Miksi en "anna"

Miksi sinä kerrot itsestäänselviä asioita minulle? En minä tyhmä ole. Sen kuvan tuosta sinun kirjoituksestasi kuitenkin saa. Enkä ole hakemassa sääliä lukijoilta. Halusin vain kertoa oman tarinani. Halusin olla kerrankin rehellinen. Ajattelin sen helpottavan hiukan oloani ja ehkä jopa auttavan jotain joka painii vastapuolella samojen asioiden kanssa.

Minä en tunnusta vieläkään käyttäväni seksiä (enkä sitä myöskään tee) vallanvälineenä, en millään seksuaalisuuden osa-alueella. Ymmärrän kyllä että on vaikea ottaa kantaa kovin asiantuntevasti, koska onhan tämä vain yhdeltä kannalta kerrottu. Mutta ei puolisoni ole itsekään mikään pyhimys (ja tällä en hae mitään sääliä) Se jos olen miehen henkilökohtaiselle alueelle astunut, on ollut ajattelemattomuutta eikä mitään muuta. Porno ei ole pettämistä minustakaan, mutta en voi vaikuttaa siihen että se laskee itsetuntoani, en vain voi. Elämä ei ole niin yksinkertaista ja helppoa, niinkuin sinä asian esität. Kaikki ihmiset, eivät ole saaneet parhaimpia mahdollisia lähtökohtia elämään (kuten ehkä sinä olet).

Tiedostan kyllä että monet lukijat pitävät minua juuri kuvailemanasi "ongelmakimppuna". Toki minä varmaan eniten niitä ongelmia aiheutan (tämän osa-alueen takia koska se vaikuttaa kaikkeen), mutta minä en koskaan ole riidellyt yksin. Minä en ole häntä syyllistänyt tai hallinnut, ikinä. Päinvastoin. Minä en halua sinun tai kenenkään muun sääliä. Tottakai yritin kirjoituksellani saada sen viriilimmän osapuolen (suhteessa) huomion. Jospa he saavat mietteistäni jonkinlaisia yhtymäkohtia omaan elämäänsä. Ja avattua keskusteluyhteyttä kumppaniinsa. Ja mitä tämä minua hyödyttää? Niinkuin jo aikaisemmin totesin, olinpahan edes kerran rehellinen itselleni. Eihän tälläisiä asioita halua kauheasti miettiä loppuun asti.

Olen miettinyt tuotakin asiaa. Ja olen samaa mieltä. Sinä vain unohdat nyt yhden asian. Minä en ole mielestäni estynyt, minä pidän erittäin paljon seksistä. Kyse on vain siitä, että minun itsetuntoni on tuolla jossain. Ja kun sitä ei ole, niin ei ole kyllä libidoakaan. Ainakaan sen vakituisen kumppanin kanssa. En taida vaivautua. En ole muutenkaan onnellinen, joten en odotakaan perus-onnellisia parisuhteita. Niinpä, tiedän että sellaista miestä ei tule olemaan, missään. Niinpä taidan tulevaisuudessa (jos emme saa tätä suhdetta enää toimimaan) tyytyä tapailuun ja yhden illan tapahtumiin. En usko että tulen tarvitsemaan yhtään ketään yhtään mihinkään pitkäaikaisempaan. Näin ollen kellekään ei tule paha mieli.

Ei tässä nyt ole ketään syytelty virheistä. Kirjoitustasi lukiessa tai rivien välistä lukien, huomasin olemuksesi olevan todella katkeroitunut ja turhautunut. Siellä päässä on taidettu todellakin omata kokemusta asiasta.

<Desperado> kirjoitti:

Miksi sinä kerrot itsestäänselviä asioita minulle? En minä tyhmä ole. Sen kuvan tuosta sinun kirjoituksestasi kuitenkin saa. Enkä ole hakemassa sääliä lukijoilta. Halusin vain kertoa oman tarinani. Halusin olla kerrankin rehellinen. Ajattelin sen helpottavan hiukan oloani ja ehkä jopa auttavan jotain joka painii vastapuolella samojen asioiden kanssa.

Minä en tunnusta vieläkään käyttäväni seksiä (enkä sitä myöskään tee) vallanvälineenä, en millään seksuaalisuuden osa-alueella. Ymmärrän kyllä että on vaikea ottaa kantaa kovin asiantuntevasti, koska onhan tämä vain yhdeltä kannalta kerrottu. Mutta ei puolisoni ole itsekään mikään pyhimys (ja tällä en hae mitään sääliä) Se jos olen miehen henkilökohtaiselle alueelle astunut, on ollut ajattelemattomuutta eikä mitään muuta. Porno ei ole pettämistä minustakaan, mutta en voi vaikuttaa siihen että se laskee itsetuntoani, en vain voi. Elämä ei ole niin yksinkertaista ja helppoa, niinkuin sinä asian esität. Kaikki ihmiset, eivät ole saaneet parhaimpia mahdollisia lähtökohtia elämään (kuten ehkä sinä olet).

Tiedostan kyllä että monet lukijat pitävät minua juuri kuvailemanasi "ongelmakimppuna". Toki minä varmaan eniten niitä ongelmia aiheutan (tämän osa-alueen takia koska se vaikuttaa kaikkeen), mutta minä en koskaan ole riidellyt yksin. Minä en ole häntä syyllistänyt tai hallinnut, ikinä. Päinvastoin. Minä en halua sinun tai kenenkään muun sääliä. Tottakai yritin kirjoituksellani saada sen viriilimmän osapuolen (suhteessa) huomion. Jospa he saavat mietteistäni jonkinlaisia yhtymäkohtia omaan elämäänsä. Ja avattua keskusteluyhteyttä kumppaniinsa. Ja mitä tämä minua hyödyttää? Niinkuin jo aikaisemmin totesin, olinpahan edes kerran rehellinen itselleni. Eihän tälläisiä asioita halua kauheasti miettiä loppuun asti.

Olen miettinyt tuotakin asiaa. Ja olen samaa mieltä. Sinä vain unohdat nyt yhden asian. Minä en ole mielestäni estynyt, minä pidän erittäin paljon seksistä. Kyse on vain siitä, että minun itsetuntoni on tuolla jossain. Ja kun sitä ei ole, niin ei ole kyllä libidoakaan. Ainakaan sen vakituisen kumppanin kanssa. En taida vaivautua. En ole muutenkaan onnellinen, joten en odotakaan perus-onnellisia parisuhteita. Niinpä, tiedän että sellaista miestä ei tule olemaan, missään. Niinpä taidan tulevaisuudessa (jos emme saa tätä suhdetta enää toimimaan) tyytyä tapailuun ja yhden illan tapahtumiin. En usko että tulen tarvitsemaan yhtään ketään yhtään mihinkään pitkäaikaisempaan. Näin ollen kellekään ei tule paha mieli.

Ei tässä nyt ole ketään syytelty virheistä. Kirjoitustasi lukiessa tai rivien välistä lukien, huomasin olemuksesi olevan todella katkeroitunut ja turhautunut. Siellä päässä on taidettu todellakin omata kokemusta asiasta.

Lue lisää

Alkuperäisen kirjoittajan viestistä tuli hiukan surullinen olo. Tiedä onko tästä mitään apua, mutta itse olen 35-vuotias mies ja aiheeseen liittyen olen elänyt kahdessa hyvin erilaisessa suhteessa. Ensimmäisen puolison tapasin tämän ollessa vielä varattu toiselle miehelle. Nainen oli omien sanojensa mukaan kärsinyt haluttomuudesta jo vuosikaudet ja koki uuden miehen (siis minun) kautta löytävän seksin taas uudelleen ja haluavan kaikenlaista, tässä nyt tarkemmin erittelemättä ihan kaikenlaista.

Muistan erityisesti yhden seikan, että ex-kumppaneista ja mitä heidän kanssaan oli "harrastettu" ei juuri udeltu toisiltamme mitään. Naisen mukaan hänellä ei ollut mitään erityistä kerrottavaa ja itse olin noihin aikoihin niin nuori (kuusi vuotta naista nuorempi), ettei oikein kokemustakaan kovin mahdottomia ollut. Tuolta pohjalta rakennettuna muodostui ainakin seksin puoleen erittäin toimiva suhde. Tässä suhteessa minä olin se, joka sai joskus pinnistellä haluamaan, mutta en tietenkään ikinä asiasta valittanut. Harmi vaan, että lopulta itse sotkin täydellisen suhteen pettämällä, liian nuori kun olin. En vaan tajunnut, että millaisen sotkun ja lopulta eron oma toimintani aiheutti.

Nykyisen avopuolison kanssa on nyt seitsemän vuotta takana ja seksiä ehkä juuri kerran kuussa ja harvemminkin. Ei suutelemista, ei minkään tason leikkejä tai edes kauniita sanoja. Aina sama kaava ja sama asento. Kun aihetta on ottanut varovasti esiin, niin omien sanojensa mukaan avopuolisoni "haluaisi haluta" ja kuulemma skarppasi suhteen alkuaikoina seksin saralla juuri sen verran, että sai kiinnostukseni heräämään. Sitten kun mies oli saatu napattua kiinni, niin mitä sitä sitten enää turhaan yrittämään. Itse en usko kuitenkaan tuota selitystä täysin, vaan arvelen taustalla olevan samaa kuin alkuperäisellä kirjoittajalla, eli masennusta ja vääristynyttä minäkuvaa. Tässä suhteessa kun avopuolisoni on jo hieman tarkemmin halunnut tietää, että millaista seksielämää minulla aiemmin on ollut ja nyt sitten mitä luultavammin kieltäytyy tekemästä mitään samaa kuin mitä ex:n kanssa on mahdollisesti tehty, ettei vain joutuisi vertailun kohteeksi.

Alkuperäiselle kirjoittajalle vielä. Vertaatko itseäsi miehesi ex-kumppaneihin, pornoleffojen naisiin tai naisiin yleensä, joiden arvelet miestäsi kiinnostavan? Löytyykö seksin saralta jotain ihan uutta, vain ja ainoastaan teidän kahden "juttua", mistä kummallakaan ei ole aiemmin kokemusta ja näin ollen ei aiempaa vertailupohjaa? Jotain, jota sinä mahdollisesti voisit hänelle yllättäen ehdottaa ja lyödä miehesi ns. ällikällä. Tähän keskusteluun mitään ei tarvitse paljastaa, mutta mietittäväksi.

14+11 kirjoitti:

Alkuperäisen kirjoittajan viestistä tuli hiukan surullinen olo. Tiedä onko tästä mitään apua, mutta itse olen 35-vuotias mies ja aiheeseen liittyen olen elänyt kahdessa hyvin erilaisessa suhteessa. Ensimmäisen puolison tapasin tämän ollessa vielä varattu toiselle miehelle. Nainen oli omien sanojensa mukaan kärsinyt haluttomuudesta jo vuosikaudet ja koki uuden miehen (siis minun) kautta löytävän seksin taas uudelleen ja haluavan kaikenlaista, tässä nyt tarkemmin erittelemättä ihan kaikenlaista.

Muistan erityisesti yhden seikan, että ex-kumppaneista ja mitä heidän kanssaan oli "harrastettu" ei juuri udeltu toisiltamme mitään. Naisen mukaan hänellä ei ollut mitään erityistä kerrottavaa ja itse olin noihin aikoihin niin nuori (kuusi vuotta naista nuorempi), ettei oikein kokemustakaan kovin mahdottomia ollut. Tuolta pohjalta rakennettuna muodostui ainakin seksin puoleen erittäin toimiva suhde. Tässä suhteessa minä olin se, joka sai joskus pinnistellä haluamaan, mutta en tietenkään ikinä asiasta valittanut. Harmi vaan, että lopulta itse sotkin täydellisen suhteen pettämällä, liian nuori kun olin. En vaan tajunnut, että millaisen sotkun ja lopulta eron oma toimintani aiheutti.

Nykyisen avopuolison kanssa on nyt seitsemän vuotta takana ja seksiä ehkä juuri kerran kuussa ja harvemminkin. Ei suutelemista, ei minkään tason leikkejä tai edes kauniita sanoja. Aina sama kaava ja sama asento. Kun aihetta on ottanut varovasti esiin, niin omien sanojensa mukaan avopuolisoni "haluaisi haluta" ja kuulemma skarppasi suhteen alkuaikoina seksin saralla juuri sen verran, että sai kiinnostukseni heräämään. Sitten kun mies oli saatu napattua kiinni, niin mitä sitä sitten enää turhaan yrittämään. Itse en usko kuitenkaan tuota selitystä täysin, vaan arvelen taustalla olevan samaa kuin alkuperäisellä kirjoittajalla, eli masennusta ja vääristynyttä minäkuvaa. Tässä suhteessa kun avopuolisoni on jo hieman tarkemmin halunnut tietää, että millaista seksielämää minulla aiemmin on ollut ja nyt sitten mitä luultavammin kieltäytyy tekemästä mitään samaa kuin mitä ex:n kanssa on mahdollisesti tehty, ettei vain joutuisi vertailun kohteeksi.

Alkuperäiselle kirjoittajalle vielä. Vertaatko itseäsi miehesi ex-kumppaneihin, pornoleffojen naisiin tai naisiin yleensä, joiden arvelet miestäsi kiinnostavan? Löytyykö seksin saralta jotain ihan uutta, vain ja ainoastaan teidän kahden "juttua", mistä kummallakaan ei ole aiemmin kokemusta ja näin ollen ei aiempaa vertailupohjaa? Jotain, jota sinä mahdollisesti voisit hänelle yllättäen ehdottaa ja lyödä miehesi ns. ällikällä. Tähän keskusteluun mitään ei tarvitse paljastaa, mutta mietittäväksi.

Lue lisää

Meillä sentään halataan ja pussataan kun siltä tuntuu. Syliin en enää mielelläni istu koska se yleensä laukaisee järkyttävän paineen. Joo tuollaista en ymmärrä, että tahallaan koukutetaan toinen suhteeseen seksillä ja sitten sitä ei haluta harrastaakaan kun se ei oikeasti kiinnosta. Mutta asia saattaa olla juuri niinkuin sinä sanoit. Ehkäpä voisit kysyä häneltä masennuksesta? Ja myöhemmin varovaisesti että millaisena hän näkee itsensä. No vertailun kohteeksi ei kyllä ole kiva joutua. Onneksi minua ei sentään se paina. Tiedän olevani erittäin hyvä tässä asiassa.

En vertaa entisiin, en onneksi ole ikinä nähnyt tai tavannut hänen exiään. Toki hän oli niin nuori silloin, ettei varmaan mistään kovin hulppeasta meiningistä voi puhua. Kyllä pornoleffojen naisiin ja niihin naisiin joita pidän itse viehättävinä ja uskoisin kumppaninikin pitävän. Minun ei tarvitse oikeastaan vertailla, koska olen ihan varma että he ovat viehättävämpiä (toki ei kaikki silikoninaiset ja luonnottoman näköiset) kuin minä minun omasta mielestäni ja kumppanini mielestä. On ollut uusia juttuja mistä kumppanillani ei ole ollut aikaisempaa vertailupohjaa, niin hän ainakin sanoo. No ollaan nyt ihan avoimia kun sen jo aloitinkin: suuhun laukeaminen/ nieleminen ja anaali. Tosin jälkimmäistä en ole niiden neljän kerran jälkeen enää harjoittanut. Ihmettelen todella jos joku nainen niistä muka oikeasti nauttii.

En enää tiedä miten voisin hänet ällikällä lyödä. Minua ei kuitenkaan huvita mitään epätavallisempia juttuja ruveta kokeilemaan. No itsensä hyväily voisi tietenkin olla (sitä en ole sillä tavalla kunnolla ikinä tehnyt), mutta ei itsetuntoni riitä moiseen. Ongelmaksi muodostuukin lähinnä se etten kiihotu enää muusta kumppanissani kuin hänen antamastaan oraaliseksistä ja samalla joudun fantasioimaan kielletyistä jutuista että saan ja kouristuksia vatsan pohjaan olen saanut yhdynnässä jos mietin jotain muuta kenestä olen kiinnostunut (hyvin harvoin). Minua vituttaa kun en tunne enää mitään! Vaikka kuinka yrittää niin useimmiten ei mitään. Toki voi olla että jonkunlaisia suorituspaineitakin. En ikinä ajatellut että minusta tulee ihminen joka välttelee suurempaa läheisyyttä koska se voi johtaa seksiin. (Tosin en kyllä ikinä mikään likistelijä ole ollut)