ero narsistista, kuinka sujuu?

väsynytäiti

Ihmettelin joitain asioita jo seurusteluvaiheessa, muutin kuitenkin miehen luokse. Sitten meille syntyi ihana lapsi ja mies muuttui aivan sairaaksi. Ihmettelin hänen käytöstään, sanomisiaan jne. ja yritin jankuttaa hänelle "järkeä", kunnes sitten viimein joku osasi kertoa että taidan elää narsistin kanssa. Se raotti silmiäni ja aloin ottaa selvää tuosta taudista.
Todentotta, elän narsistin kanssa. Kaikki kuvaukset ovat kuin hän (väkivaltaisuus puuttuu, onneksi). Henkistä väkivaltaa olen saanut kestää ja kestää.
Sitten kävimme pariterapiassa ja mies vähän muuttui, alkoi helpottaa. Samalla minä aloin kuin elää omaa elämääni lapsen kanssa, en välittänyt enää niin paljon miehestä. Otin etäisyyttä siis.
Ajattelin samalla, että eletään nyt tässä ja katsotaan.
Nyt meille on tulossa toinen lapsi.
Ja mies on taas sekoamassa. Pistelee taas aivan omiaan.


Miten te muut narsistin kanssa eläneet/elävät yms. olette tehneet? Miten jaksatte elää vuodesta toiseen sekopään kanssa? Miten olette eronneet noista kaheleista? Entä miten sen jälkeen on käynyt lasten kanssa, tapaavatko lapset miestä ja onnistuuko se oikeasti?
Olen jo alkanut ajatella että tämä syntymätön lapsi saattaa tulla isättömäksi, voisi olla helpompaa. ??

jatkoa:
nyt on päätös tehty. hain asuntoa itselleni ja lapselle. toisesta koirasta luovuin koska yhden jaksan hoitaa. nyt odotan että koska löytyy asunto ja sitten pitää kerätä muuttokamat täältä ja varastolta. tai ehkä vien vaikka vanhemmilleni sieltä varastolta jo niitä kamoja niin on sitten vain yksi paikka muutettavana. moottoripyörän taidan laittaa ensi keväänä myyntiin, jos joku kaveri sen kävisi ajamassa pois kun itse en voi tämän mahan takia.

pelottaa miten lapsen huoltajuusasiat menee. voisin toisaalta uskoa että tapaamisoikeus jää joka toinen viikonloppu ja nyt kun taapero pieni, niin ei niin pitkiä aikoja.
hyvähän se olisi jo isä jäisi jotenkin elämään mutta yksinhuoltajana asioiden päättäminen olisi varmaan helpompaa. onkohan sellainen vaikeaa saada, varsinkin jos mies vastustaa.
se kun voi vaikka alkaa vaatia jo itselleen huoltajuutta, ei kai semmoinen onnistu? hän kun ei ole osallistunut lapsen elämän aikana hoitamiseen juuri mitenkään eikä edes muista tämän sotua tms. tiedä mistään käytännön asioista, neuvoloista tai muustakaan.
miten siitä olisikaan noin pienelle lähivanhemmaksi kun nytkin lapsen kanssa olo tuntuu niin vastenmieliseltä.
miten yleensä teillä narsisteista eronneilla on mennyt huoltajuusasiat ja käykö ajan kanssa siten että isä alkaa luistella tapaamisistaan?
mitä sitten jos lapsi on isällään yötä ja on sen jälkeen kotiin palattua hervottoman huonotuulinen ja käytöksessä on selviä merkkejä ettei kaikki mene isällä hyvin, voinko silloin vaatia muutoksia huoltajuuteen ja tapaamisiin? lapsen etu ja hyvinvointihan pitäisi olla aina etusijalla...

ihan varma en ole vielä mutta todennäköisesti menen yksin synnyttämään (tai doulan kanssa) ja pidän tämän syntymättömän lapsen isättömänä, varsinkin jos mies on hankala esikoisen kanssa niin en voi ottaa riskiä että vauvankin kanssa joutuu huteralle pohjalle.
voi että jännittää lasten puolesta, pelkään niin paljon että etenkin tuo esikoinen joutuu kärsimään. tosin hän kyllä kärsisi huonosta isästä nykyisessä jatkaessakin.

olkaa kilttejä ja kertokaa miten teillä on mennyt, kaikki tuntuu niin pelottavalta. etenkin kun on niin monta asiaa vielä epävarmana tässä.

mä olen aika yksinäinen koska en pääse oikein minnekään. mies ei ole lapsen kanssa että minä pääsisin edes kaupassa käymään yksin. päivät menee sitten lasta ja kotia hoitaessa. näin illalla pääsen irtautumaan arjesta tänne nettiin, siinä on kaikki oma aikani.

64

6511

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kymmenen vuotta

      sitten lasten isästä ja edelleen hän kiusaa minua.
      Psykologin neuvot, kuinka narsisti saadaan lopettamaan kiusanteko jättämällä hänet täysin tyhjiöön ja huomiotta ei ole toiminut meidän tapauksessamme. Odotan vain että lapset tulevat täysikäisiksi, ja yhteishuoltajuutemme päättyy. Elämä eron jälkeen on ollut lähes yhtä ikävä ja raskasta kuin ennen eroakin mutta helpottaa koko ajan kun lapset kasvavat. Lapset ihmettelevät isän käytöstä jo itsekin.

      Pahinta ei ole se, että isä jättää tapaamiset väliin vaan se että hän käyttää tapaamisoikeuttaan aivopestäkseen lapsia äitiään vastaan ja laittaa lapset ikävään välikäteen josta voi olla haittaa lapsen normaalille kehitykselle. Joten jos isä ei halua tapaamisa, älä kannusta häntä, säästä siinä itseäsi ja lapsia.

      "Ihmettelin joitain asioita jo seurusteluvaiheessa, muutin kuitenkin miehen luokse. Sitten meille syntyi ihana lapsi ja mies muuttui aivan sairaaksi. Ihmettelin hänen käytöstään, sanomisiaan jne. ja yritin jankuttaa hänelle "järkeä", kunnes sitten viimein..."

      Olisin voinut kirjoittaa tuon itsestäni, mutta jatkanut "kunnes viimein, monen turhan vuoden jälkeen uskalsin lähteä koska tajusin että jotain on pielessä, eikä syy ollutkaan minussa, kuten minulle päivittäin kerrottiin"

      • bnbnbnbnbnbnbn

        Hyvä että teille molemmille on selvinnyt, ettei narskun kanssa voi elää. Kannattaa lähteä, vaikka se olisi hankalaakin. Ap: lle Mikäli mahdollista pysyttele sovussa ex säsi kanssa. Tahtoo pitää kulissit ylhäällä, joten kerää vaan hiljaa tavarasi ja poistu hiljaa takavasemmalle. osoitetietojasi ei tarvi antaa, eikä mitään. Pyydä ne salaisiksi heti. Lapsen tapaamisasiasta sovitaan ensisijaisesti lastenvalvojan kanssa. Jos kieltäydyt kokonaan, voi tulla oikeusjuttu. Yritä saada aikaan valvottu tapaaminen johonkin neutraaliin paikkaan, kuten lastenkoti tai yleinen kohtaamispaikka tmv. missä olisi siis valvoja ammatti-ihminen. En tiedä onnistuuko, mutta keskustele lasten valvojan kanssa. Tapaamisasioissa on maalaisjärjen käyttö sallittua, vaikka yleislinja lyötäisiinkin paperille.

        Olet automaattisesti seuraavan lapsesi yksinhuoltaja, koska hän syntyy erosi jälkeen. Hyvä, jos sinulla olisi doula ja synnyttäisit sairaalassa. Jonkun pitää myös hakea sinut kotiin sairaalasta. Sinnepäin pääsee kyllä taksilla, mutta kotiin ei pääse, jollei joku hae.

        Varaudu siihen, että miehesi huono käytös sinua kohtaan ei lopu. Mutta kuitenkin sinun kannattaa erota, ennen kuin hän alkaa käyttäytyä väkivaltaisesti. Pitkässä liitossa tämäkin on mahdollista.

        Olen myöskin lukenut lehdestä, kuinka isä on voittanut lasten huoltajuudet, koska hänellä on ollut parempi asianajaja. Asianajaja on siis jyrännyt äitiä puolustaneet sossut 6-0 oikeudessa.

        parempi siis yrittää selvitä ilman oikeusasteita. Toki tilanne ei oo helppo. Yritä kuitenkin neuvotella asiata isän kanssa.

        Toivotaan että lapsen isälle riittää tapaaminen joskus viikonloppuisin.

        Jos tilanne kriisiytyy eli isä haluu yhteishuoltajuutta tai huoltajuutta kannattaa harkita vaihtoehtona ensi ja turvakotia, koska näin "pääsee" vanhemmuuden arviointiin. Toki siis tarkoitan vaan em. paikassa piipahdusta. Tähänkin sisältyy riskinsä. Lisäksi siis tulee ilmoitus lastensuojeluun. Välillä myös halutaan pitkittää siellä oloa mitä kummallisimmista syistä.

        Varmaan parhaimmat tukiverkot saat omista läheisistäsi ja ystävistäsi. Nämä ihmiset tulevat myös varmasti mukaan oikeuteen ja heistä on siellä myös eniten hyötyä. Uskon, että vanhempien sana painaa oikeudessa enemmän kuin sossujen.

      • väsynytäiti

        kiva kun joku edes vastasi. voin kuvitella että narsistin kanssa eroamisen jälkeen hänestä ei pääse eroon.
        sitä en pelkää, kun pääsen toiseen osoitteeseen niin hän ei enää minua sanoillaan loukkaa mutta pelkään ihan mielettömästi sitä että hän vahingoittaa puolitoistavuotiasta lastamme (kehitystä).
        nyt jo on niin, että kun isi korottaa ääntään niin lapsi alkaa ääntelemään kovalla äänellä jotain omaa mölinäänsä ja sitten itkee hervottomasti (ja vielä unissaan). olen ollut lapsen kanssa lähes yksin koko puolitoista vuotta joten tunnen kyllä lapseni ja osaan tulkita hänen vointiaan.

        mitä sanotte, muut kanssaihmiset, kannattaisiko minun olla lastenvalvojaan yhteydessä ja kertoa näistä seikoista jo ennen kuin menemme sinne sopimaan huoltajuus yms. -asioista?
        olemme heidän luonaan käynyt aikaisemminkin kun tein isästä kantelun koska tämä ei huomioinut lasta lähes lainkaan ja minun ja lapsen oli paha olla meillä. silloin puhuin jo tuosta narsistista ja he ymmärsivät ja antoivat joitain neuvoja sekä ohjeita mihin voin olla yhteydessä jos tulee hätä.
        'itselläni on sellainen tunne, että taidan soittaa heille maanantaina ja pyytää keskusteluaikaa. samlla voivat sitten arvioida myös kuinka hyvin olen kasvattanut lapsen, osaavatpahan verrata sitten jos isän käytöksestä tulee jokin kehityshäiriö.

        nyt on niin paljon asioita mielessä. aamulla kävin lääkärissä koska oli niin paljon kipeitä supistuksia, tämä lapsi saattaa syntyä ennenaikaisesti maailmaan. ainakin jos jään tähän osoitteeseen asumaan koska stressi näköjään tekee nuo supistukset. täytyy ajatella jo tuota syntymätöntäkin lasta, hänenkin terveys on vaarassa tässä osoitteessa.

      • kymmenen vuotta
        väsynytäiti kirjoitti:

        kiva kun joku edes vastasi. voin kuvitella että narsistin kanssa eroamisen jälkeen hänestä ei pääse eroon.
        sitä en pelkää, kun pääsen toiseen osoitteeseen niin hän ei enää minua sanoillaan loukkaa mutta pelkään ihan mielettömästi sitä että hän vahingoittaa puolitoistavuotiasta lastamme (kehitystä).
        nyt jo on niin, että kun isi korottaa ääntään niin lapsi alkaa ääntelemään kovalla äänellä jotain omaa mölinäänsä ja sitten itkee hervottomasti (ja vielä unissaan). olen ollut lapsen kanssa lähes yksin koko puolitoista vuotta joten tunnen kyllä lapseni ja osaan tulkita hänen vointiaan.

        mitä sanotte, muut kanssaihmiset, kannattaisiko minun olla lastenvalvojaan yhteydessä ja kertoa näistä seikoista jo ennen kuin menemme sinne sopimaan huoltajuus yms. -asioista?
        olemme heidän luonaan käynyt aikaisemminkin kun tein isästä kantelun koska tämä ei huomioinut lasta lähes lainkaan ja minun ja lapsen oli paha olla meillä. silloin puhuin jo tuosta narsistista ja he ymmärsivät ja antoivat joitain neuvoja sekä ohjeita mihin voin olla yhteydessä jos tulee hätä.
        'itselläni on sellainen tunne, että taidan soittaa heille maanantaina ja pyytää keskusteluaikaa. samlla voivat sitten arvioida myös kuinka hyvin olen kasvattanut lapsen, osaavatpahan verrata sitten jos isän käytöksestä tulee jokin kehityshäiriö.

        nyt on niin paljon asioita mielessä. aamulla kävin lääkärissä koska oli niin paljon kipeitä supistuksia, tämä lapsi saattaa syntyä ennenaikaisesti maailmaan. ainakin jos jään tähän osoitteeseen asumaan koska stressi näköjään tekee nuo supistukset. täytyy ajatella jo tuota syntymätöntäkin lasta, hänenkin terveys on vaarassa tässä osoitteessa.

        sitten jatkaa:

        Nuorin lapsistani syntyi stressin takia 10 viikkoa ennen laskettua aikaa.
        Pidä huolta itsestäsi, ja muista että sinä ja lapset olette tärkeimmät.

      • mitä sattuu..
        kymmenen vuotta kirjoitti:

        sitten jatkaa:

        Nuorin lapsistani syntyi stressin takia 10 viikkoa ennen laskettua aikaa.
        Pidä huolta itsestäsi, ja muista että sinä ja lapset olette tärkeimmät.

        "Tahtoo pitää kulissit ylhäällä, joten kerää vaan hiljaa tavarasi ja poistu hiljaa takavasemmalle. osoitetietojasi ei tarvi antaa, eikä mitään. Pyydä ne salaisiksi heti."

        Eivät oikein päde syntymättömään lapseen jos jo yksi yhteinen ennestään!
        Jos isyys tunnustettu yhteenkään lapseen, vaikka laittaisitkin esim. osoitteen poste restanteen, viranomaiset lähettävät tästä tiedon myös isän osoitteeseen kenen pitää hyväksyä osoite oikeaksi!

        Omalla kokemuksella 3,5v. narsistisen ihmisen kanssa suhteessa, tuloksena nyt 1v. poika tiedän kyllä mitä käyt läpi.
        Ja haluan vain hyvällä sanoa tämän että hyvä ihminen lähde siitä suhteesta heti kun vain pystyt!

        Omalla kohdalla kävi hyvin kun mies alkoi kaivaa itselleen isoa kuoppaa ja näin tilaisuuteni tulleen..koska aiemminhan tämä olisi ollut liian mahdotonta.
        Nyt alan saamaan pikkuhiljaa omaa elämääni ja itsenäisyyttäni takaisin ja nautin siitä täysin rinnoin!

        Poika tapaa isäänsä 1-2 kertaa kuussa parin tunnin ajan, yöksi ei pääse vielä ennenkuin isä osaa ryhdistäytyä alkoholin käytön suhteen, ja luulen siihen on pitkä matka..

      • Yllärireaktio
        väsynytäiti kirjoitti:

        kiva kun joku edes vastasi. voin kuvitella että narsistin kanssa eroamisen jälkeen hänestä ei pääse eroon.
        sitä en pelkää, kun pääsen toiseen osoitteeseen niin hän ei enää minua sanoillaan loukkaa mutta pelkään ihan mielettömästi sitä että hän vahingoittaa puolitoistavuotiasta lastamme (kehitystä).
        nyt jo on niin, että kun isi korottaa ääntään niin lapsi alkaa ääntelemään kovalla äänellä jotain omaa mölinäänsä ja sitten itkee hervottomasti (ja vielä unissaan). olen ollut lapsen kanssa lähes yksin koko puolitoista vuotta joten tunnen kyllä lapseni ja osaan tulkita hänen vointiaan.

        mitä sanotte, muut kanssaihmiset, kannattaisiko minun olla lastenvalvojaan yhteydessä ja kertoa näistä seikoista jo ennen kuin menemme sinne sopimaan huoltajuus yms. -asioista?
        olemme heidän luonaan käynyt aikaisemminkin kun tein isästä kantelun koska tämä ei huomioinut lasta lähes lainkaan ja minun ja lapsen oli paha olla meillä. silloin puhuin jo tuosta narsistista ja he ymmärsivät ja antoivat joitain neuvoja sekä ohjeita mihin voin olla yhteydessä jos tulee hätä.
        'itselläni on sellainen tunne, että taidan soittaa heille maanantaina ja pyytää keskusteluaikaa. samlla voivat sitten arvioida myös kuinka hyvin olen kasvattanut lapsen, osaavatpahan verrata sitten jos isän käytöksestä tulee jokin kehityshäiriö.

        nyt on niin paljon asioita mielessä. aamulla kävin lääkärissä koska oli niin paljon kipeitä supistuksia, tämä lapsi saattaa syntyä ennenaikaisesti maailmaan. ainakin jos jään tähän osoitteeseen asumaan koska stressi näköjään tekee nuo supistukset. täytyy ajatella jo tuota syntymätöntäkin lasta, hänenkin terveys on vaarassa tässä osoitteessa.

        ja ole muutossa varovainen. Meillä ex löi minua "vahingossa" mahaan, kun muutin viidennellä kuulla yhteisestä asunnosta pois. Onneksi ei käynyt lapselle huonosti. Mieluummin muuta siten, että ex ei ole paikalla tai siten että koko muuton ajan joku on vieressäsi ja välittää viestintää exään.

      • minäolenkans
        kymmenen vuotta kirjoitti:

        sitten jatkaa:

        Nuorin lapsistani syntyi stressin takia 10 viikkoa ennen laskettua aikaa.
        Pidä huolta itsestäsi, ja muista että sinä ja lapset olette tärkeimmät.

        Minäkin erosin yli 10 v sitten narsistista, lapset nyt 16, 18 , alkanut ihmetellä isän käydöstä ...jollakin tapaa kiusaa meidät vieläkin, mutta itse en ole hänen kanssaan tekemisessä, eli hiljaisuus ja välinpitämättömyys häntä kohtaan on ne ainoat keinot. ja on helpottanut olo, mutta eräänläinen kipu jää erosta aina. Ja onhän ne narsistitkin aluksi yleensä ihania aviomiehiä, ennen kuin se todellinen luonne paljastuu.

      • väsynytäiti
        mitä sattuu.. kirjoitti:

        "Tahtoo pitää kulissit ylhäällä, joten kerää vaan hiljaa tavarasi ja poistu hiljaa takavasemmalle. osoitetietojasi ei tarvi antaa, eikä mitään. Pyydä ne salaisiksi heti."

        Eivät oikein päde syntymättömään lapseen jos jo yksi yhteinen ennestään!
        Jos isyys tunnustettu yhteenkään lapseen, vaikka laittaisitkin esim. osoitteen poste restanteen, viranomaiset lähettävät tästä tiedon myös isän osoitteeseen kenen pitää hyväksyä osoite oikeaksi!

        Omalla kokemuksella 3,5v. narsistisen ihmisen kanssa suhteessa, tuloksena nyt 1v. poika tiedän kyllä mitä käyt läpi.
        Ja haluan vain hyvällä sanoa tämän että hyvä ihminen lähde siitä suhteesta heti kun vain pystyt!

        Omalla kohdalla kävi hyvin kun mies alkoi kaivaa itselleen isoa kuoppaa ja näin tilaisuuteni tulleen..koska aiemminhan tämä olisi ollut liian mahdotonta.
        Nyt alan saamaan pikkuhiljaa omaa elämääni ja itsenäisyyttäni takaisin ja nautin siitä täysin rinnoin!

        Poika tapaa isäänsä 1-2 kertaa kuussa parin tunnin ajan, yöksi ei pääse vielä ennenkuin isä osaa ryhdistäytyä alkoholin käytön suhteen, ja luulen siihen on pitkä matka..

        mikä oli se sinun tilaisuus, tai siis minkä virheen tuo sinun narsisti ex teki?

      • sano vaan narsistiks
        minäolenkans kirjoitti:

        Minäkin erosin yli 10 v sitten narsistista, lapset nyt 16, 18 , alkanut ihmetellä isän käydöstä ...jollakin tapaa kiusaa meidät vieläkin, mutta itse en ole hänen kanssaan tekemisessä, eli hiljaisuus ja välinpitämättömyys häntä kohtaan on ne ainoat keinot. ja on helpottanut olo, mutta eräänläinen kipu jää erosta aina. Ja onhän ne narsistitkin aluksi yleensä ihania aviomiehiä, ennen kuin se todellinen luonne paljastuu.

        menkää ny välissä itseenne ja todetkaa se et toi narsistiksi haukkuminen on teille kitiseville yhäreille vaan keino yrittää siirtää puhe pois teistä itsestänne! vastuunpakoilijoita teistä on suurin osa ja varmasti teissä kaikissa on sitä narsistia yhtäpaljon ellei enemmänki ku siinä eksässänne!

      • hallelujaaaaaaaaaaa
        sano vaan narsistiks kirjoitti:

        menkää ny välissä itseenne ja todetkaa se et toi narsistiksi haukkuminen on teille kitiseville yhäreille vaan keino yrittää siirtää puhe pois teistä itsestänne! vastuunpakoilijoita teistä on suurin osa ja varmasti teissä kaikissa on sitä narsistia yhtäpaljon ellei enemmänki ku siinä eksässänne!

        Jos ne olis vastuunpakoilijoita ne jättäs mukulat exälleen. Vähän silleen kun valtaosa noista etäisäreppanoista :D

        Mene sinä jo tuijottelemaan peilikuvaas ja kysele siltä miksei muksut taho nähdä sua.

      • Anonyymi
        väsynytäiti kirjoitti:

        kiva kun joku edes vastasi. voin kuvitella että narsistin kanssa eroamisen jälkeen hänestä ei pääse eroon.
        sitä en pelkää, kun pääsen toiseen osoitteeseen niin hän ei enää minua sanoillaan loukkaa mutta pelkään ihan mielettömästi sitä että hän vahingoittaa puolitoistavuotiasta lastamme (kehitystä).
        nyt jo on niin, että kun isi korottaa ääntään niin lapsi alkaa ääntelemään kovalla äänellä jotain omaa mölinäänsä ja sitten itkee hervottomasti (ja vielä unissaan). olen ollut lapsen kanssa lähes yksin koko puolitoista vuotta joten tunnen kyllä lapseni ja osaan tulkita hänen vointiaan.

        mitä sanotte, muut kanssaihmiset, kannattaisiko minun olla lastenvalvojaan yhteydessä ja kertoa näistä seikoista jo ennen kuin menemme sinne sopimaan huoltajuus yms. -asioista?
        olemme heidän luonaan käynyt aikaisemminkin kun tein isästä kantelun koska tämä ei huomioinut lasta lähes lainkaan ja minun ja lapsen oli paha olla meillä. silloin puhuin jo tuosta narsistista ja he ymmärsivät ja antoivat joitain neuvoja sekä ohjeita mihin voin olla yhteydessä jos tulee hätä.
        'itselläni on sellainen tunne, että taidan soittaa heille maanantaina ja pyytää keskusteluaikaa. samlla voivat sitten arvioida myös kuinka hyvin olen kasvattanut lapsen, osaavatpahan verrata sitten jos isän käytöksestä tulee jokin kehityshäiriö.

        nyt on niin paljon asioita mielessä. aamulla kävin lääkärissä koska oli niin paljon kipeitä supistuksia, tämä lapsi saattaa syntyä ennenaikaisesti maailmaan. ainakin jos jään tähän osoitteeseen asumaan koska stressi näköjään tekee nuo supistukset. täytyy ajatella jo tuota syntymätöntäkin lasta, hänenkin terveys on vaarassa tässä osoitteessa.

        Lähestymiskiellolla ja yhteydet katkaisemalla pääsee narsistisesta ex- kumppani naisesta eroon, joka ei kykene ymmärtämään eron halunneen miehen tunteita eikä omaa rooliaan erossa.

        Ihanaa!

      • Anonyymi
        mitä sattuu.. kirjoitti:

        "Tahtoo pitää kulissit ylhäällä, joten kerää vaan hiljaa tavarasi ja poistu hiljaa takavasemmalle. osoitetietojasi ei tarvi antaa, eikä mitään. Pyydä ne salaisiksi heti."

        Eivät oikein päde syntymättömään lapseen jos jo yksi yhteinen ennestään!
        Jos isyys tunnustettu yhteenkään lapseen, vaikka laittaisitkin esim. osoitteen poste restanteen, viranomaiset lähettävät tästä tiedon myös isän osoitteeseen kenen pitää hyväksyä osoite oikeaksi!

        Omalla kokemuksella 3,5v. narsistisen ihmisen kanssa suhteessa, tuloksena nyt 1v. poika tiedän kyllä mitä käyt läpi.
        Ja haluan vain hyvällä sanoa tämän että hyvä ihminen lähde siitä suhteesta heti kun vain pystyt!

        Omalla kohdalla kävi hyvin kun mies alkoi kaivaa itselleen isoa kuoppaa ja näin tilaisuuteni tulleen..koska aiemminhan tämä olisi ollut liian mahdotonta.
        Nyt alan saamaan pikkuhiljaa omaa elämääni ja itsenäisyyttäni takaisin ja nautin siitä täysin rinnoin!

        Poika tapaa isäänsä 1-2 kertaa kuussa parin tunnin ajan, yöksi ei pääse vielä ennenkuin isä osaa ryhdistäytyä alkoholin käytön suhteen, ja luulen siihen on pitkä matka..

        Kuulostat itsekin aika narsistiselta ja lapsen sekä isän välien kiusaajalta

        Tapaamisoikeus on lapsen oikeus, ei eronneen naisen mielivaltaa

      • Anonyymi
        sano vaan narsistiks kirjoitti:

        menkää ny välissä itseenne ja todetkaa se et toi narsistiksi haukkuminen on teille kitiseville yhäreille vaan keino yrittää siirtää puhe pois teistä itsestänne! vastuunpakoilijoita teistä on suurin osa ja varmasti teissä kaikissa on sitä narsistia yhtäpaljon ellei enemmänki ku siinä eksässänne!

        Menkää eteenpäin. Ehkä naiset osa on niitä yh- narsiteja, jotka syyttää kaikesta muita = lue isää

        Hohhoijaa

    • MM

      Olen elänyt narsistin kanssa,hän hurmasi minut totaalisesti,hän on kaunis mies ja hyväosainen.Minulle aivan uusi kokemus koska olen köyhistä oloista.
      Saimme 3 lasta ja huomasin että lapset ovat hänen omaisuutta ei välitä tunteista,alkoi väkivalta ja henkinen terrori.
      Mies aloitti uusia naisseikkailuja, valehteli ja manipuloi.

      Hain apua kun mies löi,poliisi tuli ja haki hänet,pakenimme lasten kanssa ja sain turvaasunnon kunnalta.
      Mies alkoi metsästää meidät ja aloitti oikeustaistelun, hänen piti saada lasten huoltajuuden.Prosessi kesti 3 vuotta
      "paholainen " löysi samanlaisen naisen kun hän itse NARSISTNAISEN , ja aloittivat vaino minulle ja lapsille.
      Hovioikeudessa lapset määrättiin minulle tietenkin.
      Narsisti nainen valehteli oikeudessa narsistisen x miehen pyynnöstä.
      Oikeus totesi että todistus oli epätodellinen!!
      Raha ei ratkaissut tässä tapauksessa , oikeutta ei voi ostaa onneksi täällä Suomessa.

      Vaino jatkuu edelleen , paholaisen nainen on vielä pahempi kun narsisti x mies.
      Sopivat hyvin yhteen .
      Lapset eivät halua olla tekemisessä isänsä kanssa.
      Ovat nähneet miten isä kohteli äitiä ja miten isä ylistää uusi nainen.
      Minulle auttaa asia että narsisti on personallisuushäiriö ja ei voi parantua.
      Lukekaa ihmiset "varokaa narsistia " kirjaa.

      • aivansamatilanne

        Miten voisin saada yhteyttä ja kertoa kokemuksistani?

      • väsynytäiti
        aivansamatilanne kirjoitti:

        Miten voisin saada yhteyttä ja kertoa kokemuksistani?

        tarkoitatko yhteydenotolla tuota MM kirjoittajaa vai minua??

      • Anonyymi

        Katsellut sivusta erään läheisen narsistista suhdetta, ja en voi ymmärtää miksi eivät lopeta suhdettaan, sillä se ei tule koskaan onnistumaan. Ainaisia riitoja syytöksiä, tönimisiä jne. Silti vaan jatketaan suhdetta missä ei ole rakkautta ja kunnioitusta toisiansa kohtaan.
        Ensi hurman väistyessä alkoivat näilläkin ongelmat ja niitä riittää ja tekemällä tehdään lisää.

    • Yksin helpompaa

      ehkä ei, mutta muuten kuvauksesi on kuin minun itseni kirjoittama 1,5v. sitten. Sain asian järjestymään siten, että sovimme yhdessä erilleen muuttamisesta tilanteen rauhoittamiseksi. No ex innostui uudesta vapaudestaan ja avoero oli sillä selvä. En lähtenyt hakemaan yhteishuoltajuutta, koska tappeleminen ei ole lasten etu. Otin asian puheeksi, mutta ex vastusti ja se olisi pitänyt mennä oikeusteitse eikä tulos olisi taattu. Yleensä lapset jäävät sille joka heitä on hoitanutkin eikä myöskään äidiltä saa lapsia pois, jos ei ole vakavia todisteita. Pelkkä pahan puhuminen, valheet ja syyttely exän toimesta ei siis tuottanut tulosta. Pitää vain itse pysyä rauhallisena ja luottaa omaan jaksamiseen kaiken keskellä.

      Katsoin miten tapaamiset esikoisen kanssa lähtivät sujumaan ja kun onnistui, niin annoin lasten isälle yhteishuoltajuuden myös kuopukseen. Jos ongelmia tulisi, niin sama prosessi se olisi taisteltiin siinä yhden asioista tahi kahden. Myös jos minulle jotain tapahtuisi, niin en haluaisi lasten joutuvan toisistaan erilleen. Olen kehunut lasten isää aina kun siihen vähänkään on ollut aihetta ja se kannustaa häntä hoitamaan asiansa hyvin. Ainakin tälle etälle on hyvin tärkeää, että kaikki näyttää siltä, että hän hoitaa asiansa täydellisesti ja on hyvä isä.

      Oma pinna on ollut koetuksella, sillä on ollut vaativaa kehittää kuopukselle isäsuhdetta isäänsä. Vauvaa ei voi jättää isälle yksinään vaan joutuu itse olemaan tapaamisissa paikalla ja voi silloin vaikka laittaa pyykkiä tms. Isänsä kävi siis meillä tapaamassa lapsia ja jossain vaiheessa meillä oli tapaamisillat siten että toinen hoisi esikoista ja toinen kuopusta, että pienempi sai aikaa kahden isän kanssa ja isompi äidin ja sitten toisinpäin. Yhteistyö on vaatinut kohtuuttoman paljon venymistä ja sietämistä. Mies muuttelee tapaamisia, kritisoi toimintaani, ei auta yhtään ylimääräistä raskaissakaaan vaiheissa ja mitän kiitosta ei ole häneltä näkynyt eikä kuulunut. Päinvastoin, edelleen kehittää vaikka mitä tuubaa sukulaisilleen jne. Tarkkana saa olla ja vähän vittumainenkin, että hän pysyy varpaillaan siinä, miten hän voi lapsia kohdella. Ihan sama, miksi kohtelee lapsia nätisti, mutta vanhemmuudessa on tietyt rajat ja velvollisuuet, jotka koskevat myös etää kun hän on lasten kanssa. Tapaamiset kannattaa sopia lastenvalvojalla ja muista tehdä minimitapaamissopimus, sillä sopimus ei velvoita etää pitämään tapaamisista kiinni, mutta etä voi haastaa lähin oikeuteen ja uhkasakkoihin, jos hänelle ei anneta lasta sopimuksen aikoina (huolimatta lapsen tunteista, sairaudesta jne.).

      Palkinto on ollut siinä, että molemmilla lapsilla on hyvä suhde isäänsä. Olen saanut pidettyä kieleni kurissa ja isä on saanut tavata lapsia sen verran kuin on jaksanut ihmisten tavalla. Synnytykset ja sairaalasta kotiintulot yms. kannattaa todellakin suunnitella muiden ihmisten varaan. Meillä mies hoisi esikoista kun olin sairaalassa ja kun tulinkotiin vauvan kanssa, niin pyykit olivat likaisina, jääkaappi tyhjä ja pyytämäni vauvansänky petaamatta, isä kiukkuinen kuin ampiainen ja alkoi huutaa. Olisi ollut paljon parempi pyytää apu joltakulta luotettavalta henkilöltä. Ex myös käyttäytyy kauniisti minuakin kohtaan, jos paikalla on joku muu.

      On se työlästä, mutta suosittelen. Ex on ollut hankala koko ajan ja olen vain ollut onnellinen, että meillä on oma koti, josta hän poistuu tapaamisaikansa jälkeen. Minä sitten ravistan hartioitani ja muistan, että hän ei ole enää osa minun elämääni. Olen myös vielä pitkään välittämässä ja selittämässä lapsille isänsä toimintaa (muista että isä on lapsille tärkeä ja tarinat isästä vaikuttavat lasten itsetuntoon).

    • Yllätysreaktio

      kodinhoitajaan, joka tulisi auttamaan edes muutamana tuntina viikossa. Monissa kunnissa vähätuloisille lähes ilmainen palvelu. Ai niin, lastenvalvojalla voidaan selvittää todellinen elatusmaksun suuruus. Ei kannata tinkiä tästä, sillä tulosi voivat olla pitkään pienet eikä meillä ex puheistaan huolimatta ole auttanut senttiäkään ylimääräistä. Elatusmaksu on lasta varten.

      • --------------------

        monessa kunnassa perhetyö on osa lastensuojelua.

    • väsynytäiti

      huomioidaanko elatusmaksuja laskiessa myös puolison vuokratuotot? miehellä sijoitusasuntoja joista saa rahaa useita tonneja kuussa...

      • väsynytäiti

        ja miten pienestä lapsesta voidaan olettaa että hän pärjäisi ilman äitiä (jonka kanssa siis ollut 24/7 ), isänsä seurassa tapaamisissa? Eihän se nyt mitenkään voi esim. viikkoa olla, varsinkaan narsistin kanssa. Kyse on kuitenkin nyt vajaa puolitoista vuotiaasta joka ei vielä puhu.

      • muuna

        Vuokratuloista vähennetään mm. lainankorot, vastikkeet ja korjauskustannukset ja loppu on verotettavaa tuloa joka näkyy lopullisessa verotuksessa. Ota kopio miehesi viimeisestä verotustodistuksesta tai hae tieto verottajalta.

      • muuna
        väsynytäiti kirjoitti:

        ja miten pienestä lapsesta voidaan olettaa että hän pärjäisi ilman äitiä (jonka kanssa siis ollut 24/7 ), isänsä seurassa tapaamisissa? Eihän se nyt mitenkään voi esim. viikkoa olla, varsinkaan narsistin kanssa. Kyse on kuitenkin nyt vajaa puolitoista vuotiaasta joka ei vielä puhu.

        Haluaako isä vuoroviikkohuollon?

        Viitteet antava laskukaava on '1 vuosi - 1 päivä erossa äidistä'.

      • väsynytäiti
        muuna kirjoitti:

        Vuokratuloista vähennetään mm. lainankorot, vastikkeet ja korjauskustannukset ja loppu on verotettavaa tuloa joka näkyy lopullisessa verotuksessa. Ota kopio miehesi viimeisestä verotustodistuksesta tai hae tieto verottajalta.

        kodinhoitaja-vinkki on aika hyvä. sitä varmaan tarvitsen, jos vain talous antaa periksi. on kait sitten vielä jotain 4h -yhdistýs juttuja joilta saa vaikka koiralle lenkki- ja leikkiseuraa siihen pahimpaan aikaan?
        kirkolta voisi myös kysyä onko heillä jotain apuja yksinhuoltajille.

        isällä nyt kiinteä tulo mutta aikoo alkaa taas yrittäjäksi joten tulot voi nousta aika reilustikin. ja kait osinkotuloistakin (siis jos ottaa osan palkasta ns. osinkotuloina, sekin on verotettavaa tuloa) joutuu sitten ilmoittamaan jos pyydän maksuun tarkistusta.
        Nuo vuokratulot on verotettavaa tuloa tiettyjen kulujen jälkeen, mutta tuloina nekin on useampi tonni kuussa. Mitä yleensä voi pyytää/vaatia/saada jos miehellä hyvät tulot? Ajattelin että jos tulot vaikka yhteensä käteen neljä tai viisi tonnia, mitä siitä pitäisi saada elaria?
        Ajattelin että jos elari on paljonkin, niin voi olla ettei haluakaan sitä toista lasta nimilleen kun joutuu sitten senkin elarin maksamaan pihiydessään...

        Suurin huoleni on kuitenkin se että miten voisin saada yksinhuoltajuuden. Sitä haluaisin ihan jo turvallisuussyistä, koska jos lapsi joutuisi vaikka äkkiä lääkärihoitoon tms. niin sitten pitäisi olla molempien suostumus hoidoista ja jos ukko onkin viikonloppureissussa eikä tapansa mukaan vastaa puhelimeen. Lapsihan joutuu vaaraan tuossa tilanteessa...
        Tarkoitus ei ole evätä tältä lapselta isän tapaamista, kaikki olisi vain niin paljon helpompaa jos on yksinhuoltaja. Eihän se vanhemmuus ja isyys siitä mihinkään häviä. Miten tuon nyt saisi menemään ukon kaaliin, vai ei mitenkään????
        Raha-asioissa kyllä tulen pärjäämään ja hoitoapuihin yms. varmaan löytyy sitten omat apunsa. Tämä huoltajuus tuntuu niin hirveältä kynnykseltä. Mahaan ihan koskee kun miettii näitä juttuja.

      • pelihousuihin
        väsynytäiti kirjoitti:

        kodinhoitaja-vinkki on aika hyvä. sitä varmaan tarvitsen, jos vain talous antaa periksi. on kait sitten vielä jotain 4h -yhdistýs juttuja joilta saa vaikka koiralle lenkki- ja leikkiseuraa siihen pahimpaan aikaan?
        kirkolta voisi myös kysyä onko heillä jotain apuja yksinhuoltajille.

        isällä nyt kiinteä tulo mutta aikoo alkaa taas yrittäjäksi joten tulot voi nousta aika reilustikin. ja kait osinkotuloistakin (siis jos ottaa osan palkasta ns. osinkotuloina, sekin on verotettavaa tuloa) joutuu sitten ilmoittamaan jos pyydän maksuun tarkistusta.
        Nuo vuokratulot on verotettavaa tuloa tiettyjen kulujen jälkeen, mutta tuloina nekin on useampi tonni kuussa. Mitä yleensä voi pyytää/vaatia/saada jos miehellä hyvät tulot? Ajattelin että jos tulot vaikka yhteensä käteen neljä tai viisi tonnia, mitä siitä pitäisi saada elaria?
        Ajattelin että jos elari on paljonkin, niin voi olla ettei haluakaan sitä toista lasta nimilleen kun joutuu sitten senkin elarin maksamaan pihiydessään...

        Suurin huoleni on kuitenkin se että miten voisin saada yksinhuoltajuuden. Sitä haluaisin ihan jo turvallisuussyistä, koska jos lapsi joutuisi vaikka äkkiä lääkärihoitoon tms. niin sitten pitäisi olla molempien suostumus hoidoista ja jos ukko onkin viikonloppureissussa eikä tapansa mukaan vastaa puhelimeen. Lapsihan joutuu vaaraan tuossa tilanteessa...
        Tarkoitus ei ole evätä tältä lapselta isän tapaamista, kaikki olisi vain niin paljon helpompaa jos on yksinhuoltaja. Eihän se vanhemmuus ja isyys siitä mihinkään häviä. Miten tuon nyt saisi menemään ukon kaaliin, vai ei mitenkään????
        Raha-asioissa kyllä tulen pärjäämään ja hoitoapuihin yms. varmaan löytyy sitten omat apunsa. Tämä huoltajuus tuntuu niin hirveältä kynnykseltä. Mahaan ihan koskee kun miettii näitä juttuja.

        Vaikka isä tienaisi 10 000 kuussa, ei elatusmaksua määrätä lapsen elatuksen tarvetta suuremmaksi. 140 saat jokatapauksessa. 200 voisi olla kohtuus. Yli 230 maksaa muutama prosentti elatusvelvollisista. Myös sinulla itselläsi on elatusvelvollisuus lapsesta. Jos molemmat lapset ovat saman isän, molemmilla on samat perintöoikeudet ja oikeus elatukseen ja tapaamisiin, nekö temppuillessasi veisit kuopukselta ? Säästytyt monelta murheelta kun et rupea riehumaan yksinhuoltajuutta. Aikaa kaukaa haettu toi lapsi joutuu vaaraan, kun ukko ei vastaa puhelimeen...

        Jos mies on narsku, hän haluaa röyhistellä lapsillaan ja maksuillaan.

      • väsynytäiti
        pelihousuihin kirjoitti:

        Vaikka isä tienaisi 10 000 kuussa, ei elatusmaksua määrätä lapsen elatuksen tarvetta suuremmaksi. 140 saat jokatapauksessa. 200 voisi olla kohtuus. Yli 230 maksaa muutama prosentti elatusvelvollisista. Myös sinulla itselläsi on elatusvelvollisuus lapsesta. Jos molemmat lapset ovat saman isän, molemmilla on samat perintöoikeudet ja oikeus elatukseen ja tapaamisiin, nekö temppuillessasi veisit kuopukselta ? Säästytyt monelta murheelta kun et rupea riehumaan yksinhuoltajuutta. Aikaa kaukaa haettu toi lapsi joutuu vaaraan, kun ukko ei vastaa puhelimeen...

        Jos mies on narsku, hän haluaa röyhistellä lapsillaan ja maksuillaan.

        voihan asiaa noinkin ajatella. Minä kuitenkin yritän ajatella lasten parasta, en sitä että riistäisin heiltä jotakin. Se ei ole motiivi että jäisivät ilman heille kuuluvia oikeuksia.
        Mutta tällaisessa tilanteessa on myös ajateltava lasten parasta, koska tiedän että jos he joutuisivat kasvamaan isänsä kanssa, niin heille tulisi jonkinlaisia psyykkisiä traumoja tms.
        Olen nähnyt sen ukon esikoisesta jota on kasvattanut jo kouluikäisestä lähtien, lapsi on laitettu olemaan hiljaa telkkarin tai tieto/pelikoneen ääreen. Mitään ei ole harrastettu, tehty yhdessä ja lapsi on syönyt ns. pullamössöä ja kasvanut normaalipainoisesta lapsesta nopealla vauhdilla lihavaksi lapseksi jolloin siis melko suuri sairastumisprosentti mm. diabetekseen. Liikunnan puutteesta kertoo jo se ettei nyt aikuisenakaan pysty pidättämään kakkaa vaan sitä on aina housuissa kämmenenkokoinen läiskä. Isä on ihan kehuskellut asialla, että antaa lapselleen aikaa isänpäivänä. Silloin menevät jonnekin / tekevät jotain ja hän pyhittää sen päivän lapsen tarpeille. Tämä "lapsi" nöyrtyy isän sanaan ehdoitta ja tekeekin mitä isä käskee, jopa pesee lattialta koiran ripulit koska isä ei "pysty" kun tulee niin huono olo.
        Jos siis tällaiseen lähtökohtaan laitettaisiin vielä niin kovin pieni lapsi, niin kärsisi todella paljon. Jos nytkään ei saa isältään huomiota/läheisyyttä/kontaktia, isä vain keskittyy telkkariin tms. kun on kotona. Niin miten saisi yksin isänsä kanssa ollessa riittävästi. Lapsen emotionaalinen kehitys menisi ainakin ihan poskelleen.

        Onneksi kuitenkin suomessa on siten, että äidille pieni lapsi jää jollei äidillä ole täysin holtiton elämä jolloin hänet voitaisiin katsoa kyvyttömäksi huolehtia lapsesta. Sen verran olen jo ottanut asioista selvää, että tuon tiedän. Aluksi pelkäsin, koska tuo narsisti isä koitti hallita minua peloittelemalla että lapsi ei muuttaisi vaan jäisi hänelle.

        syntymättömän lapsen kanssa asia on siis vielä avoin, luulen että lopullinen ratkaisu tulee sitten kun nämä kaikki muut asiat on saatu sujumaan. Eikä onneksi ole vielä kiirettä päättää, joskus helmikuussa pitänee vasta alkaa sitä asiaa ajamaan.
        Tosin jos isän kanssa menee käräjille esikoisen huoltajuus tms. asiat, niin sitten niitä varmaan puidaan vielä keväälläkin.
        Sitä vain mietin että jos menee käräjille, niin mitkä on yleensä ottaen olleet ne perusteet millä äiti on saanutkin yksinhuoltajuuden vaikka isä on sitä vastaan? luin jostain että yksinhuoltajaksi voitaisiin katsoa silloin, jos vanhempien on mahdotonta hoitaa sovussa lapsen kasvatukseen liittyviä asioita, kuten hoitoon tai kouluun liittyviä seikkoja.
        Tuo lapsen sairastuminen on kyllä pointtina ainakin meidän kohdalla muistettava. Meillä esikoinen ei ole ollut syntymänsä jälkeen ns. normaalisti terve lapsi ja hänen kanssaan on juostu lääkäreissä ja toimenpiteissä. Ja isällä on taipumusta lähteä ryyppyreissulle jopa neljä viikonloppua kuussa joten en näe huonoksi ajatella tätä seikkaa. Eikä ole ollut helposti tavoitettavissa noilla reissuillaan.
        Tiedän että jatkossa kun alkaa pyörittämään sitä firmaansa, niin silloin noita ryyppykekkereitä tulee.

        näitä vastaavanlaisia tarinoita tuntuu olevan pilvin pimein, mutta miten ne on sitten loppujen lopuksi menneet?

      • kaikenlaista...
        väsynytäiti kirjoitti:

        voihan asiaa noinkin ajatella. Minä kuitenkin yritän ajatella lasten parasta, en sitä että riistäisin heiltä jotakin. Se ei ole motiivi että jäisivät ilman heille kuuluvia oikeuksia.
        Mutta tällaisessa tilanteessa on myös ajateltava lasten parasta, koska tiedän että jos he joutuisivat kasvamaan isänsä kanssa, niin heille tulisi jonkinlaisia psyykkisiä traumoja tms.
        Olen nähnyt sen ukon esikoisesta jota on kasvattanut jo kouluikäisestä lähtien, lapsi on laitettu olemaan hiljaa telkkarin tai tieto/pelikoneen ääreen. Mitään ei ole harrastettu, tehty yhdessä ja lapsi on syönyt ns. pullamössöä ja kasvanut normaalipainoisesta lapsesta nopealla vauhdilla lihavaksi lapseksi jolloin siis melko suuri sairastumisprosentti mm. diabetekseen. Liikunnan puutteesta kertoo jo se ettei nyt aikuisenakaan pysty pidättämään kakkaa vaan sitä on aina housuissa kämmenenkokoinen läiskä. Isä on ihan kehuskellut asialla, että antaa lapselleen aikaa isänpäivänä. Silloin menevät jonnekin / tekevät jotain ja hän pyhittää sen päivän lapsen tarpeille. Tämä "lapsi" nöyrtyy isän sanaan ehdoitta ja tekeekin mitä isä käskee, jopa pesee lattialta koiran ripulit koska isä ei "pysty" kun tulee niin huono olo.
        Jos siis tällaiseen lähtökohtaan laitettaisiin vielä niin kovin pieni lapsi, niin kärsisi todella paljon. Jos nytkään ei saa isältään huomiota/läheisyyttä/kontaktia, isä vain keskittyy telkkariin tms. kun on kotona. Niin miten saisi yksin isänsä kanssa ollessa riittävästi. Lapsen emotionaalinen kehitys menisi ainakin ihan poskelleen.

        Onneksi kuitenkin suomessa on siten, että äidille pieni lapsi jää jollei äidillä ole täysin holtiton elämä jolloin hänet voitaisiin katsoa kyvyttömäksi huolehtia lapsesta. Sen verran olen jo ottanut asioista selvää, että tuon tiedän. Aluksi pelkäsin, koska tuo narsisti isä koitti hallita minua peloittelemalla että lapsi ei muuttaisi vaan jäisi hänelle.

        syntymättömän lapsen kanssa asia on siis vielä avoin, luulen että lopullinen ratkaisu tulee sitten kun nämä kaikki muut asiat on saatu sujumaan. Eikä onneksi ole vielä kiirettä päättää, joskus helmikuussa pitänee vasta alkaa sitä asiaa ajamaan.
        Tosin jos isän kanssa menee käräjille esikoisen huoltajuus tms. asiat, niin sitten niitä varmaan puidaan vielä keväälläkin.
        Sitä vain mietin että jos menee käräjille, niin mitkä on yleensä ottaen olleet ne perusteet millä äiti on saanutkin yksinhuoltajuuden vaikka isä on sitä vastaan? luin jostain että yksinhuoltajaksi voitaisiin katsoa silloin, jos vanhempien on mahdotonta hoitaa sovussa lapsen kasvatukseen liittyviä asioita, kuten hoitoon tai kouluun liittyviä seikkoja.
        Tuo lapsen sairastuminen on kyllä pointtina ainakin meidän kohdalla muistettava. Meillä esikoinen ei ole ollut syntymänsä jälkeen ns. normaalisti terve lapsi ja hänen kanssaan on juostu lääkäreissä ja toimenpiteissä. Ja isällä on taipumusta lähteä ryyppyreissulle jopa neljä viikonloppua kuussa joten en näe huonoksi ajatella tätä seikkaa. Eikä ole ollut helposti tavoitettavissa noilla reissuillaan.
        Tiedän että jatkossa kun alkaa pyörittämään sitä firmaansa, niin silloin noita ryyppykekkereitä tulee.

        näitä vastaavanlaisia tarinoita tuntuu olevan pilvin pimein, mutta miten ne on sitten loppujen lopuksi menneet?

        Erosin narsisti-miehestä, kun olin 5kk raskaana. Hän itse halusi eron eikä kuulla lapsesta koskaan mitään. En kyllä sitä välttämättä haluakaan, koska tiedän miten hän kohtelee lapsia (no jokainen narskun kanssa elänyt tietää). Kysyin nyt sossusta, miten asiat menee, kun en halua, että isyys tunnustetaan, eikä halua isäkään. Mä luulin, että isällä on oikeus sitä vaatia, mutta se meneekin jotenki niin, että äiti voi kieltää, että isyys selvitetään. Tietenki asia on eri jos on naimisissa...varmaankin. Nyt kaikille kritisoijille sitten tiedoksi, että tiedän kyllä mitä teen ja tiedän miehen taustat ja aion toimia näin, jotta asiassa toteutuisi ns. lastensuojelu.
        Joten mee ihmeessä sossuun ottaan asioista selvää. Jostain luin kerran, että poliisi-ja oikeuslaitos ovat narskun temmellyskenttää, missä rakastaa mellastaa. Itse toivon nämä välttäväni. Mutta tiedän, että eksäni on tätäkin harrastanut, vanhemman lapsensa ollessa kyseessä.

      • kokemusta on
        pelihousuihin kirjoitti:

        Vaikka isä tienaisi 10 000 kuussa, ei elatusmaksua määrätä lapsen elatuksen tarvetta suuremmaksi. 140 saat jokatapauksessa. 200 voisi olla kohtuus. Yli 230 maksaa muutama prosentti elatusvelvollisista. Myös sinulla itselläsi on elatusvelvollisuus lapsesta. Jos molemmat lapset ovat saman isän, molemmilla on samat perintöoikeudet ja oikeus elatukseen ja tapaamisiin, nekö temppuillessasi veisit kuopukselta ? Säästytyt monelta murheelta kun et rupea riehumaan yksinhuoltajuutta. Aikaa kaukaa haettu toi lapsi joutuu vaaraan, kun ukko ei vastaa puhelimeen...

        Jos mies on narsku, hän haluaa röyhistellä lapsillaan ja maksuillaan.

        Lapsen paras ei aina ole isä eikä tulevat perinnöt yms. kaikki on aina tapauskohtaista. Se täytyy jokaisen muistaa!!!

      • väsynytäiti
        kokemusta on kirjoitti:

        Lapsen paras ei aina ole isä eikä tulevat perinnöt yms. kaikki on aina tapauskohtaista. Se täytyy jokaisen muistaa!!!

        tähän ja edelliseen; olen samaa mieltä.
        Vanhemman tehtävä on suojella lasta ja joskus on tilanteita että se terve vanhempi joutuu suojelemaan lasta sairaalta vanhemmalta. Äiti kyllä jotenkin tuntee, että niin kannattaa siinä tilanteessa tehdä. Toivottavasti itselle tulee tuo tunne sitten kun vauva syntyy.

        Perinnöt.... kyllä se vain on niin ettei raha ratkaise jos terveys kärsii. Mitä lapsi sitten tekisi sillä perinnöllä jos sen mielenterveys olisi lopullisesti pilalla??

        Mä olisin kyllä helpottunut ja onneni kukkuloilla jos ukko sanoisi ettei halua kuullakaan syntymättömästä lapsestaan. Tokihan se toisaalta tuntuisi pahalta, mutta ukon mielenlaadun tuntien se pahakin alkaisi tuntua hyvältä.

      • väsynytäiti
        väsynytäiti kirjoitti:

        tähän ja edelliseen; olen samaa mieltä.
        Vanhemman tehtävä on suojella lasta ja joskus on tilanteita että se terve vanhempi joutuu suojelemaan lasta sairaalta vanhemmalta. Äiti kyllä jotenkin tuntee, että niin kannattaa siinä tilanteessa tehdä. Toivottavasti itselle tulee tuo tunne sitten kun vauva syntyy.

        Perinnöt.... kyllä se vain on niin ettei raha ratkaise jos terveys kärsii. Mitä lapsi sitten tekisi sillä perinnöllä jos sen mielenterveys olisi lopullisesti pilalla??

        Mä olisin kyllä helpottunut ja onneni kukkuloilla jos ukko sanoisi ettei halua kuullakaan syntymättömästä lapsestaan. Tokihan se toisaalta tuntuisi pahalta, mutta ukon mielenlaadun tuntien se pahakin alkaisi tuntua hyvältä.

        vastaavia tapauksia näyttää olevan pilvin pimein vähän joka saitilla, mutta ihmetyttää että miten noissa sairaissa ihmisissä ei näy nuo piirteet kuitenkaan suhteen alussa?
        olen tätä asiaa yrittänyt miettiä, olen kuitenkin ukkoni tuntenut jo yli kymmenen vuotta, miksi siis en aikaisemmin tajunnut tästä mitään??

        nyt sitten kun on melkein kaikki mahdollinen tehty ja hankittu jne. niin sitten pitää alkaa kaikki purkamaan ja taas muuttamaan... onneksi ei sentään ehditty mitään taloa rakentaa, se tästä olis vielä puuttunut... joutuis sen myymistäkin odottaa.

        on tämä vaikeeta, pakko myöntää. mut moni on kuitenkin selvinnyt samasta, vaikka on ollutkin totaaliyksin ilman mitään tukijoukkoja. tukijoukkoja on vaikea edes odottaa, kukaanhan ei kuitenkaan ymmärrä minkälaista on, kun ei se näy ulospäin.
        Hankaloittaa oloa vielä se, ettei täällä korvessa ole mitään paikkaakaan mistä voisi pyytää jutteluapua, paitsi ehkä joku paikallinen mielenterveystoimisto, jonka vetäjät on tyyliin naapureita...

      • mitä sattuu...
        väsynytäiti kirjoitti:

        vastaavia tapauksia näyttää olevan pilvin pimein vähän joka saitilla, mutta ihmetyttää että miten noissa sairaissa ihmisissä ei näy nuo piirteet kuitenkaan suhteen alussa?
        olen tätä asiaa yrittänyt miettiä, olen kuitenkin ukkoni tuntenut jo yli kymmenen vuotta, miksi siis en aikaisemmin tajunnut tästä mitään??

        nyt sitten kun on melkein kaikki mahdollinen tehty ja hankittu jne. niin sitten pitää alkaa kaikki purkamaan ja taas muuttamaan... onneksi ei sentään ehditty mitään taloa rakentaa, se tästä olis vielä puuttunut... joutuis sen myymistäkin odottaa.

        on tämä vaikeeta, pakko myöntää. mut moni on kuitenkin selvinnyt samasta, vaikka on ollutkin totaaliyksin ilman mitään tukijoukkoja. tukijoukkoja on vaikea edes odottaa, kukaanhan ei kuitenkaan ymmärrä minkälaista on, kun ei se näy ulospäin.
        Hankaloittaa oloa vielä se, ettei täällä korvessa ole mitään paikkaakaan mistä voisi pyytää jutteluapua, paitsi ehkä joku paikallinen mielenterveystoimisto, jonka vetäjät on tyyliin naapureita...

        Se virhe minkä ex teki että pääsin eroon:
        Hän jätti asuntoa maksamatta, kämppä meni alta. Pimitti multa kaikki tiedot tästä kunnes oli liian myöhästä, hänen oma reaktionsa ottaa vastuuta asiasta oli mitätön, katos kun tuhka tuuleen ja jätti mut hoitamaan kaiken..2 vko:ssa hoidin yksinäni kämpän tyhjäksi ja uuden asunnon itselleni ja pojalle!
        Ens kuussa lastenvalvojan luokse sopimaan huoltajuudesta, sitä "innolla" odottaen..

        Uhkailuja kuuluu vähän väliä vieläkin, en jaksa tosin ottaa niitä hirveenkään todesta!
        Ollaan pojan kanssa onnellisia näin, ja onneksi meillä on hyvä tukiverkosto minkä avulla ollaan selvitty tästä!

        Niin ja eipä munkaan ex:ssä ollut noita piirteitä suhteen alussa, pikkuhiljaa niitä alko sitten tuleen..Ja meni pitkä aika ennenkun tajusin että se ihminen oli oikeasti SAIRAS!

        Mitenkä sun tilanne edistyy?
        Toivon paljon voimia sulle! :)

      • väsynytäiti
        mitä sattuu... kirjoitti:

        Se virhe minkä ex teki että pääsin eroon:
        Hän jätti asuntoa maksamatta, kämppä meni alta. Pimitti multa kaikki tiedot tästä kunnes oli liian myöhästä, hänen oma reaktionsa ottaa vastuuta asiasta oli mitätön, katos kun tuhka tuuleen ja jätti mut hoitamaan kaiken..2 vko:ssa hoidin yksinäni kämpän tyhjäksi ja uuden asunnon itselleni ja pojalle!
        Ens kuussa lastenvalvojan luokse sopimaan huoltajuudesta, sitä "innolla" odottaen..

        Uhkailuja kuuluu vähän väliä vieläkin, en jaksa tosin ottaa niitä hirveenkään todesta!
        Ollaan pojan kanssa onnellisia näin, ja onneksi meillä on hyvä tukiverkosto minkä avulla ollaan selvitty tästä!

        Niin ja eipä munkaan ex:ssä ollut noita piirteitä suhteen alussa, pikkuhiljaa niitä alko sitten tuleen..Ja meni pitkä aika ennenkun tajusin että se ihminen oli oikeasti SAIRAS!

        Mitenkä sun tilanne edistyy?
        Toivon paljon voimia sulle! :)

        edistyy pikkuhiljaa. tosin mielessä on herkkinä hetkinä että pitäisikö vielä kuitenkin yrittää, sitten palaan todellisuuteen. olen yrittänyt niin monta kertaa. tilanne ei muutu miksikään. eikä se ihminen pystyisikään muuttumaan ns. normaaliksi, jos hän ei edes myönnä että hänessä on jotain vikaa tms.

        tunteet myllertää niin laidasta laitaan.
        asioita eroamisen suhteen olen laittanut vireille eri tahoin, juuri vakuutuspapereita täyttelen. vaikka olenkin tehnyt jo päätöksen ja tiedän että sen toteuttaminen vie vain oman aikansa, niin ehkä pahinta on kuitenkin se pelko että miten lapsen/ja lapsien käy. Myös se tuntuu pahalta, kun kukaan ei tunnu tajuavan. on niin hemmetin yksinäinen olo näiden tunteiden ja asioiden kanssa. samalla pitäisi nauttia lapsesta ja raskaudesta yms.

      • Anonyymi
        väsynytäiti kirjoitti:

        ja miten pienestä lapsesta voidaan olettaa että hän pärjäisi ilman äitiä (jonka kanssa siis ollut 24/7 ), isänsä seurassa tapaamisissa? Eihän se nyt mitenkään voi esim. viikkoa olla, varsinkaan narsistin kanssa. Kyse on kuitenkin nyt vajaa puolitoista vuotiaasta joka ei vielä puhu.

        Se joka on lapselle kaikista läheisin on se jonka on oltava läsnä, lapsen oloa ei saa tehdä turvattomaksi , vanhemmat voivat unohtaa omat ongelmansa eikä siirtää niitä lapseen. Pienikin lapsi vaistoaa eripuraisuuden vanhempien välillä.
        Ei kai lasta noin vaan laiteta jonkun kahden tunnin tapaamisen kanssa ilman lähi omaista . Suhteet lapseen rakennetaan vähitellen ja se joka ei ole kypsä siihen voisi ehkä ajatella miksi hän ykeensä haluaa tavata sen pari tuntia sillä niillä menetelmillä ei lasta rasiteta.

    • väsynytäiti2

      Hei väsynytäiti! Mistä tiedät onko ex-miehesi narsisti? Mietin vaan sen vuoksi koska itselläni on samanlaisia epäilyksiä syntymättömän lapseni isästä. Ottavatko lastenvalvojat tosissaan tällaiset epäilykset, jos siitä ei ole mitään lääkärin todistusta tms.? Henkiset ongelmat ja epätasapainoinen luonne eivät ole mielestäni hyväksi lapsen tasapainoiselle kehitykselle, mutta ne pitäisi huomioida tapaamisoikeuksia laadittaessa. Sinulla on paljon samoja mietteitä kuin minulla, nuo doula asiat ja huoli tulevan lapsen hyvinvoinnista. Mitä voin tehdä?

      • väsynytäiti

        itse pohdin pitkään, jo vuosia, outoja asioita ja käytöksiä jne. ja sitten esikoisen syntymän jälkeen ihmettelin kun aloin tuntea masennusta ja pettymystä, samalla mies käyttäytyi todella oudosti. meni omia menojaan, haukkui minua (esim. imetyksestä ja huonosta äitiydestä vaikka kaikkeni olen lapseni eteen tehnyt) ja uhkaili jne.
        sitten pahaa oloa purin ja joku vähän vinkkasi että miehesi taitaa olla narsisti.
        tuota sanaa en täysin ymmärtänyt mutta aloin ottaa selvää. ensin luin netistä, sitten tilasin kirjankin "sata tapaa tappaa sielu" ja kun kaikki oli ihan kuin mieheni, niin palaset loksahtivat paikoilleen.
        eihän hänelle tietääkseni ole tehty diagnoosia tuosta narsismista mutta oma käsitykseni oman elämäni pohjalla ja häntä tutkiessani on , että kaikki ei ole kuten pitäisi.

        ei normaali ja terve mies ja isä sano puolisolle niin pahoja asioita kuin hän ja käyttäydy halventavasti. normaali mies puolustaisi omaa perhettään loppuun asti ja yrittäisi kannustaa ja tukea.

        lastenvalvojalle ei kannata sanoa suoraan että mies on narsisti, niille voi sanoa että olen tullut kaiken jälkeen päätelmiin että hänellä on viitteitä narsistiseen persoonallisuushäiriöön tms. ja voi kertoa esimerkkejä elämästä ja tapahtumista. sitten voi jokaisen antaa itse tehdä päätöksen, mikä se mies on. joka kuulee ne minun kokemukset, varmasti pudistelee päätään ilman että sanon mitään narsistista, ainakin lastensuojelussa sanottiin suoraan ettei tuollaista pidä kenenkään hyväksyä elämässään ja pudisteltiin päätä. neuvottiin hakemaan tilanteeseen ratkaisua ja apua.
        ainakin tällä hetkellä lastensuojelu on minun puolellani.
        myös neuvolassa olen asiasta jotain maininnut ja neuvolan täti sanoikin että minut kaksi vuotta tunteneena voi sanoa suoraan ettei minussa ole mitään vikaa tms. ymmärsi tilanteen ja toivoi että jaksan edetä itseni ja lasten puolesta tässä asiassa.

        kaikessa tässä vaikeudessa erosta ja muutosta jne. suurin huoleni on oikeasti juuri tuo lasten hyvinvointi. itku tulee heti silmään kun miettii mitä pienelle lapselle tapahtuisi jos se joutuisi elämään tuollaisen hirviön kanssa. olenkin valmis laittamaan koko omaisuuteni likoon ja ottamaan lainaakin, jotta saan turvattua lasteni tulevaisuuden, poissa isin hulluuden ympyröistä.
        itse kestäisin vielä kaiken,mutta pieni viaton sielu menee rikki jos joutuu elämään ilman normaalia vanhempaa tuollaisessa ympäristössä. sen olen nähnyt kokemuksesta eräässä jo aikuisessa.

        ero tämmöisestä vaatii todella paljon. ensin pitää kasvattaa itsetunto kohdalleen ja miettiä ketkä ovat niitä oikeita ystäviä joihin voi luottaa ja joilta saa tukea. sitten alkaa se sota; asunto, muutto, huoltajuusasiat, raastupa. siinä matkalla koko ajan henkistä pahoinpitelyä mieheltä.
        helppoa ei ole eikä tule olemaan. olen kuitenkin päättänyt mennä läpi vaikka harmaan kiven ja vaikka seinä tulisi vastaan niin se ei minua tässä asiassa kaada. ei voi koska olen sen lapselleni luvannut.

        ota selvää tuosta miehestä ennen kuin lapsi syntyy ja tee ratkaisusi lasta ajatellen. sinulla on mahdollisuus paeta lapsen kanssa aina siihen asti kun on isyyden tunnustaminen. tunnustamisessa sinulla on vielä mahdollisuus ilmoittaa että vastustat isyyden tunnustamista.
        itse jos saisi ajassa mennä taaksepäin sen verran että esikoinen olisi vielä mahassa, niin kalppisin kiireessä karkuun. ukolle en jättäisi muuta kuin muuttokuorman takavalojen välkkeen.

      • Samat sanat
        väsynytäiti kirjoitti:

        itse pohdin pitkään, jo vuosia, outoja asioita ja käytöksiä jne. ja sitten esikoisen syntymän jälkeen ihmettelin kun aloin tuntea masennusta ja pettymystä, samalla mies käyttäytyi todella oudosti. meni omia menojaan, haukkui minua (esim. imetyksestä ja huonosta äitiydestä vaikka kaikkeni olen lapseni eteen tehnyt) ja uhkaili jne.
        sitten pahaa oloa purin ja joku vähän vinkkasi että miehesi taitaa olla narsisti.
        tuota sanaa en täysin ymmärtänyt mutta aloin ottaa selvää. ensin luin netistä, sitten tilasin kirjankin "sata tapaa tappaa sielu" ja kun kaikki oli ihan kuin mieheni, niin palaset loksahtivat paikoilleen.
        eihän hänelle tietääkseni ole tehty diagnoosia tuosta narsismista mutta oma käsitykseni oman elämäni pohjalla ja häntä tutkiessani on , että kaikki ei ole kuten pitäisi.

        ei normaali ja terve mies ja isä sano puolisolle niin pahoja asioita kuin hän ja käyttäydy halventavasti. normaali mies puolustaisi omaa perhettään loppuun asti ja yrittäisi kannustaa ja tukea.

        lastenvalvojalle ei kannata sanoa suoraan että mies on narsisti, niille voi sanoa että olen tullut kaiken jälkeen päätelmiin että hänellä on viitteitä narsistiseen persoonallisuushäiriöön tms. ja voi kertoa esimerkkejä elämästä ja tapahtumista. sitten voi jokaisen antaa itse tehdä päätöksen, mikä se mies on. joka kuulee ne minun kokemukset, varmasti pudistelee päätään ilman että sanon mitään narsistista, ainakin lastensuojelussa sanottiin suoraan ettei tuollaista pidä kenenkään hyväksyä elämässään ja pudisteltiin päätä. neuvottiin hakemaan tilanteeseen ratkaisua ja apua.
        ainakin tällä hetkellä lastensuojelu on minun puolellani.
        myös neuvolassa olen asiasta jotain maininnut ja neuvolan täti sanoikin että minut kaksi vuotta tunteneena voi sanoa suoraan ettei minussa ole mitään vikaa tms. ymmärsi tilanteen ja toivoi että jaksan edetä itseni ja lasten puolesta tässä asiassa.

        kaikessa tässä vaikeudessa erosta ja muutosta jne. suurin huoleni on oikeasti juuri tuo lasten hyvinvointi. itku tulee heti silmään kun miettii mitä pienelle lapselle tapahtuisi jos se joutuisi elämään tuollaisen hirviön kanssa. olenkin valmis laittamaan koko omaisuuteni likoon ja ottamaan lainaakin, jotta saan turvattua lasteni tulevaisuuden, poissa isin hulluuden ympyröistä.
        itse kestäisin vielä kaiken,mutta pieni viaton sielu menee rikki jos joutuu elämään ilman normaalia vanhempaa tuollaisessa ympäristössä. sen olen nähnyt kokemuksesta eräässä jo aikuisessa.

        ero tämmöisestä vaatii todella paljon. ensin pitää kasvattaa itsetunto kohdalleen ja miettiä ketkä ovat niitä oikeita ystäviä joihin voi luottaa ja joilta saa tukea. sitten alkaa se sota; asunto, muutto, huoltajuusasiat, raastupa. siinä matkalla koko ajan henkistä pahoinpitelyä mieheltä.
        helppoa ei ole eikä tule olemaan. olen kuitenkin päättänyt mennä läpi vaikka harmaan kiven ja vaikka seinä tulisi vastaan niin se ei minua tässä asiassa kaada. ei voi koska olen sen lapselleni luvannut.

        ota selvää tuosta miehestä ennen kuin lapsi syntyy ja tee ratkaisusi lasta ajatellen. sinulla on mahdollisuus paeta lapsen kanssa aina siihen asti kun on isyyden tunnustaminen. tunnustamisessa sinulla on vielä mahdollisuus ilmoittaa että vastustat isyyden tunnustamista.
        itse jos saisi ajassa mennä taaksepäin sen verran että esikoinen olisi vielä mahassa, niin kalppisin kiireessä karkuun. ukolle en jättäisi muuta kuin muuttokuorman takavalojen välkkeen.

        Hei, luin kirjoituksesi, uskomatonta lukea tuollaista kirjoitusta joka voisi olla yhtä hyvin itseni kirjoittama. Missä päin suomea asutte?
        Olisi mukavaa vaihtaa kuulumisia jonkun samassa tilanteessa olevan kanssa. Olisiko sinulla jotakin vaikka s-posti osoitetta johon voisi kirjoittaa. (voisin myös itsekkin avata uuden sähköposti osoitteen, tämän hetkinen on sellainen jota et viitsisi täällä julkaista)

      • väsynytäiti
        Samat sanat kirjoitti:

        Hei, luin kirjoituksesi, uskomatonta lukea tuollaista kirjoitusta joka voisi olla yhtä hyvin itseni kirjoittama. Missä päin suomea asutte?
        Olisi mukavaa vaihtaa kuulumisia jonkun samassa tilanteessa olevan kanssa. Olisiko sinulla jotakin vaikka s-posti osoitetta johon voisi kirjoittaa. (voisin myös itsekkin avata uuden sähköposti osoitteen, tämän hetkinen on sellainen jota et viitsisi täällä julkaista)

        niin se yleensä menee, kun huomaa että se puoliso on jotenkin sekaisin ja kun siihen alkaa löytää syyn; narsismin niin toteaa että muidenkin uhrien kertomat on niin samankaltaisia.
        se on uskomaton juttu.

        sain tänään kuulla että narsistien uhrien ry:n sivut on taas käytössä. en vielä ole käynyt katsomassa mutta pitänee kohta mennä.

        voit toki kertoa jonkun väliaikaisen osoitteesi jos haluat olla yhteydessä, itselläni on tällä hetkellä kova kynnys ottaa yhteyttä keneenkään koska olen joidenkin ystävien kohdalla saanut puukkoa selkään näissä asioissa. kaikkiin ihmisiin ei kannata luottaa. vain tosiystävät ja omat sukulaiset, sekä ulkopuoliset viranomaiset on niitä joille voi asioista puhua.
        turvakodista saa myös jonkinlaista apua ja tukea....

      • samat sanat
        väsynytäiti kirjoitti:

        niin se yleensä menee, kun huomaa että se puoliso on jotenkin sekaisin ja kun siihen alkaa löytää syyn; narsismin niin toteaa että muidenkin uhrien kertomat on niin samankaltaisia.
        se on uskomaton juttu.

        sain tänään kuulla että narsistien uhrien ry:n sivut on taas käytössä. en vielä ole käynyt katsomassa mutta pitänee kohta mennä.

        voit toki kertoa jonkun väliaikaisen osoitteesi jos haluat olla yhteydessä, itselläni on tällä hetkellä kova kynnys ottaa yhteyttä keneenkään koska olen joidenkin ystävien kohdalla saanut puukkoa selkään näissä asioissa. kaikkiin ihmisiin ei kannata luottaa. vain tosiystävät ja omat sukulaiset, sekä ulkopuoliset viranomaiset on niitä joille voi asioista puhua.
        turvakodista saa myös jonkinlaista apua ja tukea....

        Hei, ymmärrän hyvin että voi olla vaikeaa luottaa tälläisessä asiassa hehenkään ja siksi olen itsekkin oppinut olemaan varovainen mitä uskallan kenellekkin sanoa... s-posti osoite on [email protected]

      • [email protected]
        samat sanat kirjoitti:

        Hei, ymmärrän hyvin että voi olla vaikeaa luottaa tälläisessä asiassa hehenkään ja siksi olen itsekkin oppinut olemaan varovainen mitä uskallan kenellekkin sanoa... s-posti osoite on [email protected]

        omasta elämästäni... Dädiä ei ole näkynyt tämän vuoden puolella, mutta sossuille on soiteltu kun äiti ei anna tavata... Kesällä alkoi kyllä tapaamisoikeudetkin, mutta eipähän ole oven takana ollut liikettä =D

        Nyt tuli sossusta soitto, että valvotut tapaamiset alkaa... Ja koska nämä tapahtuvat lapsen parhaaksi, niin saan oikeen bensarahaa... =D HAHAHHA! Tosiaan lapsen parhaaksi. Päiväuniaikaan tapahtuva tapaaminen, jotka pissivät viimeksikin, kun niitä järjestettiin meillä kotona... Tuli viime heinä-joulukuun aikana 7 kertaa katsomaan lasta. Niistäkin tapaamisista (1½h) suurin osa meni kahvia ryystäessä, tupakoidessa ja juorutessa...

        Jutut ovat from mars tai kauempaa... Retostellaan elatusmaksujen määrällä (ei ole maksanut ensimmäistäkään) ja niin hyvällä isyydellä. =D Soitellaan sossuun perättömiä ilmiantoja, mm. hakkaan lasta, käytän huumeita (kokeet negatiiviset), istun paikallisessa päivittäin jne... Ja mitenkään tätä ei saa loppumaan... "Parhaan" ystäväni ja suuren osan tuttavia olen menettänyt, mutta tietysti jos uskovat psykoa (en ihmettele, niinhän minäkin tein) niin saavatkin mennä. Ensin voisi ottaa asioista selvää ennenkuin hylkäävät... =/

        Nyt psyko on saanut elämäänsä raiteilleen ja hankkinut itselleen perheen, johon kuuluu yh-äiti ja pieni lapsi. Ja nyt alkaa sama show alusta, kuin mitä aikoinaan piti minulle. Esim. hän vaati ensimmäistä lastaan itselleen jne. vaikkakaan tämän lapsen kanssa oleminen ja tekeminen ei ollut kiinnostavaa tai tärkeää, vaan se että lapsi oli isällään... Lähinnä siksi että voisi sanoa, että hän hoitaa aina lapsiaan niiiiiiiin paljon!

        Tiedä sitten miten huoltajuuksien ja tapaamisten kanssa käy. Huomenna menen lakimiehen kanssa palaveriin ja otan selvää. Minkään valtakunnan väleissä en ole psykon kanssa. Lähinnä se johtuu siitä, että hän on todella solvannut minua "jokaiselle vastaantulijalle" saati siitä, että on halunnut minut hengiltä!

        En tajua miten olen kestänyt tätä stressiä yli vuoden. Sitä ennen oli järkyttävä masennus henkisen pahoinpitelyn vuoksi ja lapsikin sitten syntyi tosiaan useita viikkoja ennen aikojaan. Kyllä tässä rupeaa oma hujumentti vähän sekoomaan pikkuhiljaa. Ei sitä uskoisi, että Suomessa tällainen piinaaminen on edes mahdollista!

      • väsynytäiti
        [email protected] kirjoitti:

        omasta elämästäni... Dädiä ei ole näkynyt tämän vuoden puolella, mutta sossuille on soiteltu kun äiti ei anna tavata... Kesällä alkoi kyllä tapaamisoikeudetkin, mutta eipähän ole oven takana ollut liikettä =D

        Nyt tuli sossusta soitto, että valvotut tapaamiset alkaa... Ja koska nämä tapahtuvat lapsen parhaaksi, niin saan oikeen bensarahaa... =D HAHAHHA! Tosiaan lapsen parhaaksi. Päiväuniaikaan tapahtuva tapaaminen, jotka pissivät viimeksikin, kun niitä järjestettiin meillä kotona... Tuli viime heinä-joulukuun aikana 7 kertaa katsomaan lasta. Niistäkin tapaamisista (1½h) suurin osa meni kahvia ryystäessä, tupakoidessa ja juorutessa...

        Jutut ovat from mars tai kauempaa... Retostellaan elatusmaksujen määrällä (ei ole maksanut ensimmäistäkään) ja niin hyvällä isyydellä. =D Soitellaan sossuun perättömiä ilmiantoja, mm. hakkaan lasta, käytän huumeita (kokeet negatiiviset), istun paikallisessa päivittäin jne... Ja mitenkään tätä ei saa loppumaan... "Parhaan" ystäväni ja suuren osan tuttavia olen menettänyt, mutta tietysti jos uskovat psykoa (en ihmettele, niinhän minäkin tein) niin saavatkin mennä. Ensin voisi ottaa asioista selvää ennenkuin hylkäävät... =/

        Nyt psyko on saanut elämäänsä raiteilleen ja hankkinut itselleen perheen, johon kuuluu yh-äiti ja pieni lapsi. Ja nyt alkaa sama show alusta, kuin mitä aikoinaan piti minulle. Esim. hän vaati ensimmäistä lastaan itselleen jne. vaikkakaan tämän lapsen kanssa oleminen ja tekeminen ei ollut kiinnostavaa tai tärkeää, vaan se että lapsi oli isällään... Lähinnä siksi että voisi sanoa, että hän hoitaa aina lapsiaan niiiiiiiin paljon!

        Tiedä sitten miten huoltajuuksien ja tapaamisten kanssa käy. Huomenna menen lakimiehen kanssa palaveriin ja otan selvää. Minkään valtakunnan väleissä en ole psykon kanssa. Lähinnä se johtuu siitä, että hän on todella solvannut minua "jokaiselle vastaantulijalle" saati siitä, että on halunnut minut hengiltä!

        En tajua miten olen kestänyt tätä stressiä yli vuoden. Sitä ennen oli järkyttävä masennus henkisen pahoinpitelyn vuoksi ja lapsikin sitten syntyi tosiaan useita viikkoja ennen aikojaan. Kyllä tässä rupeaa oma hujumentti vähän sekoomaan pikkuhiljaa. Ei sitä uskoisi, että Suomessa tällainen piinaaminen on edes mahdollista!

        tuo "ystävien" kaksinaamaisuus on todella syvältä. sen olen itsekin kokenut, enkä tod. uskalla luottaa tällä hetkellä melkein keneenkään.
        ne ystävät jotka on olleet elämässäni yli 20 vuotta, ovat saaneet tietää totuuksia ja kauhistelleet asioita.
        tällaisessa tilanteessa tosiystävät punnitaan ja jäljelle jää vain muutama, yhden käden sormilla voi laskea ne jotka ovat luotettavia. enempää ei onneksi tarvitakaan :-)

        voimia sinulle. laitan meiliä kun pääsen taas koneelle hommiltani.
        ei kuulosta herkulta sinun ja lastesi elämä myöskään. olet kuitenkin se rakastava äiti lapsille, se on kaikkein tärkein, siitä saa voimia jo aika paljon. itse ajattelen herkkänä hetkenä pieniä, kuinka heille kävisi jos joutuisivat sen hirviön kasvattamiksi... hyi kun puistattaa koko ajatus.
        yleensä sanon että asioilla on tapana järjestyä ja paha saa palkkansa, toivottavasti vain siihen ei mene liian kauan henkistä kidutusta...

      • Koitetaan jaksaa.
        väsynytäiti kirjoitti:

        tuo "ystävien" kaksinaamaisuus on todella syvältä. sen olen itsekin kokenut, enkä tod. uskalla luottaa tällä hetkellä melkein keneenkään.
        ne ystävät jotka on olleet elämässäni yli 20 vuotta, ovat saaneet tietää totuuksia ja kauhistelleet asioita.
        tällaisessa tilanteessa tosiystävät punnitaan ja jäljelle jää vain muutama, yhden käden sormilla voi laskea ne jotka ovat luotettavia. enempää ei onneksi tarvitakaan :-)

        voimia sinulle. laitan meiliä kun pääsen taas koneelle hommiltani.
        ei kuulosta herkulta sinun ja lastesi elämä myöskään. olet kuitenkin se rakastava äiti lapsille, se on kaikkein tärkein, siitä saa voimia jo aika paljon. itse ajattelen herkkänä hetkenä pieniä, kuinka heille kävisi jos joutuisivat sen hirviön kasvattamiksi... hyi kun puistattaa koko ajatus.
        yleensä sanon että asioilla on tapana järjestyä ja paha saa palkkansa, toivottavasti vain siihen ei mene liian kauan henkistä kidutusta...

        Narsistit ovat oletettavasti enimmäkseen miehiä, mutta olen törmännyt narsisti naiseen ja tarina on täsmälleen samanlainen, mutta kiusaaja on nainen. Valitettavaa minun kannaltani on, että viranomaiset ovat pitkälti naisia ja ovat ilmeisesti siksi lasten äidin puolella jo ennakkoasenteeltaan. Jaksamista teille!

      • ei vapaa vieläkään
        Koitetaan jaksaa. kirjoitti:

        Narsistit ovat oletettavasti enimmäkseen miehiä, mutta olen törmännyt narsisti naiseen ja tarina on täsmälleen samanlainen, mutta kiusaaja on nainen. Valitettavaa minun kannaltani on, että viranomaiset ovat pitkälti naisia ja ovat ilmeisesti siksi lasten äidin puolella jo ennakkoasenteeltaan. Jaksamista teille!

        Erosin narsistimiehestä 6 vuotta sitten. Hän on niin hyvä puhumaan paskaa, että sosiaaliviranomaiset uskovat häntä täysin. Minä muka manipuloin lapsia olemaan tapaamatta isäänsä, vaikka hän itse on väkivaltaisuudellaan aiheuttanut sen että lapset eivät enää halua tavata isäänsä. On nimittäin käynyt käsiksi lapsiin. Lapset ovat jo teinejä, joten he saavat onneksi itse päättää haluavatko tavata isäänsä.
        Sossut vaan eivät usko tätä. He yrittävät keinolla millä hyvänsä saada lapset isänsä luo. Minä en luota ihmiseen joka syyttää minua valehtelijaksi. Piinaa on edessä vielä 4 vuotta, silloin lapset ovat jo täysi-ikäisiä. Pelkään joka ikinen päivä että ex tulee kostamaan eron.

      • Anonyymi
        Koitetaan jaksaa. kirjoitti:

        Narsistit ovat oletettavasti enimmäkseen miehiä, mutta olen törmännyt narsisti naiseen ja tarina on täsmälleen samanlainen, mutta kiusaaja on nainen. Valitettavaa minun kannaltani on, että viranomaiset ovat pitkälti naisia ja ovat ilmeisesti siksi lasten äidin puolella jo ennakkoasenteeltaan. Jaksamista teille!

        Ihan niin, myös on naisia jotka ovat narsisteja , mutta heillä ole ole ihan samanlaiset tavat kun narsisti miehillä, osaavat iskeä omilla tavoillaan hyvin haavoittavasti toista kohtaan.
        Mutta useilla narsisti miehellä on väkivalta ainut tapa yrittää pitää toista aikuista ihmistä siinä pikku kuplassa missä itse ovat.
        Kamalaa aina kun on lapsiakin kärsimässä epäkypsien ihmisten elämässä, ymmärretäänkö että usein aiheuteta ikuisi henkisiä vaurioita pienelle lapselle joiden on taisteltava näiden asioiden kanssa koko elämänsä kun potevat paniikkihäiriöitä ja ahdistuneisuutta, vaan siksi että ne jotka hänet ovat saattaneet maailmaan pilaavat hänen elämänsä,.

      • Anonyymi
        ei vapaa vieläkään kirjoitti:

        Erosin narsistimiehestä 6 vuotta sitten. Hän on niin hyvä puhumaan paskaa, että sosiaaliviranomaiset uskovat häntä täysin. Minä muka manipuloin lapsia olemaan tapaamatta isäänsä, vaikka hän itse on väkivaltaisuudellaan aiheuttanut sen että lapset eivät enää halua tavata isäänsä. On nimittäin käynyt käsiksi lapsiin. Lapset ovat jo teinejä, joten he saavat onneksi itse päättää haluavatko tavata isäänsä.
        Sossut vaan eivät usko tätä. He yrittävät keinolla millä hyvänsä saada lapset isänsä luo. Minä en luota ihmiseen joka syyttää minua valehtelijaksi. Piinaa on edessä vielä 4 vuotta, silloin lapset ovat jo täysi-ikäisiä. Pelkään joka ikinen päivä että ex tulee kostamaan eron.

        Onhan näitä nähty, miehiä jotka osaavat pelata pelinsä jossa heidän oma minänsä on se tärkein, ei siinä lapset merkitse mitään, ainoastaan että hän saa tahtonsa lävitse.
        Näitä ” hurmureita” on aina ollut ja olenpa nähnyt itsekkin sivusta miten sossun täti on sanonut että mies parka joka kaipaa lapsiaan niin kovasti ja äiti vaan puhuu paskaa miehestä, samalla kun kyseinen äiti on yrittänyt selittää lapsille että heille olisi tärkeää olla myös isänsä kanssa.
        Joten tälläiset ” hurmurit” eivät todellisuudessa välitä edes lapsistaan, heille on tärkeää saada aina olla oikeassa, ei lapsen viattomuuskaan pure tälläisen ihmiseen kun hän on ajamassa omaa agendaansa omaksi hyväkseen selviytyäkseen ”voittajana ” kuten hän sen näkee, mutta lapsi on aina häviäjä sairaista suhteissa

    • opejope

      Käsittämätöntä hölmöilyä. Ensinnäkin kirjoituksesi aihe kiinnostaa kovasti, mutta murskasit koko kirjoituksesi ideologian kirjoitustaidottomuuteesi. En jaksanut lukea kirjoitustasi kuin pätkän. Ensimmäistäkään isoa kirjainta ei. Ota tuosta sitten selvää mikä lause kuuluu ja mihinkin.

      Kirjoituksesi ei palvele ketään jos kirjoitat kaikenyhtennpötköönjostaeisaamitäänselvääjatältäsenäyttääsilmissänisorivaan.

      Mahdatko kirjoittaa ja kenelle, itsellesikö vai ?.
      Tuohan on enemmänkin noloa osoittaa konkreettisesti oman kirjoitustaidottomuus.

      Nyt takaisin kouluun opiskelemaan isojen kirjaimien käyttöä mars mars.

      • peruskielioppi

        EI ENSIMMÄISTÄKÄÄN ISO KIRJAINTA!
        - versaalit

        opejope
        - gemenat ja kaikki yhteen

        kirjoitustaidottomuuteesi
        - kirjoitustaidottomuudellasi

        Ensimmäistäkään isoa kirjainta ei.
        - jäikö lause kesken?

        kaikenyhtenn
        - kirjoitusvirhe

        "Mahdatko kirjoittaa ja kenelle, itsellesikö vai ?."
        - Ns. ajatusviivan käyttö jäsentäisi lausetta. Kysymysmerkin jälkeen ei käytetä pistettä.

        "noloa osoittaa oman kirjoitustaidottomuus."
        - Epätavallista suomen kieltä.

        Nyt takaisin kouluun opiskelemaan kielioppia, mars mars.

    • gaela

      Käsittämätöntä hölmöilyä. Ensinnäkin kirjoituksesi aihe kiinnostaa kovasti, mutta murskasit koko kirjoituksesi ideologian kirjoitustaidottomuuteesi. En jaksanut lukea kirjoitustasi kuin pätkän. Ensimmäistäkään isoa kirjainta ei. Ota tuosta sitten selvää mikä lause kuuluu ja mihinkin.

      Kirjoituksesi ei palvele ketään jos kirjoitat kaikenyhtennpötköönjostaeisaamitäänselvääjatältäsenäyttääsilmissänisorivaan.

      Mahdatko kirjoittaa ja kenelle, itsellesikö vai ?.
      Tuohan on enemmänkin noloa osoittaa konkreettisesti oman kirjoitustaidottomuus. Moni mies kammoksuu kirjoitustaidotonta puolisoa.

      Nyt takaisin kouluun opiskelemaan isojen kirjaimien käyttöä mars mars.

      • kymmenen vuotta

        Nyt takaisin ammattikurssille opiskelemaan tietokoneen käyttöä, mars mars!

        Virtuaaliselle keskustelupalstalle kirjoittavan olisi hyvä osata netinkäytön alkeet, ennen kuin arvostelee kenekään tekstin sisältöä. Mm. päivittää sivu ennen kuin lähettää viestinsä toistamiseen ja ymmärtää, että kirjoittamista versaalilla pidetään usein myös epämiellyttävänä "HUUTAMISENA" ja idioottimaisena itsetehostuksena.

        Palautteesi ei kiinnosta ketään, koska väsynytäidin kirjoituksesta normaaliälyinen ihminen (lue nainen) saa hyvin selvää. Vain Sinulla on vaikeuksia keskittyä tekstiin ja poimia sieltä olennainen asiasisältö. Sinulla on myös ilmeisen suuri tarve toimia palstan trollina.

        (trolli= nettislangissa henkilö tai keskusteluviesti, jonka tarkoituksena on provosoida ja häiritä muita keskustelijoita).

      • vapaa*
        kymmenen vuotta kirjoitti:

        Nyt takaisin ammattikurssille opiskelemaan tietokoneen käyttöä, mars mars!

        Virtuaaliselle keskustelupalstalle kirjoittavan olisi hyvä osata netinkäytön alkeet, ennen kuin arvostelee kenekään tekstin sisältöä. Mm. päivittää sivu ennen kuin lähettää viestinsä toistamiseen ja ymmärtää, että kirjoittamista versaalilla pidetään usein myös epämiellyttävänä "HUUTAMISENA" ja idioottimaisena itsetehostuksena.

        Palautteesi ei kiinnosta ketään, koska väsynytäidin kirjoituksesta normaaliälyinen ihminen (lue nainen) saa hyvin selvää. Vain Sinulla on vaikeuksia keskittyä tekstiin ja poimia sieltä olennainen asiasisältö. Sinulla on myös ilmeisen suuri tarve toimia palstan trollina.

        (trolli= nettislangissa henkilö tai keskusteluviesti, jonka tarkoituksena on provosoida ja häiritä muita keskustelijoita).

        Alkuperäisessä tekstissä oli paljon samankaltaisuuksia minun elämääni verraten.

        Löysin ihanan miehen, muutimme nopeasti yhteen, kaikki oli täydellistä, oli jotain kummallisuuksia alussakin, mutta ne lakaisee maton alle nopeasti, kun on niiin rakastunut.
        Muutimme yhteiseen kotiimme toiselle paikkakunnalle aivan korpeen, saimme ensimmäisen lapsen. Siihen saakka elämä oli jotenkuten sujunut, mutta kun minusta tuli äiti, tilanne muuttui.

        Meis kävi töissä, minä olin autotta kotona. Sain kuulla jatkuvasti laiskuudestani, miten hoidin lasta väärin, tein pahaa ruokaa, olin huumorintajuton ja tyhmä, minulla oli väärä musiikkimaku, vääriä mielipiteitä, kaikki ystäväni olivat jollaintapaa viallisia, sukulaiseni olivat hulluja, mielenvikaisia tai muuten vaan heillä oli vääriä mielipiteitä. Olin ammattitaidoton, kuka tahansa olisi parempi työssäni, kuin minä, siivosin aina huonosti. Latasin astiat väärin pesukoneeseen, vikkasin vaatteet väärin, laitoin takin väärin henkariin.... jne
        Minulla ei saanut olla omia mielipiteitä, siitä mies raivostui usein, jos olin eri mieltä asioista. Kaikki tuli pikkuhiljaa, varkain. Tuntuu, että totuin ja suljin vaan korvani, sulkeuduin omaan maailmaan, onneksi miestä ei juurikaan seksi kiinnostanut, joten sain olla rauhassa sentään sen puolesta.
        Elin tavallaan yksinhuoltajan arkea. Minulla oli vauva, jota kasvatin yksin, mieheni tuntui kiukuttelevalta vastuuttomalta teiniltä. Jos halusin ystävien luo, minulla oli lapsi mukana, jos halusin kauppaan, sama juttu. Kun menin töihin, kun lapsi oli 1,5 vuotias, en ollut ollut siihen mennessä lapsesta erossa paria tuntia pidempään, sillä mies ei halunnut olla lapsen kanssa. Olin huono äiti, jos jätin lapsen isälleen.

        En tiedä, mikä iski, kun halusin toisen lapsen, kai kuvittelin sen muuttavan jotain, no muuttikin, mukaan tuli väkivalta, tappouhkaukset, muistutukset siitä, että toisen lapsen saan sitten hoitaa ihan itse, kun kerran sen halusin pitää, kun mies olisi halunnut, että poika on ainokainen, niinkuin hän itse oli, kuulemma ainoat lapset ovat onnellisempia, kun laumassa tappelevat...

        Mies pahoinpiteli minut muutamaan otteeseen raskaana ollessani, enkä edelleenkään tajunnut hakea apua. Onneksi jossain vaiheessa tajusin, että rupean kirjoittamaan päiväkirjaa, kaikki pahoinpitelyt, henkiset ja fyysiset, kirjoitin ylös... siitä tuli karua luettavaa. Kun tyttö syntyi, rupesin pikkuhiljaa suunnittelemaan muuttoa, siirtämään ajatuksia uuteen elämään, uuteen kotiin, luin erojuttuja, mietin käytännön asioita, pakkasin lasten vaatteet valmiiksi laukkuun.

        Meni välillä pitkään hyvinkin, eli sain olla aika rauhassa, kunnes yksi syksyinen ilta mies hakkasi minut mitättömän sanaharkan päätteeksi. Konemaisesti otin lapset ja laukut ja pakkasin ne autoon. Ajoin vanhaan kotikaupunkiini, sillä munnassamme ei ollut turvakotia. Olin turvakodissa muutaman päivän. Olo oli, kun olisin vapautunut häkistä. Palasin takaisin, puoli vuotta olimme vielä yhdessä, olin opppinut pitämään suuni kiinni, suunnittelin pikkuhiljaa eroa ja muuttoa ja muutimme erilleen keväällä, kun hän kävi minuun viimeisen kerran käsiksi.

        Kesä on ollut elämäni raskain, kun täytyy pystyä toimimaan, organisoimaan, olemaan vahva ja turvallinen. Nyt voi sanoa, että elämän perus asiat rupeaa olemaan edes jonkin verran paikoillaan. Lapset näkevät isäänsä 2 kertaa kuussa, muuten ovat minulla. Mielestäni isän suhde lapsiin on ruvennut paantumaan, kun minä en ole paikalla ja olen ollut jopa siitä iloinen, että he kaipaavat isäänsä.

        Onnellinen olen siitä, että olemme sopineet kaikki sovussa, kodin osituksen, lasten huoltajuuden, tapaamiset elatusmaksut jne, kaikki on mennyt todella hyvin eron jälkeen, tuntuu, että olemme sittenkin hyviä vanhempia kumpikin, mutta eri osoitteissa. Ja positiivista on sekin, että ei minun tarvitse pelätä lasten puolesta, heitä kohtaan mies on ollut aina aivan hyvä isä, ehkä sivuunvetäytyvä, mutta hyvä kuitenkin.

        Joskus kun tulee liikaa sellainen olo, että mies onkin jotenkin hyvä, otan päiväkirjani esiin, luen, millaista minulla on ollut, muistan taas sen seikan, että narsisti ei muutu, koska ei näe tarvetta muuttua miksikään, sillä tekee aina oikein, jos tekee väärin, se syy on aina jossain toisessa.

        onneksi minä en ole enää syyllinen!

    • kymmenen vuotta

      Sain viestin virka-apu-lastenvalvojalta:

      "Hei!

      Meillä oli sovittu tapaaminen elatusvelvollinen X:n kanssa. Hän
      soitti minulle äsken ja perui tapaamisen. Hän toivoi, että välitän seuraavan
      tiedon sekä lasten äidille että asuinkuntanne lastenvalvojalle:

      - X on valmis maksamaan lasten koulu-, harrastus- ym. menoja mikäli äiti
      toimittaa hänelle kuitteja/laskuja tai muuten "uskottavasti" perustelee rahan
      tarpeen.
      - X ei halua sopia elatusavusta kirjallisesti ennen kuin a) hänen
      takautumissaatavan perimättä jättämistä koskeva hakemuksensa on käsitelty
      KELA:ssa ja b) hän voi olla varma siitä, että "elättää vain lapsia, ei heidän
      äitiään".

      Kerroin hänelle, että on mahdollista, että elatusasiaa tullaan käsittelemään
      tuomioistuimessa. Totesin myös, että hänen ehdottamansa tapa ottaa vastuuta
      lasten elatuksesta edellyttää vanhemmilta erittäin hyviä keskinäisiä välejä.
      Hänen mukaansa välit ovat riittävän hyvät sille, että järjestely toimisi, eikä
      hän toisaalta pelkää oikeudenkäyntiä.

      Varmaankaan tässä vaiheessa minun ei kannata jatkaa asian käsittelyä?

      Terveisin. "Entisen asuinkuntamme lv."

      Kyse oli kahden nuorimmaisen määräaikaisen elatusavun -joka on yli kymmenen vuotta tullut elatustukena, tarkistamisesta ajankohdassa kun vanhin lapsista täytti 18-v.

      Etä tapaa lapsia onneksi hyvin harvoin, emme ole puheväleissä, huoltajuusoikeudenkäynnin hän peruutti viikkoa ennen käräjille menoa, koska ei löytänyt asianajajaa joka olisi suosittellut häntä viemään asiaa eteenpäin. Sitä ennen lastensuojeluilmoituksia, peruutuksen jälkeen rikosilmoituksia minusta. Yhteishuoltajuuden suomin oikeuksin hän käy keskustelemassa kouluissa ja ennen myös päiväkodissa minusta, lasten elämästä hänellä ei ole mitään keskusteltavaa, koska ei tapaa heitä.

      Neuvon sinua olemaan rohkea, tee päätöksesi ja pysy niissä järkähtämättömästi. Älä kyseenalaista omia valintojasi koska tiedät tekeväsi oikein. Kirjoita ajatuksesi ja suunnitelmasi paperille ja perustele, miksi tähän vaihtoehtoon olet päätynyt. Heikkona hetkenä luet paperin ja muistat miksi!
      Tarvitset ehdottomasti tukihenkilön, koska useimmissa tapauksissa kiusaaminen jatkuu kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Jos jollain keinoin saat yksinhuoltajuuden, ongelmasi on hieman pienempi.

      "eikä hän toisaalta pelkää oikeudenkäyntiä." on tyypillistä narsistia. He käyttävät virkakoneistoa surutta kiusaamisen apuna. Tyhmiähän nämä tunteiltaan vajaat harvoin ovat.

      Lopuksi palaan vielä lv:n viestiin. Olen halunnut elatusavun vain tämän päivän elatustuen suuruisena ja koska etä ei ole toimittanut tulotietojaan lv:lle, kaipa hän ne joutuu toimittamaan aikanaan tuomarille. En tiedä käytäntöä, olen ensikertaa tässä tilanteessa. Asuinkuntamme lv kehoitti menemään asianajajalle.

      Todennäköisesti mies aloittaa uuden huoltajuuskärhämän.

      • kymmenen vuotta

        Jos etä ei tapaa lapsia eikä suostu allekirjoittamaan elatussopimusta, riittääkö ne lähin yksinhuollon perusteluksi?

      • narsisti.
        kymmenen vuotta kirjoitti:

        Jos etä ei tapaa lapsia eikä suostu allekirjoittamaan elatussopimusta, riittääkö ne lähin yksinhuollon perusteluksi?

        Mieheni entinen, lasten äiti on naispuolinen narsisti, myös väkivaltainen.
        Manipuloi lastenvalvojat, lapset ja sukulaiset, kuten edellä on kirjoitettu.
        Syytti miestäni narsismista, mieheni ei todellakaan ole narsistinen, valtavan ja liian kiltti kylläkin.
        Yksipuolisesti on jaksanut kiusata meitä vuosia monin eri tavoin, vaikka itse aikoinaan nosti mieheni pihalle jo ennen minua.
        On pettänyt miestäni koko heidän 13-vuotisen suhteensa ajan.
        Ei estä lasten ja isän tapaamisia, mutta tekee ne kaikin tavoin muuten mahdottomiksi.
        Hän huutaa ja haukkuu, välillä on karjumisesta niin uupunut, että vain makaa ja isoäiti hoitaa kaiken, kun hänellä on niin rankkaa.
        Selittää kaiken oman toimintansa lasten parhaaksi.
        Syyttää lasten isää siitä, ettei isä välitä lapsista, kun ei isä tee niin kuin lasten äiti käskee.
        Hän on pistänyt lasten isän valitsemaan joko lapset tai nykyinen vaimo, jonka jälkeen on kertonut lapsille, että isänne valitsee mieluummin vaimon kuin lapset. Ei sellaista valintaa pitäisi edes joutua tekemään.

    • a200320140504021118a

      SEURUSTELU AVOIITTO POIKA YSTÄVÄ POIKA KAVERI MIES YSTÄVÄ MIES KAVERI SURAKKA VELI TEKEE SEURUSTELU AVOLIITTO TYTTÖ YSTÄVÄN TYTTÖ KAVERI MIE S YSTÄVÄ MIES KAVERI RASKAAKSI LATTAA AVOLIITTO VAIMONSA EUKKONSA KULTA ROUVA PUOLISO EMÄNTÄ SURAKKA VELI PARISUHDE MIEHENÄ SURAKKA VELI PARISKUNTA RASKAANA SYNNYTTÄÄ TYTTÖPOIKA VAUVA VAIMON LAPSI ÄITINÄ MIEHENÄ ISÄNÄ LASTEN TARHA PÄIVÄ KOTI KERHO ESKARI ESIKOULUTYTTÖ ALA ASTEKUMMUN KOULUTYTTÖ 3216325 YLÄASTEKUMMUNKOULUTYTTÖ 97 IKÄSI 52 KÄYPI VÄHINTÄÄN 53 POHJOISAHONKADU 28D9 OUTOKUMPU SURAKKA VELI

      • Anonyymi

        Toki voi muuttaa olotilaansa, mutta sellainen henkilö, joka ei ole enää lastensa isä, niinkuin Kari ei ole, voi muuttaa, koska hän haluaa noudattaa 27.5.2008 annettua perätöntä lausuntoa

        .nimi ja yhteystieto.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki voi muuttaa olotilaansa, mutta sellainen henkilö, joka ei ole enää lastensa isä, niinkuin Kari ei ole, voi muuttaa, koska hän haluaa noudattaa 27.5.2008 annettua perätöntä lausuntoa

        .nimi ja yhteystieto.

        Isälle- ja lapsille pitäisi maksaa vieraannuttaja äidistä- ja Raision kaupungin perhepalvelujen "lastensuojelun" viranomaisista johtuvista haitoista vahingonkorvausta, muttei ole senttiäkään maksettu, vaikka laskutettu Raision kaupungilta- kaupungin hallitukselta- sosiaali ja terveys johtajalta hyväksytysti 1/2016, koska olet tuhkamunainen luuseri.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki voi muuttaa olotilaansa, mutta sellainen henkilö, joka ei ole enää lastensa isä, niinkuin Kari ei ole, voi muuttaa, koska hän haluaa noudattaa 27.5.2008 annettua perätöntä lausuntoa

        .nimi ja yhteystieto.

        Toki voi muuttaa olotilaansa, mutta sellainen henkilö, joka ei ole koskaan ollut lastensa isä, niinkuin Timo ei ole, voi muuttaa, koska hän haluaa noudattaa 27.5.2008 annettua perätöntä lausuntoa

        .nimi ja yhteys tieto.

      • Anonyymi

        Toki voi muuttaa olotilaansa, mutta sellainen henkilö, joka ei ole koskaan ollut lastensa isä, niinkuin Timo ei ole, voi muuttaa, koska hän haluaa noudattaa 27.5.2008 annettua perätöntä lausuntoa

        .nimi ja yhteys tieto.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki voi muuttaa olotilaansa, mutta sellainen henkilö, joka ei ole koskaan ollut lastensa isä, niinkuin Timo ei ole, voi muuttaa, koska hän haluaa noudattaa 27.5.2008 annettua perätöntä lausuntoa

        .nimi ja yhteys tieto.

        Toki voi muuttaa olotilaansa, mutta sellainen henkilö, joka ei ole enää lastensa isä, niin kuin Kari ei ole, niin hän ei voi muuttaa, koska hän haluaa noudattaa 27.5.2008 annettua perätöntä lausuntoa

        .nimi ja yhteystieto.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki voi muuttaa olotilaansa, mutta sellainen henkilö, joka ei ole enää lastensa isä, niin kuin Kari ei ole, niin hän ei voi muuttaa, koska hän haluaa noudattaa 27.5.2008 annettua perätöntä lausuntoa

        .nimi ja yhteystieto.

        Jade Nyström

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jade Nyström

        ihana ihminen

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ymmärrän paremmin kuin koskaan

      Roikut kädessäni ja vedät puoleesi. Näen kuitenkin tämän kaiken lävitse ja kaikkien takia minun on tehtävä tämä. Päästän
      Tunteet
      47
      5146

    2. Pyhäinpäivän aamua

      Oikein hyvää huomenta ja rauhallista päivää. ❄️😊🥱☕❤️
      Ikävä
      326
      1918

    3. Nainen, se auttaisi jo paljon minua

      tuskissani, jos tunnustaisit sinulla olevan tunteita, vaikka et haluaisikaan suhdetta. Olisi upeaa tietää, että olen sin
      Ikävä
      113
      1838

    4. Anja ja Janne

      Eli nämä kosulan manipellet sai raploojan tubetuksen loppumaan,sitten selitellään uusimmalla videolla ettei heillä ollut
      Tuusniemi
      70
      1517

    5. Tässä epämiellyttävä totuus

      Sinä olet henkisesti sairas ja se on epämiellyttävä totuus jota välttelet ja jota et halua kuulla sanottavan. Sinä elät
      Ikävä
      68
      1467

    6. Miksi olet niin ehdoton mies?

      Yksi virhe ja heti pihalle?
      Ikävä
      81
      1214

    7. Elämäni rakkaus

      Miten hirveästi haluaisin olla lähelläsi, halata sinua ja kuiskata monta kertaa, että rakastan sinua. Hyvää yötä! Mieh
      Ikävä
      32
      1213

    8. Entä jos sinäkin?

      Ehkä sinäkin ajattelet minua?
      Ikävä
      36
      1056

    9. On vaikea uskoa

      Että hän olisi niin syvästi rakastunut
      Ikävä
      42
      1035

    10. Mikä sinussa on parasta

      Olet sellainen ihana kokonaisuus, että en löydä huonoa juttua. Mutta siis parasta. Tarmokkuus, pitkäjänteisyys, kädet, ä
      Ikävä
      21
      984
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt