Sinkkuudessa on ne hyvät puolensa....ja ne huonotkin. Mitäs kun sinkku rakastuu ja päässä käy kamppailu sinkkuilun hyvien puolien ja suhteen aloittamisen välillä.
Pitkään sinkkuna olleena miehenä ei suhteeseen ryhtyminen tunnu ihan helpolta ja jostainhan täytyy luopua jos suhteeseen ryhtyy. Toisaalta taas mietin, että jos en nyt tartu tähän tilaisuuteen, naiseen johon olen rakastunut niin meneekö tilaisuus ohi enkä enää tunne samoin ketään kohtaan ja joskus myöhemmin harmittelen, miksen "silloin joskus" tarttunut tilaisuuteen.
Onko vastaavia kokemuksia kenelläkään? Viihdyn sinkkuna (osaan ottaa ilon irti yhden yön jutuista) samalla olen hulluna /ihan mieletön vetovoima/ yhteen naiseen.
Pitkään sinkkuna olleena miehenä ei suhteeseen ryhtyminen tunnu ihan helpolta ja jostainhan täytyy luopua jos suhteeseen ryhtyy. Toisaalta taas mietin, että jos en nyt tartu tähän tilaisuuteen, naiseen johon olen rakastunut niin meneekö tilaisuus ohi enkä enää tunne samoin ketään kohtaan ja joskus myöhemmin harmittelen, miksen "silloin joskus" tarttunut tilaisuuteen.
Onko vastaavia kokemuksia kenelläkään? Viihdyn sinkkuna (osaan ottaa ilon irti yhden yön jutuista) samalla olen hulluna /ihan mieletön vetovoima/ yhteen naiseen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
"Sinkkuudessa on ne hyvät puolensa....ja ne huonotkin. Mitäs kun sinkku rakastuu ja päässä käy kamppailu sinkkuilun hyvien puolien ja suhteen aloittamisen välillä."
Missä asiassa nyt ei olisi hyviä ja huonoja puolia. Eläminen olisi viime kädessä melkoista pakkopullaa, jos kaikissa asioissa olisi vain hyviä puolia. Niin se vain menee...
"Pitkään sinkkuna olleena miehenä ei suhteeseen ryhtyminen tunnu ihan helpolta ja jostainhan täytyy luopua jos suhteeseen ryhtyy. Toisaalta taas mietin, että jos en nyt tartu tähän tilaisuuteen, naiseen johon olen rakastunut niin meneekö tilaisuus ohi enkä enää tunne samoin ketään kohtaan ja joskus myöhemmin harmittelen, miksen "silloin joskus" tarttunut tilaisuuteen."
No jaa. En nyt ihan heti keksi mitään sellaista, mistä tarvitsisi luopua varta vasten naisen vuoksi. Miksi naisen tulo elämään pitäisi olla iso muutos ? Kyse on ihan siitä, millaiseksi pari keskinäisen elämänsä rakentaa. Seesteisestä sinkkuelämästä siirtyminen parisuhde-elämään voi olla rankkaa, jos asettaa suhteelle suuria odotuksia ja vaatimuksia sekä laatii parisuhteelle aikatauluja.
Itse ainakin näen suhteen naisen kanssa pikemminkin mahdollisuutena tuoda elämään jotain uutta...
"Onko vastaavia kokemuksia kenelläkään? Viihdyn sinkkuna (osaan ottaa ilon irti yhden yön jutuista) samalla olen hulluna /ihan mieletön vetovoima/ yhteen naiseen."
Yhden yön jutuista en ole kiinnostunut, ja siksi vieraisiin pääsemisellä tai kaadoilla ei nyt ainakaan olisi merkitystä. Sitä paitsi, irtosuhteissa miehellä on aivan liian suuret riskit pelissä. Naiset voivat harrastaa irtosuhteita palvon vapaammin, mutta miehellä on aina riski joutua laskun maksajaksi, jos nainen niin haluaa.
En näe hohtoa irto-/seksisuhteissa, joissa ei ole aikomustakaan sitoutua. Oma valinta...
ymmärrän tuon kommenttisi. Ongelmani taitaa olla myös siinä, että olen niin paatunut sinkku että taidan pelätä muutosta. vaikka tämä nainen on ihan todellinen unelmien täyttymys, piinaa ajatus irtosuhteiden lopettamisesta. Jollain sairaalla tavalla niistä on tullut niin olennainen osa elämääni ja pidänkin sitä aika säälittävänä mutta silti näitä pohdin. Tämä nainen on kuitenkin koko ajan mielessäni jatiedän että menetän mahdollisuuteni jos pian en toimi. Vaikka tämä kuulostaisi ihan helpolta asialta, niin vittumainen tilanne minulle.
Jos irtosuhteista luopuminen on se ongelma, niin et ole rakastunut. Jatka nykyistä elämääsi, äläkä pilaa jälleen yhden naisen elämää pettämällä häntä niin kuin ihan varmasti teet, jos suhteen aloitat.
kokemuksia, kävin erittäin kovan taiston pääni sisällä tässä hiljattain kyseisen asian vuoksi,oli nainen tarjolla.
Valitsin vapauden, välillä olen katunutkin.Kyllähän elämäni olisi tänä päivänä ihan erinäköista jos olisin häneen tarttunut.
Valitsin itse vapauden, enkä ole katunut kun seuraa muutaman tutun pariskunnan eloa.
Häiden jälkeen vuosi menee kuherrellessa, mutta sitten alkaa harmaa arki ja kyllästyminen
No jaa, eivät suinkaan kaikki suhteet epäonnistu. Itsekin tiedän suhteita, jotka ovat olleet ainakin ulkopuolisen silmin jo alusta pitäen enempi "harmaata arkea". Se on sitten eri tarina, kuinka harmaaksi kukin sen arkensa kokee ja tekee...
Voisi melkein sanoa, että jos suhde on alkanut ns. jalat maassa, sillä on pitkällä aikavälillä myös parhaimmat selviämisen edellytykset. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että mitä suuremmat odotukset suhteelle ja kumppanille asetetaan, sitä suuremmat pettymykset jossain vaiheessa koetaan. Valitettavasti.
Mulle taas kävi niin, että vasta kun tosissaan tajusin etten koskaan tule tuntemaan samaa kuin yhteen naiseen, oli jo liian myöhäistä. Kolmisen vuotta tuli pidettyä enemmän tai vähemmän peliä, kiinnostus ei lopahtanut kummaltakaan mutta minäpä en tehnyt alotetta mihinkään sitoutumiseen. nainen löysi itselleen miehen. Koitin silti vielä ehdottaa oisko meidän pitänyt yrittää mutta sanoi minulle että oli liian myöhäistä. Minulla oli mahdollisuuteni ja aina ajattelen minkä menetyksen tein ja mistä syystä.....ihan niinkun tämä sinkkuna eläminen niiiiiin mukavaa olisi. nytpä näen tätä elämäni naista toisen mihen seurassa ja mietin että hän voisi olla minun tai ainakin olisimme voineet selvittää olisiko meillä ollut mahdollisuutta parisuhteeseen. näin miulla. neuvoisin miettimään seuraavaa viikonloppua pidemmälle ja tarttumaan rakkauteen jos sellainen mahdollisuus on. sinkkuus tuntui aivan mahtavalta aikansa, monta vuotta, mutta elämän tosiasiat valkenivat minulle liian myöhään. Edelleen olen sinkku, yhden illan juttuja ja valloituksia tulee tehtyä, heitä ketään kohtaan en tunne vastaavaa läheisyyttä ja himoa kuin tämän "rakkauteni " kanssa tunsin.
Kokeile parisuhdetta. Jollei toimi, siitä pääsee pois ja saat vapautesi ja irtosuhteesi takaisin, eikä mikään jää kaduttamaan (kai).
luultavasti pilaat suhteesi ennemmin tai myöhemmin hairahtumalla irtosuhteisiin. Mihinkäs tiikeri raidoistaan ja silleen.
Ainahan voi paikkakuntaa vaihtaa, et silleen.
yhden illan jutut voi itsestä tuntua joskus ihmeellisellä tavalla sopivalta jonkun aikaa. Tosiasia on, että ne kovettaa ja kylmettää ihmisen ja toista sukupuolta ei edes ajattele kun panona. olin sinkkuna kuutisen vuotta ja yhden illan jutusta tuli seksisuhde ja siitä parisuhde. Tunteet oli mukana alusta asti, oli aivan erilainen kuin muut yhden illan jutut. Ongelmana oli suhteen alussa juuri minun lukematon määrä yhden illan juttuja, toista osapuolta kun ei juuri imartele minun aikaisempi elämäni. Siitä ollaan kyllä äästy yli. Jos olisin aikoinani ollut viisas, olisin paremmin pitänyt huolta siitä ettei yhden illan juttuni olisi olleet niin "julkisia" että niistä niin monet tietävät. Hävettää oma käytös ja kaatajan maine. Parisuhteessa on parempi olla kuin sinkkuna, jolllain tavalla oma elämä tuntuu merkityksekkäämmältä. eikä yhden illan jutuilla tyydytetä kuin yksi tarve ja sekin hiukan kyseenalaisesti. Koittakaa seurustelua. Suhteesta pääsee aina pois. Voittaa yhdenillan jutut takuulla!!!
No sullahan vaikuttas olevan onnellisen parisuhteen eväät kasassa sitten. :D
(Hei kyllä se petollisuus ihmissuhteissa on ihan kaikkien ulottuvilla, ei toi nyt järin ovelaa vielä ole.)
Olenkohan vaan liian pehmeä kaveri, kun minusta parisuhteen kokeileminen tuolla lailla tuntuu aika ikävältä ajatellen sitä toista osapuolta... että jos toinen on täysillä tunteella mukana, ja sitten vaan itse toteaa, että muuten hyvä, mutta arvostan kuitenkin enemmän sitä, että saan jättää kalsarit lojumaan kylppärin lattialle, jos siltä tuntuu.
Riippuu minkä ikäinen olet. Seksielämää kun voi ihan rakentaa suhteessakin ja se voi olla hyvää, eihän siihen montaa tarvitse. Parasta mun seksielämä on suhteessa ollut, eikä missään yhden illan jutuissa. No, mutta se ei ole pointti, jos tykkää vapaasta pussien tyhjennyksestä ja pinta riittää, niin se on jees. Mutta muista ettei se jatku ikuisesti. Sinä vanhenet ja nyt kun syötetään että niitä naisia riittää vaan ja riittää... Niitä riittää poikkeuksellisen hyvännököisille ja menestyneille pitkään tuonne 5kymppiin. Suurimmalla osalla on otanta kaventunut, eli ne mitä saat tuossa 3kympin jälkeen alkaa olla pienempää valikoimaa. Muut vaatii jo jotain muutakin tai ovat jo varattuja. Tai sitten saat enää niitä vaihtelun haluisia varattuja porauslautalla. Se siitä, voip olla, ettei vaihtoehtoja riitä ikuisuuksiin.
Joten mieti kauanko sinulla on realistisesti aikaa. Jos aikaa on, sinä voit hyvinkin vielä rakastua... Tosin, kun ihminen oppii tavoille, niitä on vaikea muuttaa. Itse en huolisi enää 3kymppistä sinkku-panomiestä: se ei muutu. Se kyllästyy, pettää, ei kanna vastuuta eikä siitä ole perheen perustajaksi. Seurustella voin ns. turhan päiten 20-50-vuotiaitten kanssa, mutta en ota tosissaan enää siitä 3kympistä eteenpäin. Ne on tapoihinsa jämähtäneitä ja panomies siinä iässä on mitä on: eipä siihen kannata aikaansa haaskata.
Jotkut löytää rakkauden vielä vanhempinakin. Mutta on näitäkin, mitkä jämähtää. Sitten vanhoina ukkoina isketään enää pubiruusuja, itsekkyys ja lapsellisuus on ainoat mitkä on samaa luokkaa kun nuorena, ja sitten alkoholisteina surraan. Osa ei tajua koskaan, että ne parhaat päivät menivät jo. Varo sitä ansaa: kun on suosittu, niinkin voi käydä ja etenkin miehille, koska miesten perässä naiset juoksee ja tuntuu että "kiirettä ei ole koskaan" koska mies muka voi saada perheen minkä ikäisenä vain... No, periaatteessa voikin... Käytäntö on toinen juttu.
Mieti, mikä on ansa ja mikä ei. Saako sitoutumalla vapauden, voiko seksi parantua parisuhteessa, ja mitä suhteelta sitten haluaisit ja mistä olet valmis luopumaan. Tai että onko aikaa, ja petätkö itseäsi, ja ehkä naistakin, jos alat suhteeseen.
Hei, hyvä teksti tuo edelinen. Totta, aika käy vähiin sinkuilta ja jos johonkin oppii niin vaikea on enää pois oppia. miettikää kumpi on tärkeämpää, kokemusten kerääminen 20-45 vuotiaana ja loppuelämän katkeruus. Mitä jää jos voi keski-ikäisenä ajatella että tulipahan nussittua niin montaa eri ihmistä vai onko parempi jos rinnalla on ihminen jonka kanssa voi pohtia mitä tekisimme seuraavana viikonloppuna, mihin lähtisimme lomalle ym. Markkinat parisuhteeseen on ohi usein juuri silloin kun itse ajattelee että onpas mukavaa tämä sinkkuelämä. Etenkin monet miehet huomaavat tuossa 45 v iässä että ovat haaskanneet aikansa mihin, haaskoihin, ovat yksinäisiä, baareissa ei jaksa enää juosta eikä enää saakkaan nuoria ja nättejä. Jos pystytte sitoutumaan, tehkää niin. Jos ette pysty, lakatkaa leikkimästä ihmisillä ja runkatkaa!!!
Miten pitää edes miettiä sinkkuuden ja parisuhteen välillä!!!!! Ei ihmisen ole hyvä olla yksin. Jotkut pitkään sinkkuna olleet ehkä kuvittelevat näin muttta se johtuu siitä etteivät enää muista minkälaista on parisuhteessa. Voittaako mikään sitä kun keskellä yötä havahtuu puolihereille ja voi ottaa tutun vartalon syleilyyn....näin esimerkiksi tämä tuli nyt yhtäkkiä mieleen koska itse heräsin viime yönä ja juuri näin tein ja ymmärsin olevani onnellinen.
Parisuhteessa voi oppia itsestään, pitää hauskaa toisen kanssa, tukea toista ja saada tukea, tuntea lämpöä ja rakkautta, riidellä ja kiisetllä ja sopia taas. POhtia tulevaisuutta ja muistella menneitä. Nyt kaikki sinkut parisuhteeseen....ja vielä, sitä oikeaa ei ole olemassa, se on myytti, joten jos pidät jostain ihmisestä, koet ettet halua häntä loukata, arvostat häntä ja viihdyt hänen seurassaan, olet rakastunut, onneksi olkoon!!
Ei parisuhde ole mikään lopullinen juttu. kannattaa koittaa, mitään ei häviä!
on sinkkuus vaan niin mukavaa aikaa......mutta ei loputtomiin. Ehkä viimeistään silloin kuuluisi katsastella parisuhdemarkkinoita kun on eväät paatuneeksi sinkuksi, koska siitä ei enää paluuta ole. Ehkä muutama vuosi on vielä "terveellinen" sinnkuaika, jos vieläkään ei parisuhde kiinnosta ja sinkkuelämä tuntuu niin mukavalta, voi todeta itsensä melko kylmäksi ihmiseksi jos ei mitään AITOA läheisyyden kaipuuta ala tuntua. (kun mitkään yhden yön jutut eivät kyllä tyydytä ei naisen eikä miehen tarvetta kosketukselle, läheisyydelle ja hellyydelle)
Samaa mieltä, parisuhde voittaa sinkkuuden mennen tullen! Parisuhde voi olla ihan vaan seurustelua, ei sen heti tarvitse tarkoittaa avioliittoa ja yhdessä asumista ym. elinikäöistä sitoutumista. kaksin on parempi, ja yksi oikeasti valittu voittaa kaikki seksin takia baarista napatut mennen tullen.
minä en parisuhteista perusta. Saattaa uulostaa tylyltä, mutta minä haluan elää itselleni en kenellekään muulle. Sinkkuna saa seksiä, en väitä että yhtä hyvää tai yhtä paljon kuin parisuhteessa mutta se on kuitenkin ainoa asia mitä vastakkaiselta sukupuolelta kaipaan.
voi venäjä! kyllä parisuhteessakin ihan itselleen saa elää, tervetuloa tähän aikaan!!!!!!!!! ja jos ihan totta et vastakkaiselta sukupuolelta muuta halua kuin seksiä, toivottavasti saat sitä aina vaan vähemmän ja vähemmän kunnes et enää ollenkaan. Siinäpä sitten sopii miettiä onko se sinkkuelämä niin hienoa.
parisuhde parempi. Minä ajattelen että ihmiset ovat sinkkuina vähän aikaa ja etsiskelevät pysyvämpää suhdetta. Siinä sinnkkuillessa sitten seksisuhteita tai yhden yön juttuja. Jos sinkkuus on valinta, ihmisellä on joku ongelma ja siinä tapauksessa hyvä ettei ryhdy parisuhteeseen ja pilaa jonkun toisenkin elämää.
Ootko miettinyt miksi olet sinkku? Pikkuisen erilaista asennetta olisi ehkä hyvä pohtia jos pitää edes miettiä sinkkuuden ja parisuhteen välillä!! Parisuhde on elämän suola.
On parisuhteessa kaikkki vaan niin paljon helpompaa, on kumppani, seuraa, seksiä, ja kaikenkaikkiaan joku jonka kanssa jakaa asioita ja voi tehdä yhdessä kaikenmoista. ja on myös aikaa olla yksin, tilaa jota tarvitsee, omia juttuja ymym, mutta kuitenkin ihminen jonka viereen mukahtaa ja jonka vierestä herätä. Eikä ole ollenkaan yksinäistä.....ja kun parisuhde sitten etenee tähän yhteenmuuttion, kuten miulla, ei voi olla sanomatta, että talouden jakaminenhan on niinkuin rahaa pistäisi pankkiin, kuluja kun on hoitamassa kaksi ihmistä, kunpi enemmän ja kumpi vähemmän mutta kuitenkin.