eli ite oon 28 v nainen ja aina tuntenut vetoa nuorempiin miehiin jopa 17 vuotiaisiin :O noh mietin nyt sellasta ku melkein 20v vanhempi mies pyytelee mua syömään jne, en tiedä millä mielellä, et onko ihan kaverimielellä...mutta jos ei oo pelkällä kaverimielellä ja huomasin että mua jollakin lailla kiinnostais tavata.. :D ihan ok näkönen ja muutenkin normaali kiva mies :) kertokaa kokemuksia??? mulle ikäero tuntuu tosi isolta jopa melkeen sairaalta, no ehkei nyt ihan :)
nainen+vanhempi mies ;) kokemuksia?
pihihihihiiiii
61501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse tapailen 12 vuotta vanhempaa miestä.
Hän on 34 ja minä 22. Ikäerosta ei tähän mennessä ole ollut haittaa, tulevaisuus senkin sitten näyttää :)
En huolis noin vanhaa.. Mieti nyt vähän, ehkä tuosta vanhasta olisi hetken iloksi, muttei kuitenkaan kumppaniksi. Tämä mies voisi olla isäsi ja isäsi kanssa hänellä voi olla samoja puheenaiheita, enkä kyllä kehtaisi esitellä ystävilleni isäni ikäistä kumppania..
Nuoremmat miehet ovat parempia joka asiassa :)
Voisi olla isäsi? Onkohan teillä isä-isä-hokijoilla vähän ongelmia erottaa kuka teidän isä on? Tai ettekö te tiedä, kuka on isä?
Se mies ei voi olla sen naisen isä, jos se ei ole pannut pippeliään sen naisen äidin pimppiin ja spruiskauttanut spermojaan sinne, mistä on siinnyt lapsi. Katsokaas, se ei mene niin, että vaikka teidän äiti olisi hajamielisyyksissään vastannut kysymykseen "äiti kuka mun isä on" että " no kuka tahansa mun ikänen kakslahkeinen" että se ois oikeesti tarkottanut, että kuka tahansa... Äiti on varmaan ollut sillon väsynyt ja paljastanut vähän enemmän kun on ollut tarpeen. Kyllä sekin tietää, kuka se ois voinut oikeesti olla. Tai kuka niistä.
Mua ainakin oksettaa, että tota vaihtoehtoa tyrkytetään, mun isä on ainakin ollut tasan tarkalleen mun isä ja ei, kukaan sen ikänen mies ei vois olla mun isä, eikä kukaan siihen ikähaarukkaan sopiva mies vois olla mun isä: mun isä on mun isä eikä mulla ole siitä epäselvyyksiä.
Voisko siis sun isä olla kuka tahansa? Näätkö sä sun isän niinkun kenet tahansa muunkin, että kuka tahansa pultsarikin, jos on sopivan ikänen, vois olla sun isä? No, jollainhan on pultsarikin isänä, ikävää sinänsä, mutta että ei "tämä mies voisi olla isäsi", niin ei voisi. Toi on jotain iin typerää ja lapsellista että ei ole aina varma, pitäskö nauraa vai itkeä kun tota samaa keksintöä kuulee hoettavan joittenkin ihmisten toimesta kun jotain mantraa, ettei vaan kukaan eläisi eri valinnoilla, kun he itse. Se on todella kulunutta höpöä, yrittäkää edes keksiä jotain muuta. Ja opetelkaa erottamaan isänne tai tutustukaa aiheeseen, miten lapsia tehdään ja kuka voi olla isä. Ja kannattaa kysyä vielä äidiltä että "voisko kuka tahansa isän ikänen olla mun isä?" Mutta väistäkää, jos se tajuaa sen kysymyksen ja vetää tillikan :D
Toinen juttu on nää puheen aiheet. Itselläni on ystäviä suurella ikähaarukalla ja pystyn puhumaan kyllä nuorempien ja vanhempien ystävieni kanssa ja puheen aiheita tuntuu riittävän. Pystyn puhumaan myös vanhempieni ikäisten kanssa, jopa vanhempien. Itseäni nuorempienkin. Eikä ole mitään ongelmaa. Taitaa sulla olla vähän yksipuolinen toi maailman kuva? Ettei ois aika suppeessa noi sun puheen aiheet ylipäätään? Kannattasko vähän laajentaa näkemyksiään, että osais edes puhua muitten kun ikäistensä kanssa: miten sä työmaallakaan pärjäät, kun yleensä töissä on eri ikäisiä ja sä et ressukka osaa edes puhua kaikkien kanssa.
Ja tää on paras "en kehtaisi esitellä ystävilleni..." kumppaninsa saa valita miten haluaa, mutta jos sulla painaa vaakakupissa se, mitä kaverit sanoo, niin sä et ole kypsä minkään valtakunnan seurusteluun. Sä valitset kumppanisi aina itsellesi, et kavereillesi ja se mikä sopii sun ystävälle ei ehkä sovi sulle: ja toisinpäin. Se voi olla sun kaveri joka tuo sen nolon poika/miesystävän näytille ja noinko suvaitsemattomasti sä sillon suhtaudut? Mitäs kun sen valinnan tekee sun paras ystävä? Sä et sitten osaa suhtautua, hoet sille jotain isästä, et osaa keskustella, ja häpeät: sinne meni se ystävyys. Tai sä tapaat sun unelmien mieshen ja se osoittautuukin joksikin, mitä sun kaverit ei siedä, tai arvostelee. Sä olet rakastunut, mutta mitä teet: jätät sen koska ethän sä kehtaa tehdä omia valintoja?
Kyllä, puoliso ja kumppani valitaan itselle, ja sen saa valita (kunhan noudattaa lakia) miten lystää, eikä ole tietenkän pakko ikäeroa itse valita, ei tietenkään. Mutta valitsee vain itselleen ja itsensä takia, ei muille eikä muitten takia. Itse voi valita kumppaninsa vaikka vain tietyssä kuussa syntyneistä (jotkut uskoo siihenkin), mutta semmoiset typerät, opitut ja aivottomat pölinät voi jättää muitten osalta pölisemättä, kun tätä isä-juttuakaan et ole itse keksinyt etkä miettinyt, vaan saanut sen jostain muualta päähäsi. Opettele käyttämään omia aivojasi, niin teet omat valintasi, etkä valitse kavereittesi mukaan omaa elämääsi.
Nuoremmat miehet ovat kyllä mainioita, siitä en tiedä ovatko kaikessa parempia, epäilen, koska jokaisella on kuitenkin omat vahvuutensa. Mutta aivan tosi jees kuitenkin.
Itse olin yli 20 vuotta naimisissa 14 vuotta vanhemman miehen kanssa. Ikäero ei haitannut ennen kuin siinä kun mies oli n. 55, tuli ärtyisäksi ja riidanhaluiseksi. Etääntyi ja sulkeutui. Erottiin. Seuraava kumppani oli sattumalta saman ikäinen, mutta nyt melkein viisikymppisenä katson vain ikäisiäni tai muutaman vuoden vanhempia miehiä. Nuorena ikäero ei haittaa, mutta onhan 20 v melko paljon...
Niin ei ne kemiat ikää kato jos on samat elämän periaatteet ja haaveet..Itse seurustelen nyt 17 vuotta vanhemman miehen kanssa ja vaikka hänellä onkin jo 37 vuotta haluaa hän ja toivoo vielä perustavansa ja rakentavan kodin minun kanssa..Ei kannata takertua tähän ikään vaan siihen että kemiat toimii toisen kanssa ja on muutenkin hyvä olla tämän ihmisen lähellä :)
"aina tuntenut vetoa nuorempiin miehiin jopa 17 vuotiaisiin" on hassu lausahdus 28-vuotiaalta. Siis et sä nyt kovin kauaa ole voinut tuntea nuorempiin jos miehistä puhutaan. Vai tunnetko sä edelleen jotenkin teinit hirveän realistisiksi ehdokkaiksi? Kyllä naisenkin kuiteskin pitäs aikuinen mies erottaa, vaikka onhan 17-vuotiaat pojat hauskoja ja komeita, ettei sillä, mutta alaikäinen on alaikäinen ja alle 2kymppinen on aika lapsi.
No, se oli vaan tämmönen välijuttu, kun sitten taas jos sä esim. 23-25-vuotiaana kattelet "nuorempia" eli 20-vuotiasta vaikka, niin ei teillä nyt mitään ikäeroa ole sillon... Tai jos olet ollut joku 21-vuotias kun olet tapaillut 17-vuotiasta. Että vähän riippuu mistä "aina" on kiinnostunut.
Ihan muuten vaan :)
No, mutta nyt sä olet aikuinen nainen ja ei, se mies tuskin pyytää sua kaverimielellä, ellette ole kavereita jo.
Kato se mies onko se ennen aikaisesti vanhentunut vai nuorekas, hauska ja elossa ja ettii kumppania, vai oikeesti jo pystyyn kuollu ja ettii pelastusta. Katto, et sä siinä mitään häviä, jos huomaat että tapailet hukkapalaa, niin jätä se, mutta treffaamatta et voi tietää. Se voi olla myös miten hauska tyyppi tahansa. Ei voi aina ajatella omaavansa kristallipalloa ja tietävänsä iän tai muun ulkoisen seikan perusteella kaikkea. Se on ihan sama asia kun aina ihmissuhteissa, osalla on hyviä kokemuksia, osalla huonoja ja osalla ei ollenkaan. Osa tietää heti mitä haluaa, osa kokeilemalla, osa haluaakin kokemuksia, toiset taas ei. Ihmistä ei opi tuntemaan kun tutustumalla.. ja kaikissa on riskinsä, ihan iästä riippumatta. Se, mikä hyvä puoli tässäkin on, on se, että et sä treffeillä mitään häviä, ei sun tartte heti antaa ja jos annatkin, niin ei se siitä kulu, joten sä voit aina muuttaa mieltäsi, ja sanoa, että eipäs toimikaan, etsin toisen. Ja etsiä. Tai sitten se voi olla ihana ja viimenen mies, ketä sun tarttee etsiä, koska et enää muita halua. Muut ei voi tietää.