Tämä juttu ei nyt koske ehkä parhaassa suvunjatkamisiässä olevia miehiä, mutta menköön.
Olen näin 50 eronneena miehenä käynyt läpi omaa elämääni, ajatuksiani, toiveitani ja halujani nyt joitakin vuosia. Pitkän avioliiton karahdettua kiville ajattelin hetken, että jippii, nyt alkaa villi ja vapaa poikamieselämä. Olisi voinut alkaakin, ei siinä mitään. Lapset sen verran isoja, ettei tarvinnut vahtia ja kädestä kiinni pitää. Taloudellinen tilanne olisi mahdollistanut monenlaista. Ulkonäkökään ei liene paskimmasta päästä, puuttuu harmaat otsalta pakenevat hiukset, tekohampaat, kaljamaha eli ne perinteisimmät keski-ikäisen miehen merkit.
Mutta mutta. Sen "vapauden" koittaessa ei tullutkaan niitä menohaluja, ei tarvetta ravata kapakasta toiseen naisten perässä. En ostanut Herrikkaa, en värjännyt hiuksia erivärisille raidoille. Haa, pysyin siis aika pitkälti samanlaisena ja -oloisena kuin ennen eroakin, paitsi... mieleni ja sieluni valtasi tietynlainen rauha ja seesteisyys. Omituista, olinhan mies ja miehellähän on aina seksi mielessä, mies elää vain seksistä, mies on muna-ohjattu zombi! En minä sitä kiellä, etteikö minun tehnyt mieleni myös seksiä, joskus se oli hetkellisesti ainoa ajatus päässä. Mutta kun seksiä ei ollut tarjolla ihan noin vain, ajan kuluessa seksin puutteen aiheuttama masennus ja tarve yrittää hullunlailla väheni. Ei se ole koskaan kokonaan hävinnyt, tuskin häviääkään, mutta olen kokenut hyvinkin vapauttavana tilan, missä seksi ei ohjaa ajatuksia, tekemisiä tai elämää. Seksi on mukavaa, se tuntuu hyvältä ja siihen liittyvät "esileikit" on kiehtovia, mutta nykyisin ajattelen seksiä enemmänkin bonuksena tai yllätyslahjana kuin asiana jonka saavuttamiseksi minun on tehtävä katkeamattomasti töitä.
En vietä unettomia öitä miettien mistä seksiä saisin, en tuhlaa omaisuuksia lahjoakseni naista antamaan minulle seksuaalista mielihyvää. En myöskään matele maan matosena tai kynnysmattona kenellekään seksin saamisen toivossa. Ja koen silti eläväni mukavaa elämää. On jopa usein niin paljon helpompaa ja mukavampaa jutella naisten kanssa, kun ei ole tarvetta olla vonkaamassa piparia 24/7. Joskus noista jutuista seuraa kivaa yhdessäoloa ja mielihyvää, mutta se tulee itsestään, ei tekemällä tai hakemalla.
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole julistaa valitsemani tien paremmuutta tai huonommuutta, ei myöskään asettaa ketään mihinkään lokeroon tai luokkaan. Moni lukijoista varmaan toteaa minut kyynisesti luuseriksi, atm:ksi, pelleksi, impotentiksi, mielenvikaiseksi ... tai jotain muuta yhtä dramaattista. Se olkoon teidän jokaisen oikeutenne. Vapaa maa, vapaat mielipiteet. Kirjoitin tämän oikeastaan huvin vuoksi, ja jos joku lukija tästä löytää jotain positiivista ajatuksen siemenetä itselleen, hyvä niin.
Sanonta "Ei mies omiin myrkkyihinsä huku" pitää paikkaansa.
Olen näin 50 eronneena miehenä käynyt läpi omaa elämääni, ajatuksiani, toiveitani ja halujani nyt joitakin vuosia. Pitkän avioliiton karahdettua kiville ajattelin hetken, että jippii, nyt alkaa villi ja vapaa poikamieselämä. Olisi voinut alkaakin, ei siinä mitään. Lapset sen verran isoja, ettei tarvinnut vahtia ja kädestä kiinni pitää. Taloudellinen tilanne olisi mahdollistanut monenlaista. Ulkonäkökään ei liene paskimmasta päästä, puuttuu harmaat otsalta pakenevat hiukset, tekohampaat, kaljamaha eli ne perinteisimmät keski-ikäisen miehen merkit.
Mutta mutta. Sen "vapauden" koittaessa ei tullutkaan niitä menohaluja, ei tarvetta ravata kapakasta toiseen naisten perässä. En ostanut Herrikkaa, en värjännyt hiuksia erivärisille raidoille. Haa, pysyin siis aika pitkälti samanlaisena ja -oloisena kuin ennen eroakin, paitsi... mieleni ja sieluni valtasi tietynlainen rauha ja seesteisyys. Omituista, olinhan mies ja miehellähän on aina seksi mielessä, mies elää vain seksistä, mies on muna-ohjattu zombi! En minä sitä kiellä, etteikö minun tehnyt mieleni myös seksiä, joskus se oli hetkellisesti ainoa ajatus päässä. Mutta kun seksiä ei ollut tarjolla ihan noin vain, ajan kuluessa seksin puutteen aiheuttama masennus ja tarve yrittää hullunlailla väheni. Ei se ole koskaan kokonaan hävinnyt, tuskin häviääkään, mutta olen kokenut hyvinkin vapauttavana tilan, missä seksi ei ohjaa ajatuksia, tekemisiä tai elämää. Seksi on mukavaa, se tuntuu hyvältä ja siihen liittyvät "esileikit" on kiehtovia, mutta nykyisin ajattelen seksiä enemmänkin bonuksena tai yllätyslahjana kuin asiana jonka saavuttamiseksi minun on tehtävä katkeamattomasti töitä.
En vietä unettomia öitä miettien mistä seksiä saisin, en tuhlaa omaisuuksia lahjoakseni naista antamaan minulle seksuaalista mielihyvää. En myöskään matele maan matosena tai kynnysmattona kenellekään seksin saamisen toivossa. Ja koen silti eläväni mukavaa elämää. On jopa usein niin paljon helpompaa ja mukavampaa jutella naisten kanssa, kun ei ole tarvetta olla vonkaamassa piparia 24/7. Joskus noista jutuista seuraa kivaa yhdessäoloa ja mielihyvää, mutta se tulee itsestään, ei tekemällä tai hakemalla.
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole julistaa valitsemani tien paremmuutta tai huonommuutta, ei myöskään asettaa ketään mihinkään lokeroon tai luokkaan. Moni lukijoista varmaan toteaa minut kyynisesti luuseriksi, atm:ksi, pelleksi, impotentiksi, mielenvikaiseksi ... tai jotain muuta yhtä dramaattista. Se olkoon teidän jokaisen oikeutenne. Vapaa maa, vapaat mielipiteet. Kirjoitin tämän oikeastaan huvin vuoksi, ja jos joku lukija tästä löytää jotain positiivista ajatuksen siemenetä itselleen, hyvä niin.
Sanonta "Ei mies omiin myrkkyihinsä huku" pitää paikkaansa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mukavaa että menee hyvin!
että joku mies voi pitää seksittömyyttä positiivisena asiana. :)
En minä toki seksittömyyttä pidä positiivisena asiana, pikemminkin päinvastoin. Seksi on mukavaa ja nautinnollista, ja toki harrastan sitä silloin kun siihen mahdollisuus sattuu kohdalleen. Pointtinihan on edelleen, elämäni ei kierrä loputonta kehää seksin ympärillä eika elämäntehtäväni ole etsiä seksikumppaneita. Seksittömyys ei ole positiivista, mutta ei se ole myöskään maailmanloppu :-)
Asioille on aikansa ja paikkansa.
on aina kiinnostanut, että näyttävätkö 50v iässä vanhemmat 40-50v naiset miltään? Vai neutraaleilta mummoilta? Eikö tekisi mieli hakea nuorempaa naista vaikka ulkomailta?
Älä huoli, luonto hoitaa tuollaiset asiat. Nimittäin tuossa 40 paikkeilla alkaa näkö huonontua :-D.
Ei vaan, 40-50 vuotiaissa naisissa on mukana todella hyvännäköisiä ja seksikkäitä tapauksia paljonkin. Toki on siellä varmaan neutraaleja mummo-tyypejäkin, mutta ei se ole mikään ongelma. Ikä näkyy nimittäin myös miehessä, vaikka kuinka nuorekkuutta mainostetaankin.
Minulle joku vasta äsken totesi, että "odotas vaan, kun joku 3-kymppinen nainen iskee silmänsä sinuun...jne jne". Totesin että iskeköön, en minä mitään tyttöjä elämääni kaipaa, jos tähän joku on tullakseen, niin sen on oltava nainen, eli alle 4-kymppiset saavat olla puolestani ihan rauhassa. Joskus esillä olleessa profiilissanikin haku alkoi 45 vuodesta ylöspäin.
jos oikeasti ajattelet noin, etkä ympäristön opettamilla tai antamilla ehdoilla. Elämässä ei (mielestäni) ole sääntöjä.
Samoja kokemuksia kuin Donilla. 40 naisissa on yllättävän paljon hyvännäköisiä ja seksikkäitä tapauksia mutta sitten on myös mummolookia. Variaatio on suurempi kuin nuoremmissa. Tässä iässä 40 alkaa alle 30 näyttämään vähän liian nuorilta. Nuoremmat kauniit naiset huomaa ja niitä edelleen on kiva katsella mutta joku jännitys niistä puuttuu. Luonto on varmaan hoitanut näin. Ei siinä monellakaan ole kyse mistään ympäristön ehdoista.
Aloitustekstin voin allekirjoittaa sanasta sanaan. Aika vapauttava kokemus kun seksi ei enää ole se ykkösasia eikä tarvitse olla jatkuvasti haku päällä.
Siis sen ajatuksen joka ohjaa niin monta naista.
miehelle tuollainen ajattelu on sallittua vasta avioeron, lasten hankkimisen jne. jälkeen. Muussa tapauksessa joutuu hyvinkin paskan kohtelun ja muun vastenmielisen tylytyksen kohteeksi.
Miestenkin kannattaa valita kaveriporukkansa paremmin, ei ole mikään pakko seukata itsetuntovammaisten turhanjauhajien ja -naurajien kanssa eikä ottaa niiden härnäysyrityksiä tosissaan.
Itseä vaivasi viimeksi alle 16-vuotiaana se, etten ole koskaan harrastanut seksiä.
Onhan se elämä helppoa yksin,mutta laiskan valinta. Jossain vaiheessa huomaat olevasi todella vanha ja sitten ei enää toimikaan ja kukaan ei huoli. Joten kuule, piristy, ota ja pane Kroisos!!!
Tämä ei ihan liity aloittajan kirjoitukseen, mutta koin itsekin uskomattoman vapauttavan tunteen. Tajusin olevani ATM, enkä edes yritä enää saada seuraa. Voin pelata pleikkarilla niin paljon kuin tahdon, voin olla omassa rauhassani aina kun tahdon, saan pukeutua niin kuin haluan ja mennä minne huvittaa. En enää välitä käykö flaksi paremmin jos teen niin tai näin.
Siitä lähtien kun vaihdoimme rekka-autot ja leikkipyssyt tyttöjen tiirailuun olen kaivannut entiseen. En koskaan pitänyt pullonpyöritys (a.k.a. kenestä sä tykkäät) leikistä tyttöjen kanssa, en ikinä jaksanut kuunnella teinien ensisuudelmakertomuksia, ja olen täynnä ihmisten seksikokemuksia. Aion unohtaa ne ja keskittyä tästedes aivan muihin asioihin.
Lähdenkin tästä vesipuistoon hyppimään oikein sydämeni kyllyydestä, nautin maailman suurimman juustopurilaisen ekstraketsupilla ja pelaan videopeliä myöhään yöhön. Elämä ilman parisuhdetta on mahtavaa!
Ainoa asia jota en voi poistaa on seksintarve, mutta sen hoitaa rakas fleshlightini :)
Ei mulla muuta, moikka