Millaiset taantumat kuuluvat normaaliin suhdekuvioon ja milloin ne ovat lopun alkua?
Ymmärrän kyllä, että aina ei ole elämä kuin silkkiä vaan ja stressi ja muut kiireet vievät ajatukset muualle ja sitä paitsi välillä on muutenkin luonnollista vähän ottaa aikalisää ja miettiä suhdetta jos ei muuten niin ihan vain yksikseen.
Olemme seurustelleet toista vuotta. Nyt monta viikkoa on tuntunut siltä, että suhteemme kantavana voimana oleva hellyys on vähentynyt eikä sitä voi aistia toisen sormenpäistä kuten ennen. Hellät sanat ovat myös harvenneet, meillä ei ole keskustelun aiheita vaan istumme hiljaa ja tapailemmekiin harvemmin (syy miehessä, selitykset järkeviä ja hyvin uskottavia). Vielä kesäkuussa kaikki oli hyvin ja tuntui että suhde oli ollut pari - kolme kuukautta erityisen hyvässä nousukiidossa, mikä tuntui hyvältä; emme ole kyllästymässä toisiimme vaan kiintymys lujittuu koko ajan. Mitään erityistä ei ole tapahtunut. Miehellä on ollut pari- kolme viikonloppua harrastusmenoja, joihin on kuulunut runsaasti huvittelua samanhenkisten kanssa mutta ei minulla ole mitään tietoa, onko siellä tapahtunut jotain.
Näen kyllä, että mies yrittää pitää suhdetta kasassa, kertoo välittävänsä mutta joskus ajattelen hänen tekevän niin ihan vaan saavuttaakseen vanhan tunnelman. Onhan sekin mahdollista, että kun huomaa ettei toinen ole mukana kuten ennen, alkaa vetäytyä itsekin ja toinen näkee sen ja perääntyy kun toinen ei näytä välittävän jne. oravanpyörä. Voi olla niinkin, että haluaisi olla yhdessä mutta tunteet ovat laimentuneet eikä niitä saa pakolla henkiin.
Joillakin suhteilla on määräaikansa. Ne täyttävät tavallaan jonkin tehtävän ja kun se on valmis, suhde on menneisyyttä. Me olimme seurustelun aloittaessamme juuri eronneita liitoista, jotka olivat olleet monta vuotta hellyydettömiä ja seksittömiä ja molemmat sellaisia, joissa oli roikuttu tulevasta erosta tietoisina yli kymmenen vuotta lasten vuoksi. Oli aivan mahtavaa, kun sai tuntea käsivarret ympärillään ja sai hellyyttä niin runsain mitoin ettei sitä melkein todeksi uskoa ja seksikin oli pitkän selibaatin jälkeen aktiivista ja hyvin onnistunutta. Onko siis menneisyydessä tullut ammottava aukko saatu peitettyä ja suhde on tehnyt tehtävänsä?
Pitkässä onnellisessa suhteessa olleet, kertokaapa millaisista notkahduksista huomimatta olette jatkaneet yhdessä.
Ymmärrän kyllä, että aina ei ole elämä kuin silkkiä vaan ja stressi ja muut kiireet vievät ajatukset muualle ja sitä paitsi välillä on muutenkin luonnollista vähän ottaa aikalisää ja miettiä suhdetta jos ei muuten niin ihan vain yksikseen.
Olemme seurustelleet toista vuotta. Nyt monta viikkoa on tuntunut siltä, että suhteemme kantavana voimana oleva hellyys on vähentynyt eikä sitä voi aistia toisen sormenpäistä kuten ennen. Hellät sanat ovat myös harvenneet, meillä ei ole keskustelun aiheita vaan istumme hiljaa ja tapailemmekiin harvemmin (syy miehessä, selitykset järkeviä ja hyvin uskottavia). Vielä kesäkuussa kaikki oli hyvin ja tuntui että suhde oli ollut pari - kolme kuukautta erityisen hyvässä nousukiidossa, mikä tuntui hyvältä; emme ole kyllästymässä toisiimme vaan kiintymys lujittuu koko ajan. Mitään erityistä ei ole tapahtunut. Miehellä on ollut pari- kolme viikonloppua harrastusmenoja, joihin on kuulunut runsaasti huvittelua samanhenkisten kanssa mutta ei minulla ole mitään tietoa, onko siellä tapahtunut jotain.
Näen kyllä, että mies yrittää pitää suhdetta kasassa, kertoo välittävänsä mutta joskus ajattelen hänen tekevän niin ihan vaan saavuttaakseen vanhan tunnelman. Onhan sekin mahdollista, että kun huomaa ettei toinen ole mukana kuten ennen, alkaa vetäytyä itsekin ja toinen näkee sen ja perääntyy kun toinen ei näytä välittävän jne. oravanpyörä. Voi olla niinkin, että haluaisi olla yhdessä mutta tunteet ovat laimentuneet eikä niitä saa pakolla henkiin.
Joillakin suhteilla on määräaikansa. Ne täyttävät tavallaan jonkin tehtävän ja kun se on valmis, suhde on menneisyyttä. Me olimme seurustelun aloittaessamme juuri eronneita liitoista, jotka olivat olleet monta vuotta hellyydettömiä ja seksittömiä ja molemmat sellaisia, joissa oli roikuttu tulevasta erosta tietoisina yli kymmenen vuotta lasten vuoksi. Oli aivan mahtavaa, kun sai tuntea käsivarret ympärillään ja sai hellyyttä niin runsain mitoin ettei sitä melkein todeksi uskoa ja seksikin oli pitkän selibaatin jälkeen aktiivista ja hyvin onnistunutta. Onko siis menneisyydessä tullut ammottava aukko saatu peitettyä ja suhde on tehnyt tehtävänsä?
Pitkässä onnellisessa suhteessa olleet, kertokaapa millaisista notkahduksista huomimatta olette jatkaneet yhdessä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aikasi on vaihtaa uuteen. Olethan luovuttaja tyyppiä. Rakastumisen hurmio on haihtumassa ja hehku hiipumassa, (arki = kirosana) koittamassa. Olet tyyppiesimerkki läheisriippuvaisuudesta ja yksinhuoltajasta. Pakko saada melaa mekkoon ja parisuhteessa kun omilla jaloilla ei ole mitään kantavuutta.
Tuota suhdetta jota läpi käyt, muut sanovat laastarisuhteeksi. Sen ei ole tarkoituskaan kestää ikuisesti. Vain läheisriippuvaiset tarvitsevat laastarisuhdetta pönkittämään itseään väärin peustein. Tasapainoinen olisi vastaavassa tilanteessa alkanut kehittämään itseään ja omia taitojaan. Ottanut urallaan uusia haasteita vastaan, ja ylennyt pari pykälää.
Rakastumisen huuma kestää pari vuotta jonka jälkeen alkaa (jos on alkaakseen) rakastaminen. Rakastaminen riippuu omasta tahdosta kun taas rakastuminen tulee kuin itsestään kemiallisena reaktiona... Mikäli haluatte jatkaa suhdetta, teidän on molempien panostettava entistä enemmän toisiinne ja nähtävä vaivaa suhteenne eteen. Rakastaminen on todella antoisaa silloin kun se on todellista, on mahtava tunne kun saa tehdä toisen onnelliseksi omalla rakkaudellaan ja tietää että toinen tuntee samoin. Minä siis tiedän, että toinen todella haluaa minut, haluaa olla kanssani, haluaa rakastaa minua ja saada vastarakkautta minulta. Rakastumisen huumassa saatetaan elää täysin kropan tuottamien aineiden antamassa huumassa, mutta rakastaminen on todellista ja se tuo suhteeseen Niin paljon enemmän sisältöä.. =) joka suhteessa on ylä- ja alamäkensä mutta on se sen arvoista, suosittelen!