Löytysiköhän täältä fiksuja ajatuksia, mieltä askarruttaviin asioihin..lähinnä tohon muijaan liittyen. Sanoo kyllä rakastavansa ja kyllä sen vielä uskon, mutta vähän kyllä meinaa välillä olla usko koetuksella sen jorinoihin. esim. seksihalumme eivät luonnollisestikkaan ole aivan samalla tasolla, jokainen voi vaan arvella kumpi haluaa enempi..:) Tässä piilee sellanen "ongelma" kun tuntuu ettei viitti sanoa suoraan ettei halua vaan keksii kaiken maailman tekosyitä kuten pää/maha kipee tai sitten on niiiiin väsyny ettei vaan jaksa!
Olen kyllä kyselly että mikä siinä naimisessa on niin hankalaa, mutten ole saanu oikein kunnon selitystä, menee lähinnä vaikeeksi kun seksiin liittyvistä asioista pitäisi puhua.
Sanoi kerran että hänet on ns. treffiraiskattu ja että se vaikeuttaisi suhtautumista seksiin. Sen uskon mikäli näin on tapahtunut, mutta kun kyselin tapahtumasta tuli niin epävarmaa tekstiä, etten voi uskoa sitä tapahtuneen!
Ei muka muista henkilön nimeä vaikka oli tätä tapaillu käsittääkseni useamman kerran. Aluksi ei ollut edes varma oliko se ollut raiskaus vai ei ja jotenkin oli vaan joutunu sinne auton takapenkille missä tämä oli sitten tapahtunut..Miksi sitä nimee ei vois kertoo sen varmasti muistaa, jos sitten ei ole joku "tuttu" kun pienellä paikkakunnalla ollaan. En viitsisi hiillostaa kipeällä asialla, mutta en vaan usko hänen puheitaan, joten mitä tehdä...? Jos hän pystyy valehtelemaan tälläsessä asiassa niin mihin muuhun pystyy sehän tässä mielessä pyörii, ja kyllä on petettykkin että sehän tässä luottamusta korventaa myös, totuus tästä asiasta pitäisi saada. Ideoita miten asiasta voisi kysellä pahoittamatta sen mieltä!
Olen kyllä kyselly että mikä siinä naimisessa on niin hankalaa, mutten ole saanu oikein kunnon selitystä, menee lähinnä vaikeeksi kun seksiin liittyvistä asioista pitäisi puhua.
Sanoi kerran että hänet on ns. treffiraiskattu ja että se vaikeuttaisi suhtautumista seksiin. Sen uskon mikäli näin on tapahtunut, mutta kun kyselin tapahtumasta tuli niin epävarmaa tekstiä, etten voi uskoa sitä tapahtuneen!
Ei muka muista henkilön nimeä vaikka oli tätä tapaillu käsittääkseni useamman kerran. Aluksi ei ollut edes varma oliko se ollut raiskaus vai ei ja jotenkin oli vaan joutunu sinne auton takapenkille missä tämä oli sitten tapahtunut..Miksi sitä nimee ei vois kertoo sen varmasti muistaa, jos sitten ei ole joku "tuttu" kun pienellä paikkakunnalla ollaan. En viitsisi hiillostaa kipeällä asialla, mutta en vaan usko hänen puheitaan, joten mitä tehdä...? Jos hän pystyy valehtelemaan tälläsessä asiassa niin mihin muuhun pystyy sehän tässä mielessä pyörii, ja kyllä on petettykkin että sehän tässä luottamusta korventaa myös, totuus tästä asiasta pitäisi saada. Ideoita miten asiasta voisi kysellä pahoittamatta sen mieltä!
Vastaukset 16
Vanhimmat
....Mitä se sinulle kuuluu miten ja miksi ja kuka hänet on joskus raiskannut?
Toki kuuluu, sehän selvästi vaikuttaa suhteeseen.
Mikäs tyhmä kysymys tuo nyt oli????
Sanoisin , että jätä hänet ja etsi vähän henkisesti avoimempi/stabiilimpi ihminen parisuhteeseen.
''....Mitä se sinulle kuuluu miten ja miksi ja kuka hänet on joskus raiskannut? ''
Voi vitun urpo oikeesti. -.-
EHKÄ SE KUULUU KUN ON KUMPPANI KYSEES!
No jos siinä treffiraiskauksessa on niin paljon epäselvää, ettei uskalla kertoa nimeä siksi että pelkää sun tekevän tai puhuvan jotain tälle tyypille vaikkapa kosto- tai tiedustelumielessä, tai ehkä jostain syystä vaan ei halua että tiedät kuka se on. Äh, en mä tiedä.
eipä se mulle kuulukkaan kuka lie ollut. Kunhan kysyin kun en oikeen uskonut muutenkaan koko kertomusta ja sen jälkeen vielä vähemmän! Koska jos jotain on parikin kertaa tavannu niin kyllähän sen nimen nyt muistaisi. Pistää vaan ihmetyttään miksi valehdella noinkin vakavalla asialla ja sehän tässä nyt mieltä painaa...En vaan kehtaa ruveta syytteleen valehtelusta, kun en voi varmakaan olla.
Itse kyllä hänestä pidän paljon, mutta en voi olla ihmisen kanssa jonka sanaan ei voi luottaa. Sen tähden täytyisi keksiä joka ratkaisu miten asian saisi selvitettyä..
Minun mielestäni se on täysin fiksu ajatus, että naisia on maailma täynnä. Ei ne lopu siihen sinun haluttomaan tyttöystävääsi.
Tyttöystäväsi on haluton. Treffiraiskaus kuulostaa lähinnä yhdeltä tekosyyltä muiden joukossa.
Ei ne naiset lopu. Toki sulla on tunteet häntä kohtaan, mutta tunteet voi vaihtaa kohdetta. Sitten kun niin vääjäämättä on tapahtunut, sinua harmittaa, että roikuit sinulle sopimattomassa yksilössä niin kauan. Tyttöystävällesi sopii paremmin joku haluttomampi poika.
> esim. seksihalumme eivät luonnollisestikkaan ole aivan samalla tasolla, jokainen voi vaan arvella kumpi haluaa enempi..:)
Veikkaan, että nainen haluaa enemmän :D
Asiaan. Ehdota tytöllesi, että menee juttelemaan treffiraiskauksesta psykologille, kun se selvästi vaikuttaa teidänkin suhteeseenne.
Yritä saada keskustelua aiheesta halut, tarpeet, kuinka usein, jne. Ehdota, että menette parisuhte- tai seksiterapiaan ongelmienne poistamiseksi.
Jos nainen ei ollenkaan halua olla mukana saamassa suhdettanne molempia tyydyttävämmälle tasolle, on aika vaihtaa naista. Jos hän haluaa tosissaan yrittää, siitä voi tulla hyväkin suhde.
Usein, jos halut ovat todella erilaiset, toisen on aina joustettava. Mieti, paljonko olet valmis joustamaan saavuttaaksesi paremman suhteen. Onnistuuko se tuon naisen kanssa?
aika asiattomia vastauksia ja kovia ko"mmenteja olet saanut....
entäpäs jos luottasit ittees ja sanoisit tyttöystävälle mitä sanoit täällä ?
älä tuomitse, kysy ymmärtävästi, ole kiinnostunut - ole lähellä ja halaile - saat kymmenen pluspistettä ymmärrtämisestä - hän on rankkoja kokenut ja muuta ei voi kun uskoa sanaan -tai elät aina että et tiedä oliko se totta - vain tyttöystäväsi tietää kertoiko hän totta
naiselle yleensä on aikas paljon halailut pienet jutut ja yllätykset - näytä että "hei mä välitän susta tosissaan " ... rankkojakin kokenut saa siitä uskoa uutta ja on avoimempi
lycka til teille ja muista kosketella ja halata... niin että se tuntuu... se ei maksa mitään mutta antaa paljon
Fiksuista en tiedä, mutta ajatuksia.....
Itselläni on ainakin ollut parisuhteeni aikana vaiheita, jolloin ihan hormooneistakin/stressistä ym. johtuen halut ovat olleet täysin alhaalla. Joskus sitten taas suuremmat kuin miehellä. Joskus sitten eri aikaan ja onneksi myös samaan aikaan. Jos mies olisi noina aikoina alkanut kyselemään, että miksi, niin en ehkä itsekään olisi osannut sanoa jotain konkreettista syytä. Ihmiskeho on joskus outo kapistus. Ja mä muistan kuinka se tuntui juuri tuolta - että mä en vaan illalla kun lapsi nukkumassa, suihkussa käyty jne. JAKSA. Ja se oli inha kierre, koska toki sitä tunsi itsensä paskapääksi kun koki ettei jaksa. Onneksi mies oli ymmärtäväinen eikä siitä seksinälkäisimmästä päästä ja en tiedä miten, mutta yhtäkkiä ne halutkin sitten palasivat ja samaan aikaan palasi muitakin naishormooneihin liittyvää, joten lieneekö siitä kyse vaikka itselläni oli niin vaikea uskoa, että ne oikeasti voisivat vaikuttaa noin. Itse kuitenkin haluttomuus aikana rakastin aivan täysillä miestäni kuten muulloinkin. Ja halusinkin fyysisesti ihan sikana. Mieli oli täysillä mukana, mutta se keho.
Voi olla, että tyttöystäväsikään ei tiedä. Voi olla, että johtuu hormooneista/stressaavasta tilanteesta jne. tai sitten tästä raiskauksesta (silloin tämä ongelma on varmaan voinut olla pinnalla suhteenne alusta lähtien?). Voi olla, että raiskausta ei ole tapahtunut tai sitten se voi olla totta. Se ei pakolla ole se ainoa syy.
Raiskauksissakin on sellanen juttu, että ne ei oikeasti ole vain kehon raiskausta vaan siinä on aina se henkinenkin puoli. Monesti raiskatulle voi tulla mukaan ne itsesyytökset: Onko tämä minun syytäni? Teinkö minä väärin? Varsinkin tollasissa tilanteissa, joissa raiskaaja on tiedetty henkilö, niin niitä itsesyytöksiä voi olla enemmänkin. Ja olo, että muutkin syyttää raiskattua tapahtuneesta: Mitäs treffasit? Mitäs pukeuduit tietyllä tavalla? Mitäs menit samaan autoon? Niistä tapahtuneista ei välttämättä halua puhua kenellekään, ei edes monen vuosikymmenen jakaneelle puolisollekaan. Niitä ei tahdo muistella eikä halua palauttaa mieleensä niitä tunnetiloja. Siinä voi vaikka sortua valheisiin kunhan se keskustelunaihe loppuu eikä sitä lähdetä enempää vääntäämään. Varsinkin jos toinen vaikuttaa epäluuloiselta. Eli ne motiivit miksi ei tahdo alkaa perinpohjin avoimesti keskustelemaan aiheesta ja jopa valehtelee ei ole välttämättä se, että ei tarvitsisi seksiä harrastaa. Se voi olla sekin, että ei halua sitä henkistä tuskaa ja niitä tunteita palauttaa mieleensä.
Sitten voi tietenkin olla, että koko juttu on keksitty. Mistäs sitä tietää.
Toi henkinen puoli raiskauksessa voi olla vähän vaikea juttu ymmärtää, mutta JOS kyseessä oikea raiskaus, niin se selittää tota toimintaa.
Mutta mitäs aiot tehdä nyt? Kun toi raiskaus on sellanen juttu, että faktoja et pakolla koskaan saa tietää. Mutta teillä on eri halut ja sua se vaikuttaa ärsyttävän todella paljon. Ja teidän keskustelukyvyt yhdessä tuosta aiheesta ei tunnu olevan parhaimmillaan. Ahdistava asia varmasti tytöllekin ja suhun tuo vaikuttaa noin paljon, niin siinä ei paras pohja setvimiselle.
tommonen naine helevettiin!!!
Ei anna pillua sulle, mutta muille niin mitä vittua mies edes moisella oikein tekkee? Kysynpä vaan...?
Sinulla on vaikea tilanne parisuhteessasi. Seksi on tosi tärkeää että se sujuu ja ne tunnepuolen asiatkin ovat tärkeitä oikeassa kunnon suhteessa. Pelkkä seksi ei riitä, rakkauttakin pitää olla. Ongelmallinen tuo tilanne että tyttöystäväsi sanoo tulleensa raiskatuksi. Sellaiset tilanteet ovat moninaisia, tapaukset eivät koskaan ole samanlaisia. Minun ystävättäreni (siis pelkkä ystäväni, ei seurustelusuhteeni) joutui raiskatuksi pari vuotta sitten. Sen jälkeen ei ole ollut kunnossa. Yli vuosi meni että hän puhuikin tapauksesta ikäänkuin se olisi tapahtunut jollekkin toiselle, tajuaa kyllä tapahtuneen itselleen, mutta tapa millä asiasta puhui oli ikäänkuin olisi puhunut jostakin toisesta, ulkoisti itsensä tapahtuneesta. Jollakin tavalla ei kyennyt käsittelemään tuota asiaa sisäisesti mielen tasolla. Seurauksena oli myös masentumista, ja elämä ei suju ilman mielialalääkkeitä. Miessuhteita on hänellä ollut, mutta ne tunteet siellä pään sisällä ovat ailahdelleet. Rakkauden tarve on valtavan suuri, mutta luottamuksen tunteessa on ongelmia, tunteet menee laidasta laitaan. Raiskauksen jälkeen on ollut vaikea solmia uutta suhdetta. Miesystävilleen on kertonut tulleensa raiskatuksi, mutta ei ole pystynyt heidän kanssaan asiasta enempää puhumaan, luonnollisesti vaikeinta on puhua asiasta juuri uudelle kumppanille. Tärkeää on että tyttöystäväsi voisi jonkun kanssa puhua tapahtuneesta, ja neutraalein tapa on saada keskustella psykologin kanssa. Ystävättärenikin tarvitsi keskusteluapua ja käy vieläkin jossakin vertaistukiryhmässä. Pienellä paikkakunnalla tämä on tietenkin ongelmallista, kun kaikki tuntee kaikki. Netin kautta voi löytää myös keskusteluryhmiä/palstoja. Esim. http://www.mielenterveys-taimi.fi/index.htm, ehkä netissä on parempiakin. Raiskauksesta toipuminen vie vuosia, eikä sitä voi unohtaa koskaan. Sinulla on vaikea tilanne, koska joudut nyt punnitsemaan haluatko olla hänen rinnallaan vai lopettaako seurustelu, tätä ei kukaan voi päättää sinun puolestasi. Rakkaus on maailman vaikein asia, siltä minusta tuntuu omista kokemuksistanikin päätellen. Voimia sinulle ja toivon kaiken kääntyvän hyväksi elämässäsi.
Mielipiteensä kullakin..Eikä tässä nyt missään selibaatissa elellä. Halut on pyöreesti 2-3krt viikossa/omani vaikka joka päivä:-) että ei se nyt se ongelma ole. Lähinnä toi vituttaa, jos on keksiny tollasen valheen niin rupee äkkiä epäilyttään muutkin puheet. Voiko niihinkään luottaa.
Hän ei ole kuulemma asiasta puhunut kenellekkään, ei edes omalle äidilleen vaikka ovat ihan läheisiä! Lisäksi kielsi mua puhumasta kellekkään, jota olen kunnioittanut ja siksi netissä anonyyminä asiasta muiden mielipiteitä kyselenkin...
Mikäli näin on tapahtunut ei se suhdetta kaada koska eihän se hänen syytään ole mitä joku kusipää on tehnyt, mutta en myöskään hyväksy että moisia tarinoita keksittäisiin hätävalheiksi.
Pakko myöntää että kyllä tämä asia mieltä painaa. Välillä voi mennä viikkokin etten asiaa mieti, mutta sitten toisinaan kun se mieleen tulee niin ei ole hyvä olla ja ärsyttää yrittää olla niinkun mikään ei olis kun toinen vielä kyselee "mikä on kun oot niin vaisu"? Enkä viitti sanoo että, epäilen vähän kaikkee mitä sanot!
Paras vaihtoehto olisi että myöntäisi valehdelleensa tässä asiasta ja antaisi riittävän selityksen miksi niin on tehnyt..Muuten en tätä tarinaa usko jollei nimeä tule pöytään se on varma!
Täytyy varmaan jäädä kerään rohkeutta ja ottaa vaan asia sopivassa tilanteessa puheeksi.
Kuulepas, naisellasi ei ole mitään velvollisuutta repiä vanhoja, vielä parantumassa olevia haavojaan auki tyypille, joka ei näköjään vähääkään välitä tai edes usko. Aikaisempi ajatus terapeutista voisi sen sijann olla hyvä, ja vielä parempaa naisellesi tekisi sinun heivaamisesi. Sitä paitsi, 2-3 kertaa viikossa olisi sitä tasoa, mitä meillä oli alkuhuumassa. Kateeksi käy.
Minut on raiskattu nuorempana. Ennen sitä ajattelin että jos minut raiskataan, nostan siitä ison metelin ja teen rikosilmoituksen. Mutta ennen sitä en tiennyt raiskauksen psykologisista vaikutuksista. Se on niin alistava ja nöyryyttävä teko, että raiskattu alkaa tuntea häpeää. Ja mikä ikävintä, syyllisyyttä tai pelkoa syyllisyydestä. Vaikka todellisuudessa raiskatuksi tuleminen ei ole millään lailla tai ikinä uhrin syytä. Ei vaikka uhri olisi humalassa ja pukeutunut seksikkäästi, ei vaikka hän olisi flirttaillut. Häpeän tunnetta on vaikea järjellä selittää. Itse en uskaltanut kertoa raiskatuksi tulemisesta vuoteen kenellekään. Senkin jälkeen vain hyville ystäville ja useimmiten humalaisena tunnustuksena. Kaikkein eniten pelottaa se että jos joku alkaisi syyttää tai epäillä tapahtuman todenperäisyyttä. Mitä ei ole kyllä tapahtunut. Minulle asian tunnustaminen poikaystävälle oli todella vaikeaa, enkä olisi sen jälkeen enää halunnut puhua asiasta enempää. En halua muistella sellaista traumaattista kokemusta, mutta halusin selittää miten se on vaikuttanut käyttäytymiseeni. Minulla se on vaikuttanut niin että en pysty sanomaan enää "ei" jos en satu haluamaan seksiä, vaan alan itkeä. Pelkään kai alitajuisesti että jos sanoisin "ei", minua ei uskottaisi, niinkuin ei uskottu silloin ja joutuisin uudestaan raiskatuksi. En myöskään nykyään siedä sitä että joku vaikka ystävä koskee minuun leikillään kiusoitellen, esim. yrittää pyytää tanssilattialle kiskoen tai tönäisee laiturilta veteen. Menen aivan asiaankuulumattomaan paniikkiin noin pienestä ja suutun.
Voi olla että tyttöystäväsikin tuntee samankaltaista häpeää mitä raiskatut yleensä tuntee, ja on mahdollisesti kaunistellut tarinaa, että et alkaisi syyllistää häntä. Hän saattaa kamppailla mielessään vielä sen kanssa tekikö hän jotain väärin, mikä on raiskatuille tyypillistä, tavallaan yrittää selittää tapahtuma jotenkin itselleen. Koita ymmärtää että sitä tunnetta ei voi järjellä selittää. Mutta miksi sinun tarvitsisi tietää asiasta yksityiskohtaisesti? Miksi sinun tulisi ajatella asiaa jota hän ei halua ajatella? Koita mieluummin kysellä häneltä mikä tuntuu hyvältä, pitää häntä hyvänä. Olemalla turvallinen ja kärsivällinen saatat joku päivä voittaa hänen traumansa. Ymmärräthän että tyttöystäväsi tuntee syyllisyyttä myös siitä että ei halua seksiä kanssasi? Aivan varmasti hän haluaisi haluta.
Voimia sinulle, ymmärrän kyllä että helppoa ei varmaan ole.
Nuoret naiset nyt ei sen seksin perään niin ahneita oo. Nuori kaveri oot sinäkin, et osaa naista vielä lämmitellä kunnolla. Vasta ikä tuo kokemusta siinäkin asiassa.
Sulla on kourat olemassa, joten runkkaa välillä, niin ne muutkin tekee..
Lapsellista tehdä noin iso numero pelkästä nainnista! Onhan se suhde nyt muutakin, tai pitäisi ainakin olla.
Ukot kummallisia, kun akan pitäis alistua vaan joksikin räkä-ämpäriksi!!
Kai se nyt muijakin antaa, jos seksi tuntuu hyvältä?????
Sinäkin AP, se nainen päättää itse tavaransa antamisesta, lopeta tuollainen ahdistelu, että joutuu vielä puolusteleen, miksi ei sulle anna!
Runkkaa, apina!