Elimme 1990-luvun puoliväliä. Olimme kaikki n. 18-vuotiaita.
Meitä oli kolme poikaa: minä, kaverini J ja paras kaverimme M.
Elimme elämämme kevättä keskellä kesää: ajoimme autolla, tapasimme tyttöjä, seurustelimme,
pidimme hauskaa, rakastelimme aamuyöllä hiekkarannalla, olimme onnellisia. Elimme
elämämme kevättä.
Mutta yksi meistä, M, ei ollut onnellinen. Hän oli aina kaiken ulkopuolella.
Kun me kaksi muuta pidimme hauskaa tyttöjen kanssa, hän oli aina
hiljainen eikä tutustunut koskaan kehenkään. M jostakin syystä uskoi, että
hän ei kelpaa kenellekään. M vain katsoi vierestä, kun minä ja ystäväni saimme kaikki
tytöt, mutta hän ei koskaan kelvannut kenellekään. Tai niin hän ainakin itse uskoi.
M. oli kyllä erittäin hyvännäköinen nuori poika, mutta hän ei ymmärtänyt sitä itse.
Tai ei uskonut, sama asia. Hoikka, nuori, vaaleahiuksinen, erittäin mukava ja ystävällinen,
persoonallinen. Äärettömän viisas ja mukava poika.
Kaksi vuotta myöhemmin kuulimme, että M. oli ajanut auton moottoritiellä kallionleikkaukseen
ystävänsä kanssa. He tekivät kaksoisitsemurhan. M. kuoli, toinen jäi henkiin kertoakseen suunnitelmasta.
Minun piti lähteä M:n kanssa ruotsinristeilylle vain kaksi päivää, ennen kuin kuulin hänen
itsemurhastaan. M halusi ruotsinristeilylle kanssani, koska olin hänen silmissään kokenut tyttöjen kanssa ja eräänlainen kaveripiiriemme johtaja, joka aina sai kauneimmat tytöt. Minä pidin äärettömän paljon M:stä ja halusin auttaa häntä, mutta liian myöhään. M. oli hyvin persoonallinen, ystävällinen ja hyvä ihminen, mutta hän ei itse nähnyt sitä. Miten olisin voinut auttaa häntä?
Täällä keskustelupalstoilla näkee joskus samanlaisia nuoria miehiä kuin M. Mistä tällaiset kokemukset oikein tulevat? Miksi naiset eivät huomaa tällaisia persoonallisia ihmisiä?
Ystäväni M. olisi oikeastaan tarvinnut vain yhden asian: Elämänsä ensimmäisen ihmissuhteen tytön/naisen
kanssa. Sitä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Sen sijaan minunkaltaiseni naistenhurmaajat saamme täältä ja muualta yhden illan juttuja milloin vain. Yhä edelleen, aivan kuten ennenkin. Sääli. Itkettää todella. Ystäväni puolesta menen kohta taas nettitreffeille ja pidän hauskaa yhden illan.
Kaikki on aivan niin kuin ennekin.
Meitä oli kolme poikaa: minä, kaverini J ja paras kaverimme M.
Elimme elämämme kevättä keskellä kesää: ajoimme autolla, tapasimme tyttöjä, seurustelimme,
pidimme hauskaa, rakastelimme aamuyöllä hiekkarannalla, olimme onnellisia. Elimme
elämämme kevättä.
Mutta yksi meistä, M, ei ollut onnellinen. Hän oli aina kaiken ulkopuolella.
Kun me kaksi muuta pidimme hauskaa tyttöjen kanssa, hän oli aina
hiljainen eikä tutustunut koskaan kehenkään. M jostakin syystä uskoi, että
hän ei kelpaa kenellekään. M vain katsoi vierestä, kun minä ja ystäväni saimme kaikki
tytöt, mutta hän ei koskaan kelvannut kenellekään. Tai niin hän ainakin itse uskoi.
M. oli kyllä erittäin hyvännäköinen nuori poika, mutta hän ei ymmärtänyt sitä itse.
Tai ei uskonut, sama asia. Hoikka, nuori, vaaleahiuksinen, erittäin mukava ja ystävällinen,
persoonallinen. Äärettömän viisas ja mukava poika.
Kaksi vuotta myöhemmin kuulimme, että M. oli ajanut auton moottoritiellä kallionleikkaukseen
ystävänsä kanssa. He tekivät kaksoisitsemurhan. M. kuoli, toinen jäi henkiin kertoakseen suunnitelmasta.
Minun piti lähteä M:n kanssa ruotsinristeilylle vain kaksi päivää, ennen kuin kuulin hänen
itsemurhastaan. M halusi ruotsinristeilylle kanssani, koska olin hänen silmissään kokenut tyttöjen kanssa ja eräänlainen kaveripiiriemme johtaja, joka aina sai kauneimmat tytöt. Minä pidin äärettömän paljon M:stä ja halusin auttaa häntä, mutta liian myöhään. M. oli hyvin persoonallinen, ystävällinen ja hyvä ihminen, mutta hän ei itse nähnyt sitä. Miten olisin voinut auttaa häntä?
Täällä keskustelupalstoilla näkee joskus samanlaisia nuoria miehiä kuin M. Mistä tällaiset kokemukset oikein tulevat? Miksi naiset eivät huomaa tällaisia persoonallisia ihmisiä?
Ystäväni M. olisi oikeastaan tarvinnut vain yhden asian: Elämänsä ensimmäisen ihmissuhteen tytön/naisen
kanssa. Sitä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Sen sijaan minunkaltaiseni naistenhurmaajat saamme täältä ja muualta yhden illan juttuja milloin vain. Yhä edelleen, aivan kuten ennenkin. Sääli. Itkettää todella. Ystäväni puolesta menen kohta taas nettitreffeille ja pidän hauskaa yhden illan.
Kaikki on aivan niin kuin ennekin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Seiska plus kotiaineesta. Vähän liikaa kliseitä ja teinisangstia. Ja tuo "ystäväni puolesta menen kohta taas nettitreffeille" olisi ihan silkka loukkaus kaverisi muistolle, jos siis kaveri olisi ollut olemassa.
Ollut oikea ystävä olisit vaikka "järjestänyt " tälle ei saavalle kaverille tytön ?! Provo ja hölmö sellanen.
Ja mitä niistä yhden yön suhteista jäi käteen..jos tää ois totta , ehkä aviottomia lapsia ?? Haluaisitko itse olla tällasesta suhteesta syntynyt isätön lapsi ?
Kuulostat luonnollisesti kusipäältä kun leuhkit sillä miten SINÄ saat naista ja menet mukamas ystäväsi muistollekin naisiin, mutta jos nyt ihan vakavasti ajateltaisiin näitä ihmisiä jotka eivät luota itseensä ja viehätysvoimaansa niin paljoa että lähestyisivät vastakkaista sukupuolta... Niin ei se auta että säälittelee ja voivottelee. Jos ei kyseinen ihminen saa itse itsestään irti sen vertaa että alkaa etsiä seuraa, niin mikään mahti maailmassa ei hänelle sitä seuraa sinne kotiovelle asti vie. Ihmiset jotka kuvittelevat olevansa jotenkin rumia ja vastenmielisiä alkavat helposti käyttäytyä tavalla joka saa toiset ajattelemaan etteivät he edes seuraa kaipaakaan. Ei katsota silmiin, vastataan töksähtäen ja ikäänkuin murjotetaan jos toinen yrittää keskustella... Vetäydytään jonnekin nurkkaan, loitommaksi muista.
Keskiverto ihminen kuvittelee aina helposti että ujo ja vetäytyvä ihminen on tyly ja joskus jopa ylpeä. En tiedä mistä tämä johtuu.
Sitä enemmän pidän koirastani.
Miksi ette iskeneet kolmea tyttö?
Olitteko aina pyytäneet hänet kuskiksi?
> M vain katsoi vierestä, kun minä ja ystäväni saimme kaikki
tytöt, mutta hän ei koskaan kelvannut kenellekään. Tai niin hän ainakin itse uskoi.
Ja sinä "kaverina" annoit hänen pysyä tuossa uskossaan?
Tiedän, että provo :)
Pahoittelen jos tarinasi on totta.
Olen tuntenut ihmisiä jotka ovat päätyneet lopettamaan itsensä samasta syystä.
Sen takia nettideitin pinnalliset paskat ja foorumin persereiät ovat aika turhia kapistuksia ihmisinä.
http://dl.dropbox.com/u/1261442/troll.swf
Ja tämä ei sitä ole.
SORI!
Tuo on sellaista paskaa, että harmitti tulla noin pitkä tarina vielä luetuksi..häpeän puolestasi, että tällaisia tyyppejä Suomessa on!