unelmista totta

Mitä v*tt*a! Ja vieläpä kehtaa ylpeillä tekoaan. Tolla muijalla ei oo kaikki kotona..

Joo, lapsi on vielä ok, mutta kuinka pitkään ne "sun isäs on mahtava tyyppi!" -puheet riittävät lapselle? Entäs kun lapsi tajuaa kuinka itsekäs hänen äitinsä aikoinaan oli, kun päätöksellään päätti lapsen puolesta ettei isä tule olemaan osa hänen nuoruuttaan, vaan pelkkä siittäjä.

Mutta joo, pääasia että naisella on kivaa ja hän sai oman kultamussukan kun sellaisen päätti haluta. Lapsen etu tulee vasta "Afrikka on tosi cool ja mä haluaan NYT lapsen" -äidin tarpeiden jälkeen.

Kivaa on ja musa soi kirjoitti:

Joo, lapsi on vielä ok, mutta kuinka pitkään ne "sun isäs on mahtava tyyppi!" -puheet riittävät lapselle? Entäs kun lapsi tajuaa kuinka itsekäs hänen äitinsä aikoinaan oli, kun päätöksellään päätti lapsen puolesta ettei isä tule olemaan osa hänen nuoruuttaan, vaan pelkkä siittäjä.

Mutta joo, pääasia että naisella on kivaa ja hän sai oman kultamussukan kun sellaisen päätti haluta. Lapsen etu tulee vasta "Afrikka on tosi cool ja mä haluaan NYT lapsen" -äidin tarpeiden jälkeen.

Käytännössä isättömänä kasvaminen on kova paikka, etenkin siinä vaiheessa, kun kiusaaminen koulussa todella alkaa, tuon ikäiset kaverit ovat vielä luonnostaan suvaitsevaisia, mutta muutama vuosi lisää, niin kaikki voi olla toisin... Kasvava poika kaipaa niitä isä-poikakokemuksia, kun käydään yhdessä kalassa tai kun opetellaan käyttämään kirvestä ja sahaa, saa tehdä ihan itse, mutta isän tukemana.
Veikkaan vaikeuksia myös silloin kun pitäisi alkaa oppia miten tullaan pojasta nuoreksi mieheksi. Siinä ei pelkkä äidin olemassaolo paljon lämmitä, kun sitä kuuluisaa miehen mallia ei ole. Korvikkeeksi löytyy usein joku kovisjengi, jossa on sitä vääränlaista "miehekkyyttä". Aika harva yh-äiti selviää ongelmitta siitäkään, kun pitäisi asettaa turvallisuutta luovia rajoja ja pitää niistä jämptisti kiinni, yksin voimat loppuvat huomattavasti nopeammin.

surullinen tarina kirjoitti:

Käytännössä isättömänä kasvaminen on kova paikka, etenkin siinä vaiheessa, kun kiusaaminen koulussa todella alkaa, tuon ikäiset kaverit ovat vielä luonnostaan suvaitsevaisia, mutta muutama vuosi lisää, niin kaikki voi olla toisin... Kasvava poika kaipaa niitä isä-poikakokemuksia, kun käydään yhdessä kalassa tai kun opetellaan käyttämään kirvestä ja sahaa, saa tehdä ihan itse, mutta isän tukemana.
Veikkaan vaikeuksia myös silloin kun pitäisi alkaa oppia miten tullaan pojasta nuoreksi mieheksi. Siinä ei pelkkä äidin olemassaolo paljon lämmitä, kun sitä kuuluisaa miehen mallia ei ole. Korvikkeeksi löytyy usein joku kovisjengi, jossa on sitä vääränlaista "miehekkyyttä". Aika harva yh-äiti selviää ongelmitta siitäkään, kun pitäisi asettaa turvallisuutta luovia rajoja ja pitää niistä jämptisti kiinni, yksin voimat loppuvat huomattavasti nopeammin.

Poikahan on mulattiäpärä. Äitinsä kiiman tuotos.