Taisin täällä jossain vaiheessa kysellä viikon vanhan kakkosena, että miten käy.
Ajattelin tulla kertomaan miten kävi :)
Tunteemme tämän kuukauden aikana syvenivät ja meille kummallekaan ei sopinut tämä pettämiskuvio. Molempia rassasi koko homma. Lisäksi tiesin omakohtaisesta kokemuksesta, mitä vaimon tunteet voivat olla jos kiinni jäätäisiin millainen voi olla helvetillinen ero, joten puskemalla puskin häntä takaisin liittoonsa ja kehoitin juttelemaan asioista. Kerroin kauhuerostani, lapsen selvitytymisestä, omasta arjesta. Lisäksi sanoin, että pidän hänestä niin paljon, että haluan hänen olevan onnellinen. Ja kaikki tämä: itkua vääntäen ja syvän verillä. Mutta tämä on oikein.
Tapasimme viimeistä kertaa ja molemmat itkimme. Ja rakastelimme hyvin hellästi. Olimme vaan iho ihoa vasten ja katsoimme silmiin. Ei siinä sanoja pahemmin tarvittu. Kun lähdön hetki koitti, veti hän minut syliinsä ja sanoi, että tää ei ole enää mitään ihastumista vaan on tosi rakastunut minuun. Itkuhan siitä taas pääsi. Tunnustin samoin ja kiitin, etten ollut hänelle pelkkä panopuu.
Nyt. Tapaamme mahdollisesti työkavereina työn merkeissä syyskuusta lähtien. Emme ole enää kuin satunnaisesti mailiyhteydessä, haluaa kirjoitella minulle ajatuksiaan (hänellä ei ole sellaista yhtyettä vaimonsa kanssa). Kerroin suodattavani juttujani, koska haluan antaa hänelle rauhan liiton elvyttämiseen. Niin ja sellaisen option mies halusi, että jos hänen tilanteensa joskus muuttuu, niin haluaa silloin mahdollisuuden keskustella kanssani uudesta tilaisuudesta.
Mikä mies! Tämä palautti uskoni häneen, mietin meinaan monta kertaa, että jos tästä ois tullut jotain, niin pystynkö luottamaan häneen?
Miksikö kerron tämän tänne? Siksi, että pettäjiä on erilaisia. Haluan myös sanoa, että puhukaa nyt jumalauta niissä liitoissanne!!!! Ei toinen selvännäkijä ole sinun tarpeillesi tai haluillesi.
Mitäs minä sitten? Tietenkin suren. Toisaalta olen onnellinen, että sain kokea jotain ainutlaatuista. Otin kaikki nettiprofiilini pois enkä käy enää treffeillä. Ei kiinnosta tai ainakaan vielä ketään muu. Enkä jää odottamaan, miten miehen liitossa käy, saako hän vaimonsa auki. Elän tässä ja nyt, salaisuus sydänmessäni piilotettuna ja se antaa minulle voimia.
Amor Vincit Omnia.
Ajattelin tulla kertomaan miten kävi :)
Tunteemme tämän kuukauden aikana syvenivät ja meille kummallekaan ei sopinut tämä pettämiskuvio. Molempia rassasi koko homma. Lisäksi tiesin omakohtaisesta kokemuksesta, mitä vaimon tunteet voivat olla jos kiinni jäätäisiin millainen voi olla helvetillinen ero, joten puskemalla puskin häntä takaisin liittoonsa ja kehoitin juttelemaan asioista. Kerroin kauhuerostani, lapsen selvitytymisestä, omasta arjesta. Lisäksi sanoin, että pidän hänestä niin paljon, että haluan hänen olevan onnellinen. Ja kaikki tämä: itkua vääntäen ja syvän verillä. Mutta tämä on oikein.
Tapasimme viimeistä kertaa ja molemmat itkimme. Ja rakastelimme hyvin hellästi. Olimme vaan iho ihoa vasten ja katsoimme silmiin. Ei siinä sanoja pahemmin tarvittu. Kun lähdön hetki koitti, veti hän minut syliinsä ja sanoi, että tää ei ole enää mitään ihastumista vaan on tosi rakastunut minuun. Itkuhan siitä taas pääsi. Tunnustin samoin ja kiitin, etten ollut hänelle pelkkä panopuu.
Nyt. Tapaamme mahdollisesti työkavereina työn merkeissä syyskuusta lähtien. Emme ole enää kuin satunnaisesti mailiyhteydessä, haluaa kirjoitella minulle ajatuksiaan (hänellä ei ole sellaista yhtyettä vaimonsa kanssa). Kerroin suodattavani juttujani, koska haluan antaa hänelle rauhan liiton elvyttämiseen. Niin ja sellaisen option mies halusi, että jos hänen tilanteensa joskus muuttuu, niin haluaa silloin mahdollisuuden keskustella kanssani uudesta tilaisuudesta.
Mikä mies! Tämä palautti uskoni häneen, mietin meinaan monta kertaa, että jos tästä ois tullut jotain, niin pystynkö luottamaan häneen?
Miksikö kerron tämän tänne? Siksi, että pettäjiä on erilaisia. Haluan myös sanoa, että puhukaa nyt jumalauta niissä liitoissanne!!!! Ei toinen selvännäkijä ole sinun tarpeillesi tai haluillesi.
Mitäs minä sitten? Tietenkin suren. Toisaalta olen onnellinen, että sain kokea jotain ainutlaatuista. Otin kaikki nettiprofiilini pois enkä käy enää treffeillä. Ei kiinnosta tai ainakaan vielä ketään muu. Enkä jää odottamaan, miten miehen liitossa käy, saako hän vaimonsa auki. Elän tässä ja nyt, salaisuus sydänmessäni piilotettuna ja se antaa minulle voimia.
Amor Vincit Omnia.
Vastaukset 71
Vanhimmat
Sinä tyhmä et taida nyt tajuta että suurin vahinko on jo tapahtunut. Koska mies on jo syvästi ihastunut sinuun, hän luultavasti ajattelee koko ajan sinua eikä yrityksistäänkään huolimatta saa enää liittoaan korjatuksi eikä sitä vakavissaan enää edes yritä, koska tunteet on jo muualla. Luultavasti heidän liittonsa korjaaminen on jo liian myöhäistä ja sinä olet osasyyllinen siihen. Liiton korjaaminen olisi pitänyt käynnistyä jo ennen pettämistä ja toiseen rakastumista. Uskottomuudesta selviäminen on todella rankkaa ja vielä rankempaa se on, jos toinen on yhä ihastunut toiseen eikä siksi edes kunnolla keskity tilanteen korjaamiseen. Ja nyt sitten tekopyhänä julistat, että olit niin kiltti ja armelias että lähetit miehen kotiin vaimonsa luokse. Et taida tosiaan tajuta että liitto saattaa joka tapauksessa hajota, koska uskottomuus on jo tapahtunut tosiasia. Ennen sitä liiton olisi voinut hyvin vielä pelastaa, nyt uskottomuuden jo tapahduttua se on jo paljon vaikeampaa. Sanot, että puhukaa helvetti soikoon ihmiset toisillenne. Minä taas sanon että puhukaa jumalauta toisillenne ENNEN KUIN PETÄTTE! Sen jälkeen saattaa olla liian myöhäistä. Uskomatonta että pistit vahingon kiertämään, kun olit itse tullut petetyksi.
... käypä lukemassa vanha aloitukseni, niin ymmärrät miten homma meni. Mies alkoi tyypillisesti korjaamaan liittoaan ulkopuolisella seksisuhteella. Tosin mies ei sitä tajunnut vaan oikeasti minä lauoin aika kovaa, että alkoi ymmärtämään. Ja olen tästä oikeasti tyytyväinen. Eikä tule kertomaan pettämisestään. Kielsin tämän. Jos he saavat liittonsa toimimaan, niin vuoden päästä mies ei enää muista minua.
Kummankaan tarkoitus ei ollut kehittämään mitään tunteita toisiaan kohtaan. Ja kyllä, tunteitaan ei voi hallita. Mutta: jos tunteita ei ruokita, niin ne näivettyy. Pitkässä liitossa näin käy helposti ja oletan, että sama pätee lyhyeenkin yhdessäoloon. Jos ei ruoki, niin tuli sammuu.
Minun liittoni eron syyt eivät olleet pettäminen, vaan väkivalta. Valehtelu ja pettämiset selvisivät siinä eron lomassa. Eli sillä mielellä eri juttu.
Ja kirjoitin huonosti: PUHUKAA JUMALAUTA TOISILLENNNE ENNENKUIN PETÄTTE!!!
Aloittaja ei ole vastuullinen salapanonsa liiton tilanteesta. Käsittääkseni hän juuri tarkoittikin, että pitää puhua liitossa ENNEN kuin pettämistä tapahtuu.
Olen puolueellinen sanomaan yhtään mitään. Elänyt täysin saman tilanteen, ja sitä paraikaa elän. Aivan kuin omaa tekstiäni.
Kiitos.
Kovasti sitä vyörytetään kakkosen niskoille vastuuta, kyllähän se mies on seuranhakupäätöksensä aikoinaan tehnyt.
Tsemppiä sulle. Minulla ja tällä miehellä on nyt tietyllä mielellä parempi ja rauhallisempi olla.
Sinä siis kielsit miestä kertomasta vaimolleen pettämisestä eli tästä päivästä lähtien heidän yhteiselämänsä perustuu valehtelemiselle. Onpa hieno pohja liiton korjaamiselle, juu. Entä jos vaimo saa jotain muuta kautta selville tämän miehensä syrjähypyn? Rehellisyys ja avoimuus on kuitenkin hyvän avioliiton kulmakivi. Tuskin miehelläkään tulee olemaan tulevina vuosina helppoa, kun joutuu jatkuvasti salailemaan asioita vaimoltaan ja valehtelemaan tälle vasten naamaa. Ja joka tapauksessa kun mies on nyt ehtinyt ihastumaan sinuun, hänellä ei ole enää kunnon motiivia yrittää korjata parisuhdettaan, vaikka näennäisesti sitä yrittäísikin. Sydän tuskin on siinä enää mukana ja luultavasti se myös näkyy. Toisin sanoen vahinko on jo tapahtunut eikä tilanne luultavasti ole enää korjattavissa.
Minusta on todella naiivia, että ensin heittäydyt suhteeseen ukkomiehen kanssa (kyllä, kävin lukemassa vanhan aloituksesi ja oli järkyttävää luettavaa) ja tapailet häntä ja olet niin rakastunutkin, ja sitten ikäänkuin armeliaasti palautat hänen takaisin vaimolleen ja kehoitat häntä pelastamaan avioliittonsa. Tämä on nyt kärjistetty esimerkki, mutta se olisi vähän sama kun joku tarjoaisi viikon ajan viinaa entiselle rappioalkoholistille ja kun tämä ratkeaisi kunnolla ryyppäämään, niin kehoittaisi lopettamaan juomisen ja saarnaisi vielä alkoholin vaaroista ja käskisi alkaa käymään aa-kerhossa. Yhtä ristiriitaista. Tietenkään et ole syyllinen miehen pettämiseen, vaan siihen mies itse on syyllinen, mutta olet syyllinen pettämisen tietoiseen edesauttamiseen. Sitä on turha kieltää.
Toisaalta lukiessani vanhoja tekstejäsi tuli sellainen tunne, että olet joku provoilija. Sen verran lapsellisia juttuja kirjoitit, että välillä tuli tunne että onkohan tämä nyt oikeasti aikuisen kirjoittamaa.
"Vähän sama kun joku tarjoaisi viikon ajan viinaa entiselle rappioalkoholistille ja kun tämä ratkeaisi kunnolla ryyppäämään, niin kehoittaisi lopettamaan juomisen ja saarnaisi vielä alkoholin vaaroista ja käskisi alkaa käymään aa-kerhossa. Yhtä ristiriitaista. "
Olipa osuvasti ilmaistu. Tuli ihan naurut.
Avoimuus ei ole vaimon puolelta vahvinta aluetta.
Aluksi ei mies tiennyt, miksi petti. Vasta ihan lähipäivinä tajusi, että liitossa vikaa ja että asioista pitää keskustella. Tässä tapauksessa pakottaa keskustelemaan. Tästä siis otin kunnian, että tajusi liittonsa tilanteen ja ymmärsi, että sille pitää tehdä jotain eikä vaan rakastella mua.
Uskon rakkauden voimaan ja mieshän rakastaa vaimoaan eli saavat liittonsa kuntoon, työtä se tekee.
Sitä en tiedä mitä vaimon päässä liikkuu, mutta oletan kaikki olevan heillä suht ok. Tai mikä mä olen sitä arvioimaan.
En ole kieltänyt enkä kiistänyt ettenkö olisi osasyyllinen. Kerroin tarinan toiselta kantilta. Kerroin, miten asiassa kävi.
Niinhän se menee, ei tuo mies saa liittoaan enää korjattua, se olisi itselleen valehtelemista, mutta: EI TÄMÄ KAKKONEN OLE SIIHEN SYY VAAN TUO ON MIEHEN OMA TAHTO OLLUT JO ALUSTA. ON RAKASTUTTU JA SE ON IHANA ASIA.
AIKAHAN TUOSSA NÄYTTÄÄ MITEN KÄY. KYLLÄ MIEHEN OLISI TULLUT KIELTÄÄ LÄHTEÄ VIERAAN NAISEN MUKAAN JOS OLISI TARPEEKSI OMAA PUOLISOAAN RAKASTANUT TAI KUNNIOITTANUT. EI TEHNYT, EI TEE NYT EIKÄ MYÖHEMMIN.
TULETTE PALAAMAAN VIELÄ YHTEEN, JOS LUOJA NIIN SUO JA SITÄ HALUAT
Mahtaakohan tuo mies kunnolla pystyä keskittymään liittoonsa, kun kuitenkin olette yhteydessä?
Anna sille miehelle kunnolla rauha. Helpommin tietenkin sanottu kuin tehty, jos on tai on ollut
toiseen henkisesti tosi kiinni...
viikossa, henkisesti tosi kiinni. Anna mun nauraa..
Ilmeisesti tämä ap on joku provo, koska ei kai kukaan oikeasti ole noin tyhmä. Ainakaan toivottavasti. Tämä sama tyyppi provosi tällä palstalla jo jokin aika sitten ja jutut olivat sellaista teini-ikäisten tasoa.
Mies haluaa olla yhteyksissä. Toivoo meidän pystyvän jotenkin olemaan edes hyviä ystäviä. Olemme niin samanlaisia, että meidän on helppo ymmärtää toistemme aivoituksia.
Minä en ole yhteyksissä häneen vaan hän ottaa jos on ottaakseen.
ja pidä optiota avoimena! Ja parasta vaimon olisi saada tietää pettämisestä, niin pääsisivät selvittämään välit puhtaiksi, ilman sinua taustalla. Vain siten heidän suhteellaan on mahdollisuus korjaantua!
sä menit siihen maailman vanhimpaan: "vaimoni ei ymmärrä minua"?!
Oi voi! :D
Osoitat tuolla vain oman tyhmyytesi. Tuo lause on pitänyt paikkansa minun kohdallani jo kahdesti.
Ensimmäisen kerran ensimmäisessä liitossa ollessani. En jaksanut ymmärtää miestäni, eikä hän minua.
Ja toisen kerran kun seurustelin tulevan mieheni kanssa. Hänellä oli huono parisuhde vaimonsa kanssa. Hänen vaimonsa ei ymmärtänyt häntä. Eikä toki hänkään vaimoaan... Mies erosi ja olemme asuneet 6 vuotta yhdessä.
Minua harmittaa, kun täytyy kirjoitella noin inhottavaan ja vahingoniloiseen sävyyn toisista ihmisistä. Ymmärrän hyvin, jos miehesi ei ymmärrä sinua... :-/
saanut lievästikin sanottuna aika nuivaa palautetta... Nostaa karvat pystyyn tuo, miten kakkosta syyllistetään - aivan kuin miehellä ei olisi muuta kuin statistin osa tilanteessa?! Jumat, mieshän se siinä on lähtenyt liittoaan "korjailemaan" ulkopuolisella suhteella etkä sinä. Toimit hienosti, kun et väen vängällä tunge puun ja kuoren väliin, vaan haluat miehen yrittävän vanhan korjaamista. Siihen ei nimittäin moni korviaan myöden rakastunut kakkonen pysty - laittaa toisen edun omansa edelle. Joo joo, no nyt tulee taas joku älähtämään, että alunperinkään ei olisi pitänyt mennä soppaa keittelemään. No mutta arvaas mitä: jälkiviisaus ei ole paskankaan arvoista!
Ei tässä olekaan välttämättä kyse siitä, että ketjun aloittaa syyllistettäisiin miehen ratkaisuista, vaan lähinnä hänen tekopyhyytensä ärsyttää. Se, että hän esiintyy nyt jonain suurena hyväntekijänä, kun käski petturin palata vaimonsa luokse, vaikka itse miehen sänkyynsä päästikin. Jos aloittaja olisi ollut oikeasti hyvä ihminen, hän ei todella olisi koko soppaa keittänytkään. Helppoahan se on jälkeenpäin olla "hyvä", mutta olla jo etukäteen oikeamielinen ja rehti vaatii jo todellista selkärankaa. Ja sellaisiakin ihmisiä vielä on. Yhä vähemmän ja vähemmän tosin, mutta on kuitenkin. Turha yrittää korjata enää särkynyttä peiliä, kun on itse sen ensin lattialle paiskannut ja sitten sanoa jälkeenpäin: "Kyllä minä sen lattialle heitin, mutta yritinhän minä liimata sen jälkeenpäin". Peili on joka tapauksessa särkynyt eikä se liimaamalla tule enää koskaan entiselleen. Parempi olisi olla särkemättä peiliä alunperinkään. Eikö sen sano järkikin.
Tietysti kaikki ihmiset tekevät joskus virheitä eikä kukaan ole enkeli. Mutta ne omat virheet pitäisi reilusti myöntää eikä yrittää pestä käsiään sillä että "yritinhän minä liimata sen peilin kun olin sen itse ensin rikkonut. Enkö olekin hyvä ihminen?". Pitäisi reilusti tunnustaa, että "Minä rikoin sen peilin eikä sen liimaaminen enää auta, tein hyvin väärin ja olen siitä pahoillani enkä yritä puolustella itseäni naurettavilla verukkeilla". Jos ihminen näin toimii, hän voi oikeasti kasvaa ihmisenä.
tähän hommaan tarvittiin kaksi, muistakaa se. Mies haki seuraa, pari kuukautta! Ja ei ketään pysty iskemään väkisin toiseen.
koko tarina on suurimmak osaksi naimisissa olevan miehen ongelma. Aivan turha syyllistää kakkosta, joka ei tee aviorikosta, siis todellakin nimike on avioRIKOS. Herättäkää noi paskamiehet tavalla tai toisella, yleensä ne eroavat ja elävät tuskaisaa elämää anyway. Mutta on törkeää syyllistää sinkkunaista, syylistäkää sitä miestä joka tekee väärin.
Mun tarina: sinkkuna tapasin baarissa ihanan miehen, joka kertoi olevansa eronnut, kertoi lasten tapaamisista ja asumisjärjestelyistä. Kolmen tapaamisen ja kahden panon jälkeen mies kertoi että hei, anteeksi mutta olen valehdellut, olenkin naimisissa. Se loppui siihen, mutta munat sais tollaisilta miehiltä leikata :-(
Mahtaa ap:llä olla raastavaa. Varsinkin jos hän tapaa sen miehen edelleen syyskuusta lähtien työkaverina.
Eihän sitten "poissa silmistä, poissa sydämestä" voi toimia ollenkaan. Voimia!
Tämä juttuhan on ihan ilmiselvä provo ja vielä hyvin läpinäkyvä sellainen. Jos joku alkaa vain viikon tuttavuuden perusteella höpistä suuresta rakkaudesta ja elämänsä miehestä, niin joko on tosiaan provo tai sitten tosi yksinkertainen ihminen, joka on katsellut liikaa telkkarin hömppäsarjoja. Kyllähän sekin viittaa provoon, että kirjoittaja toisaalta leuhkii jättäneensä miehen, mutta samaan hengenvetoon kertoo, että jatkavat yhteydenpitoa muka ystävinä. Eli aivan selvää provoa.
Jaa-a, rakastua voi ihan hetkessä. Viikossa helpostikin. Rakastaminen on sitten eri asia. Älä sekoita rakastumista ja rakastamista - siitä erosta lienee tässä kuitenkin kyse. Ja oli provo tai ei, niin samassa junassa olen aloittajan kanssa. Sitten meitä on kaksi provoilijaa ;P. Mutta helppohan se on sanoa ja tuomita toisten tekoja, jos itse jättää elämän elämättä ja menee ja tekee aina sen mikä on taatusti turvallista ja järkevää. Joskus sitä vaan elää tunteellakin, ne jotka uskaltaa. Eipä tarvi kiikustuolissa harmitella, että jäi elämä elämättä kun tein aina järkeviä ratkaisuja. Toki elää voi niinkin, mutta siltikin luulen ettei sellainenkaan ihminen ole niin synnitön, että voisi ensimmäisen kiven heittää ;)
Toisaalta löytyy myös niitä ihmisiä, jotka sitten kiikkustuolissa istuessaan katuvat sitä, että ovat tunteiden vallassa tehneet vääriä ratkaisuja ja satuttaneet peruuttamattomasti läheisiään. Jos he nyt saisivat valita, he kuuntelisivat enemmän sitä järjen ääntä. Eiköhän näissä asioissa se kultainen keskitie ole se paras. Se, että kuuntelee molempia. Molemmat ääripäät saavat usein vahinkoa aikaan.
että kiikkustuolissa/haudan reunalla ihmiset katuvat eniten asioita, joita eivät tehneet joko rohkeuden puutettaan tai yleisen painostuksen vuoksi. Väärät ratkaisut eivät usein katumuksen piiriin kuuluneet.
Olen kokemukseni perusteella aivan eri mieltä, koska olen työn puolesta paljon vanhusten kanssa tekemisissä. Kyllä hyvin monet katuvat myös sitä, että ovat joskus kuunnelleet liikaa tunteitaan ja unohtaneet sen järjen käytön. Esim. Avioero on yksi tyypillisimpiä asioita mitä kadutaan. Ne vanhat ihmiset jotka katuvat niitä tekemättä jättämisiään katuvat varmaan siksi, etteivät he koskaan saa tietää, olisiko se toinen vaihtoehto ollut parempi, mikä on ihan ymmärrettävää.
zorba, tässä on kyllä koko heinäkuu mennyt eli ei nyt ihan viikosta oo kyse :D
Harmi, että jotkut eivät arvosta sitä, että "luovutin". En ajatellut omaa parastani vaan toisten.
Itsekin tiedän kakkosia, jotka pilaavat väen vänkää toisen suhteen.
Tosiaan alkuperäinen tarkoitus oli muuta. Ja miksi ukkomies? KOSKA TÄÄLLÄ TREFFIPALSTOILLA EI OLLUT YHTÄ AINUTTAKAAN SINKKUA, JOKA OLISI HALUNNUT FUCKBUDDYN!!!!
Myöskään en katso itseäni liiton rikkojana, vaan ehkä miehen silmät avautuivat oman liiton ongelmiin. Hänhän yritti korjata asiaa väärin, tyypilliseen miesmäiseen tapaan.
Mutta: jos he eivät saa ongelmiaan puhuttua, siis tunteistaan, tarpeistaan ja haluistaan (vaimo ei ole mikään tunteista puhuja, päinvastoin), niin tuskin tuo liitto tulee silloin jatkumaan kovinkaan pitkään.
Vaikka kielsin kertomasta minusta, niin enhän tiedä kertooko. Se on hänen asiansa.
Ja jos meillä tuntuu siltä, ettei se työhomma ole enää järkevään, niin voin helposti vetäytyä siitä jutusta. Annetaan nyt ajan kulua.
Mielenkiintoista muuten lukea kommenttejanne. On sellaista selvästi kyynisen, negatiivisen elämänasenteen omaavia ihmisiä, jotka ovat heti ensimmäisenä kivittämässä.
Olen sinisilmäinen, peruspositiivinen ihminen ja olen oman elämäni seppä. Rakastan elämääni, työtäni yms ja se kyllä näkyy. Livenä minua ei kestä ne, joiden elämäntehtävä on ruikuttaminen ja kateellisuus.
Heh, hyökkäyksiä odotellessa :D
Kerronpa tarinan. Mies meni ja varasti auton. Ajeli varastetulla autolla muutaman viikon. Hurjasteli autolla vähän ja siihen tuli muutama lommo. Sitten mies peruutti vahingossa niin että takavalot hajosi ja takaikkunakin sai kunnon naarmut. Lopulta mies palautti varastetun auton takaisin omistajalle ja sanoi: "Enkö olekin kiltti kun toin auton sinulle takaisin? On se vähän kärsinyt ja lommoilla, mutta palautinhan sen kuitenkin takaisin. Enkö mä olekin hyvä tyyppi?". Että semmoinen iltasatu.
1. en ottanut vaan oli tarjolla
2. kukaan ei voi määrätä toisen tunteita
3. myös mies tajusi, että liiton korjaaminen oikea ratkaisu ja valinta
4. mitään ei ole minulle luvannut missään vaiheessa, enkä sitä odottanut.
Niin eihän ihmistä voi verrata autoon, jokainen aikuinen ajattelee itse se autohan ei voinut päättää toisin kuin ihminen et huono oli vertaus. Teit oikein puhuessasi miehelle ja sait hänet ymmärtämään yrittää vielä kuitenkin vaikkei se takaa kuitenkaan lopputulosta onnistuvatko he sehän on heistä itsestä sitten kiinni.Tunteilleen ei sitten mitään voi ja sanoisin näin, että jos mies sinua rakastaa ei hän tule unohtamaan kauniita kokemianne hetkiä ja ehkä se auttaa häntä eteenpäin elämässä, koska kokemuksistahan ihminen oppii, toisin kuin auto.
Valitettavasti asia ei todellakaan ole enää niin, että avioliiton korjaaminen riippuisi enää miehestä ja vaimosta, koska nyt asioihin on sotkeentunut myös kolmas osapuoli ja se vaikeuttaa tilannetta kaikin tavoin. Ensinnäkin mies joutuu nyt tilanteeseen, että hän joutuu joko valehtelemaan vaimolleen tai sitten tunnustaa kaiken, joka johtaa mahdollisesti eroon. Tai sitten avioliitto jatkuu, mutta vaimo ei koskaan unohda miehensä tekoa eli liiton korjaaminen ei onnistu niinkuin se olisi voinut onnistua ennen syrjähypyn tapahtumista. Ja koska mies ilmeisesti elää nyt ihastumisen hurmiossa ja hormonihumalassa (vaikka väliaikaista varmaan onkin) niin tuskin hän vakavissaan edes yrittää korjata avioliittoaan, koska ajatukset ja tunteet pyörivät jo toisessa naisessa ja sen varmasti vaistoaa vaimokin. Ennen syrjähyppyä mahdollisuudet pelastaa avioliitto olisivat olleet paljon paremmat, mutta nyt ne ovat todella huonot. Toisin sanoen peruuttamaton vahinko on jo tapahtunut. Sääli, ettei ap ymmärrä tai ei halua ymmärtää tätä.
Kyllä se oli tässäkin tapauksessa petollinen aviomies, joka lähti "avioliittoa korjaamaan" kyseenalaisin keinoin. Mistä aloittaja saattoi tietää, mikä oli TODELLINEN tilanne, kun mies seuraa haki? Olisihan mies saattanut OIKEASTI olla eroamassa vaimostaan, eikö? Vahinko tapahtui siinä kohtaa, kun mies haki itsellensä salaista seuraa - ei siinä, että aloittaja tähän vastasi.
Eikö tän provon vois jo antaa olla? Pitääkö vähän väliä taas kirjottaa tänne. Arvaan, että taas parin viikon päästä tapahtuu joku käänne, jota juupas eipäs on täällä kertomassa. Kirjotat kyllä hyvin, mikset tekis aiheesta vaikka novellia tai jos rahkeet riittää niin romaania. Tää on ihan paskaa, että täällä väität tätä todella tapahtuneeks. Sul taitaa olla tylsä elämä.
luonnehäiriöinen. Provoilijoiden mielessä on jotakin pahasti pielessä. Jotain kieroa ja alhaista.
tätä palstaa! vai onko niin tylsä elämä että pitää lukea ja vieläpä kommentoida ;)
Keskustelupalstoilla keskustellaan ja netissä surffaillaan. Sinähän yksisilmäinen olet, jos provoilijoita ei saaa arvioida. Ei se elämän tylsyydestä ole kiinni, jos surffailee, vaikkapa pitkän junamatkan aikana tai milloin siltä tuntuu. Ja kommentoida saa. Pimeetähän se on provoilla, kuten joku kirjoitti. Olen samaa mieltä kieroa ja alhaista.
joillain tuntuu olevan pitkä junamatka :D :D
Puolustelet sinä itseäsi - mutta samalla teilaat ihmisiä provoilijoina, vaikket tiedä heistä tai heidän taustoistaan yhtikäs mitään. Heh, niinpä niin, sinun höpinöistäsi tekee sitten "aivan huippuja" se, että aikasi kuluksi junassa surffailet tai milloin siltä tuntuu...
on perkele! Jos täällä joku kakkonen erehtyy suitsuttamaan rakkauden ihanuutta, tulee kylmää kyytiä, että pää tärisee - ja mies pitää heti jättää rauhaan ja lakata häiritsemästä tätä! No nyt kun joku on herännyt toimimaan oikein, kommentit ovat harvoja poikkeuksia luk.ottamatta kenties vielä negatiivisempia kuin ym tapauksessa. Mitä helvettiä? Sinähän olet toiminut oikein eli yrittänyt korjata aiheuttamasi vahingon etkä jäänyt sekoittamaan pakkaa enempää, mutta eipä se näille helvetin täydellisille ihmisille näemmä kelpaa. Miksei?! Omituista porukkaa!!!
Ja näille, jotka huutelevat aloitusta provoksi: onko noin sietämätöntä törmätä ihmiseen, joka osaa toimia lopulta oikein? Ilmeisesti teiltä jäi nyt huorittelun ilo vähemmälle?
En ole kenenkään kakkonen eikä minulla ole kakkosta, vaan olen ihan tavallinen mies, jonka ex lähti katsomaan, onko ruoho aidan takana vihreämpää.
tommosen meuhkaajan luota.
Heti kun joku sanoo suoria sanoja ja asiaa, niin joku toinen sättii "meuhkaajaksi".
Mitä säkin tiedät ukko72:n luonteesta, yksityiselämästä ja erosta noin oikeasti?? Et yhtään mitään.
Juuri näin :)
Katson myöskin tehneeni oikein ja todellakaan rakastumiselle EI voi mitään. Tapasimme oikeasti vain neljä kertaa. Jos olisimme jatkanneet, niin hommasta olisi tullut tosi hankala, en edes arvuuttele mitä ois voinut käydä. Näin lyhyessä ajassa noin voimakkaat tunteet. Täysin molemminpuolista. Se on ja oli tietyllä mielellä pelottavaa.
Mietin juuri kanssa, että jos mä/me olisimme jatkaneet ja mahdollisesti lopputilanne ois toinen, niin siitähän täällä olis huudeltu kurkku suorana perheen rikkojaksi yms. Huoritteluineen ;)
Mietin tässä myöskin, että ilmeisesti monikaan ei ole tuntenut sitä, mitä me tunsimme. Oikeasti. Mun kaveripiirissä taitaa olla vain kaksi tuollaista pariskuntaa. Kliseisesti varmaan "se oikea", rakastuminen ensi silmäyksellä yms.
Olen onnellinen, että koin sen.
Sinä varmaan tiedät kasvottoman nettikirjoittajan luonteen ja avieron. hehe heh heeh
Sinä taidat olla juuri niitä "onnellisia". Että oikein neljä kertaa tapasit ja henkistä yhteyttä koitte. Ootko sinä oikeesti houru vai mikä?
joku mikä ei ole sitä kokenut :D
Kyllä niitä salamarakkauksia voi tapahtua ja joskus ne voivat vaikutuksiltaan olla tosi tuhoisia. Tunnen yhden perheenäidin, joka noin kymmenkunta vuotta sitten jätti miehensä ja lapsensa ja lähti sellaisen miehen matkaan, jonka oli tuntenut vain pari viikkoa. Olivat tavanneet jossain lomamatkalla muistaakseni. Kun oli niin korviaan myöten rakastunut ja jalat olivat menneet alta. Hehkutti kaikille miten ihana mies oli löytynyt. Perheelle oli tietenkin kaamea järkytys koko juttu, kun iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Eihän ne sitten lopulta olleet vuottakaan yhdessä eli arkitodellisuus särki mielikuvat. Nainen yritti palata perheensä luo mutta ei ollut enää tervetullut. Jopa omat lapset alkoivat kartella äitiään. Ja nyt nainen elelee yksin eikä ole tähän päivään mennessä löytänyt vakinaista uutta miestä. Jotain lyhytaikaisia juttuja käsittäkseni on ollut, mutta yksinään kumminkin asuu eikä tapaa kovin usein lapsiaankaan. Ja ex-aviomies ei kuulema edes tervehdi, jos tulee kadulla vastaan. Aika kovan hinnan maksoi rakastumisestaan.
Kyllä ihmiset reakoi eritavalla näihinkin, ei pitäisi olla niin puusilmä ettei näe ihmisten erilaisuutta.
Toiset rakastuu samantien ja toiset vaatii tuntemista kuukausia toiset jopa vuoden kaks.
Salamana rakastuneitakin mahtuu tänne ihan pitkään onnellisesti aviossa olevia ei se mikään mahdottomuus ole. Omat vanhempani aina muistelevat edelleen 45 avioliittovuoden jälkeenkin ensikohtaamistaan ja ainakin äitini hehkuttaa että tiesi heti tässä on se mies joka on häntä varten.
Onnellisina ovat eläneet näin läheltä seuranneena voin vakuuttaa. On tietysti niilläkin ollut huonot ja ristiriitaset vaiheet mutta avioliitto on kuitenkin pysynyt ongelmista huolimatta.
Uskon näin 40v miehenä ettei me jotka ei olla sitä ensisilmäyksellä rakastumista koettu voida siitä tietää lopulta mitään joten pidetään mölyt mahassamme.
NIIN ON; jo ensikatseesta voi tajuta :TÄMÄ IHMINEN ON MINUA VARTEN, SIINÄ ON JOTAKIN NIIN IHMEELLISTÄ.
Itse olen kokenut tämän kaksi kertaa, ensimmäisen kanssa olimme rakkausliitossa 14 vuotta, toinen mies, vielä syvempi tunne, oli varattu, joten tämä vaikeutti, olimme kuitenkin lähes vuoden kiihkeässä, rakkautta täynnä olevassa suhteessa, itkien luovuimme toisistamme kumpikin tietoisena mitä menetämme...mutta niin oli tehtävä.
Huora tapasi valehtelevan pukin pari kertaa ja löysi sielunkumppanin... HAHHA!!!
Kyllä voi Huora Olla TYHMÄ! ONNELLINEN ETTTÄ KOKI PETTYMYKSEN AHAHAHA TAPAA UUDESTAAN MIEHEN JA TAAS PANNAAN. SYYSKUUSSA HUORA TAPAA APULAISENA OLLESSAAN MIEHEN TAAS TÖISSÄ JA TAAS PANNANNNNN!
MIESTÄ KIINNOSTAA VAIN PANO! EI MIKÄÄN MUU!
vielä sanotaan, että tuollaiset aloittajan kaltaiset ihmiset ovat jotenkin "kieroja ja alhaisia", sairaistakin puhutaan... Mikäs sinä olet?
Anteeksi, että valitin tästä provosta. Onhan se tietty hienoa ajatella, että joku oikeasti kävisi täällä oikeasti raportoimassa uskomattoman tapahtumarikkaan rakkauselämänsä uusista käänteistä. En vain ymmärrä, mitä tällaisilla "keskusteluilla" ajetaan takaa. Haukutaan ja kehutaan ihmistä, jolla ei oikeasti ole mitään kokemusta kertomistaan asioista.
Mutta miten te muut koette, raportoisitteko muka aivan oikeasti jokaisesta käänteestä tänne?
tosiaan raportoi - mutta oletko tullut ajatelleeksi, että aloittajalla ei ehkä ole ketään elävää ihmistä, jolle voisi asiastaan avautua? Ymmärrän vallan hyvin aloittajaa siinä suhteessa. Minusta tämä aloitus ja se aiempi hänen kirjoittamansa eivät ole läheskään niin pöhköä luettavaa kuin suurin osa tämän palstan huoritteluista ja muista haukkumisista Vai onko sinun mielestäsi jotenkin oikeutetumpaa haukkua täysin vieraita ihmisiä ilman, että ko tapaus on itseä millään tavalla koskettanut?
Oletko huomannut, että tämä on avoin keskustelupalsta, jonka aiheita ei ole etukäteen määritelty..?
Toi on hyvä, että et jää odottelemaan ja kaihoilemaan vaan keskityt omaan elämääsi. Mutta huomasitko omista ketjun viesteistäsi, kuinka puhut tuosta parisuhteesta kuin omastasi? Kerrot että se tekee näin ja toi tuntee näin. Vaikka et lopulta ole tässä parisuhteessa elänyt edes vuorokauttakaan. Sinulla on vain se mielikuva ja tiedot, jotka toinen osapuoli on halunnut sinulle antaa eikä sen perusteella oikeasti voi lähteä sanomaan juuta eikä jaata. Ehkä olet luovuttanut fyysisesti, mutta henkisesti sulla on vielä työtä siitä, että päästät irti tuosta kahden muun ihmisen muodostamasta parisuhteesta.
Samaa minäkin ihmettelin. Mikäli tämä ketju ei ole provo, niin aika sokeasti ketjun aloittaja uskoi kaikki miehen jutut. Vaikka kyseessä oli vieras ihminen, jota hän ei tuntenut ennestään. Ei tullut vissiin mieleenkään, että mies saattoi valehdella kaiken tai ainakin osan. Ja kuitenkin tämäkin palsta on täynnä tarinoita, miten ihmiset ovat osanneet valehdella taitavasti ja uskottavasti saadakseen tahtonsa läpi ja miten ihmiset ovat tulleet täydellisesti huijatuiksi. Vanha totuus lienee, että oikein taitava pelimies osaa tarvittaessa esittää syvästi rakastunutta ja tirauttaa vaikka itkunkin, jos tilanne niin vaatii. On tietysti hyvin mahdollista että mies on aidosti ihastunut aloittajaan eikä mikään pelimies, mutta välttämättä asiat mitä hän on vaimostaan kertonut eivät ole läheskään kaikki totta. Vaimo voisi kertoa asioista ihan toisenlaisen version. Jos tämä aloittajan tarina on oikeasti totta, niin ihmetellä täytyy miten herkästi hän uskoo lähes ventovieraan ihmisen kertomukset niitä kyseenalaistamatta. Aika herkkäuskoiselta vaikuttaa. Mutta tietysti herkkäuskoisuuttahan on maailma täynnä. Ilman sitä eivät pettäjät menestyisi.
no siitä sen tietääkin, että tämä on provo. Ei kai kukaan kuukauden ihastumisen jälkeen tule hehkuttelemaan näin pitkällisiä palstoille. Ei silloin jaksa olla näin analyyttinen ja laskelmoiva. Ja jos olisi, niin ottaisi myös sen pienen seikan huomioon, että tämä voi olla tavallisen ihastumisen ensioireita.
vapaaehtoisesti valinnut olla vaimonsa, ei sinun, kanssa. Ihmisellä on vapaa tahto. Piste.
Moni tapapettäjämies kun toimii noin, kokeilee aina uutta ja sitten ns. yrittää vaimon kanssa uudelleen ei tarvitse selitellä sen enempiä ja uusi nainen kiertoon samantien.Helppoa.
Hei, hyvä juupas eipäs!
Haluaisin tietää, miksi kirjoittelet näitä viestejä tänne? Eikö sinulla ole ystäviä, joille voit avautua? Miksi viesteistäsi huokuu se, ettet hae hyväksyntää, vaan päinvastoin, tuntuu että haet paheksuntaa? Onko tarkoituksesi vain provoilla vai oletko yksinkertainen? En ymmärrä, mitä opettavaista tarinassasi on.
Toinen kysymys, tuletko avautumaan tänne vielä kolmannenkin kerran uskomattomasta elämästäsi ja salarakkaasta? Jotenkin veikkaukseni on, että tulet.
Terveisin,
Pate
Pitäisikö näissä tapahtumissa ja tarinoissa sitten olla jotain opettavaista? Mene kirjastoon ja lainaa joku satukirja, jos kerran haluat lukea opettavaisia tarinoita.
Ja mitä sitten, hyvä Pate, jos tulisikin kolmannen tai neljännen tai... kerran?
Jos ärsyttää, ei sinun ole pakko niitä lukea! Taidat itse olla yksinkertainen. Siksihän tänne kirjoitetaan, että asioista keskustellaan.
Opetusta kaipasin, koska aloittaja kuvailee syitään kirjoittaa näin:
"Miksikö kerron tämän tänne? Siksi, että pettäjiä on erilaisia. Haluan myös sanoa, että puhukaa nyt jumalauta niissä liitoissanne!!!! Ei toinen selvännäkijä ole sinun tarpeillesi tai haluillesi."
Eli hän viittaa siihen, että tässä on jotain opettavaista.
Asioista on hyvä keskustella. Mielestäni on kuitenkin moraalitonta väittää täällä tapahtuneeksi jotain, mitä ilmiselvästi ei ole tapahtunut. Provosoida valeilla siis. Sitä minä en yksinkertaisena ihmisenä ymmärrä.
puoli, jonka moni haluaa unohtaa?
Samaa juttua voidaan katsoa joko kyynisin, inhorealistisin silmin tai romanttisin silmin. Kolmas mahdollisuus on yrittää sitä keskitietä eli kohti objektiivisuutta. Näkökulma siis riippuu katsojasta!
Tunteet ovat moninainen kimppu erilaisia tunteita, jota ei sovi unohtaa. Nekin jotka väittävät pystyvänsä ns. tunteettomiin panoihin, usein vähättelevät kokemuksiaan ihan tarkoituksella. Se tekee ikään kuin hyväksytymmän teosta, ja joillekin on niin noloa tunnustaa että kyllähän niitä tunteita on vaan ollut.
Sehän näissä kohtaamisissa on se YDIN, kaksi ihmistä kohtaa toisensa itsenään – vailla menneisyyden painolastia ja tulevaisuuden uhkaa. Mielestäni se on mahtava kokemus, eikä millään tavalla kielteinen. Se mitä kritisoin, on tuon seksin mukaan tuominen.
Ymmärrän kyllä että me jotenkin emme osaa ottaa vastaan isoja kokemuksia ilman sukuelimien mukaan ottamista. Miksi? Onko meidät ehdollistettu jo niin tiukasti? Tuleeko tuo seksi siksi että niin monet romaanit ja elokuvat näyttävät esimerkkiä?
Jotkut käyttävät tuosta kohtaamisesta sanaa ihastuminen, rakastuminen, hullaantuminen, intohimo, ystävyys jne. Se vain on tunne, jolle ei näemmä ole suomenkielessä sanaa, jonka kaikki ymmärtäisivät samoin.
Voisiko olla, että rakkaus on jotain, mitä meissä jokaisessa on? Tunne, tuntemus joka ilmenee eri tavoin erilaissa tilanteissa. Kun ”tykkäämisen” tunteet kohdentuvat vastakkaiseen sukupuoleen, herää tiettyjä mielleyhtymiä. Siellä alapäässä tapahtuu ja me niin herkeämättä tarkkailemme sen toimintaa. Kun värähtää, tulkitsemme sen ”sillätavoin”, nyt panettaa?
Totta, kerroit nyt ehkä siitä tavallisimmista pettämisen muodosta. Haetaan jotain ihmistä, jonka kanssa koetaan jotain yhteistä ja voidaan avautua, pohtia itseään vaivaavia asioita, saada etäisyyttä esim. ongelmiin, tutkiskella itseään ja tunteitaan. Mikäpä on sen mukavampaa kuin tehdä se romanttisessa suhteessa, jossa kokee tulevansa hyväksytyksi?
lässyn lässyn lässyn
eikö todellisuus innosta?
sinun todellisuutesi. Ei todellakaan kaikkien muiden todellisuus.
on pelkkä filosofinen juttu – kaikilla on oma todellisuutensa, eikä siitä voida keskustella?
1 Ihan tavalliset normaalit ihmiset pettävät. Heillä on siis myös normaali tunne-elämä.
2 Suhteissa on paljon muutakin kuin ”panemista”.
3 Myös prostituoidut ovat kuuntelevia korvia, asiakas saattaa maksaa vain siitä, että hänen kanssaan keskustellaan.
4 Seksuaalista tarvetta (sitä panettamista) me ohjaamme myös aivoillamme. Miksi meitä alkaa panettamaan niin usein? Miksi koemme sen niin tärkeänä? Nämä asiat opitaan jostain.
5 Myös miehet kaipaavat huomiota, ihastumista, hyväksytyksi tulemista ja luotettavaa keskustelukumppania. Miesten on vaikeampaa tunnistaa tunteitaan ja analysoida niitä suhteessa käyttäytymiseen.
Muutamia perusteluja, joita voit toki kumota.
Miten teistä työkaverit tuli? Vai oliko hän jo ennestään työkaverisi?
Ei kuitenkaan hyvä yhdistelmä sen kannalta, että mies saisi elämänsä takaisin raiteilleen vaimonsa kanssa.
Huvittaa, että noita kumoajia riittää. Ei siinä mitään, jos sitten itse kertoisivat ja perustelisivat, miksi ovat eri mieltä. Mutta eihän niiltä saa kuin alentuvan suhtaumisen ja perusteluna lässyn lässyn. Retoriikka ei oikein ole hallussa. Ylemmyyden tunne on!
Sä oot niin VI#&N hyvö ihminen,että ihan oksettaa......
jos haluat miehen avioliiton korjaantuvan. Anna heille perherauha!
ziisus näitä tekopyhiä "sossutätskiä". Ensin ne pilaa oman liittonsa ja ajaa miehen toisen syliin ja sitten vielä syyttää sitä kolmatta osapuolta.... voi pyhä lehmä....
Tämä on niin kirpaisevaa luettavaa, aivan kuin minun tarinani, juuri samanlailla toimituttu, kirpaisee sydäntä..
Ei kysymyksessä ole seksi aina, vaikka niin luullaan.Voi olla kova elämäntilanne, vakava sairaus tai aviokriisi, jolloin kaipaa ulkopuolista ihmistä jakamaan.
Silloin voi olla hyvä, että on joku jolle voi uskoutua ja ei siinä huijata ketään lopulta.
Silloin jo alussa tietää, että eroa ei tule vaan on ns. tuki toiselle, että pääsee yli vaikeasta elämäntilanteesa.
Mutta, kuitenkin on se vaan niin, että ei kannata varattuun koskea, sillä siitä tulee lopulta vaan pahaa oloa ja monelee, jokainen katsoo asian omalta kantilta, ja silloin on turha luulla, että ei mitään haittaa siitä ollut.
Kukaan ei omista toista, mutta seläntakana ei kannata pelleillä minkään asian kanssa, olen saanut kokea tämän asian monelta kantilta.