MIksi en ansaitse onnea? Miksi en kelvannut sinulle? Miksi?
Seurustelimme viisi vuotta, yhdessä asuttiin kolme, kihloissa kaksi ja naimsiiin oli tarkoitus mennä reilun viikon kuluttua, kunnes pommi tuli taivaalta ja mies sanoi, ettei tiedä mitä haluaa. Pari viikkoa jahkaili: välillä sanoi joo ja sai mut taas uskomaan, toivomaan rakkauteemme, kunnes seuraavassa hetkessä ei taas teinnyt mitä haluaa. Tätä kesti muutaman kerran ja mä olin vielä niin typerä, kun uskoin mitä mies sanoo, valheitahan ne kaikki olivat. Ilmeisesti ei vaan uskaltanut sanoa ei, pelotti mitä elämä onkaan ilman minua.
Lopulta sanoi sen eiiiin. Tai miten siihen päädyttiinkään, mutta nyt on viimeinen ei. Enää ei mieltä muuteta, sen ymmärrän myös miehen viesteistä.
Syynä mahdollisesti tähän kaikkeen on toinen nainen. Ihastuminen, rakastuminen, ei kuulemma mitään ole heidän välillään ollut, mutta ei saa vaan tätä naista mielestään pois. On kuulemma yrittänyt ja miettinyt meidän elämää, mutta mikään ei auta. Mitään tuskin miehen ja tämän naisen välillä voisi olla, sillä eri maassa asuvat.
Ei mies minua ikinä tainnut rakastaakaan, ei näin tehdä ihmiselle ketä rakastetaan. Ei kuukausi ennen häitä mennä ja ihastuta toiseen naiseen.
Mua vaan sattuu niin kamalasti, mä en tiedä miten mä tästä selviän. Meillä on asunto irtisanottu, muutto oli tarkoitus olla uuteen asuntoon syyskuun alussa ja hääjärjestelyt ja kaikki. Koira on, mistä ei kumpikaan tahdo luopua. Miten mä voin enää ikinä nähdä miestä? Jos mä joudun säännöllisin väliajoin oleen hänen kanssaan tekemisissä, miten pääsen hänestä yli?
....
Miten selviän tästä? Miten voin enää keneenkään luottaa?
Seurustelimme viisi vuotta, yhdessä asuttiin kolme, kihloissa kaksi ja naimsiiin oli tarkoitus mennä reilun viikon kuluttua, kunnes pommi tuli taivaalta ja mies sanoi, ettei tiedä mitä haluaa. Pari viikkoa jahkaili: välillä sanoi joo ja sai mut taas uskomaan, toivomaan rakkauteemme, kunnes seuraavassa hetkessä ei taas teinnyt mitä haluaa. Tätä kesti muutaman kerran ja mä olin vielä niin typerä, kun uskoin mitä mies sanoo, valheitahan ne kaikki olivat. Ilmeisesti ei vaan uskaltanut sanoa ei, pelotti mitä elämä onkaan ilman minua.
Lopulta sanoi sen eiiiin. Tai miten siihen päädyttiinkään, mutta nyt on viimeinen ei. Enää ei mieltä muuteta, sen ymmärrän myös miehen viesteistä.
Syynä mahdollisesti tähän kaikkeen on toinen nainen. Ihastuminen, rakastuminen, ei kuulemma mitään ole heidän välillään ollut, mutta ei saa vaan tätä naista mielestään pois. On kuulemma yrittänyt ja miettinyt meidän elämää, mutta mikään ei auta. Mitään tuskin miehen ja tämän naisen välillä voisi olla, sillä eri maassa asuvat.
Ei mies minua ikinä tainnut rakastaakaan, ei näin tehdä ihmiselle ketä rakastetaan. Ei kuukausi ennen häitä mennä ja ihastuta toiseen naiseen.
Mua vaan sattuu niin kamalasti, mä en tiedä miten mä tästä selviän. Meillä on asunto irtisanottu, muutto oli tarkoitus olla uuteen asuntoon syyskuun alussa ja hääjärjestelyt ja kaikki. Koira on, mistä ei kumpikaan tahdo luopua. Miten mä voin enää ikinä nähdä miestä? Jos mä joudun säännöllisin väliajoin oleen hänen kanssaan tekemisissä, miten pääsen hänestä yli?
....
Miten selviän tästä? Miten voin enää keneenkään luottaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei oikeasti ole aina helppoa.
Sinua sattuu nyt. Sure surusi ja jatka kohti uusia seikkailuja. Pureudu suhteeseenne..Miehesi on luultavasti pitänyt sinua `hyävä ihmisenä`mutta hän on toiminut väärin aina jossain mutkassa ja omia tunteita ei voi määrätä.
Hän saattaa katuakin myöhemmin,kyse on kuitenkin vain rakastumisesta ei vielä rakkaudesta.. hyvä että oli rehellinen. Kyllä hän varmasti välittää mutta ei se sulje sitä pois että sinä olet loukkaantunut.
Kyllä siitä selviää. Auttaisiko sinua vastaukset ja jahkailu vai kertakaikkinen välien katkaisu...sitä sietää pohtia.
Tsemppiä ihan hirveästi. Juttele ihmisille, kerro ja sano että kuunnelkaa..sydän on multakin joskus särkynyt ja kyllä siitä pääsee yli ja itse sittemmin lopetin miehen rakastamisen koska emme sopineet yhteen vaikka aiemmin sydämeni särkikin. Elämä on niin ihmeellistä!! :) ja elämisen arvoista,..