Aloitin seurustelun huhtikuun tienoilla uuden miehen kanssa. Erosin helmikuussa vasta 4 vuoden suhteesta, enkä kuvitellut aloittavani suhdetta näin äkkiä. Olen kokenut jo ahdistuksia mutta myös suurta ihastusta tätä miestä kohtaan ja melkein voisin sanoa jo rakastuneeni häneen. Olen tutustunut hänen vanhempiinsa ja molemmat ovat tosi ihania, tulen heidän kanssaan loistavasti toimeen! Ongelmani onkin omat vanhempani jotka eivät ole niinkään samanlaisia tai ei pidäkkään olla mutta kun he ovat ihan eri maailmasta. Mulla on ollu rankka lapsuus, paljon perheväkivaltaa ja vähän köyhyyttäkin. Tietenkin tilanne on nyt täysin eri, minulla on kokopäivätyö hyvä palkka ja vanhemmillanikin menee paljon paremmin.
Kuitenkin ongelmani on se kun nyt pitäisi viedä tämä mies lapsuudenkotiini, se on jotenkin rankkaa koska se ei ole mikään ökytalo niinkun hänen vanhemmillaan on ja muutenkin aika vaatimaton. Mua ahdistaa mennä sinne muutenkin, koska siihen liittyy niin paljon kipeitä muistoja. En ole kertonut niistä mitään tälle uudelle miehelleni koska en jotenkin halua järkyttää. Hän on kyllä jo tavannut molemmat vanhempani ja sanoi jopa pitäväni äitistäni vaikkei tiedä hänen todellista luonnettaan...
ex miehelleni taas kerroin kaiken aikoinaan ja se teki tosi kipeää, mutta helpotti silti ja parhainta oli se että hän kuunteli ja ymmärsi. En mitenkään epäile ettei tämä mies kuuntelisi, päinvastoin koska hän on erittäin paljon huomaavaisempi ja aidosti välittävä ihminen.
En kuitenkaan tiedä mitä tekisin, että kerronko vai en ja koska edes kehtaan viedä häntä sinne kotiini kun hän on sitä jo kysellyt että koska hän näkee sen. Oon vaan todennut siihen, ettei siellä ole mitään nähtävää... tosi tyhmä ja turha ongelma mut johonkin oli pakko tätä purkaa, en ole kuitenkaan varmaankaan ainoa joka on pienestä asti joutunut katsomaan vierestä perheväkivaltaa :(
Kuitenkin ongelmani on se kun nyt pitäisi viedä tämä mies lapsuudenkotiini, se on jotenkin rankkaa koska se ei ole mikään ökytalo niinkun hänen vanhemmillaan on ja muutenkin aika vaatimaton. Mua ahdistaa mennä sinne muutenkin, koska siihen liittyy niin paljon kipeitä muistoja. En ole kertonut niistä mitään tälle uudelle miehelleni koska en jotenkin halua järkyttää. Hän on kyllä jo tavannut molemmat vanhempani ja sanoi jopa pitäväni äitistäni vaikkei tiedä hänen todellista luonnettaan...
ex miehelleni taas kerroin kaiken aikoinaan ja se teki tosi kipeää, mutta helpotti silti ja parhainta oli se että hän kuunteli ja ymmärsi. En mitenkään epäile ettei tämä mies kuuntelisi, päinvastoin koska hän on erittäin paljon huomaavaisempi ja aidosti välittävä ihminen.
En kuitenkaan tiedä mitä tekisin, että kerronko vai en ja koska edes kehtaan viedä häntä sinne kotiini kun hän on sitä jo kysellyt että koska hän näkee sen. Oon vaan todennut siihen, ettei siellä ole mitään nähtävää... tosi tyhmä ja turha ongelma mut johonkin oli pakko tätä purkaa, en ole kuitenkaan varmaankaan ainoa joka on pienestä asti joutunut katsomaan vierestä perheväkivaltaa :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos olette edenneet siihen vaiheeseen, että esittelette uuden kumppanin vanhemmille niin älä turhaan epäröi. Vie hänet lapsuudenkotiisi, olipa se sitten kuinka vaatimaton tahansa. Ei rakkaus siihen voi kaatua ja jos kaatuu, mies ei ollut sinun arvoisesi. Kerro rehellisesti menneisyydestäsi/lapsuudestasi, mitään kuitenkaan liikoja dramatisoimatta.
Sinä itse olet miehelle tärkein, ei se talo tai lapsuuden muistosi. Elämä on tässä päivässä, ei menneisyydessä. Tsemppiä :-)
Tiedän osittain miltä sinusta tuntuu. Itse aloitin seurustelemaan keväällä. Miehen vanhemmat ovat eronneet, mutta kumpikin asuvat uusissa hienoissa taloissa ja ainakin kaksi kallista autoa pihassa. Minua hävetti viedä mies vanhempieni luona käymään koska meidän perheen rahatilanne on aina ollut huono, ja on vieläkin. Ja minua rupee itkettämään kun ajattelen edes että häpeän heidän rahatilannettansa. Rakastan omaa perhettäni yli kaiken, mikään ei ole niin tärkeää minulle kun vanhempani sekä pienet sisareni. Ja häpeän itseäni kun häpeän heidän rahatilannettaan. Vaikka oikeasti heissä ei ole mitään häpeämistä he ovat onnellisia ja pärjäävät kyllä, tosin juuri ja juuri, mutta kuitenkin. Mutta tuntuu vaan hirmu pahalta kun mies tajuaa ja näkee että olen köyhän perheen tyttö.
Sinun pitäisi ehkä kertoa uudelle miehellesi kaikki, kuten sanoit se helpotti aikasemminkin. Ja hän ymmärtäisi paremmin sinua ja tilannettasi. Tsemppiä!
"Mutta tuntuu vaan hirmu pahalta kun mies tajuaa ja näkee että olen köyhän perheen tyttö. "
Siis miten sua voi tuollainen asia häiritä? Jos epäilet, että miestäsi jotenkin häiritsee että olet köyhästä perheestä, niin sitten olet valinnut aikamoisen urpon mieheksesi.
pitää viedä kotiin jo neljän kuukauden seurustelun jälkeen?
Varmasti tuo mies ymmärtää, sehän on selvää. Ja ehkäpä haluaisi tukea sua nyt, jos sua ahdistaa sinne meneminenkin. Joten sinuna kertoisin, ja ennen kuin menette sinne visiitille. Silloin mies ymmärtäisi mistä mahd. jännitys tai ahdistus tulee. Ja ymmärrän tuon tunteen, mutta ihan oikeasti tuskin mies edes vähät välittää siitä miten vanhempasi tienaavat.
Uskallusta peliin, jo se kertominen helpottaisi ja sitten itse visiitti ei olisi niin ahdistava, kun et tuosta miehestä stressaisi. Jos tämä visiitti on täysin miehen kyselyistä johtuvaa, niin kerrottuasi historiasta mieskin ymmärtäisi ja jos et ihan oikeasti siellä halua edes käydä, niin sen koko käynnin voisi perua.
Tsemppiä ja sympatiani sinulle kaikesta, mitä oletkaan lapsena joutunut kokemaan. Kun yksikään lapsi niitä juttuja ei saisi todistaa. :(