Elämäni on ihan pirstaleina.
Seurustelin melkein kaksi vuotta ihanan miehen kanssa, päätin itse suhteen viime vuoden kesäkuussa, sillä mies joi, hän oli alkoholisti. Ei missään nimessä väkivaltainen tai inhottava kännissä, mutta joi paljon. Hän silti kohteli minua kuin kukkaa, olin hänen elämänsä nainen, niin kuin hänkin minun elämäni mies. Jotenkin sain vain tarpeekseni miehen dokaamisesta ja siitä, ettemme voineet koskaan käydä missään ilman, että pitäisi ottaa muutama stobe. Kuitenkin rakastan häntä uskomattoman paljon, sillä älykkäämpää, huomaavaisempaa ja ihanempaa miestä saa hakea. Meillä oli ikäeroa 20 vuotta, mutta se ei haitannut.
No virallisen eron jälkeen olimme kuitenkin hyvin tiiviisti yhdessä ja soittelimme, näimme ja rakastelimme. Jossain vaiheessa viime syksyä minua alkoi ärsyttää, että eksäni soitteli minulle niin usein, mutta vastailin silti, mutta vähän ärsyttti. Toivoin hänen löytävän jonkun uuden naisen. Npo niimpä hän sitten löysikin viime lokakuussa uuden ja silloin sydämeni murtui, itkin kauan hänen peräänsä ja halusin hänet takaisin. Näimme monta kertaa ja harrastimme seksiä ja uskoin eksäni jättävän nykyisensä vuokseni. Näin ei käynyt, vaan nainen laittoi poikki ja eksäni oli murheissaan, jolloin minä tietenkin lohdutin kauheasti.
Koko talvi meni taas samaa rataa, että olimme eksäni kanssa tekemisissä ja näimme usein ja taas minua alkoi häiritä hänen jatkuvat yhteydenottonsa, kuitenkaan asiasta sanomatta mitään.
Toukokuussa eksäni oli duunikavereidensa kanssa ulkona ja silloin hän törmäsi upeaan naiseen. Kun eksäni kertoi tästä minulle ensiksi tunsin hyvin suurta lämpöä ja halusin sydämestäni, että he olisivat onnellisia toistensa kanssa. Sitten minäkin löysin miehen, joka on uskomaton pakkaus, hän on älykäs, huomaavainen, kultturelli, kulinaristi, hän lukee paljon ja on vielä hyvännäköinenkin. Mutta koko uuden suhteeni ajan olen ollut mustasukkainen entisestä miehestäni. Sillä hänen uusi nainen on yksinhuoltaja ja hänellä on kaksi alle kouluikäistä lasta, joille entiseni mitä ilmeisemmin on "isähahmo" (minun kanssa hän ei koskaan voinut kuvitellaan lasta meille), hän ei enää juuri koskaan juo (minun kanssa joka ikinen päivä, siis joka ikinen), hän hehkuttaa rakkauttaan, mutta muistaa aina välillä kuitenkin mainita, että minä olin hänen elämänsä suurin rakkaus ja hän rakastaa edelleen minua, MUTTA ON HYVIN ONNELLINEN JA RAKASTUNUT UUTEEN NAISEENSA.
Vaikka olen todella ihastunut omaan uuteeni, niin silti eksäni kummittelee koko ajan mielessä, joka ikinen päivä mietin häntä ja sitä missä hän on yönsä ja rakastaako hän uuttaan enemmän kuin minua. MITÄ TEEN? Pitäisikö minun jättää uusi mieheni ja koota särkyneen sydämeni palaset ihan rauhassa ja sitten vasta aloittaa uutta parisuhdetta, vaiko vaan olla tässä suhteessa ja toivoa, että mustasukkaisuus entisestä menee ohi ja voin täysipainoisesti keskittyä uuteen mieheeni. En tiedä mitä teen, olen ihan solmussa.
Seurustelin melkein kaksi vuotta ihanan miehen kanssa, päätin itse suhteen viime vuoden kesäkuussa, sillä mies joi, hän oli alkoholisti. Ei missään nimessä väkivaltainen tai inhottava kännissä, mutta joi paljon. Hän silti kohteli minua kuin kukkaa, olin hänen elämänsä nainen, niin kuin hänkin minun elämäni mies. Jotenkin sain vain tarpeekseni miehen dokaamisesta ja siitä, ettemme voineet koskaan käydä missään ilman, että pitäisi ottaa muutama stobe. Kuitenkin rakastan häntä uskomattoman paljon, sillä älykkäämpää, huomaavaisempaa ja ihanempaa miestä saa hakea. Meillä oli ikäeroa 20 vuotta, mutta se ei haitannut.
No virallisen eron jälkeen olimme kuitenkin hyvin tiiviisti yhdessä ja soittelimme, näimme ja rakastelimme. Jossain vaiheessa viime syksyä minua alkoi ärsyttää, että eksäni soitteli minulle niin usein, mutta vastailin silti, mutta vähän ärsyttti. Toivoin hänen löytävän jonkun uuden naisen. Npo niimpä hän sitten löysikin viime lokakuussa uuden ja silloin sydämeni murtui, itkin kauan hänen peräänsä ja halusin hänet takaisin. Näimme monta kertaa ja harrastimme seksiä ja uskoin eksäni jättävän nykyisensä vuokseni. Näin ei käynyt, vaan nainen laittoi poikki ja eksäni oli murheissaan, jolloin minä tietenkin lohdutin kauheasti.
Koko talvi meni taas samaa rataa, että olimme eksäni kanssa tekemisissä ja näimme usein ja taas minua alkoi häiritä hänen jatkuvat yhteydenottonsa, kuitenkaan asiasta sanomatta mitään.
Toukokuussa eksäni oli duunikavereidensa kanssa ulkona ja silloin hän törmäsi upeaan naiseen. Kun eksäni kertoi tästä minulle ensiksi tunsin hyvin suurta lämpöä ja halusin sydämestäni, että he olisivat onnellisia toistensa kanssa. Sitten minäkin löysin miehen, joka on uskomaton pakkaus, hän on älykäs, huomaavainen, kultturelli, kulinaristi, hän lukee paljon ja on vielä hyvännäköinenkin. Mutta koko uuden suhteeni ajan olen ollut mustasukkainen entisestä miehestäni. Sillä hänen uusi nainen on yksinhuoltaja ja hänellä on kaksi alle kouluikäistä lasta, joille entiseni mitä ilmeisemmin on "isähahmo" (minun kanssa hän ei koskaan voinut kuvitellaan lasta meille), hän ei enää juuri koskaan juo (minun kanssa joka ikinen päivä, siis joka ikinen), hän hehkuttaa rakkauttaan, mutta muistaa aina välillä kuitenkin mainita, että minä olin hänen elämänsä suurin rakkaus ja hän rakastaa edelleen minua, MUTTA ON HYVIN ONNELLINEN JA RAKASTUNUT UUTEEN NAISEENSA.
Vaikka olen todella ihastunut omaan uuteeni, niin silti eksäni kummittelee koko ajan mielessä, joka ikinen päivä mietin häntä ja sitä missä hän on yönsä ja rakastaako hän uuttaan enemmän kuin minua. MITÄ TEEN? Pitäisikö minun jättää uusi mieheni ja koota särkyneen sydämeni palaset ihan rauhassa ja sitten vasta aloittaa uutta parisuhdetta, vaiko vaan olla tässä suhteessa ja toivoa, että mustasukkaisuus entisestä menee ohi ja voin täysipainoisesti keskittyä uuteen mieheeni. En tiedä mitä teen, olen ihan solmussa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Paino on kai sillä, että asiat pitää saada käsiteltyä tehokkaasti ja ilman, että ne sotkeutuvat muuhun/sotkevat muuta. Siitä syystä ne asiasta tietävien ohjeet, että vanha suhde pitää olla käsiteltynä ennen uutta tai uudesta muodostuu pelkkä laastarisuhde, joka ei myöhemmin tyydytä, ovat sellaisia joita kannattaa kuunnella. Helpoin on käsitellä asia yksin ollessa. Ajatuksissa on tilaa sille eikä se sotke muita asioita. Siinä on myös se, että kun sen oppii hyväksymään täysin yksinään ilman muiden antamaa "laastarointia", niin sen on todella hyväksynyt. Jos on suhteessa, ei ehkä koskaan opi käsittelemään sitä kuin sen "laastaroimisen" kautta. Käsittely onnistuu kyllä suhteessa ollessakin, mutta vaatii aika paljon siltä kumppanilta. Siis sitä, että hän auttaa käsittelemään asiaa sanallisesti ja jaksaa kuunnella. Ja ehkä myös sitä, että sillä kumppanilla on jotain avaavia ajatuksia tuoda siihen keskusteluun, siis että se todella on keskustelu. Mutta harva suhde tai ihminen taas sellaista kestää, että pitää käsitellä toisen likapyykkiä. Vaatii aika uhrautuvaa luonnetta ja paljon välittämistä sellainen.
Positiivinen asia tuossa kaikessa on se, että ne asiat saa kyllä käsiteltyä, kun todella tekee sen. Joillain se ehkä vaatii sen yhden laastarisuhteen, mutta sen jälkeen on taas vapaampaa ja voi löytää uuden rakkauden ilman vanhaa painolastia. Ei tarvitse kitua vanhoissa murheissa ikuisesti.
Voihan se olla ihan totta, että olit joskus entisen miehesi elämän rakkaus, mutta onnellisuus on löytynyt muualta. Elämän rakkaus ei aina tarkoita onnellisuutta. Uudessa suhteessaan hän saattaa saada sen verran tukea ja kannustusta, että hänen ei tarvitse juoda. Toisaalta myös se, että jätit hänet siksi on saattanut herättää hänet tajuamaan miten hän olisi parempi ihminen. Joka olisi tapahtunut sitenkin, että olisitte yrittäneet selvittää ongelman etkä vain jättänyt sen takia. Hän saattaa kokea enemmän aitoa välittämistä hänestä ja ongelmistaan uuden naisensa taholta. Heidän suhteensa voi olla onnellinen, vaikka hän sinua rakastaisikin. Ilmiselvästi on rakastanut.
Huomaat varmaan, että olette saaneet paljon etäisyyttä väliinne, kun ette harrasta seksiä toistenne kanssa. Jäätte kiinni toisiinne sitä tekemällä. Samoin yhteydenpidon katkaiseminen auttaa hieman. Ja se asioiden käsitteleminen.
Itse sisälläsi tiedät mitä sinä tarvitset ja miten pääset onnellisimmille vesille.