VAIN PELATA KANSSASI TIETOKONEILLA!!!!
PELATESSA EMME VOI MYÖSKÄÄN KESKUSTELLA JA MINÄ HALUAISIN JUTELLA KANSSASI. JOSKUS VOIMME PELATA, MUTTA EI AINA! OLEMME VIIMEAIKOINA TEHNEET VAIN SITÄ MITÄ SINÄ HALUAT ELI PELANNEET, NYT ON AIKA ALKAA VÄLILLÄ TEKEMÄÄN JOTAIN MITÄ MINÄ HALUAN, ELI JOTAKIN MUUTA. YSTÄVYYS ON VASTAVUOROISUUTTA JA MOLEMPIEN TOIVEITA TULEE KUNNIOITTAA. HYVÄÄ SE VAAN SINULLEKIN TEKEE VÄLILLÄ IRROTTAUTUA KONEEN ÄÄRESTÄ, PELAAMISESI VAIKUTTAA JO PELIRIIPPUVUUDELTA.
Kaverisi saattaa olla aika itsekeskeinen tyyppi ja se on syynä hänen yksinäisyyteensä. Yksinäisyys -palstalla jotkut ovat yrittäneet tutustua palstalla ruikuttaviin yksinäisiin ja tulleet siihen tulokseen, että nämä ovat yksin koska ovat sietämättömiä tyyppejä.
Puhu suoraan, miltä sinusta tuntuu, ystävällisesti tietenkin. Jos hän on todella itsekeskeinen ja negatiivinen, hän saattaa reagoida miten vain, mutta sillä ei ole merkitystä, koska et kestä nykyistä tilannetta ja sinähän vain yrität hoitaa suhdettanne, jotta sitä voisi jatkaa.
Hyvä keino kaikissa suhteissa on laittaa molemmat kirjoittamaan ylös suhteen plussat ja miinukset, sekä kehitys- ja muutosehdotukset ja -toiveet. Sitten yhdessä luetaan ja perustellaan asiat. Saa ehkä kaverin pysymään rauhallisempana ja paperin voi sitten jättää hänen luokseen muistutukseksi. :)
Ehkä kaverisi ei halua muuttaa tapojaan ja silloin voit joko hyväksyä, että hän vain on sellainen ja ehkä nähdä häntä harvemmin ja pitää häntä ainoastaan pelikaverina, jonka kanssa pelaillaan tietokonepelejä tai jos et jaksa tätä ja hänen lisääntyvää negatiivisuuttaan, niin voit katkaista välit tai olla vaan ottamatta yhteyttä kuin aniharvoin. Joskushan ihmiset kasvavat erilleen. Kun et enää viihdy kaverisi seurassa ja sinulle oikeastaan tulee paha olo hänen tapaamisestaan, tiedät, että siihen pisteeseen ollaan tultu.
että pelaisitte joka toinen kerta ja toisella taas tekisitte jotain sinun mieleistäsi.
Kaverisi luultavasti tulee kyllä erakoitumaan, vaikuttaa aika tylsälle henkilölle.
Pidä yhteyttä itsesi kaltaisiin ihmisiin, tätä sohvapottua tapaile harvemmin.