Olen lukenut täällä ihmisistä, jotka kärsii sen takia ettei puoliso (oli se sitten tyttö/poikaystävä, avokki tai aviopuoliso) halua seksiä yhtä usein tai ollenkaan. On vaikea kertoa ihan täysin oikeaa syytä siihen, miksi en halua seksiä yhtä usein kuin puolisoni haluaa. Olen siis nainen ja niinkuin monella muullakin, suhteen alkuvaihe oli yhtä naiskentelua. Parhaimmillaan jopa kolme kertaa päivässä. Voin kyllä todeta ettei se ole edes mieheni toivemäärä. Minä haluaisin ehkä kerran viikossa, jos kaikki olisi hyvin. Todellisuus on kuitenkin se, että aika pitkälti jo kolmen-neljän vuoden verran olemme harrastaneet seksiä vain kerran kuukaudessa. Ja se ei miehelleni riitä ja hän sanoi suoraan että jos ei asiat parane sillä saralla, tulee ero. Asia voi osittain selittyä sillä, että ehkä hän on vain hitusen seksuaalisempi ihminen kuin minä. Toisaalta tekee minunkin mieleni seksiä hyvinkin usein, mutta ei hänen kanssaan. Siksi tyydytän tarpeeni mielummin yksin.
Olemme olleet yhdessä kahdeksan vuotta ja siihen on kaikkea mahtunut. Selvittämättömiä asioita, koska lähinnä minun on vaikeaa asioista puhua. Lisäksi olen koko ikäni ollut enemmän tai vähemmän masentunut ja itsetuntoni on nollissa (Tuntuu että se vain huononee mitä kauemmin on saman ihmisen kanssa yhdessä) Tiedän että kärsin jonkinasteen vääristymästä omassa kehonkuvassani. Löydän aina jotain kritisoitavaa itsessäni, useimmiten ne samat asiat. Uskon että puuttuva itsetunto (tai ainakin hyvin alhainen) ja masennus ovat olleet pahimmat haluttomuuden aiheuttajat. Koska en voi sängyssä nauttia, kun mietin vain kuinka vastenmielinen ihminen olen. Joka tavalla. Osaksi minua on nakertanut tietynlainen luottamuspula miestä kohtaan koska itsetuntoni koki kovan kolauksen kun tämä jäi kiinni pornon katselusta (valehtelu on pahinta), vielä kovempi paikka oli kun mies petti minua. Mitään ei ole tunnustanut, mutta vaistoni varoittivat epätavallisesta käytöksestä ja fyysisesti häviämisestä aamuun asti. Itsekin olen ollut petollinen tämän jälkeen ja kannan syyllisyyttä asiasta ja kaduttaa että olen moisia puuhaillut (uskon että mieheni tietää asiasta). Koska eipä se mitään auttanut. Mihinkään.
Kaikkein eniten minua sattuu, kun näen oman rakkaan puolisoni kärsimyksen. Kieltäytymisestä tulee paskamainen olo, mutta en halua aina tehdä sitä hänen takiaan. Haluaisin joskus haluta sitä itsekin ihan aidosti. Minusta tuntuu, että olen kyllästynyt puolisooni. Hän on kaikkea (melkein) mitä nainen oikeastaan voi haluta. Mutta edes ulkonäkö ei saa minua unohtamaan asioita joita hän minulle on sanonut ja tehnyt (Hän osaa olla todella vittumainen ja tosikko kun sille päälle sattuu) Olen huomannut ettei haluissani ole vikaa tiettyjen miesten kohdalla, ajatuksena. Olen sulkenut pois kaikki mitä aina suositellaan parisuhteen piristykseksi. Itsetuntoni ei kestä. Ajatuskin keikistelystä jossain hepenissä kauhistuttaa, vaikka minulla siihen hoikka varsi onkin. Kyllä minä miestäni rakastan, mutta en vain osaa eritellä minkälaista rakkautta se enää on. Sen tiedän että mieheni rakastaa minua, ainakin sen hän teoillaan osoittaa.
Juuri nyt nämä asiat tuntuivat tärkeimmiltä miksi olen ollut näinkin haluton. Toivottavasti auttaa antamaan niille perspektiiviä asiaan, jotka kärsivät oman kumppaninsa haluttomuudesta. Vaikken osaa itse puhua, niin sanoisin silti että pitäisi pystyä keskustelemaan kaikesta. Se saattaisi parantaa hiukan tilannetta. Pahinta olisi varmaan jos kumppani menisi nyt pettämään ja painostaisi harrastamaan koko ajan seksiä. Parasta mitä kumppani voisi tehdä (mitä hän ei ainakaan tee) olisi kehua toista (ja valehtelematta). Nostaa toisen itsetuntoa ja libidoa. Itse teen niin jatkuvasti. Itkin samalla kun kirjoitin tätä. Ei me kaikki haluttomat yritetä kostaa jotain ja käyttää seksiä vallan välineenä. Minuun ainakin sattuu kun en pysty enää osoittamaan seksuaalisesti toiselle, kuinka paljon hänestä välitän.
Miksi en "anna"
4
1381
Vastaukset
- nkopp
Ellet ala hoitamaan asioita ja vähän äkkiä sittenkin, miehesi lähtee.
Olet tehnyt yhden suuren virheen ja se on se että väität miehesi pettäneesi luottamuksen katsoessaan pornoa. Fakta nyt vain sattuu olemaan sellainen, että sinä käytät seksiä vallan välineenä vaikka yrität väittää muuta. Sinä käytät, koska sinä olet astunut sellaiselle alueelle mille sinä et kuulu ja missä sinulla ei ole valtaa, eli miehen fantasioiden alueelle.
Sinä et miehesi ajatuksia hallitse, et silloinkaan vaikka hän olisi "luvannut" sinulle ettei katso pornoa. Pornon katselu ei ole pettämistä, se on runkkaamista. Sinä voit väittää vastaan ja kitistä ja itkeä, mutta niinhän sinä hoitelet itsekin itseäsi, joten lopeta märiseminen ja miehen syyttäminen.
Sinä olet käyttänyt seksiä vallan välineenä, halusit tunnustaa sitä tai et. Kun puhutaan että seksiä käytetään vallan välineenä, silloin ei puhuta pelkistä seksiakteista, sillä seksi on paljon muutakin kuin yhdyntä. Koko parisuhde perustuu seksuaalisuudelle niinkuin olet tullut huomaamaan. Kyse ei ole määristä, vaan siitä sointuvatko ne yksi yhteen kumppaneiden välillä. Teillä ne ei soinnu ja ongelmakimppu olet sinä.
Ellet sinä hoida asioitasi ja ahdistuksiasi kuntoon, sinä et tule miehesi rinnalla pysymään kovin kauaa kun hän ottaa ja nostaa kytkintä. Älä yritä syyllistää miestä siitä mitä sinä et tee.
Tietenkin miehesi pettäminen oli väärin, mutta niin on ollut myös se väärin että sinä olet yrittänyt hallita häntä ja olet yrittänyt käyttää seksiä aseena ja myös se on väärin että sinä syyllistät häntä selaisesta mikä on sinun vastuullasi, eli puhuminen! Itkut ei nyt auta ja sanon suoraan että sääliä et minulta saa koska yrität käyttää siinäkin lukijoita hyväksesi ja märistä pelkästään itsesääliäsi. Sinulla on tehtävää joten lopeta poraaminen ja ala hommiin.
Muista myös se että jos sinä kuvittelet että eroaminen ja uusi mies parantaisi sinun ongelmasi, niin kuvittelet väärin. Ellet sinä hoida noita estyneisyydestä johtuvia ja muita ihmisiä rajoittavia ongelmiasi pois esimerkiksi ammattilaisen kanssa, sinä tulet toistamaan niitä elämäsi loppuun asti kaikkien niiden miesten kanssa joiden kanssa seurustelet. Se tulee tarkoittamaan sitä että sinä et tule elämään onnellisia parisuhteita ellei kohdallesi satu sellaista ihmemiestä joka tajuaa sinun ongelmistasi jotakin ja lähes telepaattisilla voimilla oppii ymmärtämään miksi olet seksuaalisesti niin estynyt. Hoida ensin itsesi kuntoon ennenkuin syytät muita virheistä.- <Desperado>
Miksi sinä kerrot itsestäänselviä asioita minulle? En minä tyhmä ole. Sen kuvan tuosta sinun kirjoituksestasi kuitenkin saa. Enkä ole hakemassa sääliä lukijoilta. Halusin vain kertoa oman tarinani. Halusin olla kerrankin rehellinen. Ajattelin sen helpottavan hiukan oloani ja ehkä jopa auttavan jotain joka painii vastapuolella samojen asioiden kanssa.
Minä en tunnusta vieläkään käyttäväni seksiä (enkä sitä myöskään tee) vallanvälineenä, en millään seksuaalisuuden osa-alueella. Ymmärrän kyllä että on vaikea ottaa kantaa kovin asiantuntevasti, koska onhan tämä vain yhdeltä kannalta kerrottu. Mutta ei puolisoni ole itsekään mikään pyhimys (ja tällä en hae mitään sääliä) Se jos olen miehen henkilökohtaiselle alueelle astunut, on ollut ajattelemattomuutta eikä mitään muuta. Porno ei ole pettämistä minustakaan, mutta en voi vaikuttaa siihen että se laskee itsetuntoani, en vain voi. Elämä ei ole niin yksinkertaista ja helppoa, niinkuin sinä asian esität. Kaikki ihmiset, eivät ole saaneet parhaimpia mahdollisia lähtökohtia elämään (kuten ehkä sinä olet).
Tiedostan kyllä että monet lukijat pitävät minua juuri kuvailemanasi "ongelmakimppuna". Toki minä varmaan eniten niitä ongelmia aiheutan (tämän osa-alueen takia koska se vaikuttaa kaikkeen), mutta minä en koskaan ole riidellyt yksin. Minä en ole häntä syyllistänyt tai hallinnut, ikinä. Päinvastoin. Minä en halua sinun tai kenenkään muun sääliä. Tottakai yritin kirjoituksellani saada sen viriilimmän osapuolen (suhteessa) huomion. Jospa he saavat mietteistäni jonkinlaisia yhtymäkohtia omaan elämäänsä. Ja avattua keskusteluyhteyttä kumppaniinsa. Ja mitä tämä minua hyödyttää? Niinkuin jo aikaisemmin totesin, olinpahan edes kerran rehellinen itselleni. Eihän tälläisiä asioita halua kauheasti miettiä loppuun asti.
Olen miettinyt tuotakin asiaa. Ja olen samaa mieltä. Sinä vain unohdat nyt yhden asian. Minä en ole mielestäni estynyt, minä pidän erittäin paljon seksistä. Kyse on vain siitä, että minun itsetuntoni on tuolla jossain. Ja kun sitä ei ole, niin ei ole kyllä libidoakaan. Ainakaan sen vakituisen kumppanin kanssa. En taida vaivautua. En ole muutenkaan onnellinen, joten en odotakaan perus-onnellisia parisuhteita. Niinpä, tiedän että sellaista miestä ei tule olemaan, missään. Niinpä taidan tulevaisuudessa (jos emme saa tätä suhdetta enää toimimaan) tyytyä tapailuun ja yhden illan tapahtumiin. En usko että tulen tarvitsemaan yhtään ketään yhtään mihinkään pitkäaikaisempaan. Näin ollen kellekään ei tule paha mieli.
Ei tässä nyt ole ketään syytelty virheistä. Kirjoitustasi lukiessa tai rivien välistä lukien, huomasin olemuksesi olevan todella katkeroitunut ja turhautunut. Siellä päässä on taidettu todellakin omata kokemusta asiasta. - 14+11
<Desperado> kirjoitti:
Miksi sinä kerrot itsestäänselviä asioita minulle? En minä tyhmä ole. Sen kuvan tuosta sinun kirjoituksestasi kuitenkin saa. Enkä ole hakemassa sääliä lukijoilta. Halusin vain kertoa oman tarinani. Halusin olla kerrankin rehellinen. Ajattelin sen helpottavan hiukan oloani ja ehkä jopa auttavan jotain joka painii vastapuolella samojen asioiden kanssa.
Minä en tunnusta vieläkään käyttäväni seksiä (enkä sitä myöskään tee) vallanvälineenä, en millään seksuaalisuuden osa-alueella. Ymmärrän kyllä että on vaikea ottaa kantaa kovin asiantuntevasti, koska onhan tämä vain yhdeltä kannalta kerrottu. Mutta ei puolisoni ole itsekään mikään pyhimys (ja tällä en hae mitään sääliä) Se jos olen miehen henkilökohtaiselle alueelle astunut, on ollut ajattelemattomuutta eikä mitään muuta. Porno ei ole pettämistä minustakaan, mutta en voi vaikuttaa siihen että se laskee itsetuntoani, en vain voi. Elämä ei ole niin yksinkertaista ja helppoa, niinkuin sinä asian esität. Kaikki ihmiset, eivät ole saaneet parhaimpia mahdollisia lähtökohtia elämään (kuten ehkä sinä olet).
Tiedostan kyllä että monet lukijat pitävät minua juuri kuvailemanasi "ongelmakimppuna". Toki minä varmaan eniten niitä ongelmia aiheutan (tämän osa-alueen takia koska se vaikuttaa kaikkeen), mutta minä en koskaan ole riidellyt yksin. Minä en ole häntä syyllistänyt tai hallinnut, ikinä. Päinvastoin. Minä en halua sinun tai kenenkään muun sääliä. Tottakai yritin kirjoituksellani saada sen viriilimmän osapuolen (suhteessa) huomion. Jospa he saavat mietteistäni jonkinlaisia yhtymäkohtia omaan elämäänsä. Ja avattua keskusteluyhteyttä kumppaniinsa. Ja mitä tämä minua hyödyttää? Niinkuin jo aikaisemmin totesin, olinpahan edes kerran rehellinen itselleni. Eihän tälläisiä asioita halua kauheasti miettiä loppuun asti.
Olen miettinyt tuotakin asiaa. Ja olen samaa mieltä. Sinä vain unohdat nyt yhden asian. Minä en ole mielestäni estynyt, minä pidän erittäin paljon seksistä. Kyse on vain siitä, että minun itsetuntoni on tuolla jossain. Ja kun sitä ei ole, niin ei ole kyllä libidoakaan. Ainakaan sen vakituisen kumppanin kanssa. En taida vaivautua. En ole muutenkaan onnellinen, joten en odotakaan perus-onnellisia parisuhteita. Niinpä, tiedän että sellaista miestä ei tule olemaan, missään. Niinpä taidan tulevaisuudessa (jos emme saa tätä suhdetta enää toimimaan) tyytyä tapailuun ja yhden illan tapahtumiin. En usko että tulen tarvitsemaan yhtään ketään yhtään mihinkään pitkäaikaisempaan. Näin ollen kellekään ei tule paha mieli.
Ei tässä nyt ole ketään syytelty virheistä. Kirjoitustasi lukiessa tai rivien välistä lukien, huomasin olemuksesi olevan todella katkeroitunut ja turhautunut. Siellä päässä on taidettu todellakin omata kokemusta asiasta.Alkuperäisen kirjoittajan viestistä tuli hiukan surullinen olo. Tiedä onko tästä mitään apua, mutta itse olen 35-vuotias mies ja aiheeseen liittyen olen elänyt kahdessa hyvin erilaisessa suhteessa. Ensimmäisen puolison tapasin tämän ollessa vielä varattu toiselle miehelle. Nainen oli omien sanojensa mukaan kärsinyt haluttomuudesta jo vuosikaudet ja koki uuden miehen (siis minun) kautta löytävän seksin taas uudelleen ja haluavan kaikenlaista, tässä nyt tarkemmin erittelemättä ihan kaikenlaista.
Muistan erityisesti yhden seikan, että ex-kumppaneista ja mitä heidän kanssaan oli "harrastettu" ei juuri udeltu toisiltamme mitään. Naisen mukaan hänellä ei ollut mitään erityistä kerrottavaa ja itse olin noihin aikoihin niin nuori (kuusi vuotta naista nuorempi), ettei oikein kokemustakaan kovin mahdottomia ollut. Tuolta pohjalta rakennettuna muodostui ainakin seksin puoleen erittäin toimiva suhde. Tässä suhteessa minä olin se, joka sai joskus pinnistellä haluamaan, mutta en tietenkään ikinä asiasta valittanut. Harmi vaan, että lopulta itse sotkin täydellisen suhteen pettämällä, liian nuori kun olin. En vaan tajunnut, että millaisen sotkun ja lopulta eron oma toimintani aiheutti.
Nykyisen avopuolison kanssa on nyt seitsemän vuotta takana ja seksiä ehkä juuri kerran kuussa ja harvemminkin. Ei suutelemista, ei minkään tason leikkejä tai edes kauniita sanoja. Aina sama kaava ja sama asento. Kun aihetta on ottanut varovasti esiin, niin omien sanojensa mukaan avopuolisoni "haluaisi haluta" ja kuulemma skarppasi suhteen alkuaikoina seksin saralla juuri sen verran, että sai kiinnostukseni heräämään. Sitten kun mies oli saatu napattua kiinni, niin mitä sitä sitten enää turhaan yrittämään. Itse en usko kuitenkaan tuota selitystä täysin, vaan arvelen taustalla olevan samaa kuin alkuperäisellä kirjoittajalla, eli masennusta ja vääristynyttä minäkuvaa. Tässä suhteessa kun avopuolisoni on jo hieman tarkemmin halunnut tietää, että millaista seksielämää minulla aiemmin on ollut ja nyt sitten mitä luultavammin kieltäytyy tekemästä mitään samaa kuin mitä ex:n kanssa on mahdollisesti tehty, ettei vain joutuisi vertailun kohteeksi.
Alkuperäiselle kirjoittajalle vielä. Vertaatko itseäsi miehesi ex-kumppaneihin, pornoleffojen naisiin tai naisiin yleensä, joiden arvelet miestäsi kiinnostavan? Löytyykö seksin saralta jotain ihan uutta, vain ja ainoastaan teidän kahden "juttua", mistä kummallakaan ei ole aiemmin kokemusta ja näin ollen ei aiempaa vertailupohjaa? Jotain, jota sinä mahdollisesti voisit hänelle yllättäen ehdottaa ja lyödä miehesi ns. ällikällä. Tähän keskusteluun mitään ei tarvitse paljastaa, mutta mietittäväksi. - <Desperado>
14+11 kirjoitti:
Alkuperäisen kirjoittajan viestistä tuli hiukan surullinen olo. Tiedä onko tästä mitään apua, mutta itse olen 35-vuotias mies ja aiheeseen liittyen olen elänyt kahdessa hyvin erilaisessa suhteessa. Ensimmäisen puolison tapasin tämän ollessa vielä varattu toiselle miehelle. Nainen oli omien sanojensa mukaan kärsinyt haluttomuudesta jo vuosikaudet ja koki uuden miehen (siis minun) kautta löytävän seksin taas uudelleen ja haluavan kaikenlaista, tässä nyt tarkemmin erittelemättä ihan kaikenlaista.
Muistan erityisesti yhden seikan, että ex-kumppaneista ja mitä heidän kanssaan oli "harrastettu" ei juuri udeltu toisiltamme mitään. Naisen mukaan hänellä ei ollut mitään erityistä kerrottavaa ja itse olin noihin aikoihin niin nuori (kuusi vuotta naista nuorempi), ettei oikein kokemustakaan kovin mahdottomia ollut. Tuolta pohjalta rakennettuna muodostui ainakin seksin puoleen erittäin toimiva suhde. Tässä suhteessa minä olin se, joka sai joskus pinnistellä haluamaan, mutta en tietenkään ikinä asiasta valittanut. Harmi vaan, että lopulta itse sotkin täydellisen suhteen pettämällä, liian nuori kun olin. En vaan tajunnut, että millaisen sotkun ja lopulta eron oma toimintani aiheutti.
Nykyisen avopuolison kanssa on nyt seitsemän vuotta takana ja seksiä ehkä juuri kerran kuussa ja harvemminkin. Ei suutelemista, ei minkään tason leikkejä tai edes kauniita sanoja. Aina sama kaava ja sama asento. Kun aihetta on ottanut varovasti esiin, niin omien sanojensa mukaan avopuolisoni "haluaisi haluta" ja kuulemma skarppasi suhteen alkuaikoina seksin saralla juuri sen verran, että sai kiinnostukseni heräämään. Sitten kun mies oli saatu napattua kiinni, niin mitä sitä sitten enää turhaan yrittämään. Itse en usko kuitenkaan tuota selitystä täysin, vaan arvelen taustalla olevan samaa kuin alkuperäisellä kirjoittajalla, eli masennusta ja vääristynyttä minäkuvaa. Tässä suhteessa kun avopuolisoni on jo hieman tarkemmin halunnut tietää, että millaista seksielämää minulla aiemmin on ollut ja nyt sitten mitä luultavammin kieltäytyy tekemästä mitään samaa kuin mitä ex:n kanssa on mahdollisesti tehty, ettei vain joutuisi vertailun kohteeksi.
Alkuperäiselle kirjoittajalle vielä. Vertaatko itseäsi miehesi ex-kumppaneihin, pornoleffojen naisiin tai naisiin yleensä, joiden arvelet miestäsi kiinnostavan? Löytyykö seksin saralta jotain ihan uutta, vain ja ainoastaan teidän kahden "juttua", mistä kummallakaan ei ole aiemmin kokemusta ja näin ollen ei aiempaa vertailupohjaa? Jotain, jota sinä mahdollisesti voisit hänelle yllättäen ehdottaa ja lyödä miehesi ns. ällikällä. Tähän keskusteluun mitään ei tarvitse paljastaa, mutta mietittäväksi.Meillä sentään halataan ja pussataan kun siltä tuntuu. Syliin en enää mielelläni istu koska se yleensä laukaisee järkyttävän paineen. Joo tuollaista en ymmärrä, että tahallaan koukutetaan toinen suhteeseen seksillä ja sitten sitä ei haluta harrastaakaan kun se ei oikeasti kiinnosta. Mutta asia saattaa olla juuri niinkuin sinä sanoit. Ehkäpä voisit kysyä häneltä masennuksesta? Ja myöhemmin varovaisesti että millaisena hän näkee itsensä. No vertailun kohteeksi ei kyllä ole kiva joutua. Onneksi minua ei sentään se paina. Tiedän olevani erittäin hyvä tässä asiassa.
En vertaa entisiin, en onneksi ole ikinä nähnyt tai tavannut hänen exiään. Toki hän oli niin nuori silloin, ettei varmaan mistään kovin hulppeasta meiningistä voi puhua. Kyllä pornoleffojen naisiin ja niihin naisiin joita pidän itse viehättävinä ja uskoisin kumppaninikin pitävän. Minun ei tarvitse oikeastaan vertailla, koska olen ihan varma että he ovat viehättävämpiä (toki ei kaikki silikoninaiset ja luonnottoman näköiset) kuin minä minun omasta mielestäni ja kumppanini mielestä. On ollut uusia juttuja mistä kumppanillani ei ole ollut aikaisempaa vertailupohjaa, niin hän ainakin sanoo. No ollaan nyt ihan avoimia kun sen jo aloitinkin: suuhun laukeaminen/ nieleminen ja anaali. Tosin jälkimmäistä en ole niiden neljän kerran jälkeen enää harjoittanut. Ihmettelen todella jos joku nainen niistä muka oikeasti nauttii.
En enää tiedä miten voisin hänet ällikällä lyödä. Minua ei kuitenkaan huvita mitään epätavallisempia juttuja ruveta kokeilemaan. No itsensä hyväily voisi tietenkin olla (sitä en ole sillä tavalla kunnolla ikinä tehnyt), mutta ei itsetuntoni riitä moiseen. Ongelmaksi muodostuukin lähinnä se etten kiihotu enää muusta kumppanissani kuin hänen antamastaan oraaliseksistä ja samalla joudun fantasioimaan kielletyistä jutuista että saan ja kouristuksia vatsan pohjaan olen saanut yhdynnässä jos mietin jotain muuta kenestä olen kiinnostunut (hyvin harvoin). Minua vituttaa kun en tunne enää mitään! Vaikka kuinka yrittää niin useimmiten ei mitään. Toki voi olla että jonkunlaisia suorituspaineitakin. En ikinä ajatellut että minusta tulee ihminen joka välttelee suurempaa läheisyyttä koska se voi johtaa seksiin. (Tosin en kyllä ikinä mikään likistelijä ole ollut)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 173946
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1842439Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731587Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641157Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella231067- 171894
Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42882Junan kylkeen autolla
Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä73841- 100809
Oletko päättänyt
Jo varmasti että ensi vuonna keräät rohkeutesi ja sanot tunteesi vai et? Sitä odottaessa ja toivoessa72800