Olen ollut nyt kakkosnaisena puolisen vuotta. Mutta nyt en jaksa enää.
Tutustuin aviossa olevaan n.50-v. mieheen tuossa talvella. Itse olen eronnut vähän alle viisikymppinen nainen. No, meillä kolahti ja kovaa, varmaan kaikki perinteiset kuviot oli siinä mukana: hirvittävä rakastuminen ja tunteiden myrsky.
Alkuun mies maalaili hyvinkin ruusuisia tulevaisuudenkuvia; kuinka hän niin kovasti haluaisi olla vain minun omani jne... jopa yhteisestä kodista oli puhetta.
Suhteen alussa mies oli tosi (uhka)rohkea, kuljimme aika avoimesti yhdessä täällä kotikaupungissamme ja jaoimme yhteisiä harrastuksiakin jopa. Mutta pikkuhiljaa miehen puheet yhteisestä tulevaisuudesta alkoivat hiipua, hänestä tuli varovaisempi ja tapailimme lähinnä enää minun asunnollani. Autonsakin hän alkoi piilottamaan lähistöllä olevien kerrostalojen parkkipaikoille, ei enää minun pihalleni ajanut.
Nyt kesällä onkin yhtäkkiä hänen vaimonsa alkanut olla yhä enemmän miehensä mukana esim. kesämökillä ja muillakin reissuilla, joilla vielä talvella olin minä mukana. Aikaa tapaamisiin miehellä ei enää ole ollut kuin tunti pari silloin tällöin, yötä olemme yhdessä viettäneet viimeksi maaliskuussa.
Mies kuitenkin soittelee vielä montakin kertaa päivässä, kyselee missä olen, mitä teen ja kenen kanssa. Minulla on nyt alkanut jotenkin tulla mitta täyteen. En halua enää odotella täällä soittojansa tai vierailujansa, vaan haluan elää omaa elämääni ja perustaa mahdollisen tulevan suhteen ihan rehelliselle pohjalle, eli siis jonkun vapaan ihmisen kanssa. Lisäksi olen saanut kuulla ihmisiltä jotka tämän miehen ovat jo kauan tunteneet, että tällaista peliä hän on pitänyt koko avioliittonsa (kohta 30 v.) ajan...
Vaimo on korkeassa asemassa ja paikkakunnalla tunnettu henkilö, ja mies saa tietty jotain kunniaa siinä sivussa, joten siinä varmaankin on syytä kylliksi pysyä aviossa. Mutta rinnakkaissuhteita on kuulemma ollut lähes koko liiton ajan.
No minäpä en halua enää olla yksi siinä sivusuhteiden loputtomassa ketjussa. Minä häivyn. Mietin tässä vaan että kerronko miehelle, mitä olen saanut hänestä tietää, vai sanonko vain että minulle riittää, en halua enää ylläpitää tällaista salasuhdetta; että haluan elää omaa elämääni ihan rehellisesti vapaana ihmisenä ja tavata muitakin vapaita ihmisiä.
Kieltämättä minulla on vielä tunteita tätä miestä kohtaan, mutta tilanne on toivoton minun näkökulmastani.
Tutustuin aviossa olevaan n.50-v. mieheen tuossa talvella. Itse olen eronnut vähän alle viisikymppinen nainen. No, meillä kolahti ja kovaa, varmaan kaikki perinteiset kuviot oli siinä mukana: hirvittävä rakastuminen ja tunteiden myrsky.
Alkuun mies maalaili hyvinkin ruusuisia tulevaisuudenkuvia; kuinka hän niin kovasti haluaisi olla vain minun omani jne... jopa yhteisestä kodista oli puhetta.
Suhteen alussa mies oli tosi (uhka)rohkea, kuljimme aika avoimesti yhdessä täällä kotikaupungissamme ja jaoimme yhteisiä harrastuksiakin jopa. Mutta pikkuhiljaa miehen puheet yhteisestä tulevaisuudesta alkoivat hiipua, hänestä tuli varovaisempi ja tapailimme lähinnä enää minun asunnollani. Autonsakin hän alkoi piilottamaan lähistöllä olevien kerrostalojen parkkipaikoille, ei enää minun pihalleni ajanut.
Nyt kesällä onkin yhtäkkiä hänen vaimonsa alkanut olla yhä enemmän miehensä mukana esim. kesämökillä ja muillakin reissuilla, joilla vielä talvella olin minä mukana. Aikaa tapaamisiin miehellä ei enää ole ollut kuin tunti pari silloin tällöin, yötä olemme yhdessä viettäneet viimeksi maaliskuussa.
Mies kuitenkin soittelee vielä montakin kertaa päivässä, kyselee missä olen, mitä teen ja kenen kanssa. Minulla on nyt alkanut jotenkin tulla mitta täyteen. En halua enää odotella täällä soittojansa tai vierailujansa, vaan haluan elää omaa elämääni ja perustaa mahdollisen tulevan suhteen ihan rehelliselle pohjalle, eli siis jonkun vapaan ihmisen kanssa. Lisäksi olen saanut kuulla ihmisiltä jotka tämän miehen ovat jo kauan tunteneet, että tällaista peliä hän on pitänyt koko avioliittonsa (kohta 30 v.) ajan...
Vaimo on korkeassa asemassa ja paikkakunnalla tunnettu henkilö, ja mies saa tietty jotain kunniaa siinä sivussa, joten siinä varmaankin on syytä kylliksi pysyä aviossa. Mutta rinnakkaissuhteita on kuulemma ollut lähes koko liiton ajan.
No minäpä en halua enää olla yksi siinä sivusuhteiden loputtomassa ketjussa. Minä häivyn. Mietin tässä vaan että kerronko miehelle, mitä olen saanut hänestä tietää, vai sanonko vain että minulle riittää, en halua enää ylläpitää tällaista salasuhdetta; että haluan elää omaa elämääni ihan rehellisesti vapaana ihmisenä ja tavata muitakin vapaita ihmisiä.
Kieltämättä minulla on vielä tunteita tätä miestä kohtaan, mutta tilanne on toivoton minun näkökulmastani.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kertoisin miehen vaimolle, millainen lapamato hänellä on miehenä. Ja dumppaisin koko miehen. That's it.
Ota opiksesi tästä ja valitse seuraavalla kerralla vapaa mies. Heitäkin vielä löytyy, ellet ole liian nirppanokka. Toisinaan tympäisee kuulla näitä tarinoita, kuinka pettyneet kakkoset valittavat kun ukkomies olikin sitä ja tätä, jne. Pakkokos niihin ukkomiehiin on ylipäätään sekaantua. Se on valinta. Eikö se maalaisjärki sano, että jos mies on epärehellinen vaimolleen, hän on epärehellinen muillekin?
voi olla olemassa aikuista naista, joka oikeasti uskoo ukkomiehen höpinät? Tynnyrissäkö olet kasvanut?
Tarkoitatko tällä vaimoja? Vaimot ainakin uskoo ukkomiehen höpinät. Kakkonen harvemmin.
vaimo on USKOVINAAN miehen höpinät.
aivan outo tilanne. Heh. Vaimo vahva ja menestynyt. Miehen täytyy päteä ITSELLEEN pokaamalla vierasta lihaa. Lyhyessä ajassa sitten sinut kalusi loppuun. Luulitko todella olevasi kilpailija menestyneelle vaimolle, jonka kanssa takana 30v avioliittoa. Teitä riittää joka junaan ja asemallekin jää. Niinkuin meitä huono itsetuntoisia miehiäkin.
ettet voi elää tuollaista elämää joka syö sinua joka päivä!!
Itsetunto vain menee ja paha olosi lisääntyy päivä päivältä .
Jatka elämääsi uusin ajatuksin, aikaa vie jos todella pidit siitä miehestä, mutta Jotenkin ihmettelen näitä vastauksia , tai ne on katkerien ihmisten kirjoittamia.
Itse olen sitä mieltä että jos rakastuu niin sille tunteelle et voi mitään ja jos toinen osaa puhua asiat itselle parhaaksi niin luottaahan sitä, aikansa sitten silmät aukeaa ja huomaa mennensä lankaan koko rahan edestä!!!
Kyllä kuitenkin yleensä suhde alkaa jotenkin noin oli kyseessä varattu tai ei ja eihän kuitenkaan kaikki ukkomiehetkään ole sentään noin paskoja ?? Uskon ma toiset ovat ihan tosissaan sen kakkosen kanssa ja erohan siitä tulee!! Toiset on sitten näitä surkeita luusereita jotka vedättävät koko rahan edestä meitä tyhmiä naisia!! Voimia sulle tulevaan ja lopeta se suhde ei ole minkään arvoinen!!!