Elämä olisi tällä hetkellä niin paljon helpompaa jos en kanssasi olisi mitään tehnyt. Nyt olen menettänyt kaksi tärkeää ihmistä ja tuntuu että paine sisälläni vain kasvaa kun en saa purkaa tuntojani. Oliko se sen arvoista, koska molemmat tiedämme että mitään koskaan voisikaan tulla.
Toivottavasti löydän uusia ihmisiä lähelleni joita voin sitten kutsua ystävikseni, menetin nimittäin myös.
Toivottavasti löydän uusia ihmisiä lähelleni joita voin sitten kutsua ystävikseni, menetin nimittäin myös.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan liian tuttu tunne :/
Mä arvasin että se mitä tehtiin ei sitten ollutkaan ihan ok sun puolelta. Ymmärrän kyllä toisaalta sen, onhan sulle niin toitotettu koko sun pieni ikäsi. Luulin vaan että olit ratkaisusi kanssa jo sinut, kun olit päättänyt jättää sen elämän taaksesi. Ja sitä arvostin sussa paljon. Omien päätösten tekemistä ja niiden päätösten takana seisomista.
"Oliko se sen arvoista" onneksi kuitenkin vielä kysymysmuodossa. Ei toteamuksena että "ei ollut sen arvoista".
En ehkä ymmärrä mitä menetit, mutta jos minut niin sehän oli oma päätöksesi. Tosin sekin epäilevässä "ehkä niin parempi" muodossa. Mutta ei se ollut parempi.
Tiedämmekö varmasti että mitään ei voisi tulla? Minä en ainakaan. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän tunnen menettäneeni jotain todella arvokasta, jotain mistä olisi todellakin tullut jotain. Olisin varmasti oppinut sinulta paljon, elämästä ja elämisestä. Ja sinä minulta.
Helpompaa, kyllä, olisi jos en sinun olemassaolostasi tietäisi mitään. Mutta helpollahan ei kai täällä pääse kukaan?
Ikävää että aiheutin noin huonoja fiiliksiä, koska se mitä tapahtui, oli kuitenkin kauneinta.