Kiusattiinko teitä atm:t koulussa? Entäs kiusataanko/naljaillaanko teille töissä?
Oletteko kenties miettineet, että ehkäpä niissä tapauksissa joissa vastaatte kyllä, teissä itsessänne on jotain perustavanlaatuista vikaa, joka aiheutti kiusaamisen ja joka karkoittaa naiset pois?
Kannattaa siis tehdä muutos siihen, jos haluatte paremman elämänlaadun.
Oletteko kenties miettineet, että ehkäpä niissä tapauksissa joissa vastaatte kyllä, teissä itsessänne on jotain perustavanlaatuista vikaa, joka aiheutti kiusaamisen ja joka karkoittaa naiset pois?
Kannattaa siis tehdä muutos siihen, jos haluatte paremman elämänlaadun.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kiusattiin ja naljailtaisiin luultavasti jos kävisin töissä.
vaan kuisattiin koulussa monta vuotta ja näin jälkeenpäin olen tajunnut, että kiusaamista aiheuttivat lähinnä asperger-oireet sekä ujous, epäsosiaalisuus ja estyneisyys ja yleinen poikkeavuus. Yhdessä miesvaltaisessa työpaikassa on myös hieman naljailtu.
Ja aivan samat piirteet karkoittavat myös naiset.
Niin. Usein täällä ATmiehet sanovat, että kiusaamisen seurauksena heistä tuli ATmiehiä. Ehkä he kuitenkin olivat ATmiehiä jo ennen kiusaamista ja mm sen takia joutuivatkin kiusatuksi.
Monet ihmiset selviävät kiusaamisesta ihan hyvin, ja se usein jopa kasvattaa luonnetta aika valtavasti. ATmiehet sen sijaan tuntuvat pitävän tuota kiusaamista erittäin suurena syynä siihen mitä nyt ovat, että se kiusaus teki heistä luusereita. Luulisin kuitenkin että nuo luonteenpiirteet olivat siellä jo ennen kiusaamista. Vielä se on mielestäni yllättävää, että monet ATmiehiksi itseään mainostavat ovat nyt niitä kiusaajia itse. Kyllä luulisi että kiusauksen kohteeksi joutuminen tekisi sen, että murrosiän jälkeen tajuaisi kohdella muita ihmisiä hyvin.
muna vai kana? Olen itsekkin miettinyt hyvin paljon, että olenko ATM kiusaamisen takia vai johtuiko kiusaaminen AT-piirteistäni? Kiusaaminen kuitenkin tuhosi itsetuntoni ja istutti itsestäänselvän kelpaamattomuuden tunteeni syvälle selkäytimeeni eli se on vahvistanut AT-piirteitäni vaikka saattaisin olla ATM ilmankin kiusaamista.
Minä olin lapsesta lähtien ujo, koulussa jonkun verran kiusattiin, enemmänkin yläasteella. Sitten oli pitkä suhde miehen kanssa joka oli manipuloija ja harjoitti henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Itsetuntoni oli täysin nollassa. En ollut mitään, olin kelpaamaton, ruma, tyhmä ja huono ihminen.
No enpäs ole enään. En jäänyt kotiin nysväämään vaan lähdin mukaan maailmaan. Sosiaalisiin tilanteisiin tottuu vain niissä olemalla. Ihmisiin ei tutustu kuin ihmisten parissa. Itseään oppii arvostamaan kun huomaa kelpaavansa muille, ja varsinkin sillä kun huomaa ettei ne muut ole yhtään sen kummempia kuin itsekkään. Me kaikki ollaan ihan taviksia loppujen lopuksi. Meissä on erilaisia piirteitä, mutta ei kukaan ole niin erikoinen ettei olisi tavis. Itse pääsin jopa ujoudesta sillä että tajusin että kelpaan ujonakin, että ei mun tarvitse mikään suupaltti olla. Siten kai lakkasin ajattelemasta jollain sellaisella tietyllä tavalla joka aiheutti ujouden. Nyt olen ihan puhelias. Joskus tietenkin epävarma, mutta niin on kaikki muutkin.
Jos ymmärtää mitä tuo sana itsetunto tarkoittaa, ymmärtää myös että se ei ole mikään muuttumaton juttu. Ja ymmärtää myös sen että sille voi melkeimpä vain itse tehdä jotain, eipä sitä oikein kukaan muukaan tuu korjaamaan.
Mä taas en ennen kouluun menoa ollut ollenkaan ujo. Kiusaaminen alkoi jo ala-asteella, mutta silloin se ei vielä haitannut. Ylä-asteella ja lukiossa koulutovereiden tyly kohtelu ja halveksunta veivät mehut.
kasvattaa luonnetta. Henkilöä jota ei koskaan ole kiusattu on aikuisena täysin mamis, joka ei kestä mitään tiukkoja tilanteita -> rupeaa itkemään pienistäkin vastoinkäymisistä ja kritiikistä.
Olen eri mieltä. Minulla kiusaaminen vain vei itseluottamuksen ja katkeroitti.
Niin ja sinä rupeet itkeen kaikista pienistä vastoinkäymisistä ja kritiikistä. Nyyh, nyyh, Arasville luuserilla ei ole naista, nyyh nyyh, eikä töitä, nyyh nyyh, mutta vika ei ole minussa itsessäni vaan naisissa ja yhteiskunnassa...
Näin on :-) Ja nuo tahot tulevat myös kärsimään seuraukset.......
Näissä ATM ihkulijoissa taitaa olla vain yksi yhteinen piirre; mielenvikaisuus. On naisettomia miehiä ja on AT-miehiä. AT-miehen tunnusmerkki ei ole vain naisettomuus, vaan mielenvikaisuus ja naisettomuus. No, eikö se ole aika selvää että naiset ei halua olla mielenvikaisen yksilön kanssa?
Ja milloin?
Sittenpähän näette.
että aiot voidella itsesi ihmisulosteella ja lähteä juoksemaan alasti kadulla. Opettele vain hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet muiden mielipiteistä huolimatta. Ei se elämä siitä käänny hetkessä onneksi, mutta voi poistaa katkeruuden ja itsetuhoisuuden.
Joo ja minuakin kiusattiin ja lopulta eristettiin, mikä tuhosi itsetunnon ja opetti vihaamaan omaa itseäni. Luonteeltani ujo ja hiljainen.
Kerran 5. luokalla otettiin lippis päästä kun luokan kiusaaja varasti siinä olevan pinssin ja mursi lipan naureskellen. Koulupäivän jälkeen menin kotiin, otin laatikosta samanlaisen pinssi (minulla oli varmaan 10 samanlaista) ja laitoin sen toiseen lippikseeni jota pidin siitä lähtien koulussa.
Eipä siinä muuta, ei tuosta mitään traumoja jäänyt ja tuon kiusajankin kanssa olen aina silloin tällöin jutellut kun kotipaikkakunnalla ollaan nähty. Naimisissa ja kahden lapsen isähän tuo jo on, joten ei kai tässä naisettomana (ATM?) miehenä voi korkeintaan muuta kuin kateellinen olla.
Joo, no siis lapsethan on toisilleen varsin julmia, ja näen kyllä siihen oikeastaan syytkin, siinä vaiheessa varmaan osaltaan opetellaan juuri hankalia tilanteita ja niistä selviämistä. Eiköhän jokainen joudu jossain vaiheessa kokemaan jonkinlaista "kiusaamista", mutta mikä taas luokitellaan kiusaamiseksi, onkin mielestäni eri asia.
Nykyään lähes kaikki nuoret "mukajulkkikset" kilvan tunnustavat olleensa koulukiusattuja, ja onhan se tietysti aika paljon kiinni siitä miten itse asian kokee. Itse en ole koskaan pitänyt itseäni kiusattuna, vaikka kaikenlaista sitä saikin kuulla ja kokea, mutta se ei kuitenkaan ollut mitenkään systemaattista, eikä suuntautunut anoastaan minuun.
Olihan meidänkin koulussa (80-luvulla) niitä joita pilkattiin tai suhtauduttiin muuten huonosti hyvin avoimesti, näitä oli vaan muutamia, mutta olen kyllä heidän kohtaloaan välillä miettinyt. Ymmärrän hyvin, että sellainen saattaa musertaa itsetunnon pitkäksi aikaa, tai toisaalta se voi tehdä ihmisen vahvemmaksi, riippuu tietysti ihmisestä itsestään.
Mutta aivan hukkaan heitettyä elämää tulee silloin, kun jämähdetään noihin kouluaikoihin ja pilataan se oma loppuelämä katkeroitumalla ja heittäytymällä marttyyriksi. Jos ei itse pääse niistä traumoista yli, kannattaa ihan oman elämän kannalta yrittää saada apua. Kenellekään muulle ei sillä martyyriydellä tee hallaa, kuin itselleen!
Ja noista kiusaamisen syistä vielä, kyllähän näihin kaikkiin, niin pienempiinkin ja vakavampiin kiusaamistapauksiin tietysti aina löytyy joku syy, sitä vaan on jollain tapaa erilainen, miksi sitten osasta tapauksista tulee niitä pahemmanlaatuisia, systemaattisia kiusaamisjuttuja, en tiedä..
Minua kiusattiin miltei koko ala-aste ja tottakai ymmärrän, että se johtui eristäytyvästä, hiljaisesta, AS-piirteisestä luonteestani, mutta se nyt ei varmastikaan ole mikään oikeutus kiusata ketään. Jos "vika" on perustavanlaatuinen, niin kuin itselläni, kuvitteletko vakavissasi, että ihminen voi persoonaansa tuosta vain muuttaa?
Sanoisin pikemminkin, että yhteiskuntaa pitäisi rakentaa siihen suuntaan, että sinne mahtuisi monenlaista ihmistä elämään sen sijaan, että vain samalla muotilla valmistetuille olisi täällä paikka. Enkä nyt puhu mistään naisasioista.
aloilla, esim teollisuus, armeija, poliisi atm klikkiytyvät ja kiusaavat naisia. Niitä paikkoja jossa voi miehekkäästi kertoilla lutkajuttuja ja halventaa naisia joihin ei mahdollisuudet riita.Miesvaltaisten alojen naiset kun ovat melko räväköitä ja takuulla eivät anna atm:lle.
Tuo viestisi ei kyllä liittynyt millään muotoa minun viestiini.
Ala-asteella haukuttiin ja oli myös pientä nahistelua mutta se vain vahvisti luonnettani.
Yläasteella kiusaamismuoto muuttui syrjinnäksi niin se söi itsetuntoani.
Tuntui todella nöyryyttävältä, kun joutui aina välitunneilla seisomaan yksin pihalla, kun ei ollut kavereita ja sitten oppitunneilla pari/ryhmätöissä minut valittiin aina viimeisenä.
Lopulta nää tilanteet ahdisti niin paljon, että minulle muodostui sosiaalisten tilanteiden pelko, joka on nykyään pääsyy siihen miksi olen naiseton.
Ala-asteen kiusaaminen johtui siitä, että äitini on kotoisin ulkomailta ja yläasteen syrjintä luultavasti johtui siitä, että silloin oli tärkeää olla suosittu ja tämän takia "hylkiöiden" kanssa ei kaveerattu niin en usko, että minussa itsessäni mitään vikaa oli. Olin korkeintaan hieman ujo ja hiljainen.
Nykyään oon kyllä varovainen sen kanssa, että kenelle paljastan äitini ulkomaalaistaustaisuuden.