Seurustelin/olin kaverina Suomeen muuttaneen thaimaalaisen tytön kanssa. Kun tapasin hänet, hän oli ollut 2 kk Suomessa ja ymmärsi helppoja kysmyksiä ja osasi numerot ja lausua aakkoset. Tekstiviestin kirjoittaminen ei onnistunut ilman suomalaisen apua eikä hän osanut lukea kaikkia sanoja.
3 kk oltuaan pystyimme jo juttelemaan. Hän osasi kirjoittaa (ennakoivan tekstisyötön ansiosta) lyhyitä tekstiviestejä ja lukeminenkin sujui.
4 kk oltuaan häneen tarttui laulun sanoja radiosta ja hän bongasi tv:stä uusia kutsumanimiä ("muru").
5 kk oltuaan hän kirjoitti jo aika hyvin. Lausuminen oli todella hyvää. Keskustelu mummonikin kanssa onnistui mahtavasti murteesta huolimatta.
6 kk oltuaan hän oli melkein kuin suomalainen kielitaidoltaan. Viisumi umpeutui ja hän palasi kotimaahansa jatkamaan opintoja, kuten oli suunniteltukin. Hyvästelimme ystävänä.
Hän soitti minulle kahden vuoden päästä Thaimaasta ja puhui edelleen Suomea. Matkatoimistot voisivat olla kinnostuneita, mutta hänen koulutuksella löytyy parempaakin työtä.
Ymmärrän kyllä, että hän oli lahjakas nuori nainen, mutta miksi monet afrikkalaiset eivät puhu sanaakaan suomes edes vuosien maassaolon jälkeen? Pitääkö oppimaan opetella koulussa vai missä syy isoon eroon?
3 kk oltuaan pystyimme jo juttelemaan. Hän osasi kirjoittaa (ennakoivan tekstisyötön ansiosta) lyhyitä tekstiviestejä ja lukeminenkin sujui.
4 kk oltuaan häneen tarttui laulun sanoja radiosta ja hän bongasi tv:stä uusia kutsumanimiä ("muru").
5 kk oltuaan hän kirjoitti jo aika hyvin. Lausuminen oli todella hyvää. Keskustelu mummonikin kanssa onnistui mahtavasti murteesta huolimatta.
6 kk oltuaan hän oli melkein kuin suomalainen kielitaidoltaan. Viisumi umpeutui ja hän palasi kotimaahansa jatkamaan opintoja, kuten oli suunniteltukin. Hyvästelimme ystävänä.
Hän soitti minulle kahden vuoden päästä Thaimaasta ja puhui edelleen Suomea. Matkatoimistot voisivat olla kinnostuneita, mutta hänen koulutuksella löytyy parempaakin työtä.
Ymmärrän kyllä, että hän oli lahjakas nuori nainen, mutta miksi monet afrikkalaiset eivät puhu sanaakaan suomes edes vuosien maassaolon jälkeen? Pitääkö oppimaan opetella koulussa vai missä syy isoon eroon?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jokainen ihminen on yksilö, ei sitä nyt ihan kansalaisuuden perusteella voi sanoa kuka oppii nopeasti ja kuka ei. Sinulla oli kokemus vain yhdestä ihmisestä, eli aika huono vertailla siittä. Miten niin päättelet ettei muun maan kansalaiset opi kieltä? Mistä olet tuollaista saanut päähäsi?? Aika kummallinen viesti sinulta, mikä mahtoi olla tarkoituksesi??
mutta mustissa miehissä on raiskaajayksilöitä enemmän kuin valkoisissa.Mistä tämä mahtaa mielestäsi johtua?
Joko tämä on deja vu, tai sitten olen lukenut tämän ennenkin.
Se on motivaatiosta kiinni oppiiko vai ei.
Voipi olla sama tyyppikin, joka tehtailee näitä mieluisiaan taikkujuttuja taas tänne.
"6 kk oltuaan hän oli melkein kuin suomalainen kielitaidoltaan."
Ei kukaan ummikkona maahan tullut kykene puolessa vuodessa omaksumaan suomen kieltä. Toisaalta, asustaahan siellä pohjanmaan rantametsissä porukkaa, jotka eivät edes ymmärrä suomea, joten ehkä hän oli sitten "melkein kuin suomalainen kielitaidoiltaan".
...etenkin SUOMEN kieltä!
sitten kaivanut vanhan jutun esiin. " 6 kk oltuaan hän oli melkein kuin suomalainen kielitaidoltaan " , taidat nyt hiukan liioitella tuossa kohdassa, ei ole uskottavaa.
Noilla muijilla on monta miestä yhtä aikaa kierteessä. Ehkäpä joku suomalainen futisporukka tällä kertaa on opettanut suomenkieltä.
Ja sai aivan samanlaisia vastauksiakin. Eli pitäisikö sitä nyt sitten kysäistä näin yhden esimerkin otannalla, että miksei suomalaiset ymmärrä tai sisäistä lukemaansa, vaan asiat pitää kysyä säännöllisin väliajoin uudelleen ;) ?
Mutta kertauksena todettakoon, että jokainen oppii omaa tahiaan. Ratkaiseva tekijä on oma asenne. Jos ei halua oppia, ei opi.
Mieheni oppi suomea todella nopeasti, sillä hän on muutenkin kielellisesti lahjakas ja hänellä oli kova halu oppia.
Suomi on lapsellisen helppo kieli. Suomessa sanat äännetään kuten kirjoitetaan. Ulkomaalaisen pitää vaan opetella englannin kielen kirjainten virheellisestä ääntämyksestä pois. Heti ensimmäisenä päivänä pitää laittaa vokaalit y,ä,ö, paikalleen, eli siis ihan fyysisesti sormella laittaa mamun kieli oikeaan kohtaan suussa, ja äänne tulee automaattisesti oikein ulos sieltä. Tätä samaa et voi tehdä muissa kielissä, koska niissä äänteitä tuoteaan kurkulla, poskilla ja ties millä tempuilla.
Sitten kun äänteet on hallussa, eli ensimmäisen päivän jälkeen, opetellaan sanat, vaikkapa 50 sanaa päivässä (15 000 sanaa vuoden kuluttua!). Kieliopin oppii kyllä myöskin, mutta sehän ei oo oikeestaan tärkee suomen kielen ymmärrettävälle tuottamiselle. Eli helppoa ihan jokaiselle, viitseliäisyydestä kiinni, ei fiksuudesta
tekstiä sinulla ja sangen omintakeista ajatteluakin taustalla. Noinhan se tietenkin menee, tai ainakin elokuvissa voisi mennä. Omaksumista myös nopeuttaa kun pää on tyhjä, sillä silloinhan sinne mahtuu entistä enemmän tavaraa.
Jostain syystä ap halusi uudelleen tämän aiheen esiin. On kuitenkin totta (mamuja tuntevana ja heidän kanssaan töitäkin tekevänä oma kokemukseni on) että afrikkalaiset oppivat tai opettelevat suomen kielen kaikista muista maahanmuuttajista heikoimmin. Somalit ovat eri asia, heistä useimmat oppivat kielen suht nopeasti jos motivaatiota ja mahdollisuus. Afrikkalaiset harvemmin osaavat muutamaa sanaa enempää suomea. Vai onko jollain hyvin suomea puhuva afrikkalainen puoliso?
Suomen kielessä sanojen opettelu ja ääntäminen ei tuotakaan vaikeuksia ainakaan thaimaalaisten parissa. Sanojen taivutus, pluskvamperfektit perfektit ja passiivin/aktiivin ero tuottavat vaikeuksia thaimaalaisille, koska heidän kielessään ei näitä asioita ole. Thaimaan kielessä on vain mennyt, nyky ja tuleva aikamuoto. Yritä siinä sitten iskostaa perfektiä ja pluskvamperfektiä heille. Onneksi englannin kielessä nämä aikamuodot ovat myös ja sitä kautta he ymmärtävät näitä kummia aikamuotoja. Tämän lisäksi tulevat vielä sanojen taivutukset moneen(en edes itse tiedä) sijamuotoon.
Thain kieli on yksinkertaista. Sanoja laitetaan lähes mielivaltaisessa järjestyksessä peräkkäin ja näin muodostuu lauseita. Kielen kirjoitus on kuitenkin vaikeaa monista samalta kuulostavista kirjaimista johtuen. Oman vaikeutensa tuottaa 5 eri toonia eli äänen tasoa joilla lausutut sanat tarkoittavat eri asioita.
Eli summasummarum sanoja oppii papukaijakin, mutta kielen todelliseksi taitajaksi täytyy thaimaalaisen opiskella kauemmin kuin tuo 6kk.
Voi kuule, minun mieheni VAATII minua korjaamaan hänen kielioppivirheensä koska haluaa puhua hyvää suomea, että se siitä sinun "Kieliopin oppii kyllä myöskin, mutta sehän ei oo oikeestaan tärkee suomen kielen ymmärrettävälle tuottamiselle"
Edellisessä viestissäsi monta kieliopivirhettä
että maahanmuuttajien kanssa työtätekevänä niputat koko mantereen samaan kastiin. Afrikasta kuitenkin tulee niin työperäisiä maahanmuuttajia, turvapaikanhakijoita, pakolaisia kuin muitakin maahanmuuttajia. Joukkoon mahtuu niin lukutaidottomia kotiäitejä kuin korkeasti koulutettujakin. Jos suurin osa sosiaalisista kontakteista käydään maanmiesten kanssa, ei kieli pääsekään kehittymään samalla tapaa kuin sellaisella, joka joutuu käyttämään kieltä päivittäin (töissä, kavereiden tai puolison perheen kanssa jne.)
Mieheni on Afrikasta, pohjoisesta tosin. Ja hän puhuu hyvin suomea. Ystävälläni on länsiafrikkalainen mies, joka puhui vielä vähän aikaa sitte todella vähän suomea, vaikka oli asunut täällä jo useamman vuoden. Mutta hän ei tarvinnut kieltä juuri missään, englannilla pärjäsi kaikkialla. Kun hän vaihtoi työpaikkaa, yhtäkkiä kaikki kommunikointi olikin käytävä suomeksi. Ja todella nopeassa ajassa hän oppikin kielen.
Että itse pidän yhä kiinni siitä teoriasta, että oma motivaatio on se ratkaisevin tekijä. Yksilöllisiä eroja on tietenkin, myös ehkä kansallisiakin, riippuu siitä kuinka paljon kielet poikkeavat toisistaan (kieliopillisesti ja ääntämyksellisesti).
puolisoa minulla ei ole, mutta työssäni olen seurannut satojen ulkomaalaisten suomen kielen oppimista.
Mieleeni muistuu heti yksi afrikkalainen, ei siis somali, joka oppi suomen kielen loistavasti, suoritti "virkamiessuomen" tutkinnon ja toimii nyt vaativissa työtehtävissä. Ehkä hän oli poikkeus. Asenne hänellä oli ainakin kohdallaan, ja hän oli valmis tekemään työtä tavoitteittensa saavuttamiseksi.
Oman kokemukseni mukaan suomen oppiminen on tuskallisinta äidinkielenään englantia puhuville, siis briteille, amerikkalaisille, australialaisille, eteläafrikkalaisille, australialaisille yms. Ainakaan pelkästä koulutustasosta se ei voi johtua. Oma käsitykseni on, että heiltä puuttuu tärkeä motivaattori, nimittäin pakko oppia suomea tullakseen ymmärretyksi.
Niin kauan kuin suomen oppimista pidetään vain harrastuksena tai vaihtoehtona, eivät laiskemmat sitä opi. Porkkanaa ja keppiä tarvitaan.
Lähinnä tarkoitinkin sitä, että sanotaanko "minä ajaa auto" vai "minä ajan autoa", en mitään partikkeleita tai pilkun paikkoja. Ja jos tarve vaatii, opetan myös sen, että kielioppivirheitä-sanassa on kaksi kappaletta p-kirjaimia ;)
Jos ulkomaalainen on englanninkielentaitoinen niin usein se suomenkielen opiskelu vaan jää. Suomessa kun kaikki haluavat puhua englantia ulkkisten kanssa (eri asia sitten jos ulkkikselta ei enkku taivu) ja monikaan suomalainen ei jaksa keskittyä ulkkiksen "hoonoon ja kankeaan soomeen", jos kerran asiat voi hoitaa englanninkielelläkin. Siksi esim. monet briti eivät osaa suomea useankaan Suomessa oleskeluvuoden jälkeen. Ja sama juttu etelä-arfikkalaisella tuttavallani.
Minusta taas suomalaiset pyrkivät hoitamaan asiansa ensisijaisesti suomella, jos toinen osapuoli vähänkään sitä osaa. Jos yrität englanniksi mennä kysymään esimerkiksi tietä, saat harvemmin kunnon opastusta, koska useat suomalaiset häpeilevät englantiaan. Jos kysyt kökkösuomella eli esimerkiksi thaisuomella missä on posti, niin sinulle tullaan lähes kädestä pitäen näyttämään missä se posti seisoo. Suomalaiset siis arvostavat sitä, että ulkomaalaiset opettelevat meidän kieltä.
ai jaa, no mullakin on sitten erilaiset kokemukset kuin sulla. mun mielestä kanssa suomalaiset pyrkii puhumaan enkkua aina kun siihen on mahdollisuus (ainakin alle 40 vee ihmiset).
Tietysti näissä tilanteissa kysytään myös ulkomaalaisen asennetta ja valmiutta puhua suomea, eikä saa turvautua heti englantiin ensimmäisen vaikean sanan kohdalla. Jos suomalaisen kanssa puhuessa jää ihmettelemään jonkun sanan merkitystä hiljaisena itsekseen, saa varmasti englanniksi apua. Pitää vain itsepintaisesti jatkaa suomella, vaikka suurin osa menisi ohi. Monet pelkäävät puhua toisen äidinkieltä, koska luulevat hänen tuomitsevan kaikista kielioppivirheistä ja valitsevatkin siksi kummallekin vieraan englannin.
...kertoi, että suomenkieltä on helppo ymmärtää, koska sen ääntäminen on yksinkertaista. Itse hän oli jo täysin suomalainen ilman aksenttia. Hänen 20-vuotiaana Suomeen muuttanut kaveri puhui todella hyvää suomea muutaman kuukauden opiskelun jälkeen.
Maahanmuuttajan suurin virhe nro 1 on jättää suomenkieli opiskelematta. Englannilla pärjää, mutta jää aina hieman "ulkopuoliseksi" ja suomalaiset tykkäävät keskustella äidinkielellään mieluummin kuin että molemmat yrittäisivät mongertaa molemmille vierasta englantia. Thaimaalaiset ovat ymmärtäneet tämän, niggerit eivät. Tämä näkyy työllisyystilastoissa.
Itsekin olen huomannut, että afrikkalaiset oppii tosiaan aika hitaasti suomenkielen. Yhä uudestaan ja uudestaan sen sijaan saa hämmästellä miten nopeasti turkkilaiset, iranilaiset, irakilaiset ym lähi-idän kansa oppii suomen, ihan iästä riippumatta, ja yleensä ääntämyskin on kohtuullisen moitteetonta.
Mulla on pari afrikkalaista opiskelijatuttua, jotka ovat asuneet Suomessa kolmisen vuotta ja jotka käyvät suomenkielentunneillakin, mutta silti parasta antia puhumisessa on "mita kuluu", eikä vahvasta aksentista johtuen edes tervehdyksestä suomenkielellä tahdo saada selvää.