Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kun mistään vakavasta ei saa puhua...

    Taitaa olla vähän väärä palsta, mutta jostain täytyy kysyä neuvoa. Mun mieheni on muuten ihan ok, mutta mistään vakavasta ei saa koskaan meillä puhua. Oli aihe sitten mikä vain, niin mies vain alkaa tuijottaa tyhjyyteen ja liikehtiä levottomasti tai vitsailee asiasta ja poistuu heti kun vain pystyy. Itkeminen on ehdottomasti kielletty, en tietenkään itke hänen nähden, mutta jos hän edes huomaa minun itkeneen, hän lähtee jonnekin ja tulee takaisin niin myöhään, että olen jo nukkumassa. Kun siskoni sairastui syöpään, aiheesta ei saanut edes mainita kotona, kun hänen isänsä kuoli, hän ei edes kertonut minulle(tai ystävilleen), vaan kuulin siitä hänen siskoltaan. Hän ei koskaan suostunut puhumaan siitä mitään kanssani, eikä myöskään äitinsä tai sisarustensa tai ystäviensä kanssa. Ihan sama juttu vähemmän vakavien asioiden kanssa, ihan sama mitä tai miten yritän, en saa hänestä mitään vastausta irti. Alkaa mennä hermot! Onko tähän mitään parannusta, vaan pitääkö vain lähteä ja antaa olla?
    3232
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    tosien ihmisen luonnetta voi muutta kuin väkisin ja siitä ei ole mitään hyötyä.

    *kasetti ottaa ja lähtee, jos siltä tuntuu*

    Äänestä

    tutustuitte.

    Arvelen, että hänelle on jossain vaiheessa elämää tullut trauma, mikä estää häntä puhumasta.
    Mahdollisesti hänet on lytätty täysin itselleen tärkeissä asioissa ja katsoo olevansa edelleen oikeassa. Ja koska hänet on aikaisemmin lytätty, hän pelkää tulevansa lytätyksi tulevaisuudessakin.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    oh so sad! kirjoitti:

    Taitaa olla vähän väärä palsta, mutta jostain täytyy kysyä neuvoa. Mun mieheni on muuten ihan ok, mutta mistään vakavasta ei saa koskaan meillä puhua. Oli aihe sitten mikä vain, niin mies vain alkaa tuijottaa tyhjyyteen ja liikehtiä levottomasti tai vitsailee asiasta ja poistuu heti kun vain pystyy. Itkeminen on ehdottomasti kielletty, en tietenkään itke hänen nähden, mutta jos hän edes huomaa minun itkeneen, hän lähtee jonnekin ja tulee takaisin niin myöhään, että olen jo nukkumassa. Kun siskoni sairastui syöpään, aiheesta ei saanut edes mainita kotona, kun hänen isänsä kuoli, hän ei edes kertonut minulle(tai ystävilleen), vaan kuulin siitä hänen siskoltaan. Hän ei koskaan suostunut puhumaan siitä mitään kanssani, eikä myöskään äitinsä tai sisarustensa tai ystäviensä kanssa. Ihan sama juttu vähemmän vakavien asioiden kanssa, ihan sama mitä tai miten yritän, en saa hänestä mitään vastausta irti. Alkaa mennä hermot! Onko tähän mitään parannusta, vaan pitääkö vain lähteä ja antaa olla?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu