Niin, mistähän sitä aloittaisi. Olen 35 nainen ja useampi suhdeyritys on takana. Olen kyllä seurustellut pidempäänkin, ollut kihloissa (suhde päättyi minun halustani) jne. mutta suhteen aloittaminen tuntuu aina kilpistyvän siihen että minussa ei yksinkertaisesti ole sitä kemiaa. Miehet -eivät tietenkään kaikki- tuntuvat ihastuvan minuun helposti mutta sitten tunteet lässähtävät olletenkin siihen, että en ole itse heti alkuun syöksymässä mukaan vaan haluan rauhassa katsoa, onko meillä syvempääkin kuin pinnallinen ihastus. Olen kokenut miesten taholta kaikenlaista, joten haluan ensin vähän katsoa voinko luottaa tähän mieheen.
Tuntuu että minulta odotetaan heti alussa jotain valtavaa ihastusta, jota minulla ei valitettavasti ole keneenkään kirjoittelun ja yhden tapaamisen perusteella. Livessä tavatut miekkoset taas tuntuvat menevän jotenkin lukkoon minun kanssani, katseita, flirttiä kyllä tulee mutta treffikutsuja ... ei tule ... ja sitten taas minut saatetaan pysäyttää kadulla ja kertoa kuinka kaunis olen. Useimmiten kyllä vanhempien miesten toimesta, nuoremmat ovat sitten niitä seipäännielleitä. Varatut miehet kyllä mielellään juttelevat kanssani (esim. töissä), hakeutuvat seuraan jne. ja minulla on myös useita miespuolisia kavereita, jotka arvostavat seuraani ja mielipiteitäni, joten tuskin ihan mikään luonnehirviökään olen. Jotenkin on tullut sellainen vaikutelma, että ulkonäkööni ihastutaan mutta kun en vastaakaan niitä odotuksia, jään kuin nalli kalliolle. En todellakaan kuvittele olevani mikään maailman kaunein, mutta en itseänä rumanakaan pidä ... ennemmin Kim Kardashian -mallinen kuin missi tai mallityyppi. Itse haen sitä sielujen sympatiaa ja samalla aallonpituudella olemista.
Tunnen toki ihastumista ja "kemiaa" mutta se syntyy useimmiten ajan kanssa. Jos itse ihastun johonkin hyvin äkillisesti, haluan toki tutustua mutta tiedän myös että kyseessä on haavekuva ei se todellinen ihminen. Toki lähestyn sellaista miestä ja haluan tietää onko hän oikeasti millainen mutta tähän asti ei ole sillä menetelmällä tärpännyt.
Toivoisin siis asiallista kommenttia aikuisilta miehiltä, miten minun tulisi toimia, että saisin edes jonkinlaisen mahdollisuuden oikeaan suhteeseen? Turhaudun, koska koen että minussa menee niin paljon hukkaan, olisi paljon annettavaa jollekin ihmiselle. Vai alanko hyysäämään kodittomia kissoja ja ilmoittaudun vapaaehtoiseksi nuorisotyöntekijäksi?
Tuntuu että minulta odotetaan heti alussa jotain valtavaa ihastusta, jota minulla ei valitettavasti ole keneenkään kirjoittelun ja yhden tapaamisen perusteella. Livessä tavatut miekkoset taas tuntuvat menevän jotenkin lukkoon minun kanssani, katseita, flirttiä kyllä tulee mutta treffikutsuja ... ei tule ... ja sitten taas minut saatetaan pysäyttää kadulla ja kertoa kuinka kaunis olen. Useimmiten kyllä vanhempien miesten toimesta, nuoremmat ovat sitten niitä seipäännielleitä. Varatut miehet kyllä mielellään juttelevat kanssani (esim. töissä), hakeutuvat seuraan jne. ja minulla on myös useita miespuolisia kavereita, jotka arvostavat seuraani ja mielipiteitäni, joten tuskin ihan mikään luonnehirviökään olen. Jotenkin on tullut sellainen vaikutelma, että ulkonäkööni ihastutaan mutta kun en vastaakaan niitä odotuksia, jään kuin nalli kalliolle. En todellakaan kuvittele olevani mikään maailman kaunein, mutta en itseänä rumanakaan pidä ... ennemmin Kim Kardashian -mallinen kuin missi tai mallityyppi. Itse haen sitä sielujen sympatiaa ja samalla aallonpituudella olemista.
Tunnen toki ihastumista ja "kemiaa" mutta se syntyy useimmiten ajan kanssa. Jos itse ihastun johonkin hyvin äkillisesti, haluan toki tutustua mutta tiedän myös että kyseessä on haavekuva ei se todellinen ihminen. Toki lähestyn sellaista miestä ja haluan tietää onko hän oikeasti millainen mutta tähän asti ei ole sillä menetelmällä tärpännyt.
Toivoisin siis asiallista kommenttia aikuisilta miehiltä, miten minun tulisi toimia, että saisin edes jonkinlaisen mahdollisuuden oikeaan suhteeseen? Turhaudun, koska koen että minussa menee niin paljon hukkaan, olisi paljon annettavaa jollekin ihmiselle. Vai alanko hyysäämään kodittomia kissoja ja ilmoittaudun vapaaehtoiseksi nuorisotyöntekijäksi?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Unohtui tuosta edellisestä: en itse todellakaan pidä itseäni minään unelmana, saan vain kuulla sitä miehiltä & naisilta "sä oot tommonen miesten unelma!" ... todellista ironiaa :D olen mielestäni ihan tavallinen ihminen, en täydellinen, mutta jollekin saattaisin olla varsin hyvä kumppani.
" saan vain kuulla sitä miehiltä & naisilta "sä oot tommonen miesten unelma!" ."
ne miehet joihin sinä ihastut ovat todennäköisesti erittäin haluttuja, joten ne eivät kyllä jaksa kattella kenenkään soutamista ja huopmaamista kovin pitkään ja jatkavat matkaansa.
laske siis rimaa.
tai ala ihastumaan nopeammin.
unohtui tuo äskeisestä.
Täähän on tää palstojen vakiovastaus mutta ei, minun ihastukseni ovat olleet kyllä ihan tavallisia miehiä: lyhyitä, kaljuja, köyhiä, autottomia, trimmaamattomia, ei-supiliikki miehiä ... en todella harrasta mitään alfa-uroita. Minulle ei tarvitse olla sikspäkkiä, ei autoa, ei paljoa rahaa, ei komeaa naamaa jne. jne.
Onko muita ehdotuksia?
Niin, se olis hirveän helppoa jos niitä tunteita vois pakottaa. Vaan kun ei voi.
Onkohan sitten vain niin, ettei vielä Se Oikea ole tullut sinua vastaan.. . Olet oikeassa, ettei suinpäin kannata suhteeseen tormata . . . siinä haavoittaa vain itseään. . . Jos mies ei malta odottaa, niin silloin miehellä on kiire vain lakanoidenväliin.
Ei niitä syvällisiä miehiä ole kuin elokuvissa. Ja saduissa.
Lapsen voit tehdä ilman miestäkin, ja helposti.
täällä toinen hukkaan mennyt. Paitti on mulla elämä, ja kolme lasta. Miehistä nyt ei kannata paljon perustaa. Näin se vain tosi on.
"Ei niitä syvällisiä miehiä ole kuin elokuvissa. Ja saduissa. "
NIitä on mutta katsos kun se on teidän naisten mielestä sitten kun se hetki koittaa huono asia ellei miehessä ole myös sitä pintaa ja kiihottavaa kemiaa.
Tässä on kuitenkin kyse maailman luonnollisimmasta asiasta, mutta koitat tehdä siitä jotain rakettitiedettä. Sä olet kaunis nainen ja sun ei tarvitse kuin valita parhaat päältä. Miehet rakastaa sitä että nainenkin osaa olla aloitteellinen. Miehet ovat saaneet rukkaset siinä 17-18v iässä kauniilta naisilta ja ovat siksi seipäännielleitä. 20v ikään mennessä kaunottaria ei enää lähestytä pakkien pelossa koska naiset ovat tylyjä (kyllä ymmärrettävistä syistä toki). Nyt sä saat maksaa tätä muiden naisten velkaa mutta ainoa mitä sinun tarttee tehdä on tehdä se treffikutsu itse!! Mitä menetettävää?
No itse jo sanoitkin virheesi. Et osaa tai halua olla romanttinen. Mietit pääsi puhki järjellä luottamuskysymyksiä. Toiset naiset - ne päästää irti, haluaa tukan putkelle. Miehet ovat oikeasti romanttisia olentoja varsinkin alkuvaiheessa. Järkevä seurustelu on juuri sitä, että katsotaan, voiko toiseen luottaa, mutta jollei seurusteluvaiheeseen päästä, niin se on NEXT.
Ihastumisvaihe ja alkukemia on välttämätön vaihe suhteen luomisessa. Sen voimin rakennetaan sitä luottamusta. Sinun käsityksesi on, että se estää todelliseen ihmiseen tutustumisen. Se ei pidä paikkaansa! Et voi skipata tätä vaihetta ja oppia tuntemaan toista, koska avautuminen voi tapahtua vain juuri tuolla kemiallisella huijaamisella, että suojaukset lasketaan alas. Vasta sitten pääsee sisään miehen maailmaan ja hän sinun.
Jokainen, joka tutustuu ja alkaa miettiä suhdetta, laittaa pään pölkylle ja ottaa emotionaalisen riskin. Mutta ei pieni ihastumisen murskaantuminen vielä ole mikään suuri sydänsärky. Esim puolen vuoden seurustelun päätyttyä pääsee jaloilleen kyllä muutamassa kuukaudessa. Ei sun kannata hidastella!
lähes samassa tilanteessa, ainoana erotuksena se, että ihastun hyvinkin nopeasti ja palavasti.
mikä taas tuntuu olevan useimmille miehille pahin mahdollinen ahistus-kohtauksen aiheuttaja..
minkä vuoksi koitan olla sitä näyttämättä.
niin mitenpäin sitten pitäisi olla?
Kiitos vastauksesta, hyvä ja asiallinen, pisti ajattelemaan. Siis todellakin näen vian omassa itsessäni, tuskimpa minulla vuosia olisi voinut olla vain kehno tuuri. Osut varmaan osin lähelle totuutta, tiedostan etten oikein uskalla heittäytyä ja jumiudun sitten ennakko-odotuksiini. Ehkäpä on niin että kun oikeasti tunnen jotakin jään kiinni eipäs-juupas juttuihin, epäröin. Aiemmin kyllä heittäydyin mutta päädyin sitten olkapääksi särkyneille, mustasukkaisen epäilyn kohteeksi jne. joten olen alkanut katsomaan tarkemmin. En tarkoita että arvuuttelisin viikkokaupalla mutta 2-3 treffien jälkeen tiedän aika tarkkaan omat tuntemukseni.
Tätä probleemaa voisi lähestyä monelta eri kannalta, monen eri teorian varassa. Mutta lähdetään siitä oletuksesta, että SINUSSA EI OLE VIKAA. Vikaa on mm. ajassamme, pornon arvottamassa naiskuvassa ja kulttuurissamme (periaatteessa boikotoin tietyistä syistä ja kehotan lapsianikin tekemään niin, kunhan ovat tarpeeksi vanhoja). Olisit ihan normaali deittikumppani 70-luvulla, jolloin todella ihmiset tutustuivat ihmisiin ja oli luonnollista odottaa niitä kemioita ja varsinkin sänkyhommia todella pitkäänkin (tai mistäpä minä tiedän, olin koulutyttö silloin). Nykyään miehet vaan ovat niin hätäisiä johtopäätöksissään ja ratkaisuissaan, esim. ei merkitseviä katseita ja flirttaavaa elekieltä -> nainen on varmaan kylmä lahna lakanoissa (väärin, väärin pojat!).
Myöskin olisi kiva nähdä treffikumppanisi päänsisäisiä ajatuksia, voi kelailla esim. "vähän turhan tyylikäs leidi meikäläiseen makuun, löytää kumminkin paremman pian ja jättää". Miesraukat, vapaat sellaiset ikäluokastasi ja siitä ylöspäin, alkavat olla vakavasti traumatisoituneita naisrintamalla, osa ei kykene sitoutumaan ja sen takia etsii aina vaan jotakin, osa on päätynyt etsimään helppoa huvia eli sänkyyn olisi päästävä tai muuten katoaa miehen motivaatio kuin tuhka tuuleen. Tämä tietysti "suosii" helppoja naisia eli osa treffiseurasta soveltuu heidän vinksahtaneisiin tarpeisiinsa (sinä et).
Kolmas lähestymistapa pulmaasi: olet ilmeisesti pääkaupunkiseudulta? Onko sinulla mitään mahdollisuutta harkita muuttoa aika kauas, pohjoisen tai vaikkapa Pohjanmaan suuntaan? Deittimarkkinat ruuhka-Suomessa ovat varmaan ylikyllästetyt noin ikäisilläsi vapailla naisilla, osa eronneita, joilla on kiire löytää hyvä kumppani ja perustaa perhe. Kivempihan niitä lapsiakin sitten on kasvatella vähän rauhallisemmissa oloissa..
Luota siihen, että johdatus tuo oikean puolison eteesi siten ja silloin, kun sitä vähiten osaat aavistaa!
"Nykyään miehet vaan ovat niin hätäisiä johtopäätöksissään ja ratkaisuissaan, esim. ei merkitseviä katseita ja flirttaavaa elekieltä -> nainen on varmaan kylmä lahna lakanoissa (väärin, väärin pojat!). "
Tämähän ei koske tietysti naisia ollenkaan nykyään?
Jos mies ei ole hyvä noissa niin nainen ajattelee että mies on munaton nössö joka vain räplää koneita päivät pitkät.
Todellisuudessa se on ne naiset jotka ne nopeat päätökset tekee. Itseasiassa näiden nopeiden päätösten takia aloittajakin saattaa kärsiä koska miehet eivät jaksa jäädä odottamaan hänen päätöstään.
Siis mitä hänen olisi pitänyt tehdä, mielestäsi? Teeskennellä innostunutta vaikka ei vielä tunne mitään?
Kammeta mies sänkyyn jotta miehet eivät turhaudu "liian" pitkää odotukseen (esim. 2 viikkoa).
Naiset tosiaan myös tekevät virheitä arvioidessaan miehistä ensivaikutelmaa. Nyt voin kuule rintaani röyhistäen sanoa että minä olen tässä suhteessa toiminut nyttemmin aika fiksusti itse. Yleensä tyhmät ihmiset toimivat tyhmästi ja fiksut toivon mukaan vähemmän tyhmästi.
Vielä ennen omistautumistasi kodittomille kissoille: oletko koskaan itse selaillut miesten ilmoituksia itse ollut aloitteellisena kontaktinottajana ja treffien ehdottajana? Toisesta ketjusta napattuna: jos olet S24-treffeissä mukana, tarkista (livenä) nim. prnd321 näiden tuhannen treffin kontaktikonkareiden sijaan. Kiva jos sattuu intuitio toimimaan edes joskus : )
näet mielenkiintoisen miehen miksi et tekisi aloitetta itse, pyytäisi treffeille ja katsoisi miten kemianne kohtaavat?
"Miehet -eivät tietenkään kaikki- tuntuvat ihastuvan minuun helposti mutta sitten tunteet lässähtävät olletenkin siihen, että en ole itse heti alkuun syöksymässä mukaan vaan haluan rauhassa katsoa"
Siis onko nämä miehet heti muuttamassa yhteen kanssasi vai mitä odottavat ensimmäisiltä treffeiltä? Sanoit myös että jo 2-3 treffien jälkeen saat miehestä aika hyvän kuvan. Eli jotkut miehet häipyvät jo ensimmästen treffien jälkeen? Onko selvinnyt mitä odotuksia niillä miehillä on ollut jos tunteet ovat niin nopeasti lässähtäneet?
Miten lähestyt tälläista miestä johon ihastut äkillisesti, juttelemalla vai vihjailemalla?
Monelle miehelle saa vääntää rautalangasta, eikä pelkkä vihjailu auta.
Oletko pitkä? Oletko ikäistäsi nuoremman näköinen?
Kirjoitus herätti paljon kysymyksiä. Vaikea antaa mitään tiettyä neuvoa, koska jokainen mies on eri tapaus.