Minun ihannenaiseni ei tarvitse olla kenenkään muun kuin itsensä ihanne, tai ei ihanne, mutta tyytyväinen itseensä hänen on oltava. Hän on onnellinen ja hän osaa hymyillä aidosti. On aivan sama, käyttääkö hän huulipunaa ja hiuslakkaa, mutta jos käyttää, niin hän käyttää niitä, koska se saa hänen olonsa hyväksi. Hän saa kulkea tuulipuvussa ja vanhassa villapaidassa, jos tuntee olonsa niissä hyväksi. Hän saa olla pyöreä, kulmikas, neliömäinen, muodokas, laiha, kova tai pehmeä, kunhan hän on tyytyväinen. Hänen poskensa saavat punoittaa ja hänellä saa olla roikkuva takapuoli. Hän saa olla vammainen. Hän saa juoda viinaa ja syödä makkaraa, jos tahtoo, ja laittaa päälle oikein kunnon turauksen sinappia, jos tykkää sinapista. Hän saa olla äiti, mutta se ei ole pakollista. Hän saa olla lesbo. Hän on voinut syntyä miehenä. Hän saa itkeä ja itku onkin joskus ihan hyvä asia. Hän saa iloita. Hän saa himoita suklaata tai vodkaa. Hän saa olla ihminen. Aito onnellinen ihminen, joka ei kuole katkerana ja uskaltaa elää.
Minun ihanteeni
muotoiluöljyä
4259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eli ihminen kokonaisuudessaan :) Hienoa, kun tuollainen ajatusmaailma saisi olla enemmän kaltaisiasi!
Kaunista!! .. :) Kumpa kaikilla olisi samanlainen periaate eikä vaan sitä, että ollaan median pauloissa.
Saako ihannenaisesi olla syntynyt miehenä?
Minäpä en ole ihminen, joka kamalasti välittäisi sukupuolijutuista. Voisin kyllä hyvin olla ihmisen kanssa, joka on korjannut sukupuolensa. Oikeastaan nykyinen kumppanini on hyvin androgyyninen (ihan sama, vaikka olisikin feminiininen tai maskuliininen!), emmekä määrittele toisiamme sukupuolen kautta. Olemme vain mitä olemme. Minä ainakin rakastun ihmiseen ja oikeastaan monen ajatusmaailma tuntuu minusta kovin ahtaalta, mitä tulee käsityksiin sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta ja ihanteista ylipäänsä. Monella tuntuu olevan paljon erilaisia pieniä lokeroita siinä missä minulla on vain suuri laatikko. Ja kauneuttakin on niin paljon kaikenlaista, jos uskaltaa todella avata silmänsä. Ei kauneus ole asia, jota voi olla 20% tai 89%.
Ja niin, puhuin ihannenaisesta, en ihannekumppanista tai ihannekansikuvatytöstä (kuten tällä palstalla yleensä). Ihannenainen voi olla vaikka oma äiti tai isoäiti. Ei hänen kanssaan tarvitse harrastaa seksiä. Ihanne on olla suurimman osan ajasta onnellinen ja elää tasapainossa (niin, ettei vahingoita muita. Ainahan päät joskus kolahtavat yhteen, se on vain tavallista, mutta siis niin, ettei tahallaan satuta muita). Ihanneihminen, tai ihannenainen, jos nauttii naiseudestaan, oli se millaista tahansa. :D Minä ainakin ihailen sellaista naista (tai miestä).
Vaikka nainen olisi syntynyt miehen kehoon, hän on silti nainen ja sellaisena voi olla myös ihannenainen. En ala määrittelemään naiseutta, koska en oikeastaan osaa. Minusta tunne siitä, että on nainen, riittää varsin hyvin. Ja ihmiset, jotka todella korjaavat itsensä, ovat varmasti miettineet naiseutta ja mieheyttä paljon enemmän kuin juuri kukaan toinen ja uskon, että heistä löytyy rohkeutta, jota ihailen. Moni ei uskalla tehdä radikaaleja muutoksia elämässään (esim. lähteä huonosta suhteesta, opiskella sitä, mitä tahtoo, muuttaa ulkomaille...) ja elää siksi liian huonoa elämää. Joskus onnelliseksi tuleminen vaatii rohkeutta. Esim. Marja-Sisko Aalto. En tunne häntä, mutta ihailen hänen rohkeuttaan.