En tiedä mitä tekisin ja kaipaan muiden ajatuksia tai mielipiteitä asiaan. Siis ongelma tulee tässä; olen seurustellut vuoden verran mukavan ja hienon miehen kanssa, mutta minulla ei ole häntä kohtaan mitään tunteita, ei ole koskaan ollutkaan. Aloitin suhteen, koska hänessä ei ole mitään vikaa ja olin kyllästynyt olemaan yksin. Suhde on ihan hyvä, ei mitään suurempaa vikaa tai ongelmaa ole olemassa. Mutu-tuntumalla ajattelisin, että miehet tässä tilanteessa valehtelisivat rakastavansa ja välttäisivät samalla monet ongelmat. Pitäisikö minun tehdä sama? Mies joskus sanoo, että et sä taida oikeesti tykätä minusta ja vastaavaa, johon olen vastannut vain, että tottakai tykkään, niin kuin oikeasti tykkäänkin, en vain sillä tavalla. Pitäisikö alkaa sanomaan säännöllisesti rakastavansa vai miten?
Pitäisikö valehdella?
Angel/Devil? -81
12166
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sanot vaan että tykkäät/pidät siitä. Rakastaminen on eri juttu.
tehdä niin et huomennakin voi katsoa itseään peilistä. Niin tai näin - kyse ei ole elämää suuremmasta synnistä vaikka välillä näin joku tuntuu ajattelevankin.
Musta olisi kauheaa, jos joku valehtelisi mulle tunteistaan, mieluummin kuulisin totuuden. Ajattelin vain, että kun miehille on aika normi valehdella, niin pitäisikö minunkin.
Vasta teot ratkaisevat. Eli on aivan sama mitä sanot miehelle. Tärkeämpää on se, miten kohtelet miestä ja erityisesti sen pikkuveikkaa.
sillä on kovin suurta merkitystä rakastatko vai et, nuo rakkaudet on naisten juttuja. Sano tykkääväsi ja välittäväsi ja kohtele hyvin, niin se on ihan riittävää.
sinun harkita eroa?
Ei pitäisi.
Kannattaisko vaikka yrittää etsiä joku uusi, vaikutat jo nyt kyllästyneeltä. Entä parin vuoden päästä? Miten edes innostut miehen läheisyydestä? En kyllä keksi huonompia tapoja tuhlata kahden ihmisen elämää. Vähän sama kun sanois, et mäkin pidän mun veljestä - en vaan sillä tavalla. Minusta jokaisen ihmisen pitäis ihastua edes kerran kunnolla elämässään, niin tietäis eläneensä. Ei kannata ainakaan sitoutua, varsinkin jos olet nuorempi. Toisin miehillä on tapana sivuraiteilla paremmistakin suhteista, eli siinä sulle kyllästymisesi lomaan tulevaisuudenodotuksia.
Sitä miestä, jonka oikeasti haluaisin en voi saada ja jos en nyt löydä potentiaalista isää tuleville lapsilleni, niin sitten on jo liian myöhäistä.
"Minusta jokaisen ihmisen pitäis ihastua edes kerran kunnolla elämässään, niin tietäis eläneensä." Olen ollut ihastunut ja rakastunutkin. Sattui niin saatanasti. :)
"Miten edes innostut miehen läheisyydestä?" En erityisesti innostukaan, mutta on se ihan ok sekin.
eli mikäs siinä, jos haluaa elämänsä valheelle pyhittää. Tiettävästi yks elämä, eikö sekin kannattas elää ees itelleen rehellisesti? :)
Niinku feikkipetenä esmes :P
Kyllähän minä itselleni rehellinen olenkin, toistaiseksi miehellekin.