Kun aloin katselemaan uutta pyörää, vaatimukset olivat suunnilleen seuraavat:
-ajo on pääsääntöisesti rauhallista ajelua maisemia katsellen
-pyörällä on tarkoitus myös ajaa työmatkat (n.15 km / päivä), myös talvisin.
-mukana täytyy myös joskus saada kulkemaan kohtuullinen määrä harrastukseen liittyvää tavaraa
-pyörän tulee toimia myös muualla kuin asfaltilla, siis soralla ehkä myös isommilla metsäpoluilla, maastopyöräilyä en kuitenkaan harrasta.
-pyörän tulee selvitä kunnialla myös kaupungin katukivistä, kuopista ja korokkeista.
-suurin osa ajosta on pyöräteillä kaupunkialueella
-maksimi päivämatkat 50-70 km
On selvä, että yksi pyörä kaikkeen ajoon on aina kompromissi, mutta harva pyöräilyä harrastamaton on valmis hankkimaan useita pyöriä eri käyttötarkoitukseen.
Aloin tutustumaan tilanteeseen viime syksynä ja pyörän ostin nyt kesäkuussa. Myönnettäköön, että valintaprosessi oli lähinnä teoreettista, netistä, esitteistä ja keskusteluja seuraamalla. Koeajoja tein jonkin verran, mutta enemmänkin olisi voinut tehdä. Myönnettäköön myös, että omat ennakkoluulot vaikuttivat myös vahvasti valintaan. Valintaa tehdessä arvostin myös enemmän tukevuutta ja vakautta, keveyden ja herkkyyden kustannuksella, mutta se oli täysin tietoinen valinta. Pyöräilytottumuksistani kertonee myös se että keskinopeus on yleensä n.20km/h paikkeilla, useimmiten hieman alle. En ole ainakaan vielä tehnyt lenkkejä pelkästään kuntoilun vuoksi, vaan kaikkeen ajoon on jokin muu hyöty- tms. tarkoitus. Jos hankkisin toisen pyörän lenkkeilyyn, vaatimukset tietysti olisivat aivan toiset.
Nyt on takana kesäkuun puolesta välistä alkaen runsaat 900 km (pisin päivämatka 92km), enkä vielä ainakaan tunne tehneeni kovin pahaa virhettä valinnassa. Ajoasennossa oli hieman hakemista, mutta nyt se alkaa tuntua minulle sopivalta. Varmasti moni muukin pyörä olisi täyttänyt tarpeeni, mutta joku piti valita.
Varusteista: lokasuojat ovat välttämättömät Suomen keleissä, tavaratelineen myös tarvitsin. Pullotelineen siirsin vanhasta pyörästä, lukkopolkimia en edes harkinnut, kypärää olen käyttänyt pyöräillessä viimeiset 15 vuotta, kesällä pyöräillessä yleensä on päässä jonkinlaiset lasit, lähinnä auringon ja hyönteisten vuoksi. Hankin myös lapsuuden jälkeen ensimmäistä kertaa mittarin, josta voi seurata matkaa ja nopeutta.
Pyöräni on siis keskihintainen (alle 1000e) hybridi ilman joustokeulaa. Joustoa harkitsin pitkään, mutta tulin siihen tulokseen, että haitat ovat suuremmat kuin hyödyt.
Tämä yhtenä esimerkkinä, missä tavallisen pyöräilijän ajatukset ja toiminta kulkee. En katso harrastavani pyöräilyä, mutta se on vahvasti mukana monessa toiminnassani.
En ymmärrä miksi tällä foorumilla ihmiset kinastelevat asioista, kun he puhuvat täysin eri asioista. Pitäisi ymmärtää, että pyöräilyä harrastetaan niin eri lähtökohdista ja tavoitteista, että ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa pyöräillä.
-ajo on pääsääntöisesti rauhallista ajelua maisemia katsellen
-pyörällä on tarkoitus myös ajaa työmatkat (n.15 km / päivä), myös talvisin.
-mukana täytyy myös joskus saada kulkemaan kohtuullinen määrä harrastukseen liittyvää tavaraa
-pyörän tulee toimia myös muualla kuin asfaltilla, siis soralla ehkä myös isommilla metsäpoluilla, maastopyöräilyä en kuitenkaan harrasta.
-pyörän tulee selvitä kunnialla myös kaupungin katukivistä, kuopista ja korokkeista.
-suurin osa ajosta on pyöräteillä kaupunkialueella
-maksimi päivämatkat 50-70 km
On selvä, että yksi pyörä kaikkeen ajoon on aina kompromissi, mutta harva pyöräilyä harrastamaton on valmis hankkimaan useita pyöriä eri käyttötarkoitukseen.
Aloin tutustumaan tilanteeseen viime syksynä ja pyörän ostin nyt kesäkuussa. Myönnettäköön, että valintaprosessi oli lähinnä teoreettista, netistä, esitteistä ja keskusteluja seuraamalla. Koeajoja tein jonkin verran, mutta enemmänkin olisi voinut tehdä. Myönnettäköön myös, että omat ennakkoluulot vaikuttivat myös vahvasti valintaan. Valintaa tehdessä arvostin myös enemmän tukevuutta ja vakautta, keveyden ja herkkyyden kustannuksella, mutta se oli täysin tietoinen valinta. Pyöräilytottumuksistani kertonee myös se että keskinopeus on yleensä n.20km/h paikkeilla, useimmiten hieman alle. En ole ainakaan vielä tehnyt lenkkejä pelkästään kuntoilun vuoksi, vaan kaikkeen ajoon on jokin muu hyöty- tms. tarkoitus. Jos hankkisin toisen pyörän lenkkeilyyn, vaatimukset tietysti olisivat aivan toiset.
Nyt on takana kesäkuun puolesta välistä alkaen runsaat 900 km (pisin päivämatka 92km), enkä vielä ainakaan tunne tehneeni kovin pahaa virhettä valinnassa. Ajoasennossa oli hieman hakemista, mutta nyt se alkaa tuntua minulle sopivalta. Varmasti moni muukin pyörä olisi täyttänyt tarpeeni, mutta joku piti valita.
Varusteista: lokasuojat ovat välttämättömät Suomen keleissä, tavaratelineen myös tarvitsin. Pullotelineen siirsin vanhasta pyörästä, lukkopolkimia en edes harkinnut, kypärää olen käyttänyt pyöräillessä viimeiset 15 vuotta, kesällä pyöräillessä yleensä on päässä jonkinlaiset lasit, lähinnä auringon ja hyönteisten vuoksi. Hankin myös lapsuuden jälkeen ensimmäistä kertaa mittarin, josta voi seurata matkaa ja nopeutta.
Pyöräni on siis keskihintainen (alle 1000e) hybridi ilman joustokeulaa. Joustoa harkitsin pitkään, mutta tulin siihen tulokseen, että haitat ovat suuremmat kuin hyödyt.
Tämä yhtenä esimerkkinä, missä tavallisen pyöräilijän ajatukset ja toiminta kulkee. En katso harrastavani pyöräilyä, mutta se on vahvasti mukana monessa toiminnassani.
En ymmärrä miksi tällä foorumilla ihmiset kinastelevat asioista, kun he puhuvat täysin eri asioista. Pitäisi ymmärtää, että pyöräilyä harrastetaan niin eri lähtökohdista ja tavoitteista, että ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa pyöräillä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.