Olen kulkenut mieheni kanssa reilun 5 vuotta. Olen aiemmin eronnut lasteni isästä. Jo asuessamme erillämme nykyinen mieheni oli välillä hyvin aggressiivinen. Muutimme vajaa 3 vuotta sitten yhteiseen taloon, mikä oli virhe. Ei minulla ole ollut omaa elämää koko 5 vuoteen. Ajattelin vaan, että kyllä hän rauhoittuu, kun asumme yhdessä, mutta ei niin käynyt. On ollut hyviäkin aikoja, mutta aina tulee takapakkia ja kaikki hyvä romuttuu.
Hän ei minua lyö, siihen uskon ja luotan jotenkin, mutta hajottaa astioita ja särkee kotia. Paiskoo kaikkea ja huutaa. Hän on nimitellyt minun lapsiani monin tavoin, hänen 4 lastaan taas ovat enkeleitä. Vaikka, jos he jotain väärää tekevät, huuto ja haukkuminen on mieletöntä. Aivan sairasta suoraan sanottuna.
Lupasin tämän viikonlopun hoitaa myös hänen lapsiaan, jotta hän pääsee reissuun, ihan jo siksi, että voin olla tässä talossa vielä ilman sitä. Olin muualla evakossa viikolla, kun ahdistaa olla saman katon alla hänen kanssa. Meillä oli pitkä puhelinkeskustelu kotiin tuloa edeltävänä päivänä, missä hän myönsi luonteensa yms. Tuo keskustelu olisi pitänyt käydä kauan sitten ja tehdä monia muutoksi elämässä, ehkä toiveita yhteisestä tulevaisuudesta olisi olemassa vielä. Hän pyysi minua kotiin, en luvannut tulla. Vannoi puhelimessa, että vaikka en tulisi, hän ei vittuile eikä tule mitään muutakaan ”seurauksia” siitä, itsehän hän on tämän aiheuttanut, tämän eron. Kun en sitten tullut, eikö alkanut viestiä tulemaan, että olen taas jossain huoraamassa enkä äidilläni. Toivottavasti tekee hyvää jne jne jne… Suuret puheet , pienet teot! En vastannut lopulta viesteihin mitään, tulin kotiin hieman myöhemmin, mitä oli tarkoitus, hän oli jo lähtenyt. Ei minkäänlaista varmistusta, että tulen todella hänen lapsiaan katsomaan. Entäs, jos en olisikaan tullut?
Kun tulin kotiin, totesin jonkin päästä, että hänen nuorimmaisellaan on pää täynnä täitä, ollut jo useamman päivän eikä isänsä ollut huomannut, välittänyt. Olin laittanut aiemmin jo isännälle viestiä, keitä minun pitäisi hänen neljästä lapsesta odottaa paikalle, mihinkään viestiin ei tullut vastausta. Lopulta laitoin lasten äidille viestin, että tulisi hakemaan pojan. En katso, jos lupaan olla aikuisena paikalla, että minun tarvii ihan mitä tahansa tehdä. Äitinsä vastasi tylysti, ettei pääse hakemaan. Kun vastailin ihan asiallisesti hänelle takaisin tilanteesta, tuli vaan vastauksia, että minun pitää ruikuttaa miehelleni, meidän hoitoviikko. Lopulta hän soitti minulle, huusi ja haukkui minut puhelimessa ja löi luurin korvaan. Eli häntä ei voinut vähempää kiinnostaa lastensa hyvinvointi. Yritin soittaa sitten miehelleni, ei vastannut. Yöllä sain viestin, että häneltä oli jäänyt puhelin matkan varrelle reissussa, tuli perässä myöhemmin yöllä. Ei mitään kysymystä vielä tähän hetkeen mennessä, mikä täällä tilanne, miten poika voi, olenko tehnyt asialle mitään….
Mietin ihan oikeasti, pitäisikö tehdä lastensuojelu ilmoitus heistä !?! Olen nyt tämän melkein kolmen vuoden aikana hoitanut heidänkin lasten asioita, kun vanhemmat ovat niin kiireisiä ja vähää välittäviä. Miten mahtaa lasten käydä, kun muutan tästä pois, sääliksi käy! Mutta en aio korvaani lotkauttaa enkä enää toimia piikana. Pääsen vasta kuun vaihteessa muuttamaan, tulee olemaan tuskainen reilun kolme viikkoa edessä, mutta hyvää kannattaa odottaa! Ehkä selviän jotenkin…
Se olen päättänyt, että jos mieheni alkaa vielä riehumaan tässä, haen lähestymiskieltoa hänelle, jotta saan asumisrauhan muuttoon asti. Olen harjoitellut jo poliisin kutsumista. Poikani pääsi ripille, samana iltana isäntä sai mustasukkaisuuskohtauksen ja hajotti asioita ym. Seuraava yö hänellä meni valtion hotellissa eli putkassa. Hän ei voi ymmärtää, miksi poliisit piti kutsua eikä anna sitä minulle anteeksi ikinä. Hän ei voi käsittää, että vaikka hän ei lyö, minua pelottaa silti se paiskominen ja huutaminen. Se on ihan järjetöntä ja mielipuolista! Olin vielä lapseni kanssa yläkerrassa ”evakossa”, kun herra riehui. Ei lastenkaan tarvii ihan kaikkea kestää. Lapseni on sanonut minulle, etteivät he halua asua tässä tuon kanssa. Kumman valitsen (lapseni ei ole pyytänyt valitsemaan, vielä), lapseni vai tuon miehen? Valinta on todella helppo, lasten edelle ei mene mikään eikä kukaan. Olen nyt kaksi suhdetta elänyt, kolmatta ei tule, ainakaan saman katon alle. Onneksi lasteni isä on minulle tukena, vaikka hänellä on uusi elämä uuden naisen kanssa. Olemme vain ystäviä, kaipuuta entiseen ei ole kummankaan puolelta. Mutta minä vastaan lastemme elämästä, hän tukee jo siksi. Kaikki apu ja tuki kun on tarpeen!!!
Hän ei minua lyö, siihen uskon ja luotan jotenkin, mutta hajottaa astioita ja särkee kotia. Paiskoo kaikkea ja huutaa. Hän on nimitellyt minun lapsiani monin tavoin, hänen 4 lastaan taas ovat enkeleitä. Vaikka, jos he jotain väärää tekevät, huuto ja haukkuminen on mieletöntä. Aivan sairasta suoraan sanottuna.
Lupasin tämän viikonlopun hoitaa myös hänen lapsiaan, jotta hän pääsee reissuun, ihan jo siksi, että voin olla tässä talossa vielä ilman sitä. Olin muualla evakossa viikolla, kun ahdistaa olla saman katon alla hänen kanssa. Meillä oli pitkä puhelinkeskustelu kotiin tuloa edeltävänä päivänä, missä hän myönsi luonteensa yms. Tuo keskustelu olisi pitänyt käydä kauan sitten ja tehdä monia muutoksi elämässä, ehkä toiveita yhteisestä tulevaisuudesta olisi olemassa vielä. Hän pyysi minua kotiin, en luvannut tulla. Vannoi puhelimessa, että vaikka en tulisi, hän ei vittuile eikä tule mitään muutakaan ”seurauksia” siitä, itsehän hän on tämän aiheuttanut, tämän eron. Kun en sitten tullut, eikö alkanut viestiä tulemaan, että olen taas jossain huoraamassa enkä äidilläni. Toivottavasti tekee hyvää jne jne jne… Suuret puheet , pienet teot! En vastannut lopulta viesteihin mitään, tulin kotiin hieman myöhemmin, mitä oli tarkoitus, hän oli jo lähtenyt. Ei minkäänlaista varmistusta, että tulen todella hänen lapsiaan katsomaan. Entäs, jos en olisikaan tullut?
Kun tulin kotiin, totesin jonkin päästä, että hänen nuorimmaisellaan on pää täynnä täitä, ollut jo useamman päivän eikä isänsä ollut huomannut, välittänyt. Olin laittanut aiemmin jo isännälle viestiä, keitä minun pitäisi hänen neljästä lapsesta odottaa paikalle, mihinkään viestiin ei tullut vastausta. Lopulta laitoin lasten äidille viestin, että tulisi hakemaan pojan. En katso, jos lupaan olla aikuisena paikalla, että minun tarvii ihan mitä tahansa tehdä. Äitinsä vastasi tylysti, ettei pääse hakemaan. Kun vastailin ihan asiallisesti hänelle takaisin tilanteesta, tuli vaan vastauksia, että minun pitää ruikuttaa miehelleni, meidän hoitoviikko. Lopulta hän soitti minulle, huusi ja haukkui minut puhelimessa ja löi luurin korvaan. Eli häntä ei voinut vähempää kiinnostaa lastensa hyvinvointi. Yritin soittaa sitten miehelleni, ei vastannut. Yöllä sain viestin, että häneltä oli jäänyt puhelin matkan varrelle reissussa, tuli perässä myöhemmin yöllä. Ei mitään kysymystä vielä tähän hetkeen mennessä, mikä täällä tilanne, miten poika voi, olenko tehnyt asialle mitään….
Mietin ihan oikeasti, pitäisikö tehdä lastensuojelu ilmoitus heistä !?! Olen nyt tämän melkein kolmen vuoden aikana hoitanut heidänkin lasten asioita, kun vanhemmat ovat niin kiireisiä ja vähää välittäviä. Miten mahtaa lasten käydä, kun muutan tästä pois, sääliksi käy! Mutta en aio korvaani lotkauttaa enkä enää toimia piikana. Pääsen vasta kuun vaihteessa muuttamaan, tulee olemaan tuskainen reilun kolme viikkoa edessä, mutta hyvää kannattaa odottaa! Ehkä selviän jotenkin…
Se olen päättänyt, että jos mieheni alkaa vielä riehumaan tässä, haen lähestymiskieltoa hänelle, jotta saan asumisrauhan muuttoon asti. Olen harjoitellut jo poliisin kutsumista. Poikani pääsi ripille, samana iltana isäntä sai mustasukkaisuuskohtauksen ja hajotti asioita ym. Seuraava yö hänellä meni valtion hotellissa eli putkassa. Hän ei voi ymmärtää, miksi poliisit piti kutsua eikä anna sitä minulle anteeksi ikinä. Hän ei voi käsittää, että vaikka hän ei lyö, minua pelottaa silti se paiskominen ja huutaminen. Se on ihan järjetöntä ja mielipuolista! Olin vielä lapseni kanssa yläkerrassa ”evakossa”, kun herra riehui. Ei lastenkaan tarvii ihan kaikkea kestää. Lapseni on sanonut minulle, etteivät he halua asua tässä tuon kanssa. Kumman valitsen (lapseni ei ole pyytänyt valitsemaan, vielä), lapseni vai tuon miehen? Valinta on todella helppo, lasten edelle ei mene mikään eikä kukaan. Olen nyt kaksi suhdetta elänyt, kolmatta ei tule, ainakaan saman katon alle. Onneksi lasteni isä on minulle tukena, vaikka hänellä on uusi elämä uuden naisen kanssa. Olemme vain ystäviä, kaipuuta entiseen ei ole kummankaan puolelta. Mutta minä vastaan lastemme elämästä, hän tukee jo siksi. Kaikki apu ja tuki kun on tarpeen!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/11/kotirauhan_rikkominen_tekstiviestein_on_rangaistava_teko_1126060.html
huom. vain siinä tapauksessa, kun vastaanottaja on kotona, viestittely on kotirauhan rikkomista. Ja lähettäjä on tietoinen vastaanottajan kotona olosta.
Ilmoituksesta en tiedä, ainakin voisit keskustella asiasta lastensuojeluviraston kanssa.
Mikäli mies on supliikki ja osaa antaa itsestään hyvän kuvan, saat hänen raivonsa niskoillesi ja ky. viranomainen toteaa kaiken olevan OK.
Oletettavasti mies etsii itselleen uuden lastenhoitajan mahdollisimman pian, joka miehen toivomusten mukaan alistuu mahdollisimman pian.
Laitan kuulumisia...
Olen nyt kohta 2 viikkoa asunut uudessa kodissa ja nauttinut. Lapset on myös ikionnellisia rauhasta.
Jotenkin ironista, mutta asumme samassa talossa päällekkäin lopulta, kiitos kunnan. Toistaiseksi hyvin on mennyt, kun on yhtä pidetty edelleen ilman lapsia. Mutta aika näyttää, milloin repee. Tänään jo, kun olin lasteni kanssa kaupoilla, laittoi viestiä ja kun vastasin hieman töykeästi takaisin, on sitten oltu ilta hiljaa eikä hyvää yötä toivotettu. Selvää mielenosoitusta!! Tuli rappukäytävässä vastaan, sanoi minulle moi, muttei pojalleni, joka tervehti. Siinä sen "aikuisen" miehen näkee... Sanoin jo aiemmin, etten jaksa sitten jokapäiväistä nuohoamista, niin en saa edes kaupoilla olla rauhassa, kun tasan tiesi, että menen.
No, kuten jo laitoin, aika näyttää!! Nyt on kuitenkin oma koti ja lukollinen ovi. Avaimia ei olla vaihdettu ENKÄ VAIHDA!!
Samanlainen mies löytyy täältäkin, tavaroiden rikkominen ei ole mitään. Ilmeisesti se kuuluu normaaliin käyttäytymiseen? Poliisien soitto "turhaan" on useiden viikkojen, peräti vuosien aihe-siitä pitää muistuttaa, kuinka väärin on tehty.