Onko kenelläkään kokemusta siitä, että lapset joutuvat vanhempiensa riitoihin osallisiksi tai riitojen keskelle?
Puolisoni saattaa joskus suuttua vanhimmalle lapselleni itseni sijasta, varsinkin jos tämä menee häntä lähelle riitatilanteessa tai muutenkin. Kaikkein parasta tietenkin olisi, kun mitään riitoja ei koskaan olisi, mutta realistisesti en usko että se on mahdollista. Ja kun riita syntyy, lapset ovat usein väkisinkin siinä keskellä, kuten kaikissa muissakin tilanteissa. Minusta pitäisi osata riidellä kuitenkin niin, etteivät lapset joudu siitä kärsimään, mutta se on vaikea toteuttaa. Olen huolissani riitojen vaikutuksista lapsiin, varsinkin jos he joutuvat jollain tavalla riitojen kohteeksi. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia tai tietoa, miten se voi vaikuttaa lapsiin? Mikä voisi auttaa riitatilanteissa? Omat vanhempani eivät koskaan riidelleet (en ainakaan muista) lapsuuden kodissani, joten kai täysi riidattomuuskin on mahdollista.
Puolisoni saattaa joskus suuttua vanhimmalle lapselleni itseni sijasta, varsinkin jos tämä menee häntä lähelle riitatilanteessa tai muutenkin. Kaikkein parasta tietenkin olisi, kun mitään riitoja ei koskaan olisi, mutta realistisesti en usko että se on mahdollista. Ja kun riita syntyy, lapset ovat usein väkisinkin siinä keskellä, kuten kaikissa muissakin tilanteissa. Minusta pitäisi osata riidellä kuitenkin niin, etteivät lapset joudu siitä kärsimään, mutta se on vaikea toteuttaa. Olen huolissani riitojen vaikutuksista lapsiin, varsinkin jos he joutuvat jollain tavalla riitojen kohteeksi. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia tai tietoa, miten se voi vaikuttaa lapsiin? Mikä voisi auttaa riitatilanteissa? Omat vanhempani eivät koskaan riidelleet (en ainakaan muista) lapsuuden kodissani, joten kai täysi riidattomuuskin on mahdollista.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Lapsi ei ole puolisosi oma. Olet siis haavoittuvainen lapsesi kautta, hän ei. Suhteesi tulee vahingoittamaan lapsiasi myöhemmin, todellakin pahasti jatkuessaan. Lopeta se. Lapsiesi vuoksi. Ole heille äiti, ainoa vanhempi jotta heillä olisi edes yksi johon voi luottaa. Lasten pitäisi tulla ensin, eikä sinun halusi saada melaa mekkoon.
Ei miehet välitä muiden kersoista, miksi välittäisivätkään? Aina eivät välitä edes omistaankaan....
Yksi keino on, että kun puolisosi aloittaa riitelyn niin ilmoitat, että keskustellaan asiasta, kun lapset ovat nukkumassa. Jos hän edelleen haastaa ja kinaa niin pysyt vain tiukkana, ettet NYT riitele/kinaa vaan vasta illalla. Poistu vaikka huoneesta ja kieltäydy keskustelemasta. Epäreilu on tuo mies, jos lapselle rähjää sinun sijastasi. SINUN kuuluu pitää lastesi puolta ja ilmoittaa miehelle, ettei lapsellesi puhuta noin. Jos mies ei opi tavoille niin laita luppakorva liukuhihnalle vaan...
Lapsi on miehen oma.
En ole pettänyt miestäni koskaan saati että olisi joku suhde.
En myöskään ole hankkinut lapsiani miehen tietämättä, niin että
senkään suhteen ei pitäisi olla valittamista.
Lapset tulevat minulle ensin ja juuri sen tähden en ymmärrä mieheni käytöstä.
hei,
miehet pääsee aina ja kaikessa aika iisiisti,näin maalais-/helsinki järjellä ajateltuna. ?!
Omasta mielestä,jokaisella naisella on oltava...perus puolustus mekanismit.
kun joku tAI/JOKIN... EI OLE OK...
LOPETA AINAKIN.....SE SUHDE
Mieti miten ulkopuoliseksi hän itsensä tuntee jos lapset turvautuvat vain sinuun, ärtyneenä se ulkopuolisuuden tunne purkautuu myös lapsiin. Ei ole kiva olla se iso paha susi porsaslauman keskellä.
RIITELY KUULUU ARKIPÄIVÄÄN ELLEI SE OLE VÄKIVALTAISTA JA JATKUVAA,,,,
VAI OLISKO PAREMPI ETTÄ MIEHESI OLISI NÖSSÖ ?
LAPSSIEN KAUTTA EI PITÄISI RIIDELLÄ , EI MYÖSKÄÄN SINUN....
Ihan vain tässä tapauksessa siksi ettei tule väärinkäsityksiä.
Aloittamassasi ketjussa kirjoitit:
"Puolisoni saattaa joskus suuttua vanhimmalle lapselleni itseni sijasta"
Se tarkoittaa sitä että puoliso on sinun ja lapsi on sinun.
Vanhimmalle lapselleni = minun vanhimmalle lapselleni, ei vanhimmalle lapsellemme.
Tästä päättelisin että koko hommassa on jotain vialla
koska lapset ovat sinun vaikka heillä on isäkin samassa tekstissä sinun puolisonasi.
pelle Mun kaveri ei tiiä onko sen lapsi ees sen silti se siitä välittää ja on hänelle kuin isä
riitely kuuluu sinun arkipäivääsi, mutta kaikkien arkipäivään riitely ei todellakaan kuulu. Ja mieheni ei todellakaan ole mikään nössö sen kummemmin kuin minäkään.
miksi pitäisi riidellä? kysyn tätä siksi, että sinulle se taitaa olla ihan säännöllistä. ei minua ainakaan riitely kiinnosta. kyllä minulle riittää ihan rauhallinen perhe-elämä ilman riitoja. onneksi meillä ei riidellä. korkeintaan yksi-kaksi riitaa vuodessa olla, mutta ei silloinkaa huudeta kuin viitapirut.
Mun mies ainakin rakastaa mun lasta kuin omaansa, se on aivan ihanaa. Älä viitsi yleistää kun et tiedä kaikkea.
Miten ois jos te voisitte jutella kahden kesken, lapset mummollan kylään. Avoin keskustelu kahden aikuisen kesken, pelisäännöt ettei lasten aikana riidellä. Asiat voi keskustella myöhemminkin ettei tarvi lasten aikana miehen alkaa kiukutteleen, ensinnäkin olla se aikuinen, esimerkki miehesi siis. Tietenkin aina ei jaksa kivahtamatta, mut jos lapset lähellä niin voi poistua paikalta, kumpikin. Ei käynyt esiin oletteko uusioperhe vai yhteiset lapset. Kyllä se vaikuttaa lapsiin saatta ilmetä murrosiässä jne, jos riitely jatkuu alkaa lapsetkin oireileen, mitä vanhempia lapset on niin alkavat ottaan kantaa riitoihin ja sitten on keitto valmis..Tsemppiä koittakaa selvittää ajoissa asiat ennenkun menee yli.!
Hei,hyvä kun kirjoitit. Omasta mielestäni uusi miehesi ei hyväksy lasta entisestä avioliiitostasi.
Toinen ,että ...jätä heti mies joka käyttäyttyy noin.
Minä en ainakaan ...jatkais koska lapset on nu´mero 1.
Yst.terv:MM
minuun
Lapset eivät ole keskellä,harrastaessasi miehesi kanssa seksiä,miksi sitten otatte lapset riitelyn keskelle?
Mulla tuli ero ja akka otti uuden äijän äijä tappeli exäni kans ja satutti ohessa myös lastani asia tuli tietooni jonkin ajan kuluttua. NYT ÄIJÄ AJELEE RULLATUOLILLA LOPPUELÄMÄNSÄ oli kuulemma törmännyt ja kaatunut pimeässä eikä exäkään viitsinyt katella ja vaihdella vaippoja sille otti ja jätti sen.Eli kädet taskuun ja suut suppuun lasten aikana!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
EDELLISEN VIESTIN LÄHETTÄJÄN IP OSOITE ON JÄLJITETTY JA ILMOITETTU VIRANOMAISILLE
NO HYVÄ KAIKKEE TEKIN USKOTTE NÄILLÄ SATU SIVUILLA!!!!!!!!!!!!!
ei lasten aikana saa riidellä menkää vaikka ulos tai hakkaan puita liiteriin niin teki mun isänikin
Sais tehdä jossain muualla eikä antaa lasten kuunnella riitoja.
Ei täälläkään täydellisen riidattomasti eletä :) . Ja kyllä lapset joutuvat kuuntelemaan riitaa ja itse kyllä kuulin monta riitaa lapsuudenkodissani. Ei olla miehen kanssa niin suuria ihmisiä, että pystyisimme hillitsemään joka tilanteessa. Mun mielestäni jokaisen vaan täytyy oppia tuntemaan itsensä ja parisuhteensa niin että voi ne jälkivaikutukset välttää. - Lapsiahan ei saa ottaa riitaan mukaan!!!
Jos ovat lapset riitaa kuulleet ovat myös kuulleet riidan sopimisia ja kyllä pahat tilanteet käydään sitten rauhallisemmin läpi ja muistetaan sanoa että lapsilla ei ollut taaskaan mitään osuutta asiassa...
Riidattomat ihmisetkään eivät ole kokemukseni mukaan ihan helppoja - osa heistä ei toki riitele, mutta jättää toisaalta kaikki hankalat asiat käsittelemättä ja vähättelee ihmisiä jotka vaivautuvat vaikka riidan uhallakin selvittämään haasteet.
Kyse lapsiperheissä on mielestäni siis jälkihoidosta.
Mielestäni lasten pitäisi kyllä nähdä vanhempien riitelyä koska parisuhteessa tulee aina ristiriitoja ja lasten tulisi oppia, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Riitoja on, mutta riidat myös sovitaan ja riita ole mikään maailmanloppu, vaan vanhemmat tykkäävät toisistan kumminkin.
Itse koen kärsineeni siitä että lapsuus kodissamme ei ikänä riidelty, tai ainakaan en nähnyt sellaista. Eli en oppinut riitelemään ja se taas johti siihen että asioita ei oikein ikinä selvitetty loppuun. Ja kun asioita ei selvitetä, niin ne kasautuvat ja jossain vaiheessa tulevat kupin reunat vastaan. Erohan siinä tuli silloin ja siitä lapsille vasta kärsimys tulikin. Ne kun pakkaavat tykätä molemmista vanhemmista yhtä paljon.
Riidelkää ja sopikaa, se on neuvoni tähän..
Tuskin vanhempasikaan olivat joka asiasta samaa mieltä, on täysi mahdottomuus ettei riitoja tulisi, eri asia miten ne hoidetaan. Lapsille on väärin opettaa että äiti ja isä on aina samaa mieltä, ja lapset oppivat riitelemisen taidon kotonaan. Yleensä ja normaalisti on asiat mitkä riitelee ei ihmiset, että kannattaa miettiä teidän kummankin miten erimielisyydet hoidatte. Lapsia ei vedetä aikuisten asioihin mukaan eikä välikappaleiksi, muuten kyllä lapset eivät vaurioidu jos vanhemmat ovat erimieltä ja osaavat riitansa huutamatta ja ilman väkivaltaa hoitaa ja SOPIA myös.
Se on yksinkertaisesti niin,että jatkuva riitely lasten nähden ja kuullen on LASTEN PAHOINPITELYÄ. Siitä seuraa lasten kehitykselle erilaisia vaurioita .Sitten aikuisena on vaikea elää erilaisten oireiden ja tunne-elämän vaikeuksien kanssa. Kierre on valmis. Ja he taas aikuisena ei osaa elää sopusointuisina omassa elämässään.Jos olette vastuullisia vanhempia, haette apua ja tukea ongelmiinne lastenne parhaaksi. Ja muistakaa näyttää lapsillenne,että riidan jälkeen sovitte. Itae kärsin edelleen siitä,että elin perheessä ,jossa ei osattu kommunikoida muuten kuin riitelemällä. Antakaa lapsillenne parempaa. T. Mummu
Vanhempani riitelivät ja huusivat toisilleen koko lapsuuden niin paljon, että en tänä päivänäkään kestä ihmisten huutoa tai riitelyä ja saan paniikkihäiriökohtauksen.
Alle kouluikäisenä satuin taas paikalle kun ukko ja muori tappeli. Olivat saatanan mustasukkasia toisilleen ja toinen vielä kuljeksi juopottelemassa.... pyysin niitä oleman tappelematta ja ne rupes heittelemään mua esineillä ja ajoivat pois: Nää ei oo pentujen juttuja! Voi että lasta vitutti!!! Onneks ei tarvii ite tapella oman eukon kanssa, ja oon muistanu pienemmätkin riitelyt kakaroiden ulottumattomissa riidellä. Sen verran sattu että en halua omien lapsukaisten sitä kokea!
Jos teillä on kaksi tietokonetta, riidelkää keskenänne pikaviestimen välityksellä. Tai sitten voisitte riidellä paperilappujen välityksellä.
Okei, ei ehkä parhaimpia ideoita, mutta ainakaan lasten ei tarvitsisi kuunnella sitä raivokasta huutoa, minkä tiedän kokemuksesta olevan todella rasittavaa ja pelottavaakin. Parasta olisi tietenkin keskustella rauhallisesti asioista, mutta ei se taida aina olla niin helppoa...
Aina ensin! Jos lapset joutuvat kuuntelemaan riitojanne, niin olette järkyttävän itsekkäitä. Käsittämätöntä, että vielä tämän päivän Suomesta löytyy joku hölmö, joka antaa lasten kuunnella riitoja. Suurempaa itsekkyyttä ei ole olemassakaan kuin se, että täytyy saada sanottua heti mitä mieltä mistäkin on, vaikka se toisi mukanaan riidan lasten keskelle.
Tehkää itsellenne palvelus ja ottakaa selvää mitä riitojen kuuntelu tekee lapsen psyykkeelle. Jos omassa lapsuudessa jouduitte kuuntelemaan vanhempien riitoja, niin mikä ihmeen selitys/ oikeutus se on tehdä samoin? Laittakaa kyseinen ketju heti katki ja kehittäkää joku muu tapa keskustella.
Itse olen kuunnellut koko lapsuuteni ajan vanhempien riitelyä ja päätin jo silloin, että itse en samaan loveen lankea. Jos pitää riidellä, niin hankkikaa ammattiapua. Riitelyä ei ole (vaikka moni voikin olla eri mieltä) mitenkään itsetarkoitus avioliitossa. Sille ei yksinkertaisesti ole perusteita aikuisessa elämässä. Eri mieltä voi olla ja pitääkin olla, mutta se ei tarkoita sitä, että lapselliseen tapaan reagoidaan toisen sanomisiin vain siksi, että on saatava sanoa oma mielipide ja mieluiten saatava vielä se viimeinen sana. Huonon itsetunnon kohottamista tuollainen käytös.
Minulle ainakin vanhempien riitely aiheutti sen, että jos kokonaan toiset ihmiset alkavat riidellä missä tahansa tilanteessa, tulee itselle todella paha olo ja muistikuvia lapsuudesta. Muutenkin olen herkkä huutamiselle ja äänen korottamiselle.
Kun riidellään niin ei haukuta toisita eikä loukata. Lapsi oppii näkemään, että vanhemmat selvittää erimielisyyksiä joskus kiivaastikkin väitellen ja tunteet nousevat pintaan. Meilä 4 vee esikoinen on mukana myös sitten, kun riita laantuu ja setvimme tunne myllerryksen oppeja tunnustamme että mopo lähti käsistä.
Opettelemme siis yhdessä käsittelemään vaikeita asioita ja niihin liittyviä tunteita. Kasvukivut sattuvat joskus, mutta sellaista tää elämä on. Toivottavasti osaamme riidellä niin, että opimme itsekin niistä riidoista jotakin itsestämme.
Olemme huomanneet, että aina kun meille syntyy riita (yhdessä on oltu jo 17 vuotta joten pari riitaa on ehditty riidellä jo), laukaisijana toimii jokin toive tai odotus, joka ei tule kohdatuksi. Lopulta tilanne on sellainen, että kun oikein analysoidaan mitä on tapahtunut, niin siinä toisessa tahi olosuhteissa ei olekaan vikaa vaikka ne ovat saattaneet tuntua epäreiluilta. Ainoa missä on mätää on meidän odotukset ja toiveet.
Bottomline jos odotuksemme ja todellisuus ovat ristiriidassa keskenään, kannattaa keskittyä tarkastelemaan omia odotuksiaan, kjoska niitä on helpompi muokata kuin ympäröivää todellisuutta.
Riidat kuuluu elämään. Mutta riidat on myös sovittava. Jos vanhemmat riitelevät lasten nähden, on lasten myös nähtävä, että lopuksi riidat sovitaan.
Itse sain kärsiä kamalasta, pelottavasta ja ahdistavasta vanhempien riitelystä kodissani lähes koko nuoruuteni 4-20 vuotiaaksi, ja se traumatisoi minua ja vaikuttaa pahasti elämään edelleen. Selvinnyt olen näin hyvin vain koska olen fiksu ja hyvä tyyppi itse - toiset taas muuttuvat itse väkivaltaisiksi yms. Jos lapsesi ovat sitä mieltä, että erotkaa, niin tee niin.
Silloin kun teillä ei ole riitaa, niin puhu miehellesi ettei lapsia sotkettaisi riitelyyn. Myös lapsille voi sanoa etukäteen että silloin kun isä ja äiti riitelee, niin pysyttelevät poissa jaloista.
Mistä ne riidat alkaa ja ovatko jatkuvia. Niitä voi ennaltaehkäistä nielemällä itse kiukkunsa.
Joskus on ihan hyvä riidellä jos ei muuten saa sanottavaansa sanotuksi. Kun on riidoissa niin silloin yleensä puhutaan suu puhtaaksi ja se puhdistaa ilmaa niinsanotusti.
Itse olen myös elänyt sen, että vanhemmat aloittavat riitelyn kuudelta aamulla, uhkaavat toisiaan poliisilla ja häätävät toinen toistaan yhteisestä kodista. Kuitenkin usein menivät riitelemään ulos, ettei minun ja siskoni tarvinnut kuulla. En silti ole mitenkään traumatisoitunut, saati syytä itseäni vanhempieni erosta. Olen lähinnä helpottunut että se riitely loppui kutakuinkin nopeasti. Eniten sattui se, että heillä meni kaikki energia siihen riitelyyn. Minun ja siskoni kanssa leikkimiselle ei jäänyt paljoakaan aikaa, monesti muistan äitini vain sanoneen "Ei tänä iltana" kun pyysin iltasatua.
Joten jos on jossain tilanteessa aivan pakko korottaa ääntä ja riidellä, niin ulos!
todella vittumaista,tiedän koska entin akka oli samanlainen.Käytti lasta riidan välikappaleena.
Lapsesi varmaan tulee siihen tilanteeseen mukaan kun hän toivoo että riita loppuisi ja eläi-
sitte kunnon elämää.Ihan oikeesti,heitä pihalle ukkos vaikka itelle se tekis kipeetä tai ainakin
vuodeksi asumaan eri osoitteeseen.
Itselläni vähän samankaltaisia kokemuksia mutta kylläkin uusio perheestä. Eli oli riitoja ja käytiin sen vuoksi terapiassakin.Itse olin sitä mieltä ettei lasten aikana saa riidellä,toinen sitä mieltä että tottakai lasten pitää nähdä elämä semmosena kun se on. No,terapiassa kyllä selvisi ettei lasten aikana saa riidellä että ne riidat pitää saada loppumaan.Meillä oli siis vaan kovaa äänenkäyttöä, ei fyysistä väkivaltaa. Tietysti lasten ikäkin vaikuttaa jonkinverran mutta jos ei osaa riidellä nätisti niin parempi olla riitelemättä ollenkaan.Niistä riidoista voi jäädä lapsiin jälkiä jotka näkyvät vasta vuosien päästä.
juuri suuriin avioerotilastoihin!!!
Kuten vanhempasikin ovat osoittaneet, ratkaisu on: Älkää riidelkö. Tämä tosin tuskin onnistunee niin moderneilta suomalaisilta nykynaisilta, jotka vannovat riitelyn nimeen modernin parisuhteen "hoitomuotona". Sanonpahan vaan teille: haistakaa huilu :)
Meillä oli sama tilanne joku aika sitten, mutta se helpotti, kun alettiin vaan iltaisin jutella vaikeista asiaoista lasten mentyä nukkumaan. Nyt ei olla sitten riidelty pitkään aikaan, kun ei ole tavallaan aihetta :)
Oletkin saanut jo paljon hyviä vastauksia. Normaali satunnainen riitely ei lasta vahingoita, varsinkin jos pääsevät näkemään että asiat sovitaan ja elämä jatkuu vaikka onkin erimielisyyksiä. Hyvä olisi opetella (ja opettaa lapsi) riitelemään rakentavasti, ja jos aivan hillitön raivo iskee, mieluummin mennä pahimman ajaksi tamppaamaan vaikka mattoja tai lenkille. Riidat ja erimielisyydet kuuluvat elämään, ja lasten pitää oppia myös se puoli elämästä, vanhempien antaa valmiuksia lapsille käsitellä näitäkin asioita.
Kokonaan toinen asia on sitten jatkuva riitely ja väkivaltainen yms. tunteiden purkaminen. Sellainen jatkuva ilmapiiri kotona, riitaisuus, väkivaltaisuus, pelon ilmapiiri on omiaan tuhoamaan lapsen perusturvallisuuden. Siihen usein liittyy myös muuta kuin "pelkkää" riitelyä, lasten tarpeiden laiminlyöntiä, vanhempien etäiset välit ... lapsi näkee hyvin vähän läheisyyttä ja lämpöä.
Ihan totta että joskus joutuu puolustamaan omia näkemyksiä äänekkäästikkin, eikä aina pidä antaa periksi. Se vaan ettei kumpikaan saa kohottaa sitä käsivartta iskuun. Usein kyllä on ettei osata selittää omaa näkemystä, ja tulosta yritetään saada ainoastaan ääntä korottamalla. Täytyyhän sitä joskus riidellä ja olla erimielisyyksiä. Jos kokoajan toinen vaan myöntelisi tai myötäilisi, niin ei sekään varmaan kivaa olisi.
Kyllä aikuisen ihmisen pitää osaa selvittää erimielisyydet rakentavalla tavalla, niin että lapsi saa siitä oppia, kuinka asioita ratkotaan terveellä tavalla ja sitten sovitaan. Jos riidat ovat jatkuvasti liian suuria, ilman että niitä pystyttäisiin asiallisesti hoitamaan, on suhteessa jokin todella pahasti pielessä. Ja sellainen ilmapiiri ei ole todellakaan hyvä kenellekään.
Ja suurimmat kriisi tilanteet on hoidettava ilman lapsia, siis silloin kun kontrolli meinaa pettää. Terve aikuinen kyllä pystyy ajattelemaan niin, että asettaa lapsensa etusijalle ja hillitsee tunteensa, vaikka sitten poistumalla tilanteesta.
Jatkuvassa riita ilmapiirissä lapsi ei tunne oloaan turvalliseksi ja se aiheuttaa paljon ongelmia ja pelkoja lapsen kasvaessa.
Koti pitää olla lapselle sellainen, missä ei tarvitse PELÄTÄ!!!
Nyt järki käteen ja menkää vaikka jolleen vihan hallinta terapialle tai sitten eri teille!
Haukkumis/rääkymis-riidatonta elämää ja turvallista ilmapiiriä lapsillenne!
Se että usein tunteet menee järjen edelle kuuluu ihmisyyteen. Toisen on aina annettava periksi, sillä muuten riita ei lopu. Etujärjestöt riitauttaa aviopuolisoita keskenään kannustamalla toista olemaan antamatta periksi, jolloin hän muka olisi alistettu.
Eikä nykyään edes ajatella lapsia. Parisuhteissakin menee henkilökohtaiset tarpeet lasten edelle.
Se on käsittämätöntä, mitä kaikkea joskus joutuu kuuntelemaan toisen suusta.
Lapsetkin ymmärtää niistä jutuista päivä päivältä enemmän.
Sitten kun pyytää toista poistumaan rauhoittumaan, niin se ei edes suostu
menemään. Mitä siinä sit voi enää tehdä?
Yrittää parhaansa vaan ettei koskaan sano mitään vastaan tai oo eri mieltä.